Tehotreeniä

Musti tuli meille sunnuntaina hoitoon, kun Hanna lähti lomareissulle. Pääsin sitten Mustin kanssa tehotreenaamaan paimennusta ja treenejä otettiin päivittäin sunnuntaista keskiviikkoon. Otettiin harppaus eteenpäin ja alettiin harjoitella flänkkejä ihan kunnolla. Ajettiin lampaita aidalla ja kutsuin Mustin siitä flänkkäämään itseni ympäri, kun itse olin lampaista sivussa, ikään kuin toivotulla kaarella. Hienostihan Mustilla aukeaa flänkit muutenkin, mutta tällä varmistin asiaa. Hieman ehkä turhankin kurinalainen treeni tuli tehtyä ja makuutettua Mustia liikaa viimeisimmässä treenissä josta Matti otti videotakin, mutta ensi treeni sitten taas vähän eri tatsilla.

Ukonkin kanssa on treenailtu paimennusta, flänkkien laajentamista ja jakoa. Ollaan siis Ukon kanssa jaettu isompaa porukkaa aina pienempiin osiin ja ihan hienosti on mennyt. Keskiviikkona kuvattiin Ukonkin treeniä, mutta silloin ei saatu jakoa tällä porukalla onnistumaan.

Torstaina tulin töistä vauhdilla kotiin ja lähdettiin Jerikon kanssa kohti rotuyhdistyksen leiriä. Napattiin Orivedeltä Helena ja Malla kyytiin ja siitä sitten kimpassa ajettiin loppu matka. Mökit oli ihan törkeän pieniä ja meidän lisäksi kolmas ihminen jolla kaksi koiraa mukana. Päätiin sitten antaa Jerikon nukkua autossa, missä sillä oli ruhtinaallisesti tilaa, viileämpi ja raikkaampi ilma eikä sitten vieraita koiria. Ja hyvinhän se niin meni. :)

Osallistuttiin Jerikon kanssa EK-ryhmään, jota veti Anne Juslin. Treenit alkoi perjantaina esineruudulla. Ensin tein treenin, jossa kaistaleella oli yksi esine etuosassa, toinen takana. En tiennyt tarkalleen missä etuesine oli ja lähetin vasemmalta, jolloin Jeriko ei saanutkaan etuesineen hajua (joka oli oikealla, noin 15 metriä) vaan nouti ensin takaesineen. Nopeasti ja hienosti nousi kyllä sitten etuesinekin, hienosti sai sivutuulesta hajun, kun lähetin oikeasta reunasta ja vauhdista kääntyi tarkentamaan. :) Ai niin, takaesineenä juuriharja joka oli ihan uuden tyyppinen esine, mutta Jerikon mielestä selvästikin tosi kiva! :D

Tehtiin vielä toinen kierros esineruudulla ja nyt tein oikein kiusaa Jerikolle ja valitsin esineiksi Annelta hammasharjan ja pienen rasian, joka Annen kertoman mukaan hyvin vaikea esine myöskin. Hammasharja laitettiin ihan pari metriä etulaidasta ja rasia oikeaan takakulmaan. Lähetys ojan yli, Jeriko lähti vauhdilla, mutta otti aivan älyttömän hienosti ja nopeasti hajun hammasharjasti ruutuun tullessaan eikä siinä mennyt kuin muutama sekunti, kun hammasharja oli mulla. Takana olevaa rasiaa Jeriko joutui tarkentamaan vähän pidempään (taakse tullessaan otti kyllä heti hajun), mutta hienosti tarkensi ja löysi. Upeaa! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

Esineruudun jälkeen jatkettiin pudotettuun esineeseen. Jerikolla ilmeni taas sama ongelma kuin viimeksi Sarin kanssa treenatessa, että ei ottanut mun virittelyä vastaan. Tämä tosiaan siis vasta toinen kunnon treeni liivit päällä ja nyt Jeriko ajatteli menevänsä kolmatta kertaa esineruutuun. Taas pudotin tielle ensin hanskan Jerikon nähden ja annoin sen noutaa, mutta Jeriko ei kuunnellut ja oli väärässä  mielentilassa. Kuitenkin sitten kun vähän tuimistuin, niin johan alkoi taas sujumaan ja hienosti meni treeni. On se vaan vähän kovakalloinen välillä, aina tietää paremmin. ;)

Jännintä perjantaina oli sitten, kun tehtiin ihan ensimmäistä kertaa tarkkuusnoutoa ulkona tallatulla alueella. Siitäkin, kun olen viimeksi sisällä treenannut, on varmaan useampi kuukausi. :D Siitä huolimatta Jeriko suoriutui kyllä hienosti! Mentiin vaan ruudulle, näytin Jerikolle, että vien esineen ja Jeriko etsimään ja löysi esineen (kiväärinpanoksen hylsy) todella nopeasti. Taisi olla aika helppo esine. Ainut, että Jeriko pudotti sen tuodessaan pari kertaa, mutta saatiin sitten onnistunutkin, että toi käteen saakka.

Välissä käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin vielä jälkitreenillä. Sanna Hyytiäinen tuli mukaan treenaamaan ja tallasi Jerikolle jäljen. Annettiin jäljen vanhentua EK-jäljen tapaan vain tunnin ja koska tämä osa oli helpompi, aattelin että haastetaan Jerikoa kepeillä oikein kunnolla, kun niitä on jäänyt kokeissa. Keppejä neljä ja ne painettiin maan sisään niin, että niistä jäi vain vähän näkyviin. Tämä osoittautui kuitenkin liian vaikeaksi tehtäväksi Jerikolle. Jana lähti melko jyrkkään ylämäkeen ja jälki oli harjun päällä. Jeriko eteni hienosti janalla suoraan ja määrätietoisesti, nosti takajäljen, muta vaihtoi sitten itse suuntaa ennen kuin ehdin itse harjun päälle. Sanna käveli mukana ja sanoi jälkikäteen, että Jeriko jäljesti koko ajan tarkasti jäljellä ja teki hienosti mm. terävät kulmat. Keppien kohdalla se ei reagoinut mitenkään ja mä en todellakaan keppejä nähnyt.

Kylläpä harmitti ja olin pettynyt. Kun kuudeskaan keppi ei löytynyt, niin tulin vaan pois jäljeltä ja Jeriko ei saanut mitään palkkaa, pelkät torut. Harmistus ei edes meinannut mennä millään ohi, kunnes sitten väkisin ja Sannan avustuksella pakotin itseni ottamaan Jerikolle keppimotivaatiotreenin, jossa Sanna käveli pienelle metsäläntille siksakkia ja laitteli keppejä jäljelle. Jeriko tuli autosta innoissaan ja teki kyllä hienoa työtä keppien kanssa, iloisesti ja nopeasti löysi seitsemän keppiä, joista palkkasin hyvin ja lopetin kun vielä oli helppoa ja hauskaa. Sannalle iso kiitos tsempityksestä harmistuksen keskellä!

Treenit jatkui lauantaina samalla kaavalla kuin perjantaina. Tehtiin nyt esineruututreeni kisakokoisessa esineruudussa ja kisanomaisena. Alue sinänsä selkeä, mutta paljon kuoppio/kiviä ja toisaalta korkeudenvaihtelua niin ettei nähnyt missä koira meni. Ensin lähetin vähän hölmösti vasemmasta laidasta Silleen, että väistin lähetyksessä kiviä ja Jeriko ei siitä sitten uponnutkaan takakulmaan. Toisella lähetyksellä ihan vasemmasta etukulmasta ja meni taakse saakka mutta seilasi vähän takarajaa enkä nähnyt sitä koko aikaa, joten en oikein tiennyt nousiko esine vasemmalta vai oikealta takaa. Keskiesine löytyi hetken etsinnän jälkeen, mutta sitten jäinkin jotenkin maleksimaan esineruudun keskivaiheilla enkä edennyt riittävän nopeasti lähettämään oikeasta kulmasta ja aika loppui kesken. Annoin Jerikon jatkaa etsintänsä loppuun ja kolmas esine löytyi ennen kuin kuudes minuutti tuli täyteen. Harmitti kuitenkin.

Jotenkin tästä lähetysongelmasta turhaannuin tosi paljon. Jeriko siis välillä lähtikin ihan vinoon siitä mistä lähetin ja toiaalta turhautti se, että en oikein itse hahmottanut missä mentiin vikaan ettei aika riittänyt, vaikka Anne yritti vakuuttaa että esineruudussa vaan voi joskus käydä niin, eikä sille mahda mitään. Toisessa treenissä tehtiin uusi ruutu ja päätin nyt yrittää parantaa omaa liikkumistani, mutta toisaalta myös Jerikon kontrollia lähetyksissä. Ekalla lähetyksellä ei mennyt kunnolla vasempaan takakulmaan, taisi nostaa oikeasta takakulmasta esineen..? Toisella lähetyksellä sanoin vähän tiukemmin, että siellä takana se on ja että nyt kunnolla, jolloin Jeriko seurasi orjallisesti sivurajaa ja löysi esineen. Etenin Jerikon ollessa ruudussa alueen keskivaiheille ja siitä sitten uusi lähetys. Jeriko meni ihan keski-esineen päältä, mutta ei saanut hajua. Harmitti. Yritin lähettää uudelleen, mutta ei meinannut suostua lähtemään samaan kohtaan enää uudelleen, kun se "oli jo tarkastettu". Ärähdin ja simputin lähetyksissä ja niinpä Jeriko meni sitten vähän jäihin ja alkoi vaan esittää etsivänsä. Hain Jerikon pois ruudusta ja autoon ihan hetkeksi. Uusi yritys lähettää, mutta sama meininki jatkui. Kävin laittamassa hihnaan ja käveltiin keski-esineelle, josta Jeriko sitten sai hajun ihan vieressä ja meinas napata suuhun siitä takaisin ruudun lähetyspaikalle. Nostatus parilla haukulla ja Jeriko kyllä lähti riehakkaasti ja röyhkeästi haukkumaan mulle ja hyppimään päin, joten ei sillä paine ainakaan paljoa enää painanut, ja sitten ampuikin ruutuun vauhdilla ja nosti esineen. Huh.

Esineruudusta nyt tärkeimpänä käteen jäi siis se, että mun pitää muistaa edetä etulinjalla ja nimenomaan silloin kun koira on ruudussa, ettei aikaa haaskaannu siihen, kun liikutaan yhdessä. Tuohon olen aiemmin aikaa tuhlannut. Luulen, että Jerikon työskentelytapa huomioiden sopivin pistotustapa on kolme tai max neljä lähetystä ruutuun, eli riittävän rivakka eteneminen, jotta koko alue tulee sitten tarkastettua varmasti.

Pudotettuun treeniin Jeriko nyt otti virittelyn just niin kuin pitikin. Tehtiin kaksi toistoa, toinen niin ettei ollut enää hihnassa kiinni vaan lihapullalla otin sen seuraamaan ja melko pitkältä haki hienosti! :)

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

(c) Riitta-Liisa Kuittinen

 Jälkitreeninä tehtiin nyt vaan perjantain kaltainen keppitreeni, mutta niin, että nyt nämä kepit oli piiloteltu haastavammin. Työlästä oli Jerikolle ne löytää, mutta toisaalta juuri sopivan työlästä ja keppejä löytyi ihan hyvin. Hyvä treeni varmasti oli. :)

Lopuksi vielä tarkkuusetsintä niin, että esine oli viety jo valmiiksi ruutuun. Jeriko otti virittelyn todella hyvin ja lähti ruutuun täydellisessä mielentilassa ja löysikin esineen melko nopeasti. :) Esine taas tippui matkalla, mutta toi sitten perille asti. Tosi hyvä varsinkin treenimääriin suhteutettuna! :)

Sunnuntaina eli viimeisenä päivänä treenattiin hakua, jota veti Elina. Alue oli melko pieni suhteutettuna siihen millaisilla alueille ollaan yleensä treenattu ja piiloja oli merkitty vain viisi (tai kuusi?). Tehtiin Jerikolle nyt ns. helppo treeni viikonlopun päätteeksi. Haamuilla eikä vaadittu ilmaisua ja tämä olikin kyllä hyvä ratkaisu, kun Jeriko oli niin väsynyt (vaikkei sitä muuten näyttänyt) ettei suorapalkalla oikein jaksanut leikkiä vaan hamusi ruokaa jota olin purkkeihin maalimiehille (onneksi) antanut mukaan. Muutenkaan Jeriko ei meinannut pysyä maalimiehillä, mutta pistot oli kyllä todella suorat ja hyvät ja vaikka maalimiehet oli ihan kunnolla kuopissa piiloissa, niin löytyi hyvin. :) Jatkoon hakua varten korvan taakse jäi se, että nyt on tosiaan tärkeää, että menen itse aina maalimiehelle, kun Jeriko siellä leikkii, jotta tää tulee tutuksi, että mä voin mennä sinne eikä sitten myöhemmin haukku keskeydy sen vuoksi. Haukkutreenit ihan erikseen. Palkkana voi käyttää nykyään ihan hyvin myös ruokaa, kun Jeriko tietää mitä on tekemässä, motivoituu silläkin ja esim. kovassa kuumuudessa varmaan paremmin kuin lelulle.

Rankka mutta antoisa treenileiri siis takana. Paljon hienoja onnistumisia, mutta sitten myös vähän hampaiden kiristystä, eniten kyllä johtuen mun suhteettomista vaatimuksista ja liian suuriksi tehdyistä haasteista. Näistä kuitenkin opitaan. Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen. :) Ja vaikka kaikki treenit ei menisi ihan putkeen, niin on se kyllä mulle kaikkein tärkeintä millainen Jeriko on koirana. Se on niin fiksu ja järkevä poika eikä koskaan aiheuta mitään ongelmia, todella helppo matkakaveri. Käytiin lenkillä pariin kertaan nuoren Speedy -pojan sekä Prikka-neidin kanssa sekä rannalla uimassa, eikä mitään ongelmaa. Tänään Jeriko ja Speedy jopa juoksi vähän yhdessä. :))

Ensi viikolla pidetään Jerikolle sitten ainakin alkuviikko vapaata. Katsotaan mitä sitten Ukon pään menoksi keksitään. ;)

Juhannusta

Otettiin koton varaslähtö juhannukseen ja poltettiin tällä viikolla pihassa jo kaksi kokkoa, kun poltettavaa puutavaraa riitti. Purettiin vanhan hirsisen pihasaunan lautakate hirsien päältä pois ja poltettiin laudat sekä muuta puuroinaa. Torstaian tehtiin tätä täydessä kaatosateessa ja Rukan kurapuku tuli kyllä tarpeeseen. :D Pikkasen bensaa niin saatiin kokko kuitenkin syttymään. ;)

Sääennusteet juhannukseksi näytti pahoilta ja vielä perjantaina Virroille mökille ajaessa sateli välillä kaatamalla, välillä aurinko taas näyttäytyi. Kuitenkin iltapäivällä taivas jo kirkastui ja saatiin viettää iltaa myös ulkona. Harvinaista herkkua! Sään suosiminen jatkui sitten vielä juhannuspäivänäkin, joten kyllä kelpasi. :)

Mökillä oli myös Matin vanhemmat sekä sisko perheineen. Etukäteen vähän mietitytti miten Ukko pärjäisi lasten kanssa, kun se on välillä jännittänyt lapsia aika paljon johtuen ikävistä kokemuksista Linnainmaalla naapurin lasten osalta. Ukko oli kuitenkin aivan loistava, olen niin ylpeä siitä. :) Ukko ei edes hätkähtänyt lasten yllättäviä halauksia (toki lapsia yritettiin ohjeistaa ja valvottiin koko ajan,m mutta aina välillä ne sai päähänsä tehdä jotain yllättävää joka ehti tapahtua ennen kuin ehti kieltää) ja oli innolla Jerikon kanssa leikkimässä lasten kanssa. Ja kyllä sitä leikittiinkin! :D Vuorotellen hyppivät laiturilta järveen ja sitten välillä leikkivät pihassa pallolla. Ja siitä huolimatta pojat osasi myös hienosti rauhoittua, kun vaan sai ihmiset (niin lapset kuin aikuiset) lopettamaan leikittämisen. ;) Tosin, sitten välillä kun lapsille juuri sanoi, että koirat lepää nyt, niin ne aloitti omat leikkinsä. :D

Mun siskot kävi katsomassa kissoja ja lampaita, tänään sitten lähdettiin puolen päivän aikaan kotiin. Kotona melkein ensimmäisenä tehtiin paimennustreeni. Ensin Ukko sai jakaa porukkaa. Ensimmäisellä jaolla mukaan tuli porukan uhittelija, joten otettiin uusi jako, jolla saatiin kolme sl-harmas karitsaa ja yksi viime kesän affekaritsa eli sopiva neljän porukka. Ukko sai sitten ensin kuljettaa ne vetoa vastaan pois tästä lähiaitauksesta "alalaitumelle". Sitten aloitettiin häkitystreeni. Affe ei olisi häkkiin halunnut millään mennä, mutta Ukko hoiti taas hienosti oman osansa. Musta affe olis tullut läpi eikä tömistelyjä ottanut oikein millään. Siinä oltiin sitten patti-tilanteessa lampaat häkin suulla ja mun tömistelyt tehottomia. Ukko otti sitten ohjat käsiinsä ja lähti oikeastaan oma-aloitteisesti painostamaan lampaita, juuri oikeasti suunnasta, oikealla vauhdilla ja määrätietoisuudella ja sai affenkin painumaan häkkiin. Sitten vielä häkissä pyörimistä ja Ukko oli selvästi luontevampi ja rohkeampi kuin viime kerralla. Änki itsensä väkisin lampaan ja häkin väliin eikä hätkähtänyt vaikka affe aluksi meinasi vähän pistää hanttiin/ei meinannut väistyä. Hieno Ukko!

Ukko sitten tauolle ja Jeriko sai tuoda loppuporukan aitaukseen. Annettiin häkkiporukan olla häkissä ja tehtiin ajoa pillikäskytyksellä. Laidunta on nyt vähän laajennettu lähteen ympärille eikä sinne taakse ole laitumen laidalta näkyvyyttä puolin tai toisin. Aluksi Jerikon oli vaikea käsittää, että se jatkaisi ajoaan sinne näkyvyysalueen ulkopuolelle, mutta sitten alkoi kyllä sujumaankin hienosti. :) Ajettiin sitten lampaita lähdettä ympäri mikä oli kaikin puolin hyvä harjoitus.

Ukolle sitten toinen treenivuoro. Lyhyitä hakuja ja kaaren jatkamista tasapainon yli, se sitten pysäytystä sinne taakse ja uudelleen flänkille. Ihan kivasti meni ja nyt saatiin häkkiporukan ansiosta ehkä hieman lisävetoa, mutta se ei kyllä juurikaan Ukkoon vaikuttanut. Välillä Ukko meinasi lähteä häkkiporukkaa ajamaan kun kutsuin kaarelta yli ja ympäri, mutta saatiinpahan samalla harjoiteltua "look backia". ;) Upeasti meni. Ukon ilme treenin jälkeen kertoo kaiken. :)

Jeriko teki vielä toisen vuoron myöskin. Ensin sokkohaku lähteen ympärille levinneelle porukalle, joita laitumen laidalta ei nähnytkään. Porukka oli kahdessa osassa lähteen molemmin puolin ja yksi lammas yksin hämynä lähempänä. Jeriko ei siis aluksi nähnyt muita kuin tän yhden ja meinas luonnollisesti sitten vaan sitä hakea. Hyvä "look backin" treeni tuli sitten Jerikolle. Ekalla "käänny"-käskyllä ja oikealla kaarikäskyllä näki/löysy lähteen oikealla puolella olevan porukan, mutta vielä olis meinannut tää toinen porukka kauempana vasemmalla jäädä huomaamatta. Toinen "käänny" ja oikea kaari, niin laajensi hienosti ja löytyi sitten loputkin porukasta. :) Tarkoitus oli harjoitella singleä ja vähän siinä tulikin harjoitusta ohjaajalle, mutta oli hieman liian vaikea harjoitus ottaa yksi erilleen 15:ta, väkisinkin aina kaksi osui samaan. Kerran yksi lähti erilleen, mutta Jeriko ei sitten sitä noteraannut enkä saanut sitä pitämään sitä, liian vaikea harjoitus nyt kun ei olla jakoakaan tehty hetkeen. Pariin kertaan sitten jakoa niin, että saatiin kaksi erilleen porukasta ja niitä Jeriko piti hienosti.

Pidettiin pieni noin puolen tunnin tauko, kun mä söin ja sitten lähdettiin Jerikon kanssa ajamaan mun kotiin tullessa tekemä jälki. Yritin nyt tällä pureutua meidän 3./4. keppi -ongelmaan. Yritin tehdä mahdollisimman paljon erilaisia haasteita, joilla imitoisin mahdollisia koejäljellä tulevia haasteita ja saisin sitten ehkä virheen esiin. Tallasin 1 km pituisen jäljen Korentijärventien varten tuohon siis kävelymatkan päähän. Otin kepit taskuun kotoa jälkeä tallaamaan lähtiessä, jolloin ensimmäinen ehti mulla olla ehkä korkeintaan 10 min ja muut vähän pidempään, ei siis kuitenkaan lähellekään koeohjeessa vaadittua 30 minuuttia. Jälki vanheni reilu 2,5 tuntia. Tein todella paljon kulmia, neljä terävää kulmaa ja pieniä laatikoita joissa siis suoria kulmia määrä X eli paljon. Ojaa ylitettiin kolme kertaa ja kerran ylitettiin hiekkatie niin, että ensin tultiin haarautuvalle metsätielle ja sen keskellä suora kulma ja siitä sitten autotien ylitykseen. Ensimmäinen ja kolmas keppi piikkikulman jälkeen ehkä 20 metrin päähän, heti kun vaan uskalsin laittaa ettei saisi hajua ennen kuin tulee piikin kärkeen. Toisen kepin laitoin ison kiven päälle ja viimeinen pöpelikön ja syvän ojan ylityksen jälkeen. Keppien paikat oli siis noin 200m, 290m, 550m ja 1km. Lisäksi Jeriko oli varmasti väsynyt mökillä leikkimisestä ja paimennuksesta jo valmiiksi.

Haasteita piti siis olla. Jerikon työskentely kuitenkin kertoi, että en ollut osannut imitoida ollenkaan niitä haasteita mitä oli esim. Raisiossa koejäljellä viikko sitten, mitä ne sitten silloin olivatkaan. Johtuiko silloin kovasta sateesta (tänäänkin kyllä juuri vähän sateli kun tallasin jälkeä) vai mistä (melko saman tyyppistä kuusimetsää oli), mutta Raisiossa Jeriko joutui kovasti tarkistelemaan ja oli haastavaa. Nyt Jeriko eteni kuin juna jäljellä, eka piikki meni noin 10 metriä pitkäksi, mutta muut kulmat teki todella tarkasti ja muutenkin jäljesti rennosti ja itsevarmasti, ei mitään vaikeuksia. Unohdin ottaa vettä jäljelle mukaan, mutta oikeastaan sekin oli ihan hyvä harjoituksen kannalta, kun kerta Jerikoa oli tarkoitus yrittää väsyttää niin jäljellä, että vastaisi koetilannetta. Kaikki kepit löytyi kuitenkin täysin vaivatta. En siis saanut huijattua. :D Kyllä se vaan on jostain ihmiselle käsittämättömästä kiinni, milloin tollainen virhe voi tulla. Janakin meni hienosti. Tein tarkoituksella lyhyen (noin 7 metrin päässä leikkasi; voisihan joskus kokeessa jäynänä olla tällainenkin) ja oikealle lähtevän ja Jeriko otti hienosti oikean suunnan. Myös Jerikon ilme hyvin suoritetun työn jälkeen oli korvaamaton. Mikään ei voita tätä työ-/harrastuskoiran ilmettä haastavan ja onnistuneen treenin jälkeen. :)))

Hienot pojat

Kyllä on taas ollut kivoja treenejä tällä viikolla. :) Tiistaina oltiin Jerikon kanssa hakutreeneissä, jotka oli meidän kahdeksannet treenit. Oltiin uudessa maastossa (meillä onkin niin aktiivinen ryhmän vetäjä ja hyvä tilanne, että treenimaastoja pystytään vaihtelemaan tosi paljon) ja toinen maalimieskin oli Jerikolle uusi, ryhmään uutena tullut treenaaja.

Tarkoitus oli tehdä treeni taputusapuja käyttäen, mutta maalimiehet ei olleetkaan ehtineet piiloihin, kun jo tulin Jerikon kanssa ja tulikin sitten näkölähdöt. Ensiksi vasemmalle, missä tuttu maalimies Minna. Maasto teki jännän notkon, jossa kokeneempikin koira joutui hetken tarkentamaan ja Jeriko teki lähes identtisen tarkastuskierroksen, kunnes sitten paikallisti Minnan notkon pohjalta. Haukku lähti hienosti tulemaan. Oikealta maalimies löytyi melko helposti ja haukku lähti jo ennen kuin Jeriko ihan täysin oli pysähtynyt maalimiehelle! :)

Tehtiin 5+5 pistoa, joista kaksi ensimmäistä molemmin puolin apujen kanssa, mutta sitten Sari ehdotti, että kokeillaan ilman apuja ja hyvinhän se meni. :) Kahta pistoa vasemmalle jouduin korjaamaan, mutta näilläkin lähti toisella lähetyksellä suoraan takalinjalle ja muuten meni heti ekasta suoraan. Lisäksi nyt oli ekan kerran maalimiehiä ihan oikeissa piiloissa (joo, aika monta uutta asiaa samoihin treeneihin :D); puista ja risusta tehdyissä majoissa ja yksi jopa kiven kolossa. Vasemmalla puolella haju kiersi tuulessa piiloja ehkä vähän hankalammin ja Jeriko joutui välillä oikein miettimään mistä haju tulee, oikealta myös kiven kolosta maalimies löytyi hetkessä. :) Vasemmalla puolella Jeriko oli hauskakin, kun välillä ihan pysähtyi selvästi miettimään, että "missä hitosa se on" ja sitten jatkoi tarkentamistaan ja aina sitten löysikin. :)

Tosi hyvät treenit siis. Jeriko on nyt selvästi saanut jutun juonesta kiinni ja juosta kaahotti menemään kivikossa niin, että ihan hirvitti. Haukkuja otettiin 1-5 ja muutaman kerran alkoi haukkumaan jo heti maalimiehelle tullessaan, muillakin kerroilla aika hyvin lähti. Hyvä kuuluva haukku. Sitten leikittiin pylly pystyssä maalimiehen kanssa ja kutsusta taas innoissaan mun luo. Ihan super! :)

Jerikohan nyt sitten ei pääse tänä vuonna pk-SM-kisoihin, mikä oli lievä pettymys. Pari koetta olis vielä ollut loppukuusta, mutta en saanut niihin meille koepaikkaa. Harjavaltaan soittaessa kerran pääsin jo linjasta läpi, mutta toinen puoli vaan huhuili eikä ilmeisesti kuullut mun ääntä ja puhelu katkesi muutamassa sekunnissa. Seuraavan kerran pääsin linjasta läpi viisi minuuttia myöhemmin ja silloin käteen jäi 3. varasija. Jossitteluun olisi tässä kohtaa aika helppo sortua.... Kyröskoskelta käteen jäi 8. varasija. Harmitti toki, mutta toisaalta, minkäs sille mahtaa. Ja eiköhän me sitten ensi vuonna päästä ja ollaan varmasti myöskin valmiimpia siihen. :) Jatketaan tällä kaudella sitten kuitenkin 1-tulosten hakua valiokellot mielessä ja treenaillaan EK:ta. Haun kehittyessä näin nopeasti ei välttämättä olekaan ihan mahdoton ajatus startata EK:ssa vielä loppukaudesta, mutta katsotaan nyt. ;)

Ukon kanssa otettiin tiistaina ja eilen illalla paimennustreeniä. Tiistaina häkitettiin naapurin lampaita ja eilen illalla noita omia uusia, kumpiakaan ei ole aiemmin häkitetty. Lisäksi pyörittelin Ukkoa sitten 6-kulmaisessa häkissä lampaiden kanssa. Laiskuuttanut en jaksanut siirtää kahta lisäosaa laitumelle ja Ukko sai nyt sitten pienemmässä tilassa harjoitella, kun kisahäkissäkin jännitti. Hienosti Ukko kyllä teki. Erityisesti eilisestä treenistä olin tosi tyytyväinen. Ukko teki juuri niin kuin pitikin, antoi juuri sopivasti painetta, pysähtyi seisomaan ja teki pieniä liikkeitä. Lampaat ei olis oikein halunneet mennä häkkiin ja jouduttiin kunnolla tekemään töitä, mä jouduin tömistelemään yms. että sain oman puoleni pidettyä ja hienosti Ukon mieli malttoi eikä tästä ottanut mitään yllykettä itselleen. Käskyttelin jopa muutaman suunnan juuri väärin kuin mitä oikeasti tarkoitin, mutta Ukko teki niin kuin olisin halunnutkin, luki tilannetta hienosti ja otti käskyt nopeasti ja silti toimi pehmein liikkein. Ihan super. :)

Ukon kanssa kävi jo toissaviikolla yhtäkkiä mielessä, että kun meillä menee niin mukavasti, on tuntunut löytyvän se hyvä yhteinen kupla ja tunnen Ukon luottavan muhun, niin entä jos kokeiltaisiin ampua Ukolle? Pohdin tätä siis, kun oltiin Somerolla kisoissa ja Katjalla yötä. Illalla sitä siinä tuumin ja mietin, että Klossnereilla siinä olisi peltoa, että voisi kävellä melkein maailman ääriin ampumaan. Vaan tulin sitten toisiin aatoksiin. Ei se vaan ole mulle sen arvoista.

Mä olen tosi iloinen, että ollaan Ukon kanssa löydetty yhteinen sävel ja erityisen iloinen siitä, kuinka tärkeä musta on tainnut tulla Ukolle. Mitä me pk-koulareilla sitten tehdään, kun meillä on tällainen yhteispeli kehittymässä? En halua ottaa riskejä. Ukko on arjessa niin järkevä ja fiksu poika ettei ole toista. Ei pelkää kotona mitään kovia ääniäkään, ei raivaussahaa tai moottorisahaa, eikä ole pihassa säikähtänyt kauempaa kuuluvia laukauksia tai pamauksia. Ukko ei säikähtänyt edes kun sytytettiin kokkoa vähän bensalla ja se "pikkasen" humahti (lue: räjähdyksenomaisesti syttyi) palamaan vaikka Matti ja mä vähän hätkähdettiin. ps. oli pakko käyttää sytykettä, kun satoi niin pirusti. ;) Ukko ei ole muutenkaan mitenkään arka tai millään tavalla "hermoheikko", joten me jatketaan nyt tyytyväisinä painottaen paimennukseen ja agilityyn, ja tokoillaan sitten vähän siinä sivussa sen verran kuin mun innostus riittää. :)

Apina selässä

Tänään oltiin Jerikon kanssa Turun käyttökoirakerhon jälkikokeessa. Piti olla tottiskarsinta, mutta ilmoittautuneita tasan 10 eikä karsintaa tarvinnut tehdä. Huh. ;) Päivä ei alkanut ihan hyvin, kun kisapaikalla huomattiin mun vasemman takakumin olevan aika tyhjä juuri, kun porukka lähti kohti maastoa eikä aikaa käydä missään täyttämässä. Selvisin kuitenkin ja oli siellä sentään sen verran ilmaa, ettei ihan vanteen päällä ajeltu. ;)

Aloitettiin siis maastoilla. Arvoin itselleni lähtönumeron 2, joka oli tosi hyvä. Sopivasti aikaa valmistautua, mutta ei joutunut odottelemaankaan. Janapaikka oli tosi selkeä, Jeriko eteni tikkusuoraan reippaalla ravilla ja reagoi jälkeen heti. Pysähtyi haistamaan paria askelta, näytti vähän harkitsevan oikealle lähtemistä, mutta lähti sitten kuitenkin vasemmalle. Olin ihan varma, että jälki lähti nyt todella vasemmalle, mutta perään kajahti "takaisin janalle". Ei oo todellista! :D Ja mikä todennäköisyys on tälle, että meillä on varmaan kaikissa kolmosen kokeissa ollut oikealle lähtevä jälki eikä olla päästy kuin koira veräjästä sen vasemmalle lähtevän kanssa. :D Ehkä ensi kokeessa sitten..? Janalta 36 pistettä.

Itse jäljestys oli alusta lähtien hankalaa. En oikein osaa sanoa mikä maastosta teki niin haastavan, oliko se sade ja märkä maa vai mikä? Maasto oli vanhempaa kuusimetsää, jossa välillä oli kyllä mätää lehteä ja ojia ylitettiin 6 tai 7 kertaa, mutta muuten ei silminnähden erityistä. Jeriko kuitenkin jäljesti selvästi normaalia hitaammin, mikä jo kertoo jäljestämisen haastavuudesta, ja joutui tarkastelemaan melko paljon. Keppejä nousi kuitenkin kolme melko nopeasti, sitten tuli pidempi väli ja niinhän se neljäs keppi jäi metsään. Vitonen ja kutonen taas nousi. Jäljestykseen myös kului aikaa 35-40 min eli tosiaan aika verkkaisesti edettiin. Helppoa ei ollut muillakaan, yksi koirakko nosti myös viisi keppiä, kaksi taisi nostaa neljä keppiä ja lopuilla kuudella meni vielä pahemmin mönkään. :(

Jäljeltä sitten tottikseen. Tottiksen tuomarina oli Mika Laaksonen jos en nyt ihan sekoita tuomareita. Aika tiukka tuomari, täytyy sanoa. ;) En kyllä ehkä Jeriko saanut ihan niin hyvin viriteltyä kuin olisi pitänyt, tottikseen lähtö tuli tavallaan vähän yllättäen. Ekana oli paikkamakuu eikä siinä mitään erityistä. Yksilöliikkeissä Jeriko äänteli välillä hiljaa ja oli ajoittain seuraamisessa vähän tarkkaamaton eikä tehnyt esim. täyskäännöksiä niin kuin se osaisi jos olisi kunnolla keskittynyt. L:n vasemmalle käännöksen jälkeen jäi yhtäkkiä ihan taakse, en tiedä mitä tapahtui. Oli pakko antaa uusi käsky, että sain sen nopeasti mukaan ja sitten seurasikin henkilöryhmässä hyvin. Istumisen meni maahan, ei oikein kunnellut ja teki vaan jotain. Mielentila väärä. Maahanmeno ja luoksetulo ok, samoin seisominen ja luoksetulo, hieman vinot asennot edessä molemmissa ja olisi voinut tulla nopeampaa. Pysähtymisnopeus molemmissa olisi tuomarin mielestä voinut olla nopeampi. Tasamaanouto ok. Hypyllä arpoi ponnistuspaikkaa jo mennessä voimakkaasti. Nurmikko ei ole koskaan ollut Jeriko lemppari ja nyt varsinkin märkänä hankala. Ponnisti voimakkasti esteestä ja takajalat vielä lipesi esteen päältä kun se oli märkä. Jatkoi kuitenkin noutoa ja palauttikin hypyn kautta kosketuksen kera. Vinoeste ok. Eteenmenossa haukahti kaksi kertaa lähdössä ja edisti seuruussa vähän, ampui sitten tikkusuoraan eteenpäin ja ekalla käskyllä maahan.

Kun liikkeet meni näin niin tuli vähän yllätyksenä, että pisteitä jäi kasaan 80. Vaikka seuraamisessakin mielestäni oli hieman parannettavaa (koska Jeriko pystyy niin hyvään ;)) niin kyllä sekin ihan perushyvää seuraamista oli kuitenkin eikä tosiaan varsinaisia liikevirheitä esteillä jotka on ne arvokkaimmat! No, tää on tällaista, joltain muulta ehkä/todennäköisesti pisteitä olisikin tullut enemmän.

Viimeisenä esineruutu. Ruutu itsessään ihan kiva, mutta näkyvyyttä joka paikkaan ei kyllä ollut ja ei mennyt esineiden nostot ihan suunnitelman mukaan, Jeriko liikkui ruudussa vähän tuulen mukana. Aloin lähettämään oikeasta kulmasta, mutta ensimmäinen esine nousi jostain vasemmalta, en tarkemmin nähnyt mistä. Toinen esine nousi oikealta melko edestä, mutta tässäkään en nähnyt mistä tarkalleen. Etenin kuitenkin vasemmalle ja ajattelin vaan, että palaan sitten oikealle lähettämään jos on tarpeen. Jeriko työskenteli kyllä ihan hyvin ja sai sitten hajun keskeltä, alkoi tarkentamaan ja hyppäsi melko ison kiven päällekin hajun lähdettä etsiessä, mutta tarkensi esineen sitten aika jäynästi aivan kiven takaa. Aika tuli umpeen juuri kun Jeriko oli tuomassa kolmatta esinettä, eli kolme esinettä ehdittiin nyt nostamaan. :)

Kokonaispisteet siis tottiksesta 80 + maasto 146+28 eli 254 eli 2-tulos ja sijoitus 2./10. Ykköstulos jäi taas sen yhden kepin päähän. Mutta ei auta muu kuin laittaa uutta matoa koukkuun. Jerikoon olen hyvin tyytyväinen. Hienosti se selvisi haasteista ja on sillä kyllä taistelutahtoa ja toimintakykyä. :))