sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Tokoilua ja 2x2-kepit

Lauantaina aamupäivällä käytiin tokoilemassa Jonnan ja Indin kanssa. Ukko teki pari paikkamakuuta Indin seurana ja liikkuroin Indille liikkeitä. Ensin tehtiin 2 minuutin paikkamakuu jonka aikana kaksi harakkaa häiriköi ihan kunnolla kaivaen meidän treenikassia. Toisaalta pahempi häiriö saattoi olla, kun ulkopuolinen nainen tuli autoltaan hätistämään variksia. Lopulta hieman ennen ajan täyttymistä Ukolla pokka petti ja nousi istumaan. Hitto. Ei olis pitänyt tehdä niin pitkää tollasessa tilanteessa. Toinen paikkamakuu oli 1,5 minuuttia, olin hieman fiksumpi ja vapautin aikaisemmin kun Ukko vielä selvisi häiriöstä (varikset ei enää olleet paikalla, mutta vähän matkan päässä menevät autot ynnä muut kiinnitti nyt Ukon huomiota).

Ukko itse teki luoksetuloa, noutoa ja perusasentoa häiriössä. Jonna huomasi, että katson vähän turhan paljon Ukkoa kun se on perusasennossa. Pitäisi olla totuttamatta Ukkoa sellaiseeen, koska en sitä varmasti myöhemminkään tee, Jerikonkin kanssa vaan kävelen vilkaisemattakaan koiraa. Kontaktia häiriössä pitäis harjoitella myös jatkossa ennemmin kuin kiirehtiä sen seuraamisen kanssa, mietin että toimisko sellainen, että treenikaveri häiritsee ja naksuttelee kun kontakti pysyy ettei mun tarvi katsoa, vai hämääkö se liikaa että naksaus tulee häiriköltä...? No joo, täytyypi miettiä.

Jeriko sai myös hieman tokoilla, tosi vähän kyllä. Meinasin tehdä seuraamista (ilman siis mitään leluriehutuksia ja säntäilyjä), mutta ilman leluun purkamista ja pitkän tauon jälkeen Jeriko meinasi kiehua niin paljon, että päätettiin jättää toiseen kertaan. Sen sijaan tehtiin kolme toistoa tunnaria, tosi hienosti meni eikä Jerikoa kyllä hämää vaikka kapulat olisi miten, Jonna teki sellaisen erikoisen kolmerivin jossa kapuloita oli riveissä eri määrä.

Illalla tehtiin kotona vielä kontaktiharjoitusta peilin edessä niin, että Matti häiritsi koiria. Jerikon kanssa ei oltu hetkeen tällaista tehty ja alkuun meinasi namikättä katsella (yleensä mulla ei mitään nameja kädessä siis ole), mutta sitten kun tajusi idean niin mikään sillä kertaa vastaan tullut häiriö ei saanut Jerikoa herpaantumaan, ei Ukon haukkuminen mustasukkaisena vieressä, ei Matin kutsuminen ja houkuttelu eikä se kun heittelin herkkuja kädestäni Jeriko eteen ja päälle. :D Ai että näytti peilistä niin hienolta, kun koira vaan tapitti silmiin!
Ukkokin oli aika pätevä, mutta nappuloiden kylvämistä maahan ei kyllä sietänyt vielä. :D

Tänään oltiin mun isän luona Pälkäneellä käymässä. Siellä oli pikkusiskopuolen lisäksi hänen Aino-serkkunsa, mikä olikin sitten vaikea tilanne Ukon kannalta. Ukko todella pelkää juuri ton ikäisiä (alle 6-vuotiaita) lapsia. Pikkupentuna Ukko antoi ihan mielellään pihan lasten silittää, mutta lasten käytös kävi kai sitten myöhemmin liian estottomaksi ja riehakkaaksi, kun juoksivat joukolla kohti, ja Ukko alkoi sitten sen ikäisiä lapsia pelätä. Kouluikäisten kanssa taas ei ole mitään ongelmaa. Mutta on toi sääli. :( Tuntuu, että parempi ehkä vaan olla päästämättä lapsia lähelle kuin yrittää mitenkään totuttaa herkuilla tms (niin kuin olen yrittänyt tehdä, antaa lapsien tarjota herkkuja jne.), kun ei se ole näyttänyt tulosta tuottavan. Ehkä se ettei lapset välittäisi Ukosta ja antaisi sen vaan olla olisi paras ratkaisu.

Toisaalta viimeisessä Canis-lehdessä oli myös ihan mielenkiintoinen juttu BAT:sta (Behaviour Adjustment Training) ja sen soveltamisesta myös lapsipelkoon. Siinä siis harjoituksessa ärsykettä (lasta) lähestytään kauempaa ja pysähdytään sopivalle etäisyydelle, odotetaan koiralta sopivaa reaktiota (esim. jännityksen väheneminen, maan haistelu, ohjaajan katselu) ja palkitaan sitten etääntymisellä ärsykkeestä. Pikku hiljaa sitten päästäis tällä tavalla lähemmäksi ja samalla koiran olisi tarkoitus oppia vaihtoehtoisia tapoja hallita tilannetta, jolloin se myös paremmin kestäisi ärsykkeen tuoman epävarmuuden. Tällaista voisi toki kokeilla Ukon kanssa, mutta onhan se tietenkin aikaa vievä projekti enkä toisaalta välttämättä koe tilannetta niin hankalaksi, että välttämättä viitsisin asiaan aikaa uhrata... Tai en koe sitä niin tärkeäksi, että Ukon pitäisi tykätä lapsista. No, ehkä joskus silti korjaan tän asian, ei ole tapana jättää mitään tällaisia ongelmakäytöksiä omaan arvoonsa vaikka kuinka merkityksettömältä mulle itselleni tuntuisi. Se kuitenkin on selvä, että Ukosta ei kaverikoiraa tule. Jeriko sitä vastoin on parin viikon päästä pääsemässä ensimmäistä kertaa käynnille ja olen varma, että se on aivan huippu ja sulattaa kaikkien sydämet! :)

Mun iskä on kyllä ihan huippu! Olin joku aika sitten facebookiin päivittänyt tilan, jossa kyselin haluaisko joku vuokrata, lainata tai myydä mulle 2x2-keppejä. Iskä alkoi sitten kyselemään, että mitä mä olinkaan päivitellyt, että tarvitsen jotain palikoita...?? Että ei hän tiedä mitä mä tarviin, mutta voisko hän tehdä sellaiset. :D Mä sitten näytin iskälle netistä kuvan 2x2-kepeistä ja tänään iskä näytti millaisista osista olisi aatellut tehdä ja vitsi kun niistä tuleekin hyvät! Iskä hitsailee metallipohjan ja siihen sylinterit johon kepit voi vaan törkkästä, pystyy vielä kuskaamaan hallille helposti. :) Sitten iskä vielä oli, että "en mä kyllä niitä tänään vielä ehdi tehdä (tultiin puolen päivän aikaan sinne ja neljäksi iskällä oli menoa), mutta ei siinä kauaa mee kun kolme osaa tekee joku päivä tässä"... On se vaan hienoa, kun on noin kätevä ja avulias isä, joka mielellään nikkaroi mitä kummallisimpia tyttärensä tarvitsemia asioita. :D

Ei kommentteja: