Jerikon jälki noin 700 metriä, vanheni 2 tuntia, 6 keppiä, kulmia taas x-määrä. Kerrankin onnistuin tekeen jäljestä helpon, tai Jeriko oli ainakin sitä mieltä, että se oli helppo. Jeriko oli aidosti riemastunut jokaisesta kepistä, jäljesti tarkasti mitä nyt parissa kulmassa tuli pientä tarkastelua, mutta siis hienosti työskenteli ja nosti kaikki kepit mulle. :) Janalla nosti kyllä taas takajäljen, oikealle lähtevä jälki tuntuu olevan Jerikolle jotenkin ongelmallinen. Mutta annoin Jerikon vaan työskennellä itsekseen ja seisoin paikoillani ja lopulta Jeriko sitten ymmärsi kääntää suunnan. Jäljen ajamisen jälkeen Jeriko oli aivan haltioissaan, kyllä voi koira olla onnellinen treeneistä. :D Löytyi vielä keppi nro7, jonka kanssa Jeriko onnessaan piehtaroi, kun oli vaan niin ihanaa olla hommissa. :) Tassun suojahanskakin pysyi ihme kyllä hyvin mukana vauhdissa.
Ukon jälki sitten toisena. Sekin noin 700 metriä, 6 keppiä, vanheni myös noin kaksi tuntia. Jana oli sellaisessa syvennyksessä/notkossa, jota käytin apuna ja hyvinhän Ukko irtosi ja nosti jäljen noin 20 metrin kohdalta ja lähte vauhdikkaasti ajamaan oikeaan suuntaan. Vähän liiankin vauhdikkaasti ja niinhän sitä sitten juostiin. Kauheella vauhdilla Ukko kaahotti menemään, tarkisteli paljon, mutta jota kuinkin jäljellä mentiin.
Mullahan on tapana antaa liinan juosta maassa, enkä oo halunnut vaikuttaa koirieni työskentelyyn jäljellä mitenkään. Sitten kun oli jo selvää, että ainakin 1. ja 2. keppi on jääneet, ja aattelin että myös 3. keppi on jätetty metsään, multa paloi hihat Ukon kaahottamiseen. Hyppäsi ojankin yli josta en todellakaan ollut mennyt, juoksi vaan juoksemisen ilosta ja siinä kohtaa sitten karjaisin Ukon takaisin ja hieman toruin tästä kaahotuksesta. Mikäs siinä sitten, Ukko lähti ajamaan jälkeä kohtuullisemmalla tahdilla ja tarkemmin, nosti kepit 3-5 hienosti. Pakko myöntää, että näistä palkkaillessa veri vielä hieman keihui, mutta Ukko ei tuntunut huomaavan, Oscarin arvoinen näyttelysuoritus multa siis. :D Itse pidin liinaa nyt kädessä ja vähän varmistelin ettei vauhti ylly taas mahdottomaksi. Sitten tein sen virheen, että kuvittelin Ukon oppineen läksynä ja päästin liinan taas maahan ja vauhti yltyi ja Ukko kaahotti ohi 6. kepin. Mun hermorakenne ei tässä vaiheessa kestänyt mitään hutilointia ja taas karjaisin Ukon takaisin ja annoin sen työskennellä itse kunnolla ja löytää kepin. Huh, henkisesti rankka jälki. :D
Päivällä kävin vähän huonekaluostoksilla ja täytyy myöntää, että siitä vähän innostuin! ;) Sitten illalla Mahnalaan kisasuunnitelmia hiomaan, jonka jälkeen paimenneltiin kisakaritsoita. Etukäteen aattelin, että miten käy kun jotenkin pinna kireellä. Mutta Ukkohan teki upeeta työtä! :) Kaaret on auennut edelleen paremmin, ja Ukolla on ihanan tyyni tapa työskennellä mitä Sara ja Vellukin ihasteli kun ei ole pitkään aikaan Ukkoa nähneet. Tosi rohkeasti ja tyynesti Ukko meni isossa häkissä 30 lampaan lauman ja häkin seinän väliin, ei näyttänyt yhtään päätä kylmäävän vaan kylmänviileesti vaan änki väliin. Lisäksi Ukko yllätti mut kävelemällä rauhassa päin vastaan katsovia lampaita eikä jumittanut silmään ollenkaan. :)
Eli loppujen lopuksi kiva päivä! :) Jäljellä opin, että Ukon pitäisi ehkä ajaa jälkeä vähän useammin ja toisaalta Ukkoa on nyt pakko jarruttaa liinasta, ettei mee tollaseksi kaahottamiseksi. Oppia ikä kaikki. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti