Agilityn SM-kilpailut

SM-kisa viikonloppu alkoi perjantaina iltakisoilla, mun osalta talkoilemassa siellä ilmoittautumisessa. Välillä oli vähän härdelliä ja yhtäkkiä kun joutui aloittamaan ruuhkaan tai vaihtamaan pistettä ruuhkan keskellä, niin hetken joutui aina hakemaan tavaroita. Kaiken kaikkiaan pahempia jonoja ei kuitenkaan tainnut syntyä ja kiva porukka meillä ilmoittautumisessa joten aika meni kuin siivillä. :)

Varsinaisesti en kokenut jännittäväni joukkuekilpailua, mutta kaipa jännitykseksi sekin lasketaan, että heräilin perjantai-lauantai välisenä yönä lukuisia kertoja tunteeseen, että olen varmasti myöhässä. :D Oltiin siis joukkueen 1/4 koirakko, avattiin peli joukkueelle ja rataantutustuminen alkoi 8.05. Nukkumisonelmista huolimatta fiilis aamulla oli hyvä ja kisarata näytti oikein kivalta. Juoksu-A:n onelmien vuoksi päätin nyt kuitenkin ottaa käyttöön vanhaan pysäytyskontaktikäskyn, jottei sitten tulisi turhaa virhettä loikkaamisesta. Ei Jeriko toki kuitenkaan A:lle nätisti pysähtynytkään ja kun jäin liikaa rinnalle varmistelemaan, että kontakti tulee otettua, niin olin seuraavalla hypyllä auttamatta myöhässä ja tiellä. Tämän johdosta rima tuli tältä hypyltä alas. Muutoin rata oli oikein sujuva, meillä oli hyvä yhteinen rytmi ja Jeriko tuli mukavan vauhdikkaasti. :) Olen tosi tyytyväinen! :)

 Lauantai-sunnuntai välisen yön nukuin ihan hyvin, kisapaikalla sopiva pieni jännitys mahan pohjassa. Yksilökisan karsintarata taas ihan kivan näköinen, muutamia kinkkisempiä kohtia ja aika paljon kääntymistä ja niihin nähden erittäin kova ihanneaika. Erityisen riskialttiiksi tiesin jo etukäteen keppien jälkeisen okserin ja siltä putken kauempaan päähän viennin. Kävin mielessäni läpi kahta vaihtoehtoa: valssia okserin ja putken välissä, sekä vekkiä ennen okseria. Vekki tuntui kuitenkin jotenkin liian riskialttiilta vaihtoehdolta, vaikka pari koirakkoa sai sillä aivan upean linjan putkelle. Päädyin kuitenkin valssittamaan ja niinhän sieltä tuli rima alas. Nää on pahoja, kun Jeriko on niin herkkä sille, että olen sen edessä, vaikka nytkin tilaa oli runsaasti. Tämäkin rata muuten aivan loistava, alkoi melkein kesken radan hymyilyttämään kuinka taitava Jerikosta on tullut ja kuinka hyvin se mua lukee. Nelosesteelle pakkovalssiin mennessä näin jo huomattavasti aikaisemmin, kuinka Jeriko mun vientityylistä näki, että pakkovalssi tulossa ja silmät kääntyi niin, että lähti jo hakemaan siivekkeen taakse ja hypylle vaikken sitä edes ollut sille vielä näyttänyt. :) Eikä siis vaan roiskinut menemään miten sattuu, ei selvästikään harkinnutkaan tulla hyppyä toisesta suuntaa, vaan luki vaan mun ohjauksen niin paljon ennakkoon. :D Jeriko on kyllä sellainen kultakimpale, miljoona sydäntä tähän. :))
Loppukin okserista huolimatta tosi hyvää menoa. On meistä aika hyvä tiimi tullut ja oon tosi tyytyväinen itseenä ja Jerikoon. :)

Tältä radalta siis tulos 5, etenemä 3,99 m/s, aikavirhettä tiukalla ihanneajalla 1,31s. Ehkä sitten ensi vuonna mennään finaaliin asti... ;)