Tilannekatsaus

Oltiin treenaamassa Hannan ja Tuijan kanssa. Jerikolle tehtiin kokeenomainen treeni.
Paikkamakuu oli TODELLA hyvä. Siis hyvinhän Jeriko on nykyään aina pysynyt, mutta nyt se oli oikein skarppi ja tosi hyvän näköinen koko ajan. Selvästi tehnyt vaikutuksen, kun pari kertaa Sari Niemisen vinkistä olenkin vapauttanut Jerikon paikkamakuusta suoraan palkalle! :) Siis tämä nimenomaan sopii koiralle joka on paikkamakuussa vähän liiankin löysä, mutta varmasti paikallaan. Toisaalta voi myös vaikuttaa Jerikon kiinnostukseen muita koiria kohtaan, kun onkin enemmän skarppina mun suuntaani.. Hyvältä näyttää anyway. :)

Seuraamisessa pari vinkaisua tuli ja niihin pysähdyin, ei siis voi ihan kokeenomaiseksi suoritukseksi kutsua. Lisäksi Jeriko oli alkuun vähän huonosti mukana ja lopulta vähän ärähdin Jerikolle siitä. Sen jälkeen oli taas ihan sikahyvää seuraamista ja muutenkin liikkeiden välissä koko ajan ihan mukana. Mikä siinä on, että pitää ärähtää ennen kuin se tajuaa, että ollaan oikeasti hommissa?

Liikkeestä istumisessa unohdin ensin virittelyn ja Jeriko meni maahan. Heti uudestaan perään ja virittelyn kanssa ja onnistui tosi hyvin. Hieman kyllä ihmetyttää miten mokaa sen ilman virittelyäkään, kun lenkeillä tehdään näitä nyt jatkuvasti ilman ja hyvin erottaa..

Luoksetulon pysähdykset oikein hyvät, maahan ei meinannut jostain syystä mennä yhdellä käskyllä kunnolla, pysähtyi siis kyllä mutta jäi jotenkin hassuun kyyryyn.. Joku ajatuskatkos. Maassa pyöri kyllä jotain hampurilaiskäärepapereita siinä edessä.. :D Lopun vauhti voisi olla nopeampi. 

Ruudun lähetystä olin itse asiassa alun perin itse ajatellut toiselta suunnalta, mutta kun osoitettiin toinen sivu niin ajattelin, että eipä se kai mitään. Ruudun takana ehkä reilu 5 metrin päässä oli siis auto. Ensimmäisellä lähetyksellä unohtui taas tästä käsimerkki (miksi se aina unohtuu??) ja Jeriko jäi monta metriä ruudun eteen. Uudella käskyllä meni ruudun oikeaan etukumaan, jäi kyllä ihan ruudun sisään. Kokeessa ehkä 7 pistettä..? Loppu meni siis ihan nappiin.

Hyppynouto oikein hyvä, ei vaan meinannut luovuttaa. En sitten antanut tuplakäskyä vaan odotin vaan, muutaman sekunnin odottelun jälkeen irrotti sitten lopulta. :D
Metallinouto ihan sievä. :D Siis hyvin meni, kapula tuli vinosti suuhun eikä Jeriko korjannut asentoa, samalla otteella loppuun asti. Ihan ok.

Tunnarissa Jeriko otti taas heti oman, mutta alkoi vielä haistelemaan muita ja pudottin oman. Ei tosin sitten liikuttanut yhtään niitä vääriä, joten ei olisi nollaksikaan mennyt. Pitää nyt viikon aikana vaan vielä vahvistella sitä, että kun oma tulee kohdalle niin ne muuta pitää unohtaa!

Ja mitäs sitten kävi? Unohdettiin kaukkarit. :D Jeriko sai siis kissanruokansa ja meni autoon ja tajusin vasta kun Tuija treenasi Ronjaa, että meillä unohtui kaukkarit. :D Otettiin ne sitten vielä lopuksi kun Hanna oli lopettelemassa Heimon treeniä/seurautteli vielä. Ihan ok, paitsi että jostain yhtäkkiä tuuli toi jonkun isomman paperipussin ja jotain muita roskia siitä mun ja Jerikon välistä ja Jeriko vähän jumitti niitä katsomaan. Johonkin vaihtoon jouduin siinä antamaan tuplakäskyn. Maahanmenoilla tuli hieman eteenpäin, kokonaisuudessaan ehkä puoli vartalon mittaa. Kotona oli sitten pakko testata, että ollaanko me oikeasti tultu kaukkareissa taaksepäin, vai oliko vaan häiriö liiallinen. Tehtiin siis kaukkarit asunnon mitalla mikä nyt on se kymmenisen metriä. Todella puhtaat ja hyvät vaihdot, maahanmenonkin tekniikka on kyllä parantunut enkä joutunut yhtään tihrustamaan ja miettimään, että liikkuiko, kun oli niin selkeän puhtaat vaihdot! :)

Näistä siis jatketaan tuleva viikko. Ei nyt pahalta näytä. Liikkeestä istumiseen ja tunnariin erityisesti tarvitaan vahvistusta. Luoksetulon vauhtia vois hieman hioa ja samoin ruutua varmistella joillain toistoilla. Sanomattakin selvää, että alkelsiirtymiä ja seuraamista pitää treenailla, että ääntelyn mahdollisuus minimoitaisiin. ;)

Käytiin lenkillä vielä Näsijärven rannassa/jäällä treenin jälkeen. Olipa kyllä kiva nähdä Heimoa ja Enniä pitkästä aikaa, edellisen kerran oltiin lenkillä Hannan kanssa joskus alkukesällä jälkitreenin jälkeen.. Heimo on niin ihana kyllä, kiva kun ei pojilla mitään ongelmaa eikä mitään epäselvyyttä arvojärjestyksestä; Jeriko meni häntä nätisti alhaalla suuren Heimon rinnalla. ;)

Petollinen lämpömittari

Miten voi olla, että kun eilen oli aivan huippuihana sää (aurinkoista ja lämmintä) ja tänään aamullakin vielä melko lauhaa, niin iltaa kohden taas alkoi pakkanen kiristymään? Juuri kun mentiin treenaamaan tietenkin! ;(

Tokoiltiin Hanna H:n kanssa Särkänniemen parkkiksella. En ole siellä ennen käynyt, mutta se olikin oikein kiva paikka, tasainen sopivan iso ja rauhallinen parkkis ja hyvä valaistus. Oli vaan liian vähän päällä ja erityisesti liian ohuet sukat ja kävi vähän kylmäksi.

Otettiin merkkiä ja ruutua. Alkuun Jeriko oli vähän pihalla ja vaan haisteli maata (edellisessäkin treenissä sama homma alkuun??), mutta kun vähän komensin niin johan muuttui vaihde. Tosi hyviä merkille lähtöjä, hyvin meni! Lähettelin siis merkille vähän kauempaakin ja palkkailin niistä, ja sitten välillä kävelin Jerikon eteen ja lähetin ruutuun noin 5 metriä vasemmalla sivulla. Edellisissä treeneissä otettiin samaa oikealle, tämä siis toinen kerta kun harjoitellaan näin. Ensimmäisellä lähetyksellä oli vähän pihalla, että "mikä ruutu", mutta sitten alkoi taas sujua ja tosi hyvin haki ensin merkin ja sitten ruudun. :) Muutama toisto tällaisia välillä merkistä palkka, välillä ruutuun, ja sitten voittaja-luokan kokeenomainen ruutu. Kyllä nyt haki niin hienosti ruudun keskelle ettei mitään! :) Sillä aloinkin jo tekemään tota evl:n ruutua, että saa vähän vaihtelua treeniin ja samalla hyvää vahvistusta ruutuun kun tehdään vähän erilailla ja vaikeammin, niin sitten voittajan ruudun pitäisi olla peruskauraa. ;)

Seuraamista Hanna käskytti. Joitain kertoja jouduin pysähtymään ja ottamaan uusiksi, juoksuun lähteminen ja askelsiirtymät erityisesti aiheutti ääntelyä. Otin sitten vielä auton edessä askelsiirtymiä, pari kertaa tuli "piip" ja heti autoon, sitten hiljeni ihan täysin ja peruutusaskeletkin käytännössä ihan hiljaa, pienen pientä muminaa lukuunottamatta. Peruuttaminen on vielä niin vaikea. Mutta siis hyvin reagoi ja paransi. :)

Luoksetulo ja siitä seisomaan pysäytys ja pallo palkaksi. Ei olla hetkeen otettu, kun ollaan treenailtu hallissa ja siellä on niin liukas lattia. Meni mielestäni tosi hyvin, pysähtyi tosi nopeasti ja jätin yhteen toistoon.
Tunnaria kolme toistoa, ensimmäisellä kosketti kiusallisesti yhteen väärään vaikka toikin oikean. Kaksi muuta toistoa hyvät eikä koskenut vääriin, viimeinen varsinkin tosi hyvä. :) Mutta siis kiusallista toi, kun välillä tuppaa koskemaan niihin vääriin. Millä sen nyt sitten sais ihan kokonaan pois? Toistoilla vaan, että tulee varmuutta?

Ensi viikonlopun alo/avo koe onkin Koirakoutsin hallissa mikä on tosi pieni, eikä siis varmaan sinne voidakaan lähteä harjoittelemaan. :( Kai se on vaan kokeeseen mentävä ilman varsinaista koetreeniä koepaikalla ja toivottava, että pilli pysyy jossain määrin hiljaa...

Kissan monimutkainen sielunelämä vol 2

Kirjoitin aikaisemmin siitä kuinka Lulun käytös muuttui, kun otimme pois portin portin olohuoneen ja muun asunnon välistä. Kyseisen muutoksen jälkeen Lallikin on alkanut leikkimään taas akvaariolla eikä tosiaan kissoilla keskenään ole enää sellaisia riitoja kuin oli aikaisemmin, leikit pysyvät paremmin hyvässä hengessä. Lulu on lisäksi alkanut hyväksymään Jerikoa vielä entistä paremmin ja alkanut hieman leikkimään sen kanssa. :) Yksi ilta Jeriko hääräsi koko ajan Lulun ympärillä, olisi pitänyt saada siitä kuvaa! :D Lulu makasi sohvan käsinojalla, kun Jeriko sitten tuli hääräämään. Nuoli välillä korvaa ja välillä tökki nenällä, alkoi vähän päätään kallistelemaan ja tekemään "valehyökkäyksiä", häntä tietenkin huiskui koko ajan kohti kattoa. :) Aikaisemmin Lulu on näistä melko nopeasti kiusaantunut, mutta nyt lähti ihan mukaan, pehmeällä tassulla välillä huitoi ja välillä otti Jerikon päästä kiinni (Lulu on siis suurinpiirtein Jerikon pään kokonainen, paljon muualle ei yllä! :D) ja puri varovasti poskeen. Oi että ne oli ihania! <3 Leikki jatkui vielä pitkään vaikka vaihtoi paikkaakin, välillä kävin kurkkaamassa nurkan takaa niiden touhuja. :)

Itse asiassa tuntuu, että Lulu melkein tykkää Jerikosta enemmän kuin Lallista vaikkei Lallin kanssa niin riitaa enää tulekaan. Ja se mikä nyt ihmetyttää on Lallin käytös. Sehän leikitti Jerikoa pentuaikana oikein ihanasti, mutta nykyään se ei enää ollenkaan tykkää Jerikon yrityksistä leikkiä, vaan vastaukseksi tulee heti äkäinen maukaisu ja ei-niin-pehmeää-tassua... :(
Joku nyt siis vähän risoo Lallia, en vaan tiedä että mikä.. Ulkoilunpuute, kun ei tykkää pakkasesta? Jeriko vaan liian iso? Vähän huono syy kyllä, jos puolet pienempi Lulu on nyt alkanut leikkimään Jerikon kanssa... Vanhuusiän kärttyisyys? No, ei se nyt vielä niin vanha ole (vajaa 6v.) ja Lulu saman ikäinen.. Alkaako Lallilla kaksion seinät kaatumaan päälle? (mulla alkaa...) Enpä tiedä.. Ajattelin kuitenkin, että käyn maanantaina mustissa ja mirrissä ostamassa kissoille pikkupussin Royal Canin penturuokaa ja alan niitä pikkuriikkisiä nappuloita käyttää kissojen tempputreeneissä. Niistä ne ainakin tykkää. Lulu ei kyllä varmasti silti pysty syömään niitä kuin muutaman ennen kuin oksentaa, eli pitää nyt olla tarkkana treenituokioiden pituuden kanssa. Ja nyt keskittyä oikein siihen, että treenaa kunnolla yhtä kissaa kerrallaan eikä molempia vuorotellen. Jos siis jotain tulostakin halutaan.. :D Mutta katsotaan saisiko pieni aktiviteetti Lalliakin piristymään..

Tekniikkatreeniä

En jaksanut eilen enää treenien jälkeen päivitellä, nyt siis päivitystä eilisistä agsatreeneistä. Tehtiin hyppytekniikkaharjoituksia, mikä oli tosi kiva juttu taas vaihteeksi! :)
Ensin tehtiin suoraa hyppysarjaa jossa viimeinen este siirtyy jalan välein ensin kauemmaksi ja sitten taas takaisin lähemmäksi. Tällä kertaa viimeisenä olikin rengas, mikä olikin aika jännä juttu Jerikon kanssa. Jeriko nimittäin pyrki koko ajan joko kiertämään renkaan tai sukeltamaan ali, paitsi kun sanoin rengas, sitten meni sen niin kuin ei mitään. Jos lelu oli maassa, niin muuten jumitti vaan leluun ja tuntui unohtavan koko renkaan välistä. Yllättävänkin paljon sitä sitten tehtiin eri tavoilla, että sai Jerikon suorittamaan myös renkaan. :D

Latasin tänään kokeiluversion ratapiirrosohjelmasta, kun olen katsonut kateellisena kuinka hienoja piirroksia toisilla on verrattuna mun paint-kyhäelmiin.. :D
Toinen harjoitus olikin sitten tämän mallinen:

 En osannut nyt poistaa tuota käyttämätöntä rataosaa ja okserilla oleva nuoli tuli siihen itsestään ja on vähän turha kun se tehtiin kyllä molempiin suuntiin, mutta eipä se nyt kai niin haittaa. :)
Ensimmäinen harjoitus tällä sarjalla meni siis niin, että ensin laitettiin koira suoraan hypyn eteen keskelle (ei siis valmiiksi vinoon) ja lähetettiin hyppysarjalle. Riippuen siitä kumpaan suuntaan teki, koira lähetettiin putken vastaikkaiseen päähän siihen nähden kummasta päästä tuli hyppysarjalta ulos. Putkesta tullessa taas okseri viistosti ja vastakkaiselle puolelle suorittamaan hyppysarjaa. Onko sopivan epäselvästi selitetty? :D Ohjaaja tässä harjoituksessa koko ajan sisäkurvissa.
Toisessa harjoituksessa koiran aloitusasento sama, mutta ohjaaja ulkosivulla ja takaaleikkaus hypyille lähettämisen jälkeen. Putkelle kuten edellisessä harjoituksessa ja sitten taas ottamaan vastaan koiraa hyppykaarrokseen nähden ulkopuolelle. Hahaha, olipa monimutkaista selittää! :D

Tämä harjoitus meni todella hyvin! Saman tyyppistä kaarevaa hyppysarjaa tehtiin joskus kesälläkin (silloin ei ollut mitään jatkoa muistaakseni tuolle hyppykaarelle kuitenkaan) ja nyt Jeriko teki selvästi paremmin! Yksikään rima ei tippunut missään vaiheessa ja kaaren hypyt Jeriko suoritti tosi itsevarmasti ja epäröimättä. :) Okserin rima helähti pari kertaa, kun Jeriko alkoi kai jo kiirehtimään putkelle/miettimään kumpaan päähän sitä pitikään mennä.. Mutta siis joka tapauksessa olen todella tyytyväinen, edistystä tekniikassa kyllä näkyy! :)

Käytiin tiistaina illalla tokoilemassa. Askelsiirtymiä harjoitellessa palautin Jerikon heti alkuun kerran autoon, kun meinasi inistä, sen jälkeen oli hyvin hiljaa. Ainoastaan peruuttamisessa (mikä edelleen vaikeinta) tuli lähinnä raskaan hengityksen pientä ääntä. Näistä en kyllä tietenkään palkannut. ;) Mutta siis hyvin kyllä meni. Tehtiin myös niin, että Tuija käskytteli kun Jeriko oli kontaktissa ja palkitsin vaan siitä, että kontakti pysyy eikä hötkyile/innostu liikaa.
Ruutu oli nyt aika hankala, se oli hallin nurkassa missä oli ikkunat molemmin puolin, ja jostain syystä se tuntui hämäävän yllättävän paljon. Uusilla käskytyksillä Jeriko kyllä korjasi lähemmäksi keskustaa ja palkkasin niistä lähinnä herkulla. Tällä kertaa päätin, että en anna periksi ja vie alustaa, nyt saa kyllä ihan itse pähkäillä tän tai ei päästä koskaan oikeasti siihen tilanteeseen, että Jeriko varmasti tietää mihin on menossa. Muutaman korjauksen jälkeen viimeiseksi jo ennalta päätetyllä toistolla Jeriko meni aivan keskelle ja jäi siihen vielä seisomaan odottamaan palkkausta naksun jälkeen ja ehdin juosta palkkaamaan ruudun keskelle! Jospa lamppu nyt sitten syttyi..? ;)
Kaukkareiden maahanmenosta aivan uusi oivallus. Tai ei siis mun oivallus vaan Tuijalta vinkki, että saisin Jerikon paremmin menemään maahan taaksepäin (nyt laskee takaosan jotakuinkin paikallaan alas, mutta etutassut vaihtaa paikkaa), jos vien herkun pään yli. Eipä ollut koskaan tullut mieleenkään tehdä niin, etutassujen väliin vaan olen työnnellyt. :D Tällä tekniikalla kyllä selvästi hienommin menee taakse, kokeilenpa nyt sitten kotona treenaillen saisiko tähän tällaisen uuden tekniikan vakiinnutettua ennen koetta. Jos ei saa niin ei maailman siihen kaadu, ihan ok tekniikka nytkin on, mutta kieltämättä näin olisi vieläkin parempi. ;) Aika hyvältä kyllä näyttää kun nyt olen kotona vähän tehnyt. Mietin vaan, että otanko tähän nyt sitten ihan kokonaan uuden käskyn...