Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.
Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.
Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.
Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.
Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.
Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :)
Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.
Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.
Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti