lauantai 6. syyskuuta 2014

Fiiliksiss(t)ä

Tällä viikolla on fiilikset käyneet vähän laidasta laitaan, ruoditaanpa niitä vähän. ;)

Maanantaina käytiin VALKK:n tottisvuorolla ja kyllä pieni treeni voi tehdä ihmisen isosti loiseksi! :) Jeriko oli tosi hyvässä vireessä, tehtiin noudot estenoutojen kera. Tasamaanouto oli oikein hyvä ja sitten metrinen hyppykin meni kivasti. Menohyppy on nykyään tosi hyvä, mutta paluussa vähän miettii vielä sitä ponnistuskohtaa. En tiedä sitten mistä johtuu, rikkooko kapulan nostaminen jotenkin rytmiä, mutta treenikaverin vinkistä otin vaarin ja laitoin Jerikon istumaan esteen taakse kapula suussa ja siitä kutsu yli, niin hyppäsi todella vapautuneesti ja hipaisemattakaan estettä! Näitä tehtiin sitten pari ja molemmilla toistoilla tosi hyvä hyppy. Kyse ei siis olekaan siitä, että mua kohti hyppääminen olisi vaikeeta niin kuin olen ajatellut, vaan liittyy ilmeisesti jotenkin siihen rytmitykseen.. Paluuhyppyjä pitäis siis ottaa pelkältään taas enemmän, kun menohyppy tuntuu sujuvan niin hyvin. Vinoesteellä nouto ihan kertaalleen ja sekin oli hieno! :)

Mutta kaikkein iloisimmaksi mut teki Ukko. Nyt sain sen oikein kunnollakin haukkumaan kentän laidalla ja vitsi millä vireellä tehtiin töitä! Miten voikin ihminen tulla niin iloiseksi siitä, että koira haukkuu, hyppii päälle, meinaa purra ja seuraa melkein banaanina estäen edestä ja takaa? :D Mutta kyllä vain, ihan saakelin tyytyväinen olin. Eikä se Ukon seuraaminen niin banaanilta oikeasti näyttänyt kun katoin sivulle, tuntui vaan kun oli niin tiivis ja todella aktiivinen. 1,05 metrin hyppynouto vaivattomasti kuten aina, mutta nyt oli noudossa myös voimaa, kun vire oli niin hyvä. Vinoeste myös tosi loistava.

Keskiviikkona olikin sitten jännä päivä tai siis ilta, kun oltiin agilitykisoissa ekaa kertaa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ja siis treenitaukoakin alla melkein saman verran poislukien ne yhdet treenit joissa tehtiin hyppyrataa. Ilmoitin Ukon hetken  mielijohteena, lähinnä koska mulla oli lahjakortteja Tamskille ja koska halusin kokeilla mitä Ukon vire nyt sanoo kun mennään suoraan kisatilanteeseen.

Kisapaikalla Ukolla oli vire korkeena, vinkuikin välillä malttamattomana ja leikki innokkaasti, sain Ukon haukkumaankin kentän laidalla. Joku kuitenkin meni vähän vikaan, kun vähän jäi puolivillaiseksi meno ekalla radalla. Kepit Ukko kyllä teki tosi hienosti, varmaan paremmin kuin koskaan ja kontaktit oli ihan älyttömän hyvät varsinkin kun ottaa huomioon treenitauon. Hylyksi kuitenkin meni eikä tulosta tavoiteltukaan vaan fiilistä, enkä siten välittänyt esteiden ohituksista tms. Ukko vaan on niin herkkä, eikä onnistunut itse niin katkeamatta ohjaamaan virheen jälkeen, että tuli vähän kökkö-kohtia...


Toinen rata oli tätä vireen hakemista ajatellen profiililtaan lähestulkoon täydellinen. Pääsin lähtemään Ukon kanssa ihan rinnakkain kilpaa ja siitä jatkettiin ihan ok meiningillä, mutta rata hylkääntyi, kun yritin ohjata ennakoivasti putkea edeltävää hyppyä ja otin vastakäden, niin herkkä ja kiltti Ukko tuli sitten ohi. Ja jälleen sama ongelma, etten saanut ohjausta jatkettua luontevasti, olis vaan pitänyt Ukko saada lähetettyä suoraan putkeen. Kontaktit tälläkin radalla kuitenkin oivat. Loppuradasta kepeiltä jäi viimeinen väli tekemättä, mutta siitä jatkoin vaan menoa, parikin hyppyä taisi jäädä välistä, mutta sitten taas loppusuora oli ihan kiva. :)


Kisan jälkeen oli kyllä kieltämättä aika lannistunut fiilis. Mietin, että eikö Ukko vaan tykkää agilitystä, eikö se tykkää tehdä sitä mun kanssa vai missä on vika, kun se niin hidastelee. Mietin taas lainaohjausta jne. Kirsikkana kakun päällä neloselta tuli Hachiko -leffa joka syöksi mut vielä syvemmälle masennuksen syövereihin. :D (nyt voin jo nauraa itselleni) Mietin, että kuten Hachiko ei nouda palloa kuin aivan erityisestä syystä, niin eikö Ukkokaan näe vaan syytä juosta heikkopäisenä agilityssä ja osaanko sille syyksi muuttua. Mietin myös, että mitä se uskollisuus on, onko uskollisempaa mun kohdalta antaa agilityn sitten vaan olla jos Ukko ei siitä tykkää, antaa Ukko lainaohjattavaksi vai jaksaa vaan itse uskoa ja jatkaa. Sitten taas yön yli nukuttuani muistin, että ei Jerikokaan pari vuotta sitten käännösten jälkeen ihan täysillä tykittänyt, vaan sekin on tullut vasta myöhemmin ja tosiaan haluan tehdä itse Ukon kanssa, koska Ukko on kuitenkin mun ainutlaatuinen ypyttäjä. Aattelin siis, että Ukolla on ehkä toivoa kuitenkin! :D

Torstaina oli Huittisen Harrin treenit joihin sitten lähdin Ukon kanssa ja hyvä, että lähdin! Ukko oli hallin pihassa ihan raivoisa. :D Kiusoittelemalla sitä veräjän takaa autossa sain Ukon kiljumaan mulle ja autosta ottaessa se oli todella korkeassa vireessä! Hampaat osui välillä käsivarteen jne., ja välillä Ukolta pääsi sellaisia ääniä, etten voinut kuin nauraa. :D Hallissa ja kentälläkin Ukolla oli ihan kiva fiilis ja oli kivat treenit. Tein myös sellaisen havainnon itsestäni, että mun pitää kyllä ohjaamisasennettani Ukon kanssa muuttaa, kun nyt varmistelen ja odottelen niin paljon. Itselle kunnon raivo pääälle ja se ajatus, että nyt vedetään nopeaa nollaa, vaikkei virheet haittaiskaan. Siis itselle nyt täytyy saada taas se 100-lasiin Ukon kanssa, niin Ukkokin toimi paremmin.

Eli toisin sanoen a) Ukko tykkää kyllä agilitystä, ei muuten hallin pihassa olis niin innoissaan kun tasan tarkkaan tietää mihin ollaan menossa b) mun pitää nyt itse päästä irti vanhoista kaavoista.

Perjantaina oli kilpailunomaiset tottistreenit VALKK:n kentällä. Jerikon kanssa tein ekassa parissa ja ekana yksilöliikkeitä. Pitkällä suoralla Jeriko edisti aivan sikana ja aivasteli ihan yhtenään, aivan ylivireessä siis. Takaisin kääntymisen jälkeen alkoi ihan hyvin sujumaan. Liikkeestä istumisessa meni taas maahan. Näitäkin virheitä tuntuu tulevan enemmän ylivireessä. Pitäis siis saada vire silleen kohdilleen, että Jeriko kuuntelis mitä mä sanon eikä vaan suorittaisi ensimmäisenä mieleen tulevaa liikettä. :D Jäävissä maahanmeno ja seisominen hyvät ja palkkasin vaan suoraan hyvistä stopeista. Vielä kapulatelineen lähestyminen ja siinä oli Jerikon treeni. Tietty paikkamakuu vielä.

Ukko teki myös ekana yksilöliikkeitä, ja nyt tuli Ukolle ehkä liiankin kisanomainen fiilis. Seuruukaaviossa Ukko tuntui paineistuvan sekä parkkipaikalla autossa haukkuvasta koirasta (BH-kokeessakin tuntui muiden haukkumisesta paineistuvan) sekä parin "EI" ärjäisyistä omalle koiralleen. Varsinkin paikkamakuuta kohti kävellessä ei voinut seuraamisesta oikein puhuakaan, kun pieni poika oli niin paiseessa. :(

Liikkeestä istuminen ei myöskään mennyt helpoimman kautta, kun kahteen kertaan kesken liikkeen paikallaolossa annettiin käsky "MAAHAN" ja Ukko lakosi niille sijoilleen. Lopulta saatiin se istuminen onnistumaan kuitenkin.



 Sitten liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo joissa olin ihan älyttömän tyytyväinen siihen, kuinka Ukko korotti virettään ja tuli ihan kohtuu hyvällä vauhdilla luokse ja suoraan eteen siitä huolimatta, että oli juuri ollut ihan paineessa! :)


 Sain sitten vielä ihan kivasti nostettua Ukon virettä ja kapulan nouto sujui häntä ihan kivasti hulmuten. Nouto on ollut nopeampikin, mutta painetilanteessa Ukko usein irtoaakin musta hitaammin.


Hyppynouto meni vähän plörinäksi sen vuoksi, että ruoho oli niin korkea että kapula hukkui sinne ja Ukko joutui etsimään sitä tosi pitkään. Kahteen kertaan Ukko tuli sitten ohi hypystä paluussa, mutta sitten saatiin ihan onnistunutkin. Vinoeste meni kivasti.

Hyvät ja huonot puolet treeneissä oli toi paine, toisaalta huono kun Ukko ei pystynyt suorittamaan normivireellään, mutta toisaalta hyvä, että pääsi harjoittelemaan tollaista tilannetta "turvallisesti" ja niin, että sain palkkailla Ukkoa väleissä ja nostattaa sitä uudelleen. Erityisen hienoa oli se, kuinka Ukko nosti virettään hankalien paikkojen jälkeen. Ehkä tämä treeni toimi jonkinlaisena siedätyshoitona Ukolle..? :)

Tänään sitten paimennuskisat Somerolla. Ukko oli kolmanneksi viimeinen 1-luokan koira, eli saihan siinä vuoroaan odotella, mutta mikäs siinä odotellessa kauniissa säässä. Jännitti aika paljon, mutta pidin vaan mielessäni, että luotan Ukkoon ja me ollaan tiimi. :) Hakukaarella Ukko lähti tosi kivasti, vähän hidasta ja kavensi n. klo 10 kohdalla, mutta annoin sitten lisäkäskyä ja jatkoi loppuun saakka eikä itse asiassa ollut edes hirveen ahdas takaa. Pisteitä 13/20. Maahanmenot ei kyllä sitten toteutuneet ja nostosta tämän johdosta 1/10. Suuntakäskyt Ukko kuitenkin otti vastaan vaikka ei pysähtynytkään ja koska Ukolla on luonnostaan aika rauhallinen tahti lampaiden kanssa, niin kuljetus ohjaajalle 16/20. Hausta yhteensä 30/50.

Poispäinajo meni muuten ok, mutta en oikein osannut nyt ohjata linjaa. Lampailla oli veto vasemmalle, enkä sen vuoksi uskaltanut niitä sinne kauheesti päätää ja osan matkasta tultiin liian oikealla ja kerran koukkaistiin vasemmalla. Pisteitä 4/10. Kuljetus sujuikin sitten aika kivasti. Ukko oli kivassa fiiliksessä ja itse tasapainotteli tosi kivasti, kerran alussa työnsi vähän liikaa ja lampaat meni musta vähän ohi, mutta sitten sovitti etäisyytensä oikein. Toisen portin jälken porukan kaksi karitsaa alkoi sitten todella ikävöidä äitejään tai mikä lie niille tuli, kun alkoi erkaantumaan uuhista ihan totaalisesti ja yritti hipsiä jatkuvasti vedon suuntaan. Hienosti kuitenkin saatiin ne pidettyä linjalla ja muiden mukana. Kuljetua 17/20.

Häkille tullessa nämä kaksi yritti edelleen vähän erkaantua porukasta ja jouduin Ukkoa siirtämään pariin kertaan uudelleen ennen kuin saatiin rauhallinen tilanne. Flänkki oli ihan ok, mutta itse sitten ehkä yliohjasin tai sitten johtuen tästä vedosta, niin kolme lammasta (taisi olla nää karitsat tässä mukana) tuli pari askelta ohi porttilinjasta ennen kuin saatiin ne käännettyä takaisin häkille. Häkitys 8/10. Häkistä ulosotto Ukon tyyliin rauhallinen ja tyyni 10/10. :)

Yhteispisteitä siis 69 ja harmillisesti yksi piste vajaa PAIM1:stä. Toisaalta oli radan jälkeen aivan älyttömän tyytyväinen Ukkoon ja annoin sen kyllä sen kuullakin. Rata tuntui tosi hyvältä ja tehtiin hyvin hommia yhteen eikä niin, että mä hermoan ja Ukko säätää. ;) Kyllä meistä hyvä tiimi tulee ja kun saadaan treenattua noi tietyt pikku jutut kuntoon, niin johan tulee hienoa rataa. Ja vaikka toi silmänkäyttö on Ukolla välillä vähän liiallista, niin hienosti tehdessään se on kyllä saakelin tyylikäs vaikka itse sanonkin. Mun Ukkeli. :))

Huomenna onkin sitten agilityn piirinmestikset ja toivotaan sinne yhtä hyvää fiilistä! :)




Ei kommentteja: