lauantai 22. kesäkuuta 2019

Aikamoista jälkitreeniä

Sovittiin torstaina Ilonan kanssa treeneistä ja koirien uittamisesta. Jerikolle halusin jälkitreenin ja jäljelle harhan. Ajoin edeltä naapurin pelloille joille mulla on treeniluvat todetakseni, että (piru vie) heinää ei oltu vielä ajettu ja pellot oli polven korkuisessa heinässä. Harkitsin jo soittavani Ilonalle, että perutaan koko homma, mutta sitten tulin siihen tulokseen että ei, erilainen treeni sekin ja jännä nähdä miten Jeriko jäljestää, kärsiikö jäljestystuuli korkeasta heinästä.

Hienoa oli huomata, että vaikka jäljellä pysyminen oli ymmärrettävästikin helppoa, niin jäljestystyyli ei kärsinyt yhtään, vaan Jeriko jäljesti syvällä nenällä ja normaaliin tapaansa. Kulmat meni todella hienosti kuin raiteilla, olosuhteetkin toki siihen oikein oivalliset.

Yhteiskehuttiin esineistä ja niiden tuomisesta. Jäljellä oli viisi esinettä, joista muiden ilmaisut meni hienosti ja  Jeriko lähti kivasti niitä itse tuomaan, mutta toiselle harhalle Jerikoa olisi kutkuttanut kovasti lähteä ja sen jälkeisen esineen ilmaisi maahanmenolla. Nyt on todella erikoinen tilanne, kun kokeissa haasteet on selvästi saaneet Jerikon nostamaan esineitä suuhun, mutta nyt vähän päinvastoin. Hyvä treeni kuitenkin mielestäni.




Siellä se häntä näkyy... :D 

Jupiterille tehtiin agilitytreeniä. Puomi on mulle ollut jo pitkään dilemma jota en vaan saa ratkaistua, teenkö sille pysäytyskontaktia vai juoksaria. Juoksarit on hyvinkin paljon muodissa, mutta näin isolle ja pitkälaukkaiselle koiralle ei välttämättä kuitenkaan kovin helppo vaihtoehto. Toisaalta pysäytyskontaktitkaan ei ole lähtenyt ihan heti aukenemaan. Vähän olin jo miettinyt juoksareita, mutta nyt sitten taas päädyttiin treenaamaan Jupiterille pyssäreitä. Vitsi mitä päättämättömyyttä. Mutta ihan ok lähti aukenemaan.

Keinu sujuu ihan ok, mutta A:n kontaktilla oli yllättäviä vaikeuksia ja loikkia kontaktin yli tuli paljon. Selvästi A:lla juoksari vaatii Jupiterilta paljon jarruttamista, että saa alastulolle toisen laukan mahtumaan. Tämä on kyllä aika harmillista ja vastoin juoksarin ideaa, että koira saisi juosta täysiä... Hankalaa. Troija sai myös vähän paukutella keinua. Lelupalkalla tämän sheippaamista jatketaan, paukuttelu itsessään ei jännitä vähäisissäkään määrin, kunhan vaan tajuaa mistä palkka tulee. :)

Uimassa käytettiin koiria Rutajärvellä ja vaikka kalliolta olikin vaikea veteen mennä, niin kerran Troijakin pulahti pienen muutaman vedon kiepin. Jos olisi ollut vähemmän härdelliä aikuisista koirista, niin olisi ehkä innostunut enemmänkin.



Tänään sitten treenit ajetulla pellolla Lilin kanssa. Keksin, että tehtäisiin jäljet tarkoituksella ristiin niin, että molemmat saa siitä harhat. Vasta jälkien tallaamisen jälkeen tajuttiin, että toisellehan tulee varsin vahva harha, kun toinen ajaa jälkensä ensin. Mutta mitäpä noista, päätettiin että Jeriko ottaisi tämän haasteen nyt vastaan.

Lisäksi kuitenkin Jerikon jälkeä tallaamaan lähtiessä otin väärän purkin mukaan, eli toisin sanoen Troijan jälken loppupalkan jossa kosteaa kissanruokaa eikä siis mahdollisuutta pudotella nameja jäljelle. Samantein sitten myös "kokeenomainen" namiton jälki. Ja jos tässä ei vielä haastetta riittänyt, niin tuuli aivan hulluna ja sitten kun molemmat jäljet oli tallattu, pellolle ilmestyi läheiseltä mökiltä isä ja poika heittelemään frisbeetä..........

Jälkien vanhetessa tehtiin Troijalle sen oma treeni. Sille ei namit oikein ole maistuneet, joten sille ei myöskään ole vielä jäljestyksen ajatus kunnolla auennut. Tehtiin nyt niin, että Troija sai katsella kun Lili tallasi jälkeä, näytti lähtiessään kissanruokapurkkia ja lelua, ja huhuili välillä Troijaa jäljeltä. Tällä saatiin kyllä innostusta nousemaan ja vaikka namit ei edelleenkään jäljellä kiinnostuneet (tämä oli ennakoitavissa, mutta niitä laiteltiin silti), niin nyt Troija alkoi kuitenkin käyttämään nenäänsä jotta löytäisi maaliin. Kissanruoka lopussa maistui ja sitten lopuksi leikki vielä paremmin. :)


No sitten se Jerikon jäljen ajo. Huoh. Isä-poika -pari oli siis tallaillut ilmeisesti siksakkia ainakin lähtösuoralla, mahdollisesti myös viimeistä suoraa. Ekalla suoralla oleva esine jäi, kun Jeriko tarkasteli harhoja. Vähän turhan kiinnostunut oli harhoista kyllä, mutta pääsi niistä yli ja sitten jatkettiin. Toinen esine löytyi, mutta olin jotenkin itse mennyt vähän sekaisin, enkä  yhtään huomannut avittaa sitä lisäkäskyllä ennen kuin oli jo maassa. Pyysin siitä sitten tuomaan. Sitten tuli harha, josta Lili oli siis kävellyt kerran yksin ja toisella kertaa ah-niin-ihanan Rinan kanssa. Jeriko ei päässyt tästä millään yli. Kyllä narttukoiran haju voitti oman jäljen 6-0, ei voi mitään.

Mulla ei pinna oikein pitänyt ja v-käyrä alkoi nousemaan, kun lisäkäskyistä huolimatta ei luopunut Rinan hajuista ja jatkanut eteenpäin. Äänestä kuuluva v-käyrän nousu myös ekaa kertaa jäljellä koskaan (no, v-käyrä ei tällä tavoin ole ennen noussutkaan) hämmensi Jerikoa eikä sitten oikein vaan pystynyt tekemään mitään muuta kuin pyörimään Rinan jäljen päällä. Talutin sen sitten reippaasti eteenpäin harhajälkimerkin eteen (jonka etupuolelta 5-10m päästä harha oikeasti meni), jotta tiesin, että oli varmasit jälki, mutta Jeriko jumitti paalulle, tarjosi vaan maahanmenoa. Hyvänenaika kun hermo oli koetuksella. Käveltiin sitten vaan eteenpäin ja odotettiin, että Jeriko ottaisi jäljen uudelleen, tarkkaa jäljen kulkupaikkaa ei enää tiedettykään.

Hetken päästä Jeriko sitten laskikin nenän maahan ja itse asiassa löysi melko pian esineen. Tultiin kuitenkin oikaisseeksi yksi kulma. Esineellä Jeriko oli taas jo oma itsensä tai jopa riehakas vastapainoksi mun ärsyyntymiselle. Jatkettiin eteenpäin, mutta loppusuoralla oli taas vähän tarkastelua ja tästä päättelen, että isä ja poika oli siinäkin seilaillut. Esineet kuitenkin löytyi, mutta ilmaisut ei nyt onnistuneet kun itsekään en ollut lainkaan kartalla kaiken säätämisen jälkeen. Huoh.

Kaiken säätämisen päätteeksi kaksi esinettä jäi peltoon ja päätin sitten ottaa Ukon niitä etsimään vähän silläkin, jos Jerikoa harmittaisi se että Ukko pääsee hommiin. Eka esine löytyi kohtuullisen nopeasti, mutta aluksi oltiin vähän hukassa siitä, että mihin se toinen olikaan jäänyt, mutta lopulta tajusin, että se oli jäänyt oikaistun kulman tienoille ja kun sinne päin liikuttiin niin Ukko löysi sen nopeasti. :) Hyvä, että on tällainen paikkaajakoira käytettävissä. :D

Mutta aikamoinen katastrofi-treeni. Oikeastaan kaikki mikä voi mennä vikaan myös meni. Tein nyt illalla vielä pihassa esineiden etsintää ja se sujui taas normaalitapaan, Jeriko etsi innokkaasti ja toi iloisesti.

Troijalle tein myös keppileikkiä nyt toisen kerran. Leikin kahdella kepillä ja sitten heitin niitä korkeampaan nurmikkoon. Hienosti alkoi nenä käymään ja lopulta Troija haistellen etsi toisen hetken jo "kuolleena" nurmikon kätköissä olleen kepin sen jälkeen kun oli toisen heitetyn etsinyt. Kyllä se jäljestyksen into tästä vielä löytyy. :)

Ei kommentteja: