Hienot pojat

Kyllä on taas ollut kivoja treenejä tällä viikolla. :) Tiistaina oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä, jotka oli meidän kahdeksannet treenit. Oltiin uudessa maastossa (meillä onkin niin aktiivinen ryhmän vetäjä ja hyvä tilanne, että treenimaastoja pystytään vaihtelemaan tosi paljon) ja toinen maalimieskin oli Jerikolle uusi, ryhmään uutena tullut treenaaja.

Tarkoitus oli tehdä treeni taputusapuja käyttäen, mutta maalimiehet ei olleetkaan ehtineet piiloihin, kun jo tulin Jerikon kanssa ja tulikin sitten näkölähdöt. Ensiksi vasemmalle, missä tuttu maalimies Minna. Maasto teki jännän notkon, jossa kokeneempikin koira joutui hetken tarkentamaan ja Jeriko teki lähes identtisen tarkastuskierroksen, kunnes sitten paikallisti Minnan notkon pohjalta. Haukku lähti hienosti tulemaan. Oikealta maalimies löytyi melko helposti ja haukku lähti jo ennen kuin Jeriko ihan täysin oli pysähtynyt maalimiehelle! :)

Tehtiin 5+5 pistoa, joista kaksi ensimmäistä molemmin puolin apujen kanssa, mutta sitten Sari ehdotti, että kokeillaan ilman apuja ja hyvinhän se meni. :) Kahta pistoa vasemmalle jouduin korjaamaan, mutta näilläkin lähti toisella lähetyksellä suoraan takalinjalle ja muuten meni heti ekasta suoraan. Lisäksi nyt oli ekan kerran maalimiehiä ihan oikeissa piiloissa (joo, aika monta uutta asiaa samoihin treeneihin :D); puista ja risusta tehdyissä majoissa ja yksi jopa kiven kolossa. Vasemmalla puolella haju kiersi tuulessa piiloja ehkä vähän hankalammin ja Jeriko joutui välillä oikein miettimään mistä haju tulee, oikealta myös kiven kolosta maalimies löytyi hetkessä. :) Vasemmalla puolella Jeriko oli hauskakin, kun välillä ihan pysähtyi selvästi miettimään, että "missä hitosa se on" ja sitten jatkoi tarkentamistaan ja aina sitten löysikin. :)

Tosi hyvät treenit siis. Jeriko on nyt selvästi saanut jutun juonesta kiinni ja juosta kaahotti menemään kivikossa niin, että ihan hirvitti. Haukkuja otettiin 1-5 ja muutaman kerran alkoi haukkumaan jo heti maalimiehelle tullessaan, muillakin kerroilla aika hyvin lähti. Hyvä kuuluva haukku. Sitten leikittiin pylly pystyssä maalimiehen kanssa ja kutsusta taas innoissaan mun luo. Ihan super! :)

Jerikohan nyt sitten ei pääse tänä vuonna pk-SM-kisoihin, mikä oli lievä pettymys. Pari koetta olis vielä ollut loppukuusta, mutta en saanut niihin meille koepaikkaa. Harjavaltaan soittaessa kerran pääsin jo linjasta läpi, mutta toinen puoli vaan huhuili eikä ilmeisesti kuullut mun ääntä ja puhelu katkesi muutamassa sekunnissa. Seuraavan kerran pääsin linjasta läpi viisi minuuttia myöhemmin ja silloin käteen jäi 3. varasija. Jossitteluun olisi tässä kohtaa aika helppo sortua.... Kyröskoskelta käteen jäi 8. varasija. Harmitti toki, mutta toisaalta, minkäs sille mahtaa. Ja eiköhän me sitten ensi vuonna päästä ja ollaan varmasti myöskin valmiimpia siihen. :) Jatketaan tällä kaudella sitten kuitenkin 1-tulosten hakua valiokellot mielessä ja treenaillaan EK:ta. Haun kehittyessä näin nopeasti ei välttämättä olekaan ihan mahdoton ajatus startata EK:ssa vielä loppukaudesta, mutta katsotaan nyt. ;)

Ukon kanssa otettiin tiistaina ja eilen illalla paimennustreeniä. Tiistaina häkitettiin naapurin lampaita ja eilen illalla noita omia uusia, kumpiakaan ei ole aiemmin häkitetty. Lisäksi pyörittelin Ukkoa sitten 6-kulmaisessa häkissä lampaiden kanssa. Laiskuuttanut en jaksanut siirtää kahta lisäosaa laitumelle ja Ukko sai nyt sitten pienemmässä tilassa harjoitella, kun kisahäkissäkin jännitti. Hienosti Ukko kyllä teki. Erityisesti eilisestä treenistä olin tosi tyytyväinen. Ukko teki juuri niin kuin pitikin, antoi juuri sopivasti painetta, pysähtyi seisomaan ja teki pieniä liikkeitä. Lampaat ei olis oikein halunneet mennä häkkiin ja jouduttiin kunnolla tekemään töitä, mä jouduin tömistelemään yms. että sain oman puoleni pidettyä ja hienosti Ukon mieli malttoi eikä tästä ottanut mitään yllykettä itselleen. Käskyttelin jopa muutaman suunnan juuri väärin kuin mitä oikeasti tarkoitin, mutta Ukko teki niin kuin olisin halunnutkin, luki tilannetta hienosti ja otti käskyt nopeasti ja silti toimi pehmein liikkein. Ihan super. :)

Ukon kanssa kävi jo toissaviikolla yhtäkkiä mielessä, että kun meillä menee niin mukavasti, on tuntunut löytyvän se hyvä yhteinen kupla ja tunnen Ukon luottavan muhun, niin entä jos kokeiltaisiin ampua Ukolle? Pohdin tätä siis, kun oltiin Somerolla kisoissa ja Katjalla yötä. Illalla sitä siinä tuumin ja mietin, että Klossnereilla siinä olisi peltoa, että voisi kävellä melkein maailman ääriin ampumaan. Vaan tulin sitten toisiin aatoksiin. Ei se vaan ole mulle sen arvoista.

Mä olen tosi iloinen, että ollaan Ukon kanssa löydetty yhteinen sävel ja erityisen iloinen siitä, kuinka tärkeä musta on tainnut tulla Ukolle. Mitä me pk-koulareilla sitten tehdään, kun meillä on tällainen yhteispeli kehittymässä? En halua ottaa riskejä. Ukko on arjessa niin järkevä ja fiksu poika ettei ole toista. Ei pelkää kotona mitään kovia ääniäkään, ei raivaussahaa tai moottorisahaa, eikä ole pihassa säikähtänyt kauempaa kuuluvia laukauksia tai pamauksia. Ukko ei säikähtänyt edes kun sytytettiin kokkoa vähän bensalla ja se "pikkasen" humahti (lue: räjähdyksenomaisesti syttyi) palamaan vaikka Matti ja mä vähän hätkähdettiin. ps. oli pakko käyttää sytykettä, kun satoi niin pirusti. ;) Ukko ei ole muutenkaan mitenkään arka tai millään tavalla "hermoheikko", joten me jatketaan nyt tyytyväisinä painottaen paimennukseen ja agilityyn, ja tokoillaan sitten vähän siinä sivussa sen verran kuin mun innostus riittää. :)