Käytiin Rajalan Hannan kanssa tekemässä jälkeä Pinsiön metsiin. Hanna käveli Jerikolle ehkä vähän vajaa 200 metrin jäljen, vähän niin kuin neliön mallinen joka palasi sitten tielle jolta oltiin lähdetty. Otettiin myös kepit mukaan treeniin, niitä oli jäljellä neljä, yksi ilman palkkiota ja muilla sitten rasiat joissa kissanruokaa ja nakkia.
Hanna oli tallannut jäljen alkuun pienen pläntin jossa nakkeja, mutta Jeriko kulki suoraan sen yli. Muuten jäljellä ei sitten enää ollutkaan yhden yhtä nakkia. Jeriko kulki jälkeä tosi hyvää tahtia (ei liian lujaa eikä hiljaa), nenä suurimman osan ajasta tosi lähellä maata, tarkkaan haisteli. Vaikea sanoa tarkkaan mitään kun en itse jälkeä tehnyt, mutta ilmeisesti Jeriko meni aikas hyvin jäljellä ja jos hairahtui niin löysi itse takaisin. Annoin Jerikolle siis reilusti liinaa, että pääsi itsenäisesti työskentelemään. Toisen kulman joka oli jo melko tiukka, Jeriko meni ehkä 5 metriä yli, mutta palasi sitten itse heti takaisin kun äkkäsi että jälki ei enää kulje siinä ja jatkoi hyvin jäljellä. Yhdestä kepistä (olikohan tämä ensimmäinen) Jeriko meni ohi, ja kutsuttiin sitten siihen. Ollaan metsässä kulkiessa muuten käytetty "keppi"-sanaa ja "ota keppi" on Jerikolle tuttu, käytin sitten sitä kun osoitin keppiä Jerikolle ja kyllähän se sieltä nousi. Tästä isot kehut ja palkka, tuntui että ruokakin maistui tavallista paremmin. :) Loput kepit löysi itse aika hyvin, yhtä jopa itse nosti jo ennen kuin ehti kohdalle ja muillekin taisi pysähtyä. Leikitin Jerikoa kepeillä ja Jeriko oliko siitä aivan liekeissä, miksei ole voinut aiemmin ottaa keppejä treeniin mukaan kun nämä on Jerikolle selvä motivaation lähde?? :D
Nyt voi siis olla todella tyytyväinen, oikein hyvin meni ja hyvältä näyttää. Kyllä Jerikosta taitaa jälkikoira tulla! ;) (koputan silti puuta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti