Tokoilua ja sonnivasikoiden paimennusta

Maanantaina mun selkääni iski hirvee jumi, tarkkaan ottaen tuntui että lantiossa SI-nivel likkiutui jotenkin ihan totaalisesti enkä pystynyt hetkeen liikuttamaan jalkoja, kun teki niin kipeetä. Samanlainen jumikohtaus oli joskus kesälläkin, tämä oli nyt toinen. Jo reilun viikon varmaan ollut kummallinen kiree tunne lantiossa ja vasen lonkka ollut jotenkin jäykkä ja tuntunut kävellessä niin kuin napsuis/muljuis. Olen jo jonkin aikaa miettinyt käyttää itseäni osteopaatilla, mutta se on sitten aina jäänyt, kun olen hoidattanut Jerikoa tms. Raha ei siis ole vaan riittänyt. Eikä nytkään hyvä tilanne ollut, mutta vähän pakkorako ja sainkin sitten tosi nopeasti ajan Amplian Jani Somppille. Ja kyllähän musta sitä vikaa löytyi, käsittelyn aikana tuli samanlaista jumijuttua ja osteopaatti joutui sitten miettimään uudestaan miten joitain juttuja tekis, kun selkää ei enää saanutkaan ylös pöydästä. Käsittelyn jälkeen kommentit oli tyyliin: "Oletko aivan varma, ettet ole kaatunut tai muuten loukannut itseäsi viimeisen vuoden aikana" ja "En ole kyllä aikoihin törmännyt noin liikerajoitteisiin SI-niveliin". Annoin siis osteopaatille ihmettelemisen aihetta! :D Ja kyllähän mulle sitten muistuikin mieleen se hevosen selästä tippuminen maantiellä alkukesästä, ja pyörälläkin vähän kohelsin kesällä, pikku juttuja, kuka noista kirjaa pitää... ;) Vois kuitenkin selittää mun rankani tilaa.. Jatkokäyntihän siitä sitten tuli, kun Jani joutui nyt tosi kevyesti hoitamaan, kun en tosiaan pystynyt tiettyjä juttuja tekemään ollenkaan.

Mutta ei toi mun menoa ole haitannut, älkää sitä pelätkö! :D Ollaan käyty tokoilemassa ja juoksulenkeillä, Jerikokin on nyt ollut tosiaan mukana ja hyvin on mennyt. Jeriko ei siis ole kuitenkaan tokoillut, mutta Ukko on Jerikonkin edestä. Seuraaminen on lähtenyt edistymään, mutta malttia vaatii multa, koska Ukko ei vielä kestä kauheen paljon toistoja. Ehkä se kuitenkin siitä kehittyy. Ruutua saatiin viimeksi myös tehtyä vaikka välillä Ukko meinaskin jäädä vaan passiivisesti seisomaan. Ehkä kuitenkin jotain edistymistä tarjoamisen alalla näkyvissä... Liikkeestä maahanmeno onnistuu ihan kivasti peruuttaen (seuraamisesta en vielä ota, kun se ei ole kunnossa), mutta seisominen vaatii vielä hinkkaamista. Hyppy estettä matalana on Ukolle esitelty ja kyllä sekin edistyy, vaikkei heti ihan helppoa ollutkaan saada Ukkoa ymmärtämään mitä pitäis tehdä. Edistymistä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen. :)

Tänään Ukko kävi ensimmäistä kertaa paimentamassa sonnivasikoita. Mietin etukäteen, että pelkääköhän Ukko niitä, kun Mouhijärvellä on ylämaankarjaa vähän kammonnut, mutta Ukkohan oli oikein rohkea ja tapansa mukaan vauhdikas. Sain siis juosta liinan päässä ihan kunnolla. :D Pitäis vaan jonkinlaista pysähtymistäkin saada Ukon kanssa haltuun, mutta se pitäis sitten ottaa lampailla. Pikku hiljaa, pienin askelin. :) Pääasia, että uskallusta ei puuttunut. ;)

Agilityt jäi tällä viikolla väliin, kun olin just päivystämässä. Ensi viikolla alkaakin meidän oma vuoro Marjukan ja Vellun kanssa. :))

Eläinlääkärissä

Viime torstaina varasin tosiaan Jerikolle eläinlääkäriajan Reviiriin Pipsa Lampiselle ja tänään mentiin Jerikon jalkaa sitten näyttämään. Voin sanoa, että oli "hieman" perusteellisempi tutkimus kuin mitä Jeriko alunperin sai. Jos sattuu asumaan Tampereella niin suosittelen Pipsaa lämpimästi!

Pipsa tunnusteli Jerikon jalan jokaisen nivelen, lihaksen ja luun olasta varpaan kärkiin, mukaan lukien siis ne varpaatkin. Alunperinhän Jerikolta tutkittiin lähinnä ranne. Varpaasta sitten löytyikin selvä aristus ja yhtäkkiä alkoikin olemaan todennäköisempää, että siellä murtuma olisi. Ranteen murtumallahan Jeriko ei varmasti olisikaan kävellyt, mutta varvarmurtuma on asia aivan erikseen! Ja murtuma nimenomaan sieltä löytyi, oikean jalan 5. varpaan yhden luun kärjestä oli murtunut pieni pala irti. Ranne sitä vastoin oli taivutellen oikein vetreä eikä toisaalta antanut periksi mihinkään suuntaan. Röntgenkuvassakin oli ihan priima. Todennäköisesti ranteessa on kuitenkin alunperin ollut joku pieni nivelsidevenähdys, joka nyt parantunut ja Jerikon ontumiset on ollut tollaisten äkkikäännösten jäljiltä varpaasta johtuvia.

 Jerikon oikea jalka, jonka uloimmassa eli 5. varpaassa (kuvassa vasemmalla) näkyy keskimmäisen luun tyvessä kulmasta murtunut pala. (hieman vaikea ehkä nähdä, kun ei voi zoomailla)

Lisäksi sivulöydöksenä löytyi vasemmasta jalasta muljuluun rasitusmurtuma, jotka kuulemma on yleisiä työ-/harrastuskoirilla ja oireettomana on vain sivulöydös. Pipsa äkkäs ton kuitenkin siitä, että pientä turvotusta varpaassa tuntui. Neljän viikon päästä otetaan kontrollikuva oikeasta jalasta ja jos vasemmalla edelleen tuntuisi turvotusta, niin siihen voisi laittaa sitten kortisonipiikin. Kuulemma tollaset menee sillä yleensä hyvin ohi jos edes sitä tarvitsee.Vielä tämän lisäksi Pipsa löysi etujalkojen lihaksista molemmin puolin kipupisteitä syvemmällä lihaksissa, hieronta olisi siis tarpeen ja varmaan tiheämmässä tahdissakin. Rahapussi kiittää, mutta mitä en tekisi koirani eteen...

Se oikean jalan varvasmurtuma joka kipuileekin onkin sitten eri asia. Sen johdosta tuli edelleen  harrastuskielto, mitään missä tulee äkkinäisiä käännöksiä ei sovi tehdä ainakaan muutamaan viikkoon, koska ne ottaa nimenomaan uloimman varpaan päälle. Agility ja paimennus on siis tietenkin kielletty ja niin on myös tokoilu, ainakin jos lelulla palkkaa, koska lelun perään säntäämisessä tulee nimeomaan sellainen kielletty liike. Ukon kanssa juokseminen on myös kiellettyä eli jatketaan normiulkoilutukset flexissä. Mutta jälkeä, sitä olisi nyt kyllä hyvä tilaisuus käydä tekemässä, miten se on taas jäänyt unohduksiin vaikka niin kovasti piti sitä tehdä ennen lumia? Lisäksi ravilenkit pehmeällä alustalla on kuulemma aivan ok. Pipsan mielestä hyvää harjoitusta kuitenkin lihaksille ettei aivan sula pois ja toisaalta jotain virikettä, ja pehmeällä alustalla kuulemma varvasmurtumat hyvin harvoin oireileekaan. Toisaalta jos lenkin aikana sitten ilmenisi yhtään ontumista, niin sitten tietenkin se pitäis lopettaa. Raviliikkeessä kuitenkin paino kulkee lähinnä keskimmäistä varpaiden päältä, joten se ei niin rasitakaan reunimmaista ja menee todennäköisesti aivan hyvin. Lauantainahan jo oltiin lenkillä ja se meni hyvin, Jerikon ranne on itse asiassa ollut sen jälkeen tosi vetreä ja hyvä, tänään Pipsa ei löytänyt siitä mitään vikaa.

Hyvä siis, että käytin Pipsalla, tulipa syy selväksi. Mutta kieltämättä harmittaa ihan vietävästi ettei sitä aluksi tajuttu. Ei kai, kun varpaita ei silloin edes kokeiltu! Ei se sinänsä olisi asiaa miksikään muuttanut, paitsi että olisin tiennyt jättää nääkin tokoilut tekemättä. Nyt tietää ainakin ettei voi haaveilla mistään kokeistä vielä pitkään aikaan. Jos nyt olettaa, että 4 viikon päästä saatais "vapauttava päätös", niin kyllä ennen kokeita pitäisi kuitenkin jonkin aikaa treenatakin... Katsotaan nyt sitten milloin päästään taas jatkamaan normaalia elämää.

Jeriko oli kyllä niin urhea ja reipas taas eläinlääkärillä. Pipsa kun väänteli ja käänteli oikein perusteellisesti niin kipeitä kohtia tosiaan löytyi. Jeriko seisoi ihan paikoillaan, käänsi vaan pään ja laski mun olalle ja oli siinä ihan hiljaa lukuunottamatta pieniä vinkaisuja kun sattui, suupielet hieman alaspäin. Vähän nauratti, että on mulla siinä mammanpoika. :D Niin ihana mammanpoika. Samanlainen reaktiohan Jerikolla oli kun lonkkakuvattiin ja laitettiin nukutusaine suoneen, kiristysside kun oli etujalassa ja neula lähestyi, niin Jeriko käänsi pään kans mun olalle tyyliin "en haluu katsoa".. :D On se vaan ihana poika, sattuu mutta mitään ei vastustele, urhoollisesti vaan antaa tehdä ja pusuttelee lääkärin jälkikäteen. :)) Saatiin kuvatkin hienosti ilman rauhoituksia, kun Jerikon sai kääntää ja vääntää haluttuun asentoon ihan hereilläkin. :) mä kaipaisin taas niitä sydämiä tänne mistä blogger sekoo.. :))))

Harjoituksia

Tällä viikolla on tokoiltu. Tiistaina kävin jo itsekseni päivälenkin lomassa läheisellä kentällä treenaamassa. Heti ensimmäisenä täytyy mainita, että Ukko on oppinut hienosti odottamaan vuoroaan! Nytkin se oli jalkapallomaaliin kytkettynä, kun mä treenasin ja leikin innostuneestikin Jerikon kanssa ja hienosti Ukko malttoi odottaa. Itse asiassa Ukko on oppinut vihjeet "nyt on Ukon vuoro" ja "sitten on Jerikon vuoro" niin hyvin, että jälkimmäisen lausahduksen kuullessaan oman vuoron jälkeen Ukko lysähtää heti maahan. :D Hienosti siis saatiin Jerikonkin kanssa treenirauha.

Ukko teki vauhtinoutoja muutaman alkuun ja sitten liikkeestä jääviä ja seuraamista oikein hyvällä vireellä lelulla hetsaten. Ja kyllähän se alkoi hyvin sujua.
Jeriko teki omalla vuorollaan liikkeestä jääviä, kaukkareita ja luoksetulon pysähdyksen. Kaukkareista olen tosi tyytyväinen, niihin on alkanut löytyä oikein hyvä meininki. :)

Torstaina käytiin tokoilemassa Tiinan ja kultsujen Kiteen ja Kujeen kanssa. Ukko yritti alkuun tehdä ruutua, mutta siitä ei tullut kyllä sitten yhtään mitään! :D Aloitin vielä niin, ettei Tiina ollut vielä tullut ja oltiin yksin kentällä, ja silti kosketusalustalle meno oli vaan jotenkin ylivoimaista. Ukko jäi vaan seisomaan tyhmänä eteen, tai kävi maahan. Lopulta Ukko tuli perusasentoon ja kun se oli sentään jonkinlaista tekemisen tarjoamista (vaikkei toivottua), niin päätin ottaa seuraamista ja jättää ruutuharjoitukset hautumaan. Ukko teki myös vauhtinoutoja. Toisella vuorollaan tehtiin vaan perusasentoa ja kontaktia ja ehkä parin askeleen seuraamista. Häiriö oli kyllä aikamoinen kun toisella puolella kenttää kaksi poikaa potki jalkapalloa. Mutta hyvin meni! :)

Jeriko teki liikkeestä jääviä ja kaukkareita. Alkuun kisaetäisyydeltä kaukkareissa Jeriko alkoi ihan ihmeellisiä touhuamaan, arpoi ihan täysin vaihdot. Toisaalta sillä hetkellä oli ne pojat siellä jo häiriönä. Hieman lyhyemmällä matkalla (n. 10 m) vaihdot sujui aivan loistavasti, ainoastaan viimeinen vaihto s-m Jeriko ei aivan täydellisesti peruuttanut taakse ja liikkui siis tässä vaihdossa sen pari senttiä. Muuten aivan loistavaa. Tehtiin myös merkkiä ja siitä ruutuun, mikä olikin aika haastavaa, kun kentällä oli kaksi ruutua, toinen ekan harjoituksen suunnasta johtuen suoraan merkin takana! Aluksi Jeriko meinasi lähteä suoraan väärään ruutuun, mutta tämä olikin ihan hyvä erottelu harjoitus ja Jeriko saatiin merkin taakse ja siitä oikeaan ruutuun. Sitten toinen ruutu eri suuntaan ja hienosti meni.

Treenin jälkeen Jeriko vähän arkoi taas jalkaansa ja tämä onkin nyt ollut vähän ongelma. Jeriko on Kaiperlan käynnin jälkeen ollut lenkeillä vapaana Ukon kanssa ja siis vetänyt hirveetä rallia metsässä ilman mitään oireita. Sitten jostain ihan vähänpätöisestä tilanteesta yhtäkkiä arkookin jalkaansa ja sitten se menee taas ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkaan. Jotenkin sitten ton treenin jälkeen tuli sellainen olo, että haluan nyt käyttää Jerikon uudestaan eläinlääkärissä. Varasin sitten ajan Reviiriin Pipsa Lampiselle, joka on ontumiin ja ortopediaan erikoistunut eläinlääkäri. Ranne siis todennäköisesti kuvataan, vaikka suoraan sanottuna en tiedä mitä hyötyä röntgen-kuvasta voi olla. Nivelside- ja rustovauriothan näkyy huomattavasti paremmin magneetilla, rötngen erottaa sellaisia todella huonosti. Murtuma ei sinänsä voi olla kyseessä, koska muuten ei jalalle kyllä varais. Jollei se sitten olisi joku varvasluun murtuma, mutta arkominen on aika selvästi ranteessa.. En tiedä, asiantuntija päättäköön, mutta erityisesti haluan viedä Jerikon näytille, jotta saisin asiantuntijan näkemyksen tilanteesta ja kunnolliset kuntoutusohjeet, mitä voidaan tehdä ja mitä ei..

Toi Jerikon ranteen loukkaaminen on kyllä suorastaan masentanut mua, ei ole ollut treeni-intoa niin kuin normaalisti ja surettaa vaan. Nyt kun Jeriko on näyttänyt voivan jo paljon paremmin ja olen uskaltanut tokoilla, on ollut aivan älyttömän hyvä fiilis tehdä töitä Jerikon kanssa. Ja nyt sitten taas on tosi epävarma olo, että miten tää nyt tästä etenee, voidaanko sittenkään tokoilla vielä viikkokausiin, milloin päästään agilityä tekemään tai paimentamaan, milloin päästään tokokokeisiin joita olen jo vähän katsellutkin..? Kieltämättä on vähän suolaa haavoihin, kun tutut pääsee kisaamaan ja tekee tulosta, kun ei itse tiedä milloin toi vamma paranee siihen malliin, että voidaan ylipäätään jatkaa treenaamista normaalisti. :(( Loukkaantumisia toki sattuu kaikille, mutta ottaa tää kyllä päähän kun tulee vielä näin kun oltais muuten oltu niin hyvässä vauhdissa ja iskussa.

No. Ukko pääsi sitten torstaina Jerikon sijasta agilityä treenaamaan. Tehtiin vähän tehtiin ensin kahta eri osaa, hyppy-putki-hyppy ja sitten hyppy-hyppy-hyppy-putki, lopputreenistä nämä yhdistettiin. Esteet siis muodosti ikään kuin S-kirjaimen. Ihan Ukko ei ole vielä täysin lajiin syttynyt, on kyllä innokas, mutta ei oikein vielä tarkkaan tiedä mihin sen innokkuutensa kohdentais. :D

Kahden viikon päästä alkaa wuf-hallilla meidän oma treenivuoro, jolloin päästään sitten Ukon kanssa hakemaan sitä intoa ja harjoittelemaan tiettyjä tekniikkajuttuja, kuten kontakteja.

Mietin tossa tota Ukon käyttäytymistä, kun treenataan, erityisesti sitä ruudun harjoittelussa jäätymistä. Ukon ratkaisuu sheippaamiseen ja kaikkeen vähänkin haastavampaan tuntuu olevan se, että seisoo vaan paikallaan ja katsoo, tai lysähtää maahan eikä nouse siitä vaikka kuinka odottais. Lopettaa vaan täysin kaiken tekemisen eikä tarjoa. Päätin sitten, että nyt Ukko sitten opettelee oppimaan ja aloitettiin eilen "laatikkoharjoitus". Aloin siis sheippaamaan Ukkoa laittamaan tassunsa joululahjalaatikkoon, jolla Jerikonkin kanssa kyseinen harjoitus aloitettu. Ja hitsi vie, Ukkohan alkoi pikku hiljaa harjoituksen aikana oikeasti tajuamaan, että sen pitää itse olla aktiivinen ja jo tänään päästiin tilanteeseen, että kaikki tassut meni laatikkoon. Siis selvästi aukaisi vähän jotain lukkoa Ukon päässä ja nyt kyllä ehdottomasti jatketaan erilaisia sheippausharjoituksia, jotta vahvistetaan Ukon itsenäisyyttä, yritteliäisyyttä ja toimintojen tarjoamista. Olis voinut tällaiset kyllä jo aiemmin aloittaa!

Viikon aloitus tokoillen

Vähän meinasi tänään alkaa flunssa iskeä päälle (nuhaa on ja kurkku karhea, koulussa palelin ihan hulluna), mutta treenaamaan oli silti pakko päästä kun oli eiliseltä niin hyvä fiilis! ;) Tuija ja Ronjan kanssa lähdettiin sitten Mutalaan.

Aloitin Ukon kanssa vauhtinoutotreenillä, mikä meni hienosti. Mieletön vauhti ja into tekemiseen on tässä liikkeessä! Sitten seuraaminen, missä fiilis on aivan päinvastainen. Intoa ei ole oikein ollenkaan, ei vaikka nakilla imuuttaisin tai pitäisi lelua näkyvillä, ei nouse kierrokset ei. Ukko laamailee ja ehkä seuraa nakkia, mutta tekemisen meininkiä ei ole ollenkaan. Hirveen vaikea treenata, kun koira ei ole motivoitunut yrittämään ja mulla taas iskee turhautuminen päälle, kun Ukon muuten niin hyvä työskentelyinto katoaa aivan täysin eikä vire ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin.

Tässä tulee esiin yksi Ukon ja Jerikon ero, ja mä en sitten taas oikein tiedä miten saisin Ukkoon sitä virettä seuraamiseen mitä Jerikolla on ja on ollut jo alusta lähtien.. Siis suoraan sanottuna turhautuminen iskee päälle, kun seuraamisen fiilis ei ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin enkä oikein tiedä mitä asialle tekisin. Kun muutenhan Ukolta tosiaan löytyy intoa, löytyy motivaatiota, löytyy röyhkeyttä hyppiä mua päin ja riekkua, mutta kaikki tää katoaa kun pitäis seurata.. Olen ihan ymmälläni. Mietin tässä, että voisi pitää parin viikon tauon seuraamisen treenaamisesta kokonaan ja tehdä vain niitä asioita joissa Ukolla korkea vire kantaa. Toisaalta seuraaminen on tokossa se mistä kaikki lähtee, joten periaatteessa muut liikkeet on turhia jos seuraaminen ei onnistu. Mielessä on kieltämättä käynyt myös vaihtoehto, etten tekisikään tokoa ollenkaan vaan Ukon lajeiksi tulisi vain paimennus ja agility. Jotenkin kuitenkin vaikea täysin luovuttaakaan tokon kanssa, vaikkei se mikään mun lempilaji muutenkaan ole...

Ongelma siis on, että haluaisin Ukolla vietikkään ja korkeavireisen seuraamisen, mutta tällä hetkellä Ukon vire laskee kuin lehmän häntä, kun aletiin seuraamista treenaamaan. Ja mä turhaudun siitä ja se tietty vaan pahentaa asiaa. Otettiin sitten vielä lopuksi vauhtinoutoa ja lopetettiin siihen hyvään fiilikseen..

Jerikon kanssa tehtiin ensin merkkiä pelkästään muutamia kertoja molemmista suunnista. Jeriko alkoi vähän keksimään omia versioitaan, suorin reitti merkin taaksehan on suoraan merkin yli ja Jeriko hyppäsi siis merkin yli kääntäen samalla takaosan merkin taakse. Kätevää, mutta ei sitä mitä toivon. :D Ihanasti kuitenkin Jeriko tuli samalla innolla takaisin ja yritti uudestaan vaikkei palkka herunut. Ja sitten kun oltiin tehty muutama merkki ja palkattu siitä, otin merkin ja merkiltä ruutuun. Jeriko alkoi itse asiassa jo itse katsomaan sivulle, että missä se ruutu on ja siitähän sitten kivasti juoksikin ruutuun. Ekalla lähetyksellä kyllä hieman tavallista hitaammin, olisi pitänyt käskyttää silloin kun Jeriko oli jo muutenkin halukkaana lähtemään, nyt tyhmänä odotin että katsoo muhun. Toisella toistolla toisesta suunnasta toimin fiksummin ja johan tuli hieno ruutu merkiltä! Siis täähän liike on melkein koevalmis!! Jeriko on salaa harjoitellut. ;)

Sitten otettiin ohjatun noudon suuntia kahdella tennispallolla ja sehän oli hauska leikki Jerikon mielestä. Pari virhettä tuli, mutta mitäpä niistä kun ollaan vasta aivan alkuvaiheessa opetuksen kanssa. Selvästi Jeriko kuitenkin koko ajan oppi varmemmaksi liikkeen kanssa. Ja into tekemiseen oli koko ajan niin ihana, Jeriko hyppi palloa mun sylistä melkein naamalle asti ja oli koko ajan niin fiiliksissä treenaamisesta. :)) Ohjattua noutoa pitää siis toki vielä vahvistaa ja vanhoja kompastuskiviä tunnaria ja varsinkin kaukkareita, mutta aika hyvällä mallilla on EVL-liikkeet kyllä. :) Ihana saada näitä onnistumisiakin! Ja eiköhän se siitä sitten Ukonkin kanssa kunhan päästään tän yhden pikku ongelman yli.. Niin ja aloin Ukon kanssa tekemään vähän tunnarin alkeitakin kävyillä. Kohta meillä on kaikki muut tokon liikkeet valmiit paitsi se seuraaminen... :D