tiistai 9. heinäkuuta 2019

Liikaa treenattavaa

Mulla on sellainen ihan positiivisenkin luonteinen ongelma, että mulla on liikaa hyväkuntoisia ja virkeitä koiria treenattavana. Onhan se hienoa ja kiva, että kohta 10-vuotiaskin on edelleen hyvin tomera ja aktiivinen, tekee mielellään ja sen kanssa on mukava touhuta. Tai että Ukkokin on hyvässä kunnossa ja sen kanssa voisi harkita vetohommia vielä seuraavalle kaudelle sen puolesta.

Mutta mulla on vähän liikaa koiria. Ainakin suhteutettuna siihen, että mulla on myös liikaa erilaisia lajeja koirille treenattavaksi. Helpompaa tämä ainakin olisi jos treenaisi vaikka pelkästään paimennusta. Jerikolla on edelleen erikoisjälki, HTM ja rallitokokin. Ukkoa pitäisi treenata vetoihin, Jupiterille pitäisi tehdä paimennusta ja agilityä, mahdollisesti myös rallitokoa tai BH-koetta varten, kun se niin kovasti mielellään tarjoaisi seuraamisjuttuja. Troijalle pitäisi tehdä vähän kaikkea.

Viime viikonloppuna tehtiinkin Troijan siskojen kanssa jälkitreenit. Otin nyt ekaa kertaa jäljelle kepit mukaan. Pihassa keppien etsintä on sujunut hienosti ja tehtiin sellainen treeni juuri jälkitreeniä edeltävästikin. Jäljestä Troija ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut, skippaa namit ja jotenkin ehkä jäljestelee, mutta ei ole kovin intensiivinen siinä. Nyt Troija lähti todella vahvasti jäljestämään. Alun paria namia lukuunottamatta jätti kaikki, mutta jäljesti intensiivisesti ja tarkasti jäljen päällä, käännöksenkin tarkasti nopeasti ja tosi tarkasti jatkoi jäljellä.

Keppejä jäljellä oli kolme, ensimmäinen heti n. 5m alun jälkeen, toinen ehkä 25m ja kolmas lopussa. Troija ajoi niiden kaikkien yli yhtään reagoimatta keppeihin. Edes kun pysäytin ja näytin keppiä ja yritin innostaa leikkimään, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, veti vaan jäljellä eteenpäin. Että silleen. Kovin on kyllä tutun oloinen tämä ongelma, mutta miten noin pieni pentu opetetaan, että se jäljestys ei nyt ollutkaan ihan ainut pääasia tässä hommassa, vaan ne kepit olisi ihan superkiva juttu.. Tähän siis mietintämyssyä päähän.

Jupiterin kanssa on pienet paimennustreenit tehty. Pitäisi treenata huomattavasti tiheämmin ja ennen kaikkea suunnitelmallisemmin ja päämäärätietoisemmin. Tällä hetkellä tuntuu, että pyörittelen sen kanssa vaan jotain tyhjänpäiväistä treeniä enkä osaa edetä ja nähdä sitä, että mikä veisi meitä kunnolla eteenpäin kohti 3-luokkaa. Jotenkin se koiran alkeisopetus paimennukseen on niin paljon mukavampaa. Siinä hahmottaa paremmin, että mitä pitäisi milloinkin tavoitella ja miten edetä. Sitten kun  pitäisi tavoitella oikeasti "korkeaa tasoa" ja tarkkaa tekemistä, niin menee vähän sormi suuhun eikä oikein suoraan sanottuna jaksa edes motivoitua piipertämään jotain. Mutta pitäisi!

Jupiterin kanssa pitäisi myös oikeasti treenata kontaktiesteet kuosiin. Ihan oikeasti, c'mon! Mutta jotenkin ne treenit aina vaan jää. Jupiter tarjoilee nyt lenkeillä tosi paljon seuraamista ja ajatukset luisuu sitten rallitokoon tai BH-kokeeseen treenaamiseen. Jotenkin sekin taas motivoisi enemmän kuin kontaktien hinkkaaminen, joka tuntuu jotenkin niin epävarmalta ja päämäärättömältä nyhväämiseltä sekin (kun ei ole sitä sielun paloa juoksareiden tai pyssäreiden kummankaan treenaamiseen).

Käytiin eilen pitkästä aikaa juoksulenkillä, sain Matinkin kerrankin houkuteltua mukaan. Jupiter on kyllä hyvässä kunnossa, tehtiin vajaa 10km lenkki ja Jupiter veti koko matkan hienosti. Täytyisi alkaa tekemään Jupiterille myös alamäkijuoksutreenejä esimerkiksi pyörällä ja viilata sen maksimijuoksua vieläkin kovemmaksi.

Ukko sen sijaan on oikeasti ihan rapakunnossa. :D Sitä se lähes 4kk totaalilepo ja tekemättömyys teettää. Ukon kanssa pitäisi alkaa kuntokuuri, että saisi sen taas vetokuntoon syksyksi/talveksi. Muutenhan se on fyysisesti hyvässä kunnossa, ei ole kremppaa ja nyt kun sitä hoidettiin akupunktiolla on myös mystinen liiallinen juominen ja yöllinen herättely (mahavaivaa?) helpottanut.

Eli mitäs tässä sitten. Yritetään jatkaa liian monen koiran ja liian monen lajin treenaamista, kun yhteenkään ei osaa keskittyä. Systemaattisuudessa täytyy kyllä yrittää vähän parantaa, ei tästä muuten mitään tule..

Ei kommentteja: