Olen nyt niin tyytyväinen Jerikoon että pakko kirjoittaa siitä tännekin. :)
Meillähän on ollut ongelmia sen kanssa että Jeriko kuvittelee omistavansa mut ja mitä milloinkin, ruuan, veden, multa putoavat esineet, käytännössä kukaan koira ei saanut tulla puoltatoista metriä lähemmäksi mua tai Jeriko tuli rähisemään. Tuossa sitten viikonloppuna Jeriko sitten meidän treenatessa näykkäsi ohikulkevaa Lallia päästä ja mulla napsahti, heitin koiran ketoon ja ensimmäistä kertaa ilmaisin oikein kunnolla että tuollainen ei vetele. Treeni loppui tietty siihen, mutta sitten myöhemmin otettiin uudestaan niin että vastahakoinen Lalli raahattiin paikalle ja päätin aloittaa oikein kunnolla siedättämään Jerikoa siihen että muita eläimiä saa tulla lähelle vaikka mulla olisi herkkuja esillä. Meidän kissoja kohtaan Jeriko ei kyllä ole sentään aikoihin mustasukkaisuuttaan rähissyt.
Päätin sitten oikein kunnolla alkaa treenata asiaa ja Hannankin kanssa otettiin tosiaan tiistaina tätä treeniä. Torstaina harjoiteltiin Tuijan, Saran ja Liisan ja heidän koiriensa kanssa samaa, Ronjan ja Theban kanssa niinkin että pistettiin tytöt vuorollaan hyppäämään autoon Jerikon viereen ja siinä sitten palkkailtiin.
Tänään oltiin sitten lenkillä Tuijan ja Ronjan, ja Liisan ja Lukan kanssa, ja Jeriko oli aivan kuin eri koira! Tuija tuli ensin Ronjan kanssa meille ja trimmasi vähän Jerikoa ensi viikon näyttelyä varten, eikä Jeriko välittänyt vaikka Ronja pyöri siinä munkin ympärillä. Juurikaan ei välittänyt vaikka Ronja tai Luka tuli lenkillä multa herkkuja hakemaan, vähän vaan murahti kun Luka tuli melkein mun syliin asti, mutta poistui sitten vaan paikalta kun kielsin. Lenkin jälkeen autojen luokse pysähtyessä (mikä yleensä ottaen on ollut Jerikolla se vaikein juttu, siis kun seisotaan paikallaan) pystyin ihan rauhassa silittelemään Lukaa ja Jeriko ei välittänyt yhtään, meni vaan hakemaan rapsuja Liisalta! :) Olen niin ylpeä ja iloinen, en olisi uskonut että näin nopeasti näkee muutoksen kun vaan pikkaisen tiukemman otteen ottaa.

Sama pätee tuohon luoksetuloon, tiukempi kuri siinäkin käyttöön. Jeriko tulee melko huonosti luokse kun on muita koiria, ja herkästi karkaa paikalta ennen kuin annan luvan (+ se vieraiden koirien luokse karkaaminen). Pari kertaa otin tiukasti takaisin ja kas kummaa, Jerikohan alkoi taas kuuntelemaan paremmin ja tuli ihan kunnolla siihen mihin halusin ja odotti vapauttamista. :) :) :) Avoimessa peräluukussa odotti nätisti vaikka Luka vielä pyöri meidän jaloissa kun tehtiin lähtöä. <3

Lallin kanssa illalla oli kyllä niin herttaista että olisi voinut postikortin siitä teettää (Lallillekaan ei ilmeisesti jäänyt traumoja Jerikon näykkäisystä), Jeriko nuoli ja mutusteli Lallin korvaa ja Lalli välillä otti Jerikon pään tassulla kiinni ja nuoli oikein hartaasti silmien välistä ja kuonosta. Aivan ihania otuksia nämä! <3