Voi pojat, nyt on menty ja harrastettu. :D Tiistaina oli vihdoin ladut ajettu ja päästiin Peltolammille koiravuorolle treenaamaan. Saija otti nyt Jerikon veturikseen ja mulle tuli Ukko. Pojat oli ihan sekopäisinä lähdössä, varsinkin Ukko joka äkkiä päässi lähteä kesken suksien laiton ja meinas nykästä mun ristiselän katki. :D Mentiin ensin kaksi kierrosta putkeen, sitten pienet palauttelukävelyt väliin ja lopuksi vielä kolmas kierros. Ukko veti hyvin ja innokkaasti vaikka olikin äkkiseltään aika rankka treeni. Latu ei ollut ihan parhaimmassa kunnossa, paljon jalanjälkiä ja muhkuraa, ja parissa kohtaa oli vettä valunut ladulle ja jäätynyt ihanaksi jäätiköksi. Kaaduin muistaakseni kolme kertaa... :D
Keskiviikkona Ylökkin treeneissä Ville veti treenit. Kivaa radanpätkää tehtiin ja kokeilin ihan uudenlaista ohjausta, olisko se nyt sitten pakkovalssi-sylkkäri valssi vai pelkkä sylkkäri-valssi, kuitenkinkin niin, että juoksin itse siivekkeen ohi, siitä sylkkärillä hypylle ja samalla valssilla puolen vaihto. Ehdotin, että jos tälle ei ole vielä "virallista" nimeä, niin se vois olla vaikka villetys Ville Pirisjoen mukaan.. ;)
Torstaina wuffin vuorolla lähinnä pk-hyppyä harjoiteltiin. Pitkän tauon jälkeen olin ihan yllättynyt, että Jerikolle edelleen takajalat ojentui 75 cm korkuiseen hyppyyn asti. Pian voidaan alkaa hivuttamaan korkeutta taas ylöspäin. Ukolla mentiin 85 cm saakka, mutta en nostanut tän korkeemmaksi tällä kertaa. Wuffilta sitten suorana vetohiihtovuorolle, jossa otin pojat yhteisvetoon, kun Saija ei ollut paikalla. Sara onneksi auttoi lähdön kanssa, kun pojat oli niin kierroksilla ettei siitä olis mitään yksin tullut. :D Kiitos Sara! :) Latu oli nyt aivan karsee luistinrata, jäätynyt pinnastaan, pari sunnuntaina ollutta jäätikköä ehkä vähän laajentuneet ja ison mäen alta oli ajettu autolla yli ja pienet hiekkajäljet paistoi läpi. Pojat kiskoi hullun lailla ja hitsi kun niistä onkin jo todella hyvä apu isompaan mäkeen! Ei ne juoksemalla ylös pääse, kun mä olen taakkana perässä, mutta molemmat otti sellaisen etukumaran taakanvetoasennon ja väkisin kiskoi mut ylös ja heti, kun alkoi mäki helpottaa nostivat uudelleen vauhtia. :) Ekalla kierroksella kaaduin taas ekan jäätikön jälkeen mutkaan ja aattelin, etten toiselle kierrokselle lähdekään. Miko lähti kuitenkin meidän eteen ja vedätti poikia niin hyvin, että päätin lähteä toiselle kierrokselle, kaatuakseni taas hetkisen kuluttua. Mutta hienoa oli se, että kaatumisen jälkeen pojat veti niin vauhdilla ja hyvin, että saatiin kiinni meiltä kauaksi eteen kadonnutta Mikoa! Hyvä pojat. ;) Nyt ylitettiin jäätiköt niin varoen, että pysyin pystyssäkin. Mun kunto on vissiin kasvanut tai tekniikka sen verran parantunut, että en oo ihan kuoleman kielissä hiihtolenkin jälkeen. Ehkä mä en olekaan toivoton tapaus..? ;)
Tänään käytiin Markon yksärillä ProCaniksella. Kyllä oli taas huippuhyvä treeni, aivan poikki vaan oltiin kaikki kolme sen jälkeen! Mä sain juosta ja kannustaa minkä kerkesin, että sain innostettua varsinkin Ukkoa. Toisaalta myös Jeriko selvästi nostaa vauhtiaan, kun mä painan täysillä menemään ja huudan mennessäni. :D Marko sanoikin, että sitten vaan kisoissa sama meininki ja hirvee huuto, että en kai mä ole sen tyyppinen että mua nolottais pitää älömölöä.. ;)
Ukon kanssa yksi tärkeä havainto, joka tuli jo alueellisen valkun treeneissä, mutta nyt uudelleen, on se, että niistoihin Ukolle pitää laskea käsi alas eikä kurkotella riman yli eteen. Nimittäin "perinteisesti" niistämällä Ukko herkästi kieltää mun liikkeen vuoksi, mutta kun näyttääkin kättä alhaalla niin tuli tosi nättiä suoritusta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti