perjantai 21. lokakuuta 2016

Blogin päivittämisen vaikeus

Onpa vierähtänyt pitkä aika edellisestä päivityksestä. Viime aikoina on ollut jotenkin vaikea kirjoitella blogiin. Olen halunnut kirjoittaa enemmän, mutta en sitten ole vaan saanut aikaiseksi. Uusi työpaikka on vienyt paljon aikaa, mutta ollaan me treenailtukin.

Jerikon kanssa olen vielä harkinnut, että voisi yrittää johonkin hakukokeeseen saada paikkaa loppuvuodesta, kun ei noita jälkikokeitakaan enää oikein ole. Maaston puolesta Jeriko olis silleen ainakin lähestulkoon valmis, mutta vielä ei olla tehty palkkaamattomuutta treeneissä ja treenejä on ollut tosi vähän nyt kesän ja varsinkin syksyn aikana. Pienistä hiontaa vaativista asioista huolimatta voisin kuvitella meneväni kokeeseen Jerikon kanssa, koska se on niin kokenut ja luotettava koira muuten, että en oikein usko sen hämmentyvän liikaa uusistakaan asioista kokeessa. Mutta katotaan nyt saataisko edes paikkaa..

Ukon kanssa mennään aaltoliikettä monessa asiassa. Kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Tottiksissa näytti alkukesästä, että Ukko kestää laukaukset ihan hyvin seuruussa, mutta sitten kun otettiin paukkuja paikkamakuuseen, Ukko ampaisikin pystyyn ja meinasi häipyä paikalta. Seuraamisessa ollaan hiottu paikkaa ja vasemman jalan seuraamista ja aika hyvältä se on jo näyttänyt, Ukko on tuntunut tykkäävän harjoituksesta ja jopa nostattavan itseään. Mutta nyt se onkin taas vähän palannut omaan keskittymättömään jumikuplaansa, ei pidä kunnolla kontaktia vaan pitää päätä matalalla ja ikään kuin vaanii. Sellaista bortsun saalisjumittamista.

Ukon paukkuarkuus/paukkuongelma ja ylipäätään jumittamisongelmat huomioiden on motivaatio itsellä laskenut treenata sille tottista. Tätä ongelmasta toiseen kahlaamista ei vaan aina oikein jaksaisi. Immiltä tuli kuitenkin ihan kiva ajatus, että jos Ukolle alkaisikin tekemään FH-jälkeä. Ei menisi hukkaan opit jäljellä, tosin sen pitäis oppia olemaan tarkempi ja oppia luovuttamaan tietyllä tapaa. Täytyy tämä nyt pistää ihan tosissaan harkintaan, treenipeltoja varmaan saisi tästä ihan läheltä melko hyvinkin.

Agilityn talvikausi on alkanut ja sain Jerikolle ja Ukolle molemmille paikat Tommin ryhmästä. Kahdet treenit ollaan vasta ehditty käydä, mutta tästä se taas lähtee. Mun flunssan ja ajanpuutteen vuoksi on vetotreenit jäänyt nyt parin viikon ajan väliin. Ja paimennuksessa ei olla tehty oikein mitään, kun aika ja valoisa aikakaan ei enää oikein riitä ja lampaat on nyt ollut astutusporukoissaan. Taidan ottaa pässit pois tänä viikonloppuna, että jos sitä vaikka vähän saisi treenailtuakin.

Ensikotikissoja kävi ensimmäinen perhe katsomassa ja voipi olla, että Mökö löysi uuden kotinsa. :) Jeriko on ollut ihan hassu noiden Mantan ja Mökön kanssa. Se on ottanut niiden kesyttämisestä oman projektin ja on ollut lähes taukoamatta jossain niiden lähellä. Ja sitten se vaan rauhassa on siinä, heiluttelee välillä häntää ja on vaan tosi rauhallisena ja luotettavan oloisena. :D Manta varsinkin tuntuu luottavankin siihen todella hyvin, paljon paremmin kuin mitä meihin ihmisiin ja on jopa Jerikon suojista uskaltautunut katselemaan muakin olohuoneeseen. On se jännä. :D

Ukon suhteen on alkanut herätä epäily, että se ei ehkä kuule ihan normaalisti. Ensimmisen kerran huomasin ehkä joskus 1-2 vuotta sitten, että joskus kun sitä kutsui pihalla, se saattoi lähteä juoksemaan ihan väärään suuntaan. Silloin tällaiset oli kuitenkin ihan satunnaisia ja meni hönöilyn piikkiin. Nyt kesän aikana on tullut useita tilanteita joissa on ihan selkeästi herännyt epäily Ukon kuulosta. Esimerkiksi laidunta laajennellessa ja kun oltiin siellä Matin kanssa hommissa Ukko eksyi/katosi useita kertoja. Se on aina ennen pysynyt siinä lähellä, mutta nyt katosi eikä tullut hetkeen vaikka huudeltiin. Sitten kun se tuli näköpiiriin saattoi kutsusta lähteä taas juoksemaan poikittain väärään suuntaan ennen kuin tajusi missä ollaan. Sitten vielä jotenkin selkeimpänä merkkinä oli se, kun Matti lähti pihassa käymään ja Ukko meinas mennä mukana. Matti kielsi ja Ukko jäi maahan makaamaan noin 100-150m päähän musta. Kutsuin sitä, mutta se ei reagoinut mitenkään. Vasta kun käskytin Jerikon eteenpäin ja Ukosta ohi ja sitten kutsuin, niin Jerikon kääntymisen nähdessään Ukkokin kääntyi ja lähti heti tulemaan luokse "normaalisti".

Ei se varmastikaan umpikuuro ole, läheltä kuulee kyllä, mutta jotenkin tuntuu että kuulo on varmaan heikentynyt ainakin toispuoleisesti. Olin jo yhteydessä Hannes Lohen ryhmään missä tehdään tutkimusta aikuisiän kuuroudesta bordercollieilla ja Ukko otettaisiin tutkimukseen, mutta ei olla saatu vielä järjestettyä BAER-testausaikaa. Nyt mun töiden siirryttyä Hämeenlinnaan sen järjestäminenkin vähän hankaloitui, mutta elättelen toivoa että tässä loppu vuoden aikana se kuitenkin järjestyisi..

Ei kommentteja: