Kinkkua tehtiin ensimmäistä kertaa leivinuunissa ja vaikka jo välillä jännitti, että meneekö koko kinkku piloille, niin siitä tuli niin mureaa ja mehukasta, että luut putosi itsekseen irti. :D Oli vähän sellainen pulled pork -versio, mutta sai sitä jäähtymisen jälkeen ihan kivasti leikattuakin. ;)
Säät on kyllä nyt olleet niin mahtavat, ettei voi yhtään valittaa. Kyllä kelpaa taas näilläkin keleillä katsoa omaa pihaa, kun on niin hienoa ja kaunista. :) Ja onhan näitä vapaita päiviä ja auringonvaloa pitänyt käyttää hyväksi ja treenailla paimennusta ja Tapaninpäivänä pojat pääsi vähän lampaille. Kivat pikku treenit tehtiin, Ukolle kaaria Virpin neuvomalla tavalla, että kaareen päästä kutsuinkin suoraan takas luokse iloisesti hihkuen. Välillä oli vaikeempaa, välillä helpompaa. Silmää tolla pojalla kyllä riittää. Jerikon kanssa harjoiteltiin sortteerausta ja se on kyllä hitsin vaikeaa. Välillä, kun lampaat lähti juoksemaan, niin oli tosi vaikea saada Jerikoa väliin ja päästää se yksi juokseva menemään ja pysäyttämään kaikki. Teki kyllä tosi hienojakin suorituksia ja eihän sitä voi heti osata, kun ei olla tollaan aiemmin treenattu.
Tänään käytiin Veeran kanssa tokoilemassa. Veera kuvasi molempien poikien treenit ja liikkuroi Ukon. Jerikon kanssa hinkkasin täyskäännöksessä takaosan käyttöä, vähän tuppaa jäädä vajaaksi. Toisaalta nyt sitten videolta katsottuna oon välillä vähän liiankin vaativa Jerikolle ja oli vähällä, ettei Jeriko ihan pahoittanut mieltään, kun mikään ei kelvannut. Sitten noutoa muutama toisto, hyppynouto ihan matalalla esteellä tarkoituksella, ihan vaan muistuttamaan ylipäätään hyppynoudosta eikä korkeus ollut tässä se pointti ollenkaan. Luoksetulo oli alkuun vähän hidas, toisella toistolla ihan ok, muttei Jerikon parasta. Tosi pitkä treenitaukokin näissä kyllä takana, joten onko ihme.
Ukolle tehtiin liikkeitä tosi pitkästä aikaa liikkuroituna. Palkkailin siis välissä ja tarkoitus oli vaan testata liikkeitä ja Ukon virettä, että ottaako kuinka painetta liikkuroinnista. Tokoa ei olla kunnolla treenailtu aikoihin ja varsinkaan hyppyä tai luoksetuloa ei juuri ollenkaan. Hyppyä itse asiassa varmaan viimeksi tolleen tokohyppynä alokkaan kokeessa... :D Joka tapauksessa mentiin vähän liikkeitä läpi ja liikkurointi ei Ukko häirinnyt. Seuraamisessa oli aluksi ihan banaanina ja mun vaikea kävellä, lisäksi kyyläs ilmeisesti ruudun merkkejä ja pysähdys jäi huomaamatta. Ruutu kun jäi taakse niin alkoi helpottamaan ja seuraaminen oli oikein kivaa, joskin tokoon aika tiivistä. ;)
Jäävistä seisominen ei oikein onnistunut, pari kertaa kokeilin korjata, mutta sitten mentiin eteenpäin. Tarkoitus oli käydä liikkeet läpi, tiedän sitten mitä pitää treenailla ja vahvistaa. Luoksetulon stoppi itsessään oli ihan ok, mutta pysähtymisen jälkeen kun aloin heittämään palloa, lähti jo eteenpäin. Tarvii treenata, mutta ennakointi on niin herkässä, ettei noita pysäytyksiä ole tehty kuin ihan kourallinen. Liikkeestä maahanmeno oli oikein hyvä, samoin nouto, palautuskin oli tosi siisti (lue: ei siis hypännyt päin)! :)
Hypystä Ukko ei meinannut tietää mitään, mutta miten voisikaan, kun on niin vähän tehty ja niin pitkä tauko olla. Kunhan kokeilin. Treenilistalle. Kaukkarit menee ihan jees niin kauan, kun Ukko ei vaan haistelis maata, se pitää saada siltä pois. Välillä saattaa myös jumittaa yhtä hyvin istumaan kuin seisomaan, joka on mulle ihan uutta maahan jumittavan Jerikon jälkeen. Mutta häiriö ja etäisyys (koematka) huomioon ottaen tosi hyvä! :)
Hyppynouto ihan mieltä virkistämään, samoin sitten ruutua. Aluksi Ukko hämääntyi vääristä merkeistä, mutta mikä oli tosi hienoa, niin korjas itsensä ruutuun eikä paineistunut yhtään vaan häntä heilui edelleen! Toisella toistolla tosi hyvä suoritus. :) Lopuksi vielä paikkamakuu Nemon kanssa 3 min piilossa ja siellä Ukko makasi pää maassa koko ajan samassa asennossa vaikkei ryhmäpaikkamakuuta ole tehty yli vuoteen! Treenattavaa siis on, mutta Ukon mielentila alkaa olemaan tosi hyvä ja kun treenaamalla saadaan liikevarmuus, niin luulen, että ollaan aika lailla valmiita kokeeseen. :)
Veera, Kiia ja Nemo tuli meille vielä käymään. Kiia pääsi katsomaan lampaita ja tuntui tykkäävän kovasti. Jeriko ja Ukko sai myös aimo annoksen hellyyttä ja rapsutteluja. Hauska mun mielestä oli, kuinka täysin paimennusta tuntematon lapsikin näkee eron Jerikon ja Ukon välillä, kun Kiia pienen paimennusnäytöksen jälkeen tokaisi, että "Ukko oli taitavampi". Ja silleen teknisessä suoriutumisessa ei varmastikaan ollut oikein muuta eroa kuin ehkä se, että Jeriko pitää paremmin etäisyyttä lampaisiin. Kai Kiia erotti sen Ukon tyylikkyyden tekemisessään, mikä selvästi erottaa sen Jerikosta.. Hauskin oli, kun Kiia oli vaikuttunut siitä, kun "Ukko osaa englantia". :DD
Veeran, Kiian ja Nemon lähdettyä tein vielä vähän tarkempaa treeniä pojille. Ensin Jerikon kanssa yritin vähän tunnustella miten harjoittaisin sille rauhallisempaa flänkkäämistä, koska Jeriko tuntuu flänkeillä usein säikäyttävän lampaita turhaan, kun liikkuu niin rivakaasti. Kävelin siis Jeriko rinnalla, perässä ja yritin auttaa flänkissä ja rauhoittaa, ja kehua rauhallisesta flänkistä. Näytti kyllä ihan hyvin toimivan. Tavoitteena olis saada sellainen flänkkaaminen Jerikolle, että jos lampaat liikkuu rauhallisesti ja sillä ei ole kiire eteen, niin voisi samalla kevyellä ravilla siirtyä flänkille kuin millä menee ajossakin.
Harjoiteltiin taas sortteerausta ja hitsi kun on vaikeaa. Ja ennen kaikkea itse olen kyllä aivan liian vaativa Jerikolle aivan liian usein. Siinä missä pitäis enemmän auttaa ja tukea kun harjoitellaan uutta asiaa, niin jotenkin olettaa siltä aivan liikaa. Saatiin ihan kivoja sortteerauksia tehtyä, mutta sitten kun olis onnistumiseen pitänyt lopettaa, niin vielä vaan jatkoin ja Jeriko oli jo aivan väsynyt eikä enää oikein jaksanut/osannut/ymmärtänyt juosta väliin, vaan lähti herkästi kokoamaan koko porukkaa. Mun pitäis kyllä itse todellakin opetella olemaan reilumpi Jerikoa kohtaan. Lopulta sitten kuitenkin osasin lopettaa treenin Jerikon hienoon väliintuloon ja saatiin treeni lopetettua hyvään mieleen vaikkakin Jeriko oli väsytetty paljon enemmän kuin mitä olis hyväksi.
Ukko teki myös jakoa ja pari singeläkin tarjoutui. Ukon silmä on kyllä jännä juttu, kun aluksi jakoa alkaessa harjoitella siitä oli selvästi haittaa, mutta nyt kun Ukko osaa tulla väliin, niin se saa katseellaan suorastaan leikattua välin lampaisiin niin kuin kuuma veitsi voihin ja pienillä vilkaisuilla se ajaa eri porukat kauemmaksi toisistaan ja ottaa hyvin luontevasti toisen porukan haltuun. Jakaminen on Ukolle suorastaan helppoa ja se on helppoa sen kanssa.
Tehtiin myös pari singleä ja yksi oli todellä hieno. Otettiin porukasta erilleen isosarvisin uuhi, joka oli koko ajan valmiina säntäämään takaisin laumaan, koko ajan pää laumaan päin ja välillä näytti jopa siltä, että harkitsi voisiko Ukon puskea tieltään.. Ei varsinaisesti kuopinut maata tai muuta ilmeistä, mutta vähän katse oli sen tyyppinen. Ukko kuitenkin piti pintansa sen kanssa nyt TODELLA hyvin, siinä missä aiemmin olisi ehkä herkästi kääntänyt päänsä ja antanut periksi tai missä joku toinen saattaisi rynnätä puremaan. Ukko tuijotti kuitenkin herkeämättä takas eikä jumittanut, vaan sopivan tilanteen tulleen otti askeleen eteen ja pakotti uuhta peruuttamaan! Ukko piti lammasta tosi kauan, vähintään puoli minuuttia, ehkä minuutinkin, ja pariin otteeseen pakotti sen peruuttamaan. Uuhi ei suostunut kääntymän pois päin laumasta ja näytti koko ajan siltä, että pienikin virhe, niin yrittää rynnätä.
Niinpä lopetin tähän "voittoon" ja annoin Ukon vaihtaa isompaan porukkaan ja koota se kokonaan. Näin ei riskeerattu sitä, että uuhi pääsis ryntäämään Ukon ohi ja Ukko epäonnistuisi todella upean työn päätteeksi. En myöskään halunnut pistää Ukkoa kokoamaan tätä yksittäistä, koska se oli kuin jännitetty jousi ja olisi varmasti rynnännyt ja sekin olisi antanut Ukolle ehkä kuvan, että tilanne päättyi paniikkiin. Kokoamalla muu porukka ensin harjoitus päättyi tosi harmonisesti. Näköjään mun pää välillä toimii vaikka Jerikolle olenkin tosi usein ihan kohtuuton...
Vielä kun saisi Ukon kaikissa tilanteissa hyvin kuulolle ja jättämään lampaisiin vähän enemmän väliä, kun edelleen välillä tykkää änkeä ihan jalkoihin kiinni... Mutta kyllä tästä hyvä tulee, molempien kanssa. Nyt on jotenkin selkeempää treenisuunnitelmaakin molempien kanssa, Ukolle myös vois tollasta alkeis-poispäinajoa tehdä kuin Jerikonkin kanssa, jos sais sillä oikeaa tahtia vahvistettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti