Nythän se taas jo vuodenvaihde lähenee, eikä tämä blogi kovin aktiiviseksi ryhtynyt. Pitkään on pitänyt kirjoittaa ylös monia asioita.
Troijan kanssa on tosiaan tottiskuvioita alettu tekemään vähän uuteen malliin sekä mielentilan osalta, että sitten luoksetulon ja noudon palautuksen loppuasennon osalta. Näitä on siis vaihdettu eteen istumiseen suoraan sivulle tulemisen sijaan, ja se sivulle tulon tarjoaminen on kyllä tiukassa. Tästäpä sitten itselle muistiin asioita mitä on tehty ja jatketaankin, ja mitä on vielä tekemättä.
1. Luoksetulon edessä istumisasennon jumppaamista ihan perustreeninä maasta eteen nousten. Tässä tekniikka on hyvä, ja jos etäisyys ei kasva oikeaksi luoksetulomatkaksi niin hyvin Troija tarjoaa oikeaa asiaa.
2. Luoksetulon eteen istumista jonkin kohteen kierron kautta rikkomaan kaavaa. Tämä on ollut tosi hauskaakin Troijan mielestä ja on ainakin mielentilaa nostanut tosi kivasti. Aivan 100% ilman käsiapuja ei kuitenkaan vielä aina napsahda eteen istumaan, vaan sivulle kääntymisen tarjoaminen saattaa tulla tässäkin mukaan. Tämä vinkki saatiin Nina Mantereen koulutuksesta.
3. Korokkeella suoran etuasennon tarjoamista ollaan myös tehty ja tämä varmaan myös osaltaan auttaa aukaisemaan Troijalta aiempaa. Luulen, että jatkossa kokeilen saisiko kosketusalustalla vahvistettu myös luoksetuloasetelmassa oikeaa asentoa edessä.
Noutoon itsessään ollaan haluttu myös rikkoa Troijan hieman liian vahvaa hallintaa ja partiolaisasennetta perusasennossa kapulan heiton jälkeen. Tähän otettiin siis se, että välillä vapautankin lelulle vetoleikkiin. Aluksi oli todella vaikeaa, kun partiolainen lähtisi "väkisin" suorittamaan tehtävää joka on opittu. 😅 Aluksi lelu piti viedä aivan naaman eteen, että ymmärsi siihen tarttua, mutta nopeasti seki sitten aukesi ja nyt kivasti kyllä ilman lelun eteen viemistäkin ja asenne on paljon aiempaa vapautuneempi ja tämän myötä myös kapulalle lähdöt voimakkaampia. Tämä treeni-idea tuli niin ikään Nina Mantereen treeneissä.
Kapulan kanssa eteen luovutukseen istuminen on ehkä hieman parempi kuin luoksetulo, mutta aika usein sekin vielä vaatii apuja ettei tarjoa perusasentoon kääntymistä. Tähän on otettu vielä sellainen leikki, että laitan kapulan Troijan taakse ja Troija saa ihan vaan kääntyä ja nostaa sen sieltä, ja kääntyä takaisin luovutusasentoon mun eteen. Tähän sain idean Anna Herzogin IG-tililtä.
Näitä treenejä ainakin on tarkoitus jatkaa. Lisäksi olen nyt tuuminut, että taidan tehdä edessä istumisesta perusasentoon siirtymisen Troijalle myös uutena, eli selän takaa kiertäen. Toivon, että tämä auttaa osaltaan vielä purkamaan Troijalta sitä ajatusta edestä päin perusasentoon kääntymisestä.
Seuraamisen osalta Nina kiinnitti huomiota siihen, että voisin lähteä Troijan kanssa hieman rauhallisemmin liikkeelle, parilla lyhyemmällä askeleella, jolloin pienempi koira pääsee harmonisemmin rytmiin mukaan. Tämäkin auttoi hienosäätämään muutenkin jo aika hyvää seuruuta vielä paremmaksi.
Yhdessä vireen noston kanssa toivon tämän remontin auttavan siinä, että huonot kokemukset BH-kokeesta jäisi kokonaan historiaan, ja luoksetulokin rakentuisi ikään kuin kokonaan uudestaan ja siihen uusi mielentila. Ennen kaikkea haluaisin päästä ensi keväänä vielä mahdollisesti ennen pentuja jälkikokeeseen ja siellä tottikseen rennon ja itsevarman koiran kanssa, joka ei kokisi, että sen tarvitsee jännittää mitä pari tekee. Ja aika vahva luotto mulla tähän onkin.
Keplerin treenijuttuja onkin sitten katsottu erityisesti Mari Leiviskän treeneissä. Listaan tähänkin erilaisia asioita ja treenejä.
1. Nina Mantereen treeneissä kiinnitettiin huomiota liikkeellelähtöihin, ja siihen että itse rytmittäisin käskyn ja liikkeellelähdön rauhallisemmin ja palkkaisin myös Kepleriä maltista, jotta liikkeellelähtö ei olisi ryntäys meiltä molemmilta heti kun käsky kuuluu. Tämä korjaantuikin tosi nopeasti.
Mari pani heti merkille, että Kepler peitsaa paljon. Tämän havainnon jälkeen totesin saman ihan arjessakin hihnakävelyssä, vapaana ollessa peitsiä ei juurikaan näy. Tämän jälkeen on haettu rivakampaa tahtia jossa ravi olisi helpompi Keplerille, sekä keskitytty palkkaamaan seuraaminen niin, että askellaji olisi ravi eikä peitsi. Juoksussa seuraaminen on muuten tosi hieno Keplerillä vaikka sitä on tehty tosi vähän! 😍 Ja ihan hyvä seuraaminen kyllä muutenkin.
2. kapulan pito. Murheiden kryyni. Mun kaikkien koirien kanssa tämä on ajautunut jossain kohtaa johonkin ongelmaan, kunnes sitten ollaan päästy tosi nättiin kapulan pitoon. 😅 Kepler tarjoili tähän uuden haasteen, koska hän on ensimmäinen mun koirista joka on alkanut vetämään kapulaa ja oltiin jo lähellä, että mennään kohti kapulasta taistelua. Tähän on kokeiltu erilaisia variaatioita. Lelu esillä auttaa tai auttoi ainakin aluksi siinä, ettei Keplerillä olisi heti halu vetää kapulaa, kun jähmettyy odottamaan palkalle vapautusta (Nina Mantereen treeneistä).
Tätä on nyt jatkojalostettu näkyvillä olevasta namikädestä luopumisella ja kapulan vetäminen on jäänyt lähes kokonaan pois, ja nyt ollaan päästy jopa ihan mini-pitoon. Vielä on matkaa kunnolliseen kapulan pitoon, mutta pikku hiljaa sitä kohti.
Lisäksi vielä sellaisia, että peruuttaen kapula kädessä Kepler voi tulla kapulaan kiinni, jolloin sen kävellessä eteenpäin ei olekaan niin helppoa alkaa yhtäkkiä vetämään taaksepäin. Nopea palkka toki.
Kapulan nostaminen käsikosketukseen onnistuu hyvin ja vauhtinoudoissa voidaan vaihdella vapautusta vauhdissa sekä käsikosketukseen tuomista.
3. Jääviä on hieman jumppailtu. Aloitettiin Miia Kiviahon treeneissä ja siitä sitten jalostettu eteenpäin Marin kanssa. Maahanmenosta olisi tarkoitus peruuttaen pikku hiljaa kaikki avut häivyttää pois, nyt on vielä pieni käden liike. Marilta tuli myös vinkki "pompottaa" Kepleriä sen jo ollessa maassa, etenkin jos itse maahanmeno ei olisi riittävän napakka. Kepler osti tämän tosi nopeasti ja mielellään. Istumisessa on isompikin apu mukana. Seisomaan pysähtyminen on tarkoitus opettaa pompun kautta, mutta koska pomppiminen on Keplerille niin mieleen, niin otettiin heti etutassukoroke tähän avuksi ja se stabiloi kivasti takajalat paikoilleen, ettei koko koira pompi ilmaan. 😁
4. Luoksetuloa on tehty vain vauhtiluoksetulona ja vapautuksena, ja kaiken kaikkiaan tosi vähän. Keplerillä on tosi kiva vahva tyyli luonnostaan tähän. Edessä istumisen asentoa on tehty maasta eteen istumaan ponnistamisen kautta, mutta kesken se vielä on kokonaisena liikkeenä.
Muuten tuli tässä loppuvuodesta koirien käsittelyssä NS Koirahieroja EOMT kanssa, että koirat kyllä hyötyisi siitä, kun niille opettaisi ihan turhiakin temppuja. Se vahvistaa ylipäätään koiran kykyä oppia ja oivaltaa, ja sen myötä myös koiran itseluottamusta ja varmuutta, luottamusta omiin kykyihin. Onkin sääli, että siinä missä Jerikolle tuli opetettua paljonkin kaikkia turhiakin temppuja, niin sen jälkeen se on vähän jäänyt. 🙈 Mutta nyt olen kunnostautunut! Ensin opetin Troijalle (ja vähän Keplerillekin) ryömimistä. Koin, että tämä on hyödyksi Troijalle myös keskivartalotreeninä. Aluksi namilla houkuttelua Troijan oli vaikea ymmärtää, mutta kun vaihdoin käsitargetiin sen eteen, niin johan lähti sujumaan ja Troija suorastaan tykkäsi ryömimisestä!
Nyt joulun pyhien aikana on harjoiteltu namin linkoamista/ampumista kauhan tai lastan varresta. Tähän idea tuli kaverin laittamasta some-videosta. Mallisuorituksessa koira siis itse ampuu itselleen namin lastan varresta ja nappaa siitä myös kopin. Tasapainon WhatsApp -ryhmään kun jaoin haasteen eteenpäin, niin Troijan poika Maruhan tämän toteutti just eikä melkein! Vastalahjaksi saatiin Kurre-asento haaste (tätäkään ei olla tehty aiemmin 🙈) ja tätäkin on treenattu. Troijalla on kyllä keskivartalolihaksissa treenattavaa, koska tämä ei ole sille ihan helppoa. Keplerillä sen sijaan jouset ponkaisisi koko pojan seisomaan kahdella jalalla ennemmin kuin jäisi istumaan pyllylleen. Harjoitukset jatkuu. 😅
