sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Jälkipeliä

Vihdoinkin kotiuduttu taas Somerolle ja olen päässyt kunnolla katsomaan videoita meidän suorituksista ja pohtimaan jatkoa. Ukon kanssa tehtiin tänään finaalikehän vieressä pientä treeniä ja vire oli taas hienoa ja tekeminen tarkkaa. Itse kehässä oleminen kaikkine häiriöineen oli vaan Ukolle eilen liikaa. Eihän meillä olekaan kuin yksi koe takana ja muutenkin aika vähällä treenillä kokeeseen mentiin. Onhan sitä häiriötä yritetty harjoitella, mutta kun sitä tarkoituksella harjoitellaan on häiriöt jossain määrin ennakoitavissa eikä se ole sama asia kuin arvokisoissa. Esimerkiksi kehän laidalta kuuluva taputtaminen oli molemmille pojille uusi ja ihmeellinen asia. Molemmat myös reagoivat viereisistä kehistä kuuluviin käskyihin, Ukko ehkä pahemmin osittain kokemattomuuden, osittain sen vuoksi, että alokas-kehässä annetut käskyt oli keskimäärin paljon voimakkaampia kuin mitä sitten ylempien luokkien kehissä osaaville koirille annetaan. Ukko paineistui niistä ja tilanteesta ylipäätään. Yritin olla Ukolle kannustava ja rohkaiseva parhaani mukaan (ekan kehän jälkeen tosin harmitti), mutta en saanut Ukkoa nostamaan virettään tässä tilanteessa.

Ukon kanssa pitäisi saada muodostettua meidän ympärille "kupla", ettei Ukko paineistuisi ulkopuolisesta häiriöstä vaan olisi siitä huolimatta täysillä tekemässä mun kanssa. Ukon kanssa on aina ollut ongelma vireen kanssa, alkuun että sain ylipäätään sen tekemään kivalla vireellä ja nyt häiriö oli liian suuri. Ollaan kuitenkin tehty koko ajan sitä virettä, paljon hauskaa ja onnistunutta treeniä, silleen että on vaan huippu hauskaa. Kai se on uskottava, että se "kupla" muodostuu sitten aikanaan, kun tätä tekee riittävän kauan. Itse kyllä uskon, että lisäksi Ukon pää kaipaa hieman lisää kypsymistä. Ukko on herkkä poika eikä sille mahda mitään, mutta ehkä ikä ja kokemus toisi mukanaan myös varmuutta tekemiseen ja Ukko pystyisi pitämään virettään paremmin ylhäällä häiriötä huolimatta.

Jerikon seuraamista videolta katsottuani olen kyllä tyytyväinen seuraamiseen kokonaisuutena, hidas seuraaminen meni haahuiluksi, mutta silloin kun Jeriko todella oli seuraamassa oli seuraaminen hienoa. Siis Jeriko on mielestäni kehittynyt siinä valtavasti: ei paina/poikita enää niinkään, ei ääntele ja tekee vaan tarkkaa seuraamista häntä korkeella heiluen. Hitaassa käynnissä ehkä isoin ongelma on toi mun tapa kävellä sitä; ihan hirveetä sunnuntai laahustusta, kun taas vertaa normi seuraamiseen tai juoksuun. Pitäisi saada omaan hitaaseen kävelyyn ryhtiä, niin ehkä Jerikokaan ei luulisi, että ollaan sunnuntaikävelyllä! ;) Lisäksi sitä pituutta pitäisi treenata huomattavasti enemmän kuin tähän mennessä! Treeneissähän hidaskin seuraaminen on hienoa, kun olen tehnyt vain 10-20 askeleen pätkissä korkeintaan. Zetassakin seuraaminen oli mun mielestä hyvää kahdella ekalla sivulla, mutta jostain syystä Jeriko kävi maahanmenossa tosi epävarmaksi ja lopun seuraaminen heikompaa. Kapuloiden palautusvauhdit ei ole Jerikolla koskaan olleet huippunopeita, mutta kuuma sää kyllä verotti erityisesti niissä. Olen kuitenkin edelleen tosi tyytyväinen siihen, kuinka Jeriko viimeisessä kehässä jaksoi vielä työskennellä vaikka kaukkarit on ollut kautta aikain meidän kompastuskivi! :)

Sinänsä siis kiva kokemus ja jatketaan treenejä molempien kanssa. Kyllä molemmissa on potkua ja potentiaalia paljon parempiinkin suorituksiin, mutta jos ei ole kauheesti tokoon panostanut, niin ei voi kauheen paljoa odottaakaan. Ehkä ensi vuoden SM-kisoihin treenattais sitten vähän enemmän... ;)
Negatiiviset ja heikot puolet omista suorituksistaan löytää helposti itsekin, mutta itse ainakin mieluummin jälkikäteen mietin kehitysalueita ja sitä mikä meni hyvin, enkä sitä mitä mokattiin tai kuinka huonosti olen kouluttanut sitä taikka tätä. Sen kyllä huomasi, että kannustavat kommentit ei ole mikään itsestäänselvyys (päinvastoin), joten erityiskiitos tsempityksestä ja positiivisesta palautteesta Virpille, Marjolle, Tiialle, Iitulle, Sannalle, Päiville, Tiinalle, Satulle ja Immille! :)
Muos. Nyt kun alkaa asiaa oikein miettimään, niin positiivisten ja kannustavien kommenttien antajia on kuitenkin enemmän kuin vain edellä mainitut, enkä nyt ala kaikki luettelemaan, etten sitten kuitenkin unohda kiittää jotakin. Loppujen lopuksi siis positiivista palautetta on tullut enemmän kuin negatiivista, joten eihän niistä vähemmistön soraäänistä tarvi edes välittää... ;)

Tänään oli hienoa katsoa upeita suorituksia, onnea kaikille finalisteille ja SM-mitalisteille! Kotiin tuomisiksi tulikin sitten Berralta ostettua vaikka mitä: Ukolle sininen fleece-panta ja molemmille fleece-hihnat aksakisoja varten, painavia merkkikartioita, sinilaippaiset isot ohjatun noudon kapulat sekä ensin kaksi keskikokoista vinkutennispalloa, jotka sitten totesin liian pieniksi ja heiveröisiksi Ukon käsittelyyn ja ostin vielä kaksi isoa. :D Kyllä näillä sitten kelpaakin jatkaa treenejä. ;)

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Jos ei mene käyttöön teillä nuo keskikokoiset pallot, niin mä voin ostaa ne Nemolle ;)