Eilen oli sitten toinen avoimen luokan koe Ukon kanssa. Kokeeseen ilmoittautuessa en ollut tajunnut, että mulla oli töissä ns. päivystyksen varallaolo, joka tarkoitti sitä, että normiviikkoon verrattuna töistä lähtö viivästyisi vähintään tunnilla. Onneksi olin nyt sitten töissä Pälkäneellä, että pystyin sitten jättämään koirat työpäiväksi isälle 10 min ajomatkan päähän vs. kotiin 30 min. Päivä venyi, mutta ihmeen kaupalla ehdittiin kuitenkin koepaikalle itse asiassa ihan hyvinkin vielä vaikka koe tosiaan Mäntässä ja sinne ajomatkaa reilu tunti.
Ehdin käyttää koiria kävelyllä ja hyvä, että ehdinkin, koska Ukolla oli maha aika löysällä. En tiedä oliko se löytänyt pihalta jonkun Nebun mädän luukätkön (hyvin mahdollista) ja sen vuoksi sitten maha löysänä. Ei Ukko ole koskaan stressannut reissussa hotellissa, laivalla tai missään muuallakaan, joten aika vaikea uskoa, että stressistä johtuisi..
Avoimessa luokassa oli koiria 13 ja Ukko näistä 11. Paikkamakuut ensin putkeen. Tuomarina Juha Kurtti. Liikkurin nimeä en tiedä, mutta hyvä liikkuri, ohjeet kuuli hyvin. :)
Paikkamakuu 10: Nyt vaan nyökkäsin, kun kysyttiin ollaanko valmiita. Ihan varmuuden vuoksi. ;) Vähän alkoi piilossa sydän tykyttää, kun viereisen koiran ohjaaja pyydettiin mennä ottamaan koira kiinni (söpö eurasier narttu), pelkäsin että jos se lähtis Ukkoa riiaamaan, niin se olis sitten menoa. Onneksi nartut taitaa harvemmin lähteä paikkamakuusta kosioretkille.. ;) Sitten vielä kuului, että Ukon toiselta puolelta oli aussi noussut istumaan. Paikallaan istui koska tuomari ei sanonut mitään vaan tämän ohjaajan kaveri viittoili viestin perille. Auts. Mutta riviin palatessa Ukko makasi pää maassa sen näköisenä ettei mitään tämän tylsempää voisikaan olla. Kiva olisi tietää miten Ukko oli reagoinut näihin tapahtumiin, mutta ei ollut ketään kaveria mukana, kun töistä suoraan tulin enkä edes muistanut alkaa keneltäkään tuntemattomalta kyselemään.
Seuraaminen 7: Oivoi, tää oli huonoa. Kehään mentiin kunnon asenteella. Mutta lähtö heti parin metrin päästä sihteerien teltasta ja iso väkijoukko ympärillä katsomassa (täällä oli ilmeisesti viereiseltä asuinalueelta paljon ihan ulkopuolisia katselijoita) ja Ukko selvästi ahdistui tästä. Eteenpäin on tultu, mutta edelleen toi ison joukon tuojottaminen ahdistaa Ukkoa. Treenilistalle siis. Kahteen kertaan tultiin tämä sivu ja molemmat pätkät aika kauheita, L-kirjaimen toisessa sakarassa oli jo ihan kunnon seuraamista. Siellä kyllä mä sitten mokailin ja pysähtelin ennen kuin liikkuri ehti käskyttää. Saman tein vielä kaavion lopussa. Hups.
Liikkeestä maahanmeno 10: Itse olisin seuraamiseen toivonut edelleen enemmän potkua, mutta kyllä se ihan kunnolla seurasi ja varjosta näin itsekin, että lakosi maahan nanosekunnissa.
Luoksetulo 9: Nyt meni Ukon tasoisesti. Lähti tulemaan omalla vauhdillaan, pysähtyi ihan ok, vähän vilkaisi siinä yleisöön, mutta toisella käskyllä taas tuli perusasentoon. Vauhtia olisi voinut olla enemmän.
Liikkeestä seisominen 10: Seuraamisessa tuntui vähän jätättävän ja tuntui, että tavallaan annoin käskyn taakseni, mutta ei se tainnut taas olla ihan niin kuin miltä tuntui. Pysähtyi kuitenkin napakasti ja pysyi hyvin paikoillaan, kun kävin takana. Tämä paikoillaan pysyminen on ollut välillä Ukolle myös haastavaa.
Noutaminen 8: Muuten ihan jees, mutta ennen kapulan noutamista Ukko poikkeasi vesilätäköstä ottamassa hörpyn ja sitten ilman uutta käskyä nouti kapulan. Kauhea jano Ukolla yllä koko ajan oli ollutkin, kun autoon lisäilin vettä yhtenään (varjossa) ja silti se oli aina juotu. Ei voi moittia. Jos oli noin paha jano ja maha kuralla, niin näkisin mieluummin niin päin, että hienoa suoritusta Ukolta siitä huolimatta. :)
Kaukkarit 6: Maahanmenoon tuplakäsky. Ekalla käskyllä ei noussut istumaan ja olin jo päättänyt etukäteen siihen heti puuttua sanomalla Ukon nimen, koska "istu"-käskyn toistelu ei johda mihinkään. Sillä istuikin, pylly siirtyi vähän eteen, mutta muut vaihdot puhtaasti ja yhdellä käskyllä.
Hyppy 10: Teknisesti oikein, mutta voisi olla nopeampi.
Kokonaisvaikutus 10. Pisteitä siis yhteensä 175, 1-tulos ja sija 3./13.! :)) Erittäin helpottunut ja tyytyväinen olo. Tulin vielä ennen palkintojen jakoa väkijoukon eteen tekemään seuraamista ja se oli taas sitä Ukon oikeaa seuraamista. Teki mieli kysyä saanko mennä kehään ja voiko mahdollisimman moni tuijottaa, mutta en kehdannut. :D Sellainen treeni olisi kyllä tarpeen. Ehkä jossain mölleissä sitten..? Nyt täytyy sitten alkaa tutustumaan uusiin sääntöihin... ;)
Tiistaina käytiin Mutalassa treenaamassa tämän päivän koetta varten. Jerikon kanssa tehtiin periaatteessa koko kaavio, mutta seuraaminen vain suoran osalta ja henkilöryhmän osalta. Palkkailin toki väleissä. Kaikki meni hyvin hyppyyn asti. Voi pirulainen millainen kovanonnen soturi toi Jeriko on. Esteenä kokeessa käytössä oleva vihreä pressueste 95 sentissä. Jeriko lähti ihan normaaliin tapaan hyppäämään, oli ihan sen oloinen, että nyt mennään ja ylitetään. Mutta eipä ylitettykään vaan jäi jostain lonkastaan tmv kiinni esteeseen ja lensin niskoilleen esteen taakse. Näin siis itse kun takajalat lähti lentämään yli ja arvata saattoi kuinka siinä oli käynyt. "Yleisöstä" sanottiin, että tuli aivan täysin niskoilleen ja nousi istumaan hieman pöllähtäneen näköisenä. Muutama sekunti siinä varmaan meni ja tuntui niin pitkältä ajalta, että itse jo ihan tosissaan ajattelin, että nyt se on katkaissut niskansa ja halvaantunut. Olin lähdössä katsomaan, kun Jeriko sitten lähti jatkamaan noutoa. Oma naama takas peruslukemille, kannustin sanomalla "hyppy" ja Jeriko hyppäs takaisin.
Tästä voi sitten moni olla eri mieltä, että teinkö oikein vai väärin. Joka tapauksessa pelkäsin Jerikon henkisen puolen rikkumista melkeinpä enemmän kuin fyysisen puolen, joten tokaisin vaan Jerikolle, että otetaanpas uusiksi ja nyt kunnolla. Sama korkeus. Ja kyllähän se sitten ylittikin mennen tullen, melko hyvinkin itse asiassa. Tai siis ei arponut eikä jäänyt silleen miettimään ollenkaan tota haaveria. Vinoeste perään ja eteenmenon seuraamisosa meni hienosti.
Toki mua sitten pelotti, että kuinka juntturaan Jeriko tosta tärskystä meni. Sai ilmeisesti ainakin kunnon iskun päähänsä. Venyttelin ja hieroin kevyesti Jerikoa illalla ja kuin ihmeen kaupalla kaatumisesta ei näyttänyt tulevan mitään seuraamuksia ja Jeriko liikkui normaalisti ja letkeästi vielä keskiviikkoaamunakin! Joskus sentään onni onnettomuudessa.
Tehtiin sitten hyppytreeniä keskiviikkona ja hyvinhän se omalla esteellä menee. Tuli ihan mieleen, että vaihteleeko koirien puna-vihersokeuden aste, että eikö Jeriko vaan hahmota vihreää estettä, kun noin pahat kaatumiset sille on tullut ainoastaan vihreillä esteillä (se pahamaineinen eka jälkikoe ja nyt tämä)! Nyt toi näytti kyllä ihan siltä, että arvioi vaan taas ihan väärin hypyn korkeuden... Tiedä häntä... Tehtiin kuitenkin omalla hypyllä nyt vauhditonta korkeuttakin ja tää onkin sellainen harjoitus, mitä pitää jatkossa tehdä enemmän. Jeriko selvästi tykkäsikin tästä harjoituksesta ja hyppäsi yhdellä väliaskeleella täysin puhtaasti 95 cm, metrisessä vähän koski. Jos siis vauhditta hyppy onnistuu noin hyvin, niin miksi ei vauhdin kanssa (vieraalla esteellä)? Harjoitusta vaan lisää, mutta siis toi vauhditon korkeus varmasti vahvistaa sitä hyvin, että ponnistais ylös eikä liian matalana mikä nyt tuntuu olevan Jerikon suurimpia ongelmia..
Tänään sitten kokeeseen, joka aloitettiin tottiksella Mutalassa. Järjestäjänä siis Ylöjärven Käyttöhukat ja tuomarina Kristiina Kallio. Tavallaan jännitti, tavallaan olin luottavainen, että kyllä Jerikon pitäis se hyppy selvittää kun vaan keskittyy kunnolla ja arvioi esteen oikein. Jeriko oli ekana paikkamakuussa, missä ei mitään ongelmaa. Arvosana erinomainen. Seuraamisessa tuli nyt aika paljon ääntelyä, jonka luulen aika pitkälti johtuvan siitä, että parina ollut koira äänteli aikas reippaasti. Jeriko tuntui siitä kiihtyvän. Itse seuraaminen kuitenkin ihan hyvää, ainut herpaantuminen tuli henkilöryhmää lähestyessä (katseli esteitä). Arvosana hyvä. Jäävät meni tänään oikein, jee! :D Liikkeestä istuminen erittäin hyvä, arvosanaa ehkä laski se, että olisi voinut istua vielä nopeammin..? Maahanmenossa ja luoksetulossa jouduin juoksemaan ison vesilätäkön läpi, mutta ei lätäköt Jerikoa onneksi häiritse ja vesi lentäen juoksi suoraan luokse. ;) Arvosana erinomainen. Juoksusta luoksetulosta arvosana erittäin hyvä, törmäämisestä, itse en sellaista huomannut. :P Tasamaanouto erittäin hyvä, hieman lisää voimaa saisi olla, samaa mieltä.
Sitten se hyppy. Jeriko kaatoi esteen menohypyllä, hyppäsi kaatuneen hypyn yli palautuksessa ja luovutti kapulan korrektisti. Uusin esteen, jolloin Jeriko kyllä koski hyppyyn mennessä, mutta ei kaatanut, kiersi paluun. Vinoesteellä tapahtui sitten taas kummia. Tai ei tää nyt niin kummaa Jerikolle ollut, mutta tuomari ei ollut vastaavaa ennen nähnyt ja yleisössäkin ihmeteltiin. :D Ylitti esteen ok mennessä, mutta sitten Jeriko meinaskin lähteä hypyn kautta palauttamaan, vaan eipä sitten tohtinutkaan hypätä. Pysähtyi sitten siihen esteiden väliin pohtimaan tilannetta, sanoin "hae" jolla yritin kannustaa sitä tulemaan vaan välistä, mutta Jerikolle ei tämä ratkaisu kelvannut, vaan palasi taaksepäin ottamaan vauhtia ja tuli vinoesteen yli takaisin. :DD
Huoh. Niin Jerikoa. Kun yksi asia menee pieleen, niin haluaisi vielä seuraavassakin hetkessä korjata virheensä. Jeriko sai kyllä kehuja, että osoittaa selvästi suurta taistelutahtoa, kun ei halua jättää liikettä kesken (vaikka ohjaaja siihen jopa kannustaa) vaan keksii ratkaisun tilanteeseen. Myös Jerikon halu tehdä mulle töitä sai mainintaa. On se vaan niin kultakimpale. :) Tottiksesta näillä virheillä yhteensä pisteitä 78.
Sitten esineruutuun. Yritin arvioida tuulen suuntaa ennen ruutuun menoa pariinkin kertaan nyppäämällä Jerikolta pari irtokarvaa ja molemmilla kokeiluilla tuuli eri suuntaan. Lähdin sitten vaan oikeasta reunasta ja takakulmasta nousikin sitten ekalla lähetyksellä esine pienen tarkennuksen jälkeen. Siirryin aika keskelle lähettämään ja Jeriko kävi takarajalla, mutta palatessaan sai hajun esineestä ja nosti. Kolmas lähetys aika läheltä vasenta reunaa, Jeriko upposi suoraan takarajalle, mitään hajuja ei tullut vastaan ja alkoi risteilemään. Tätä katsoessa alkoi vähän usko itsellä loppua, että missä se kolmas esine oikein voi olla?! Ja mihin helkkariin mä Jerikon lähetän jos pitää vielä uudelleen lähettää? :D Koska mulla ei ollut vastauksia näihin kysymyksiin niin olin vaan hiljaa ja annoin Jerikon tehdä työn. Jeriko haravoi aluetta ja palasi pikku hiljaa takaisin päin ja lopulta aika läheltä keskimmäistä esinettä siitä ehkä 5-10 metriä vasemmalle löytyi kolmas esine. Lähetin siis liian vasemmalta viimeisen eikä Jeriko saanut hajua. Hyvä Jeriko! Kehuja tuli taas koiran sinnikkyydestä. :) Pisteitä 29.
Viimeisenä jälki. Maasto oli Hämeenkyrössä ja aivan ihanaa mäntykangasta olikin! Hyvin selkeä jana, mutta jälki lähti oikealle ja näin ollen Jeriko lähti vasemmalle takajäljelle. Kutsusta takaisin ja nosti jäljen oikean suunnan. Janalta 37 pistettä. Eka keppi oli ihan tosi alussa, ehkä 50 metriä korkeintaan ehdittiin mennä ja myös toinen keppi oli melko pian. Kolmanteen keppiin oli vähän pidempi matka, mutta senkin Jeriko ilmaisi hienosti. Sitten alkoi Jerikolle kyllä selvästi tulla väsy ja kuuma. Jälkiviisaana voi sanoa, että olis pitänyt juottaa kolmoskepillä. Harkitsin jopa pysäyttämistä kesken jäljestyksen pelkän juottamisen vuoksi, koska pää alkoi nousta ja jäljestys oli epätarkempaa kuin normaalisti selvän väsymisen vuoksi. Neloskeppi siinä sitten jäi ilmeisesti välistä. Vitoskepillä juotin ihan reippaasti ja jäljestys alkoikin näyttämään taas ihan normaalilta ja kutonen (jota vielä aluksi luulin vasta viidenneksi, olin varma, että Jeriko on nostamassa mulle kaikki kepit) nousi suopursujen keskeltä vaikka Jeriko joutuikin oikein kunnolla etsimään ja tekemään töitä jäljen lopun kanssa.
Tuloksena siis yksi maastoon jäänyt keppi, jota jäljen keskeltä ei kyllä lähdetty etsimään. Maastosta tuli yhteensä 176 pistettä, eli kokonaispisteitä 256. 1-tulos jäi juurikin sen yhden kepin päähän. Harmistus. :( Näillä pisteillä siis 2-tulos ja luokkavoitto (neljä koiraa luokassa). Meidän lisäksi ekasta kokeestaan 2-tuloksen tekivät Sara ja Jerikon sydänkäpy Theba. :)
Hyppytreenit jatkuu ja ensi kokeessa muistan kyllä varmasti juottaa Jerikoa jäljellä!
Pää kolmantena jalkana, siltä tuntuu... Torstaina korkattiin Ukon kanssa tokon avoin luokka Ylökkin kokeessa Riitta Räsäsen valvovan katseen alla. Ukko oli avoimen luokan toinen koira ja aloitettiin yksilöliikkeillä, mikä varmasti oli Ukon kannalta tosi kiva juttu. Silti mulla oli vähän vaikeuksia ajoittaa Ukon ottaminen autosta oikein. Oma pieni jännityskään ei helpottanut asiaa, kun tuntui, että on jo kiire ottaa vaikkei oikeasti ollut. Sain Ukkoa ihan kivasti nostatettua haukkumaan ennen kehää, leikin ihan ministi ja muuten annoin vaan haukkua palloaan. Annoin pallon selän takaa salaa Johannalle ja sitten vapaana seuraamalla kehään. En halunnut tähän sotkea mitään hihnoja, koska aloin epäilemään, että Ukon jähmiminen vapputreeneissä johtui siitä hihnasta ja pannasta, mitä en siis yleensä koskaan käytä.
Seuraaminen 9: Ukko oli kivassa vireessä ja seuras ihan kivasti. Itse jyräsin vasemmalle käännöksessä, mutta Ukko korjas nopeasti. Mun mielestä Ukolla on parempaakin seuraamista ollut treeneissä, mutta tosi hyvä siis ja Riitta sanoi tykkäävänsä! :)
Liikkeestä maahanmeno 10: ei moitittavaa. :)
Luoksetulo 0: Ukko oli jotenkin kuutamolla jätön jälkeen, en tiedä mistä johtui. Ei lähtenyt tulemaan ekasta kutsusta, toisella sitten aika lailla itselleen tyypilliseen tapaan, pysähdys hieman valuva, mutta sellainen se on ollut treeneissäkin. Pysäytyksen jälkeen tuli ravissa, mikä on kans aika tyypillistä, mutta kun näitä virheitä riitti, niin pisteet loppui kesken. :(
Liikkeestä seisomien 5: Istui. Seuraamisessa vire oli jo heikompi.
Nouto 8,5?: Vähän tavanomaista hitaampi Ukolle ja pudotti raville muutama metri ennen. Vino asento edessä ja vino perusasento. On pitänyt todella opettaa Ukko tulemaan suoraan sivulle, kun pk-puolelle ei enää ole toiveita, mutta en ole ehtinyt. Vähän sitä joskus yritin, mutta en saanut onnistumaan kun kapulan tuonnissa "sivu"-käskyllä Ukko pudotti kapulan ja siirtyi sivulle enkä saanut näitä yhdistettyä millään. :D Kokeen jälkeen motivoiduin asiaa kunnolla miettimään ja tajusin, että isken sille nyt ensin kapulaa suuhun perusasennossa ja seuraamisessa, niin eiköhän se suoraan sivulle siirtyminenkin ala sieltä tulla. :)
Kaukkarit 0: Jumitti istumaannousut. Olis pitänyt jo heti ekan käskyn jälkeen sano "kröhöm", sillä olis ehkä ollut toiveita saada Ukko takaisin kartalle, että nyt pitää liikkua.
Hyppy 9: Teknisesti oikein, mutta hidas.
Paikkamakuu 10. Kokonaisvaikutus 9. :)
Yhteispisteitä 122 eli 3-tulos. Paljon oli hyvää, mutta sitten sattui noita virheitä. Luoksetulon nollaaminen oli aika yllätys, kaukkari-jumin riski oli ihan tiedossa. Vire laski kokeen loppua kohden, eli tähän pitäisi vielä saada parannusta. Tätä kirjoittaessa seuraavaan kokeeseen on alle viikko, joten ihmeitä ei pystytä enää tekemään, mutta ihan viretilasta riippuen 1-tulos on saavutettavissa. :)
Kokeesta päästiin lähtemään vasta klo 23 aikaa, jätin Tean kotiin (kiitos kuvaamisesta, tsempistä ja seurasta Johannalle ja Tealle molemmille!) ja hain Mustin Hannalta. Ukko oli ihan innoissaan, kun Musti tuli autoon, nuoli naamaa niin kuin vaan Ukko osaa nuolla, eli vimmatusti. :D Sinänsä porukka rauhoittui hyvin nukkumaan, mutta Musti hyppi välillä sänkyyn ja sängystä pois ja sitten toisena liikkuvana osana kissojen seilaus, joten huonosti tuli nukuttua ja yhteensäkin korkeintaan 5-5,5 tuntia. Hieman väsytti aamulla, mutta siinä tosiaan viiden aikaan herätys ja Ukko Jennalle junioreiden valjakkoleiriä varten ja Mustin (ja Jerikon kanssa) Siuntioon Eija Valtarin tilalle Anni Ritakallion koulutusta varten.
Mustin kanssa siis oltiin koulutuksessa saamassa vähän uutta oppia. Aloitettiin liinassa ajolla lampaiden ollessa nurkassa, samanlaisella harjoituksella kuin kotonakin. Sitten heti nopeasti siirryttiin siihen, että minä olin lampailla ja jätin Mustin kauemmaksi ja sieltä kutsuin ajamaan ja käskin maahan, tarvittaessa Anni antoi merkin liinasta jos maahanmeno meinas jäädä tekemättä. Hienosti Musti kyllä teki, tosi hyvä tahti ja liina löysällä. Reagoi hyvin mun "odota" -käskyyn, jota olen käyttänyt liinassa hidastamaan ja hyvin otti maahanmenot. Reagoi myös hyvin mun vartaloon ja käsien nostoon "lie downin" painottamiseksi. Tästä sitten harppaus eteenpäin ja Anni auttoi Mustia liinassa lampaiden ja aidan väliin ja siitä päästettiin Musti juoksemaan liina perässä ja kierroksen jälkeen taas maahan. Hyvin kuunteli ja vaikka toki vähän jännitti ahdas väli ja vähän turhan suoraan olis välillä mennyt, niin ekaksi kerraksi ihan huipusti meni! :)
Lopulta toisessa päässi aitausta lampaat olikin helpompi saada aidasta irti ja sieltä saatiin ne siirrettyä keskemmälle, missä Musti sitten pyöri luontevasti ympäri molempiin suuntiin ja vaihtoi suuntaa kevyesti. Away on selvästi luontevampi Mustille, mutta kääntyi ihan hyvin vasempaankin ja teki sitä kivasti. Hankalan kohdan tullen Musti selvästi käytti päätään ja sillä oli useita hyviä omia ajatuksia miten toimia ja mm. kokosi erkaantuneen lampaan ainakin pariin kertaan itsenäisesti. Pari vauhdikkaampaa syöksyä tuli, mutta aivan huikeeta kehitystä.
Toisella vuorolla Musti oli pohtinut vielä lisää ja edelleen ottanut harppausta eteenpäin. Saatiin otettua jopa muutama askel peruskuljetusta ja lie downit meni pääasiassa tosi hyvin. Olin kyllä tosi tyytyväinen ja iloinen Mustin edistymiseen, se on kyllä hieno koira! :)
Pitkä päivä ja väsyneenä sitten kotiin. Matti on Parkanossa viikonloppua ja näin ollen kaikki lampaiden huoltoon liittyvät asiat jäi itselle hoidettavaksi. Täytyy sanoa, että olis tää rankkaa aina kokonaan yksin hoitaa vaikka olis pitkä päivä ja illalla vasta kotona. Lauantaina sitten aamulla taas herätyskello soittamassa, kun oli Walatin agilitykisat Jerikon kanssa. Anne Viitasen ratoja ja vaikka olikin inhoja putki-puomi ja putki-A erotteluita, niin ihan kivoja.
Ekalla radalla harmillisesti tippui yksi rima ennen loppusuoraa peränurkassa, pienestä oli kiinni. Tuloksena siis 5 aikaan -11,63 eli etenemä 4,44 m/s.
Toinen rata hylkääntyi myöskin aivan ennen loppusuoraa, kun Jeriko aivan yllätyksenä nappasi A:n putken takaa.
Kolmantena hypäri ja siltä sitten nolla tulikin aikaan -3,96, etenemä 4,08 m/s.
Myös Ukko oli korjannut menestystä Jennan kanssa lauantaina voittamalla junioreiden pyöräluokan Jämillä! Oli viimeisessä ylämäessä ohittaneet minuutin edelle lähteneen ja siitä sitten maaliin. Hieno Ukko! :) Hyvä Jenna!
Jeriko kyllä nautti Mustin vierailusta meillä. Ne keksi kuinka kivaa onkaan juosta (lue: kaahata) keskenään kilpaa ja hitsi kun ne juoksikin! Jeriko sai ihan todellisen vastuksen Mustista eikä millään olisi suostunut lopettamaan ennen kuin Musti himmaa. :D Lisäksi Musti tykkää myös kyttäysleikeistä, joten nämä kaksi löysi kyllä myös toisensa. Mustissa on joku taika näihin mun poikiin. ;)
Eilen tuli söpöjä texel-suomenlammas karitsoita meidän joukon jatkoksi. Nyt ne on vielä olleet erillään mun omista, huutelee kyllä aitauksistaan toisilleen, mutta annetaan pienten ensin kotiutua ennen kuin yhdistetään porukkaa. Saa myös vähän paremmin rohkaistua ihmisten suhteen ja sitten pikku hiljaa koirataan ja totutetaan paimennukseen. :)
Tänään hain Ukon Jennalta takaisin kotiin ja käytiin Hannan kanssa tottistelemassa. Jeriko oli ensin paikkamakuussa, kun Heimo teki ja sitten oma vuoro. Vire nousi taas paikkamakuun jälkeen välittömästi, oikein hyvä. Pitkällä suoralla olen nyt ottanut vähän kaikkea pysähdyksiä yms, ettei lähde niin keulimaan ja pysyy keskittyneempänä. Hyvin toimii. :) Jäävät on nyt jo jonkin aikaa onnistuneet aina oikein ja nytkin tosi kivat. Luoksetulossa Hanna piti Jerikosta kiinni ja nyt tuli kyllä tosi hyvällä vauhdilla luokse. Pysähdyksiin annoin nyt avun, että teki oikein kunnolla napakkana.
Tasamaanouto oikein kiva. Sitten hyppy. Alkuun täytyy sanoa, että oltiin siis Kyötikkälässä nurmikentällä, joka on ollut Jerikolle aina yksi vaikeimmista alustoista, jotenkin se ei luota nurmeen niin paljoa ja arpominen nurmella on ollut pahempaa. Nyt otettiin ensin 90 cm tottiskaavion päätteeksi ja se meni aivan loistavasti. Vinoeste ekaa kertaa tänä vuonna ja aivan loistava sekin. Sitten esteen rima metriin ja Jeriko hyppäs sen aivan sairaan hyvin, arpomatta ja epäröimättä, hipaisematta ja teki todella hienon hyppynoudon metriselle! Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka tyytyväinen olin. Ja siis vielä nurmella!! Ehkä hyppymörkö alkaa pikku hiljaa olla edes jossain määrin selätetty...? (koputan puuta vimmatusti)
Ukko teki sitten omalla vuorollaan vähän seuruuta ja se oli ihan jees, mutta siitä ne vaikeudet alkoi. Kaukkareissa törkeetä jumittamista koko ajan. En millään saanut sitä nousemaan ylös ekalla käskyllä, vaikka ihan edestäkin pyysin. Ei millään. Ihan niin kuin olisi liimattu siihen nurmeen. Yritin puun kierroilla vapauttaa, mutta ei auttanut. Lopulta alkoi savu nousemaan korvista jo niin paljon, että siirryin vaan noutoon. Hidashan sekin, ei tuonut helpotusta mielentilaan. Kapulaa iskin perusasennossa suuhun, mutta liikkumaan sen kanssa ei pystynyt.
Hyppynouto metrisellä ja ylipäätään pk-esteet oli mun viimeinen toivo hyvän mielialan palauttajina. Hyppynouto menikin kivasti ja Ukko lähtee sille selvästi tarmokkaammin ja palauttaa tarmokkaammin kuin tasamaalla. Kun ei tarvi hypätä mitään, niin voi ihan vaan löysäillä. Vinoeste ties kuinka pitkän tauon jälkeen oikein hyvä sekin. Tähän olis pitänyt jättää, mutta kuvittelin sitten saavani tehtyä sille myös hyvän eteenmenon, kun se siitä niin tykkää. Vein lelun valmiiksi ja Ukko seuraamaan, mutta eihän se seurannut (tietenkään) kunnolla. Viimeksi kun on tätä tehnyt, niin ei ole juminut ja väijynyt etupalkkaa, mutta nyt oli ihan toivotonta. Lopulta sain sen yhden hyvän askeleen ja siitä lähetys. Voi persus mitä takkuamista.
Esineruutu vielä Jerikolle. Tarkoitus oli palkata vauhdista ja näin nostattaa palautuksen vauhtia. Noin 20 metriä leveä ruutu, eka esine takakulmassa. Lähti vauhdilla, mutta kaarsikin sitten alueen rajan yli, palasi hetken päästä takaisin alueen sisälle, mutta olisi jatkanut sitten seilaamista sivusuunnassa, enkä halunnut sitä hyväksyä vaan nimenomaan suoran piston. Kutsu takaisin ja uusi lähetys, jolla sitten upposi takakulmaan ja löysi esineen, mutta vaikka kuinka hihkuin ja heilutin narupalloa, niin esineestä ei halunnut luopua edes vapautussanalla. Piti edessä sitten ottaa se suusta ja silloinkin olisi leikkinyt mieluummin esineellä kuin varsinaisella lelulla. Huoh.
Toinen esine noin puolivälissä kaatuneen puunrungon takana. Ilma oli tosi seisova ja Jeriko juoksi ohi ja takarajaan törmätessään alkoi risteillä ruudussa. Okei okei, pysyi hyvin ruudussa, mutta ei kuitenkaan ihan sellaista työskentelyä mitä halusin nähdä. Kutsuin takaisin ja lähetys uudesta paikkaa. Ei tälläkään pistolla saanut heti hajua esineestä, vaan vasta palatessa. Taaskaan lelun heiluttelu ja vapautussanat kaikui kuuroille korville, enkä saanut haluamaani vauhdin lisäystä. Alkoi jo vähän harmittamaan. Vein sitten yhdessä Jerikon kanssa yhden esineen, että saisin suorituksen joka täyttäisi kaikki mun kriteerit, eikä jäisi nyt tällaista ärsyttävää fiilistä. Nyt Jeriko lähtikin tietty lujaa ja suoraan, palautuskin tuli vauhdilla vaikka ei edelleenkään vaihtanut esinettä vauhdista narupalloon. Olkoon, pöljä mikä pöljä. :D
Päivittäminen on taas jäänyt. Pintaraapaisuna siis viikon treenejä. Maanantaina Musti kävi treenaamassa. Otettiin edelleen liinassa ajoa ja maahanmeno alkaa sujumaan jo selvästi nopeammin ja helpommin, samoin lampaista luopuminen. Välillä tulee kuitenkin edelleen tilanteita, kun Mustilla menisi kuppi nurin. Harjoituksia jatketaaan. :)
Tiistaina kävin Ukolle tekemässä lähinnä kontaktitreenin ja se menikin oikein kivasti. Jerikolle torstaina Harrin treeneissä vähän rataa, mutta toisella vuorolla sitten pelkästään kontaktit.
Perjantaina käytiin tokoilemassa Emmin ja Mistin kanssa. Ukolla oli joku ihme jumipäivä, oli heti kentälle ottaessa ihan jumissa ja seuraaminenkin ihan paskaa, varsinkin kun muuten seuraaminen nykyään on ihan huippua! Siinä sitten räpiköitiin liikkuroituna läpi seuraamista, mutta vaihdoin hihnaseuruuseen, että voisi vähän huomauttaa laamailusta, auttoi ehkä vähän.. Jäävissä jähmimistä edelleen ja vääriä liikkeitä. Lopulta loppui mun kärsivällisyys ja ärähdin Ukolle tyyliin "ei kelpaa ollenkaan, nyt kunnolla". Annoin sitten käskyn haukkua ja Ukko haukkuikin ihan röyhkeästi ja riehakkaasti mulle. Ei siis ilmeisesti kuitenkaan oikeasti ollut missään paineessa..? Loput liikkeet meni sitten ihan ok.
Jerikolla ei mennyt kauhean paljon paremmin. Nostatustreeniä luoksetuloon ja noutoon ja nämä ihan ok, mutta hyppyharjoitukset meni jotenkin ihan päin seiniä. Blaah.
Lauantaina oltiin Jerikon kanssa Tampere KV-näyttelyssä ensin Kaveri koirien rapsuttelupisteellä ja sitten Kaveri koirien palkitsemistilaisuudessa, jossa siis palkitaan pidempään toiminnassa aktiivisesti mukana olleita koiria. Jerikokin sai siis Kennelliiton kunniakirjan ja mitalin ja pääsi "isoon kehään". ;)
Sunnuntaina ajelin sitten Lietoon agilitykisoihin, joihin olin ilmoittanut molemmat pojat neljälle radalle! :D Ensimmäinen rata oli Tomas Berglundin hyppyrata. Oikein kiva rataprofiili, jossa haastava keppikulma heti alussa, mutta ei muuta erityisen haastavaa. Jerikon kanssa ekana radalla ja hienosti menikin. Kolmanneksi vikalla esteellä sylivekki meni vähän plörinäksi ja Jeriko kiersi toisen siivekkeen kuin mitä olin ajatellut, mutta siitä sitten vaan jatkettiin matkaa ja nollana maaliin. Aika - 4,57, etenemä jotain 4,20 m/s, sijoitus vasta 10./42.
Sama rata Ukonkin kanssa meni tosi kivasti. Ukko otti myös itsenäisesti vaikean keppikulman, joka oli tosi hieno juttu! :) Ihan melkein loppusuoralla Ukko sitten tuli ohi esteestä, näytin sen kyllä, mutta sitten katkes katsekontakti koiraan ja Ukko tuli vaan ohi. Tuloksena siis 5, aika -1,12 eli ihanneaikaan silti päästiin tosta kiellosta huolimatta. Ukko tuntui kulkevan ihan hyvin. :)
Toisena Eija Berglundin agilityrata ja tämäkin oikein kiva rata. Ei mitään erikoista lukuunottamatta käännöstä puomilta putken kauimpaan päähän. Jerikon kanssa päädyin leijeröimään putken, koska ajattelin olevani sille selkeämpi jos en varmasti ole sen tiellä (katso Ukon ohjausversio) vaan sijainnillani näytän selkeästi heti mihin pitää mennä. Paitsi että en näyttänyt. :D Ja Jeriko ei meinannut mennä puomin loppuun saakka. Putkelta siis kielto, vaikea keppien avokulma meni hienosti. :) Tuloksena siis 5 aikaan -6,43.
Ukon kanssa myös meni oikein kivasti, ei mitään erityistä. Ukko kulki hyvin ja sille taas päätin jo rataantutustumisessa ohjata puomin jälkeisen putken kuljettamalla itse, koska tällaiset ohjaukset taas sopii Ukolle selvästi paremmin. Putkeen lähetys ja puomi menikin hienosti, mutta vaikea takaviistoon lähtevä avokulma oli Ukolle liikaa, otti kyllä oikean välin, mutta sitten ei millään taipunut kakkosväliin. Siitä kielto, mutta toisella yrittämällä onnistui kun näytin kakkosvälin oikein tiukasti ja suorastaan vedin Ukon siihen. Tuloksena 5 aikaan -2,47.
Kolmas rata Asko Jokisen agilityrata. Taas tykkäsin. Mikäs näitä juostessa, kun on kivoja ratoja. :) Tosin, en mä koskaan ole erityisen ronkeli radoista, agility nyt vaan on kivaa. :) Jerikolle nolla tältä radalta, aika -2,82, sijoitus 10./37.
Ukon kanssa rata meni muuten kivasti, mutta heti alussa jätin A:n näyttämättä Ukolle kunnolla ja Ukko tuli siitä ohi. Muuten kiva rata. Tuloksena 5 ja nyt mentiin kiellon myötä yliajalle pari sekuntia.
Viimeisenä vielä Asko Jokisen agilityrata. Jeriko karkasi puomin alastulolta ja siitä vitonen. Oma ohjaus hajoili keppien jälkeen, juoksin missä sattuu ja persjättö meinas jäädä tekemättä, mutta kiltti Jeriko paikkasi. :D Alkoi ihan itseäkin naurattamaan oma paska ohjaukseni. :D Jeriko on. :) Tuloksena 5 aikaan -2,87.
Ukon kanssa meni vähän plörinäksi. Ukkokin karkas puomilta, mutta sujahti mun edestä putken väärään päähän ja melkein kompastuin siihen, kun en osannut yhtään odottaa. Sitten hetki ihan hyvää pätkää, välissä esteen ohituksia, kepit hyvin ja sitten taas ohiteltiin esteitä. Vähän oltiin väsyneitä, mutta ei Ukko silti tahmealta tuntunut. Tästä siis hyl.
Kivat kisat siis, kivoja ratoja ja kivat halli. Ekaa kertaa oltiin Liedossa. Jerikolle pari nollaa lisää SM-joukkuehakua varten, katsotaan päästäänkö. Hienoa oli se kuinka Ukko jaksoi koko päivän ja hyvässä vireessä oli. Kaikissa lähdöissä nousi hienosti, haukkui mulle vimmatusti eikä tosiaan tuntunut tahmealta millään radalla. :)
Huomasin myös hauskan jutun tuolla kisoissa. Nimittäin Turun seudulla on jotenkin aika erilainen ohjauskulttuuri kuin Tampereella. Sanotaanko nyt vaikka niin, että turkulaiset kikkailee paljon enemmän, kun sitten taas Tampereen alueella kisoissa näkee paljon enemmän ihan perusohjausta. Mäkin vetelin sitten ihan omalla tyylilläni perusohjauksella kohtia mihin muut heitti vastakäännöksiä ja vaikka mitä. Mutta hei, ei saa loukkaantua, ei se väärin ole. :D Eikä me voitettu. Tosin, vastassa olikin kyllä ihan Suomen huippunimiä. Mutta siis hauska huomio, jota en ole aiemmin kisoissa tehnyt, jotenkin ihan selkee ero. :)
