Lauantaina oli alueellisen valkun treenit ja jos viime treenit meni ihan plörinäksi, niin nyt palattiin normaaliin meininkiin, eli meni huisin hyvin. :) Jerikon kanssa kokeilin vähän enemmänkin eri vaihtoehtoja eri kohdissa ja niitä kelloteltiin, sylkkärilläkin tein yhtä kohtaa ja ensimmäisellä yrittämällä se vaikutti nopeammalta kuin valssikäännös, mutta sitten tuli vähän vaihteluakin. Enpä sitten tiedä. Molemmat kuitenkin onnistui oikein hienosti. :) Ennen keppejä Jerikon irrottaminen hypyn takaakiertoon viiden metrin päähän ja kepeille pakkovalssiin juokseminen sujui todella helposti, samoin sitten kyllä myöskin kepeille lähettäminen ja päällejuoksu keppien päässä, kun piti päästä toiselle puolelle. Kaikki vaan sujui. :) Jeriko on niin loistava. Terokin kehui kuinka se kääntyy mm. niistoissa todella pienellä säteellä ja elastisesti, tällaiset tiukat käännökset on meille tosi vahvoja. :)
Ukko teki myös hyvällä sykkeellä, fiilis oli oikea ja mm. kontaktit tosi hyvät. Kepeillä päällejuoksua Ukko ei kestänyt ja mun oli taas vaikea olla sitä ennakoimatta, lopulta sain juostua suoraan ettei Ukko tullut vikasta välistä pois. Takaakiertoon lähetys ja pakkovalssi kepeillä onnistui yllättäen Ukollakin, en olis uskonut, että irtoaisi niin hyvin takaakierrolle. Mutta hyvä niin. :) Loppua kohden alkoi meno vähän läsähtämään, kun Ukko väsähti. Ukolla se menee vähän harmillisesti niin, että väsähdys = läsähdys, siinä missä Jeriko juokse kieli vyön alla ja silmät päässä seisoen ja antaa kaikkensa vaikka kuinka väsyttäisi. Saatiin kuitenkin Ukko vielä nostatettua loppuun vähän suoremmalla pätkällä ja se pinkoi taas kunnolla, joten siihen oli hyvä lopettaa.
Maanantaina oli Jerikon treenit. Olin päivystänyt su-ma enkä ollut sitten nukkunut kuin 1,5 tuntia, aivot oli aikamoisessa syväjäässä! :D Kentällä oli Tiia Vitikaisen koulutuksesta jäänyt rata, jossa painotettiin (käsittääkseni) koiran itsenäisyyttä ja aika perusohjausta, mutta todella kiemurainen ja vaikean tuntuinen se rata oli, ja etukäteen tuntui ihan mahdottomalta! Kummiin sitä ihminen kuitenkin pystyy venymään, pikku hiljaa alkoi ajatus juoksemaan ja vedetiin Jerikon kanssa koko rata nollana läpi. Ohjaus valinnoissa ei omat aivot oikein pelittäneet, mutta onneksi Tommi ja treenikaverit ohjasi ajatusta oikeaan suuntaan ja päädyin kaiken maailman välistäveto/takaakierto-hässäköiden sijaan tehdä 9-10 välin ihan rehellisesti eteenpäin juoksemalla ja pienellä vastakäden vedolla, sekä käännöksen kohti putkeakin ihan peruskäännöksenä. Jerikohan tuli tähän aivan loistavasti mukaan eikä kertaakaan yrittänyt mennä A:lle. Jerikon kanssa on vaan niin sairaan mukava tehdä aina, kun se sopii mulle kuin hanska käteen, tekee kaiken niin kuin pyytää ja jopa paikkaa mun mokia. :)
Viikonloppuna varmistui myös Jerikolle pentuesuunnitelma. Jerikolla astutetaan Muttaburra Midnight Sun eli Noki, todennäköisesti alkuvuodesta. :) Odotan tapahtumia tämän tiimoilta innolla, Miian kanssa yhteistyö Hirmun astutuksen aikaan sujui vaivattomasti joten tähän oli helppo lähteä mukaan. Voin myös luottaa siihen, että Jerikon jälkeläiset päätyvät Miian toimesta varmasti hyviin koteihin ja pysyvät myös minun ja Jerikon elämässä mukana. :) Toivotaan, että nyt on onni mukana ja saadaan ihania pentuja maailmaan. Edellisen agilitytreeni-hehkutuksen jälkeen ei varmaan tarvitse enempää selittää miksi toivoisin Jerikolle jälkeläisiä; Jeriko vaan on lähestulkoon täydellinen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti