Blogi uudelleen henkiin

  Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tuli tunne, että kaipaan taas kunnon treeniblogin kirjoittamista, eikä Tasapainon bordercolliet -sivun uutisblogi sovi ihan kaikkien omien treenijuttujen pohdintaan.

Avataan siis uudelleen "Jerikon blogi", vaikka Jeriko ei keskuudessamme enää olekaan, ja katsotaan ottaako tämä tuulta siipiensä alle. Tästä tulee siis Troijan, Keplerin ja Jupiterin treeniblogi.

Troijan kanssa saavutettiin viime viikonloppuna JK1-koulutustunnus, mutta hieman ikävä fiilis oli tottiksessa. BH-kokeesta on jäänyt ongelmaksi se, että jos Troija kokee, että pari on jotenkin siitä kiinnostunut, niin se jännittää Troijaa kovin. Sitten taas jos pari ei ole kiinnostunut, niin kokeenomaisetkin treenit erilaisten koirien (muutama eri malinois, collie, briardi, hollanninpaimenkoira, saksanpaimenkoira) on mennyt hyvin.

Nyt sitten alan miettimään erilaisia strategioita tämän purkamiseen. Jotenkin en usko, että tätä ihan täysin 100% on mahdollista saada Troijan mielestä pyyhittyä, mutta ehkä voidaan kuitenkin kehittää sille parempaa kykyä sietää asiaa. Ja yksi ilmeinen keino on vireen nostaminen.

Tämä on kyllä tavallaan helpommin sanottu kuin tehty, toisaalta olen ylipäätään yrittänytkään nostaa Troijan virettä aivan liian vähän siihen nähden, miten sillä on aiemminkin ollut taipumusta ennemmin vireen laskemiseen kuin liikaan nousemiseen. Troijaa ei kuitenkaan oikein saa helposti turhautumaan, esim. kiinni pitämällä ja hetsaamalla, koska sitten se alkaa suorittamaan paikallaoloa ja luvan odottamista. Haukkukaan ei lähde mitenkään erityisen helposti, mutta toisaalta olen myös käyttänyt sitä aivan liian vähän.

Eilen otin Troijan mukaan purutreeneihin, joihin Kepler pääsi maalimiehen leikitettäväksi. Koska isoja koiria siellä sitten haukkui kentällä (ja välillä autoissakin), niin oli aivan upeaa että vieressä oli toinenkin nurtsikenttä käytössä tottistreeniin. Ensin kävin Troijan kanssa yksin kentällä tekemässä vaan haukuttamista ja lyhyitä seuruupätkiä. Se meni itse asiassa tosi kivasti. Sitten parin kanssa kentälle. Rina ei kiinnitä Troijaan mitään huomiota ja se on Troijalle taas ihan ok, mutta vähän piti kurkkia olan yli parkkipaikalla liikkuvia. Sain kuitenkin Troijan haukahtelemaan, ja Lili vei Rinaa haukkujen myötä kauemmaksi ja lopulta kokonaan kentältä pois. Jälkikäteen analysoituna Troija ei varmaan noteerannut tätä Rinan liikettä lainkaan, kun ei siihen itse kiinnittänyt mitään huomiota, ja jatkossa voisi tehdä tämän huomattavasti lähempää, mutta parempi toki alkuun ottaa "liian varovaisesti" kuin sitten yhtäkkiä niin läheltä, että Troija ei esim. uskaltaisi haukkua lainkaan. Jos Troijan saisi haukkumaan oikein ponnekkaastikin ja lopulta uskaltaisi tehdä näin itseään jännittävänkin koiran läsnäollessa, niin tässä voisi olla yksi apu. Hienosti Troija kyllä teki. :) 

Kepler kävi tosiaan maalimiehen leikitettävänä, ja tämä oli sen toinen kerta. Se oli ekallakin kerralla jo tosi hyvä, mutta nyt vielä parempi. Itsevarmuutta Kepleriltä ei kyllä puutu, ja se todella nauttii vetoleikistä ja myös äänensä käyttämisestä... 😅

Kauhea teini-ikä meneillään, enegiaa on aivan hirvittävästi, häpyä ei yhtään ja Kepler toteuttaa tyhmiä ideoitaan täysin estottomasti. Kuten hyppii keittiön ja kodinhoitohuoneen tasoille ruokia varastaakseen. Mutta on se kaikessa hönöydessään ihan herttainenkin.

Jupiterin kanssa valmistaudutaan ensi viikonlopun agilityn SM-kisoihin. Jupiter on käsitelty ja se kulki kuin gepardi viime ratatreeneissä. Kotona on tehty pientä tekniikkaa, kuten kepeillä päällejuoksua (lähtenyt sujumaan hienosti!), keinulle vauhtia, puomin juoksaria ja siinä käskytyksiä (ei suurta edistymistä) sekä nyt viimeisenä persjättöä kepeillä. Oli muuten vaikeaa! Ihan 1-luokan taidosta kyse mielestäni, niin ei vaan pysy kepeillä. Ja tämä on kyllä nähty treeneissäkin ja esim. tuplanolla saatiin kun tein ihan kökköohjaus-käännöksen kepeillä, kun en luottanut tehdä persjättöä tai mitään muutakaan. Jouduin nytkin laittamaan Jupiterille pari verkkoa loppuun ja silti tuli hirveä aivohiki. Pienen tauon jälkeen sitten saatiin onnistuminen ilman verkkojakin, joten toivotaan, että tästä jäi jotain korvan taakse.

Sen jälkeen kun edellisen kerran olen tänne blogiin kirjoittanut, on laumastamme poistunut sekä Ukko että Jeriko. Ukolta löytyi jo pari vuotta sitten kylkiluiden päältä iso patti/kasvain, joka jatkui rintaontelon puolelle, ja jouduin jättämään Ukon toimenpidepöydälle, kun tarkoitus oli ollut ottaa patista näyte patologille. Jeriko porskutti vielä hienosti viime talven ja kulki lenkkejä meidän mukana, mutta kevään tullen liikkuminen ja etenkin vasen takajalka alkoi heikyntämään. Väliaikaisesti meni jo paremmaksikin, mutta lopulta oli pakko päästää irti. Isoja menetyksiä meidän laumalle, mutta yllättävn hyvin kaikki on sopeutunut. Jännä tilanne on sinänsä, kun kukaan ei ole niin selkeästi porukan johtaja kuin Jeriko oli, kestään ei ole oikein ollut ottamaan sellaista asemaa. Mutta eipä se haittaa jos seesteinen yhteiselo kuitenkin edelleen jatkuu.

Jälkikauden avaus

 Tänään päästiin viimein ekaa kertaa pellolle. Mistä tietää, että on oikeasti sydämestään henkeen ja vereen PK-harrastaja? Luultavasti ainakin siitä, että jo ajatus keväästä ja maastokauden alkamisesta saa energiatasot nousemaan, ja sitten se kauden ensimmäinen treeni aiheuttaa suoranaisen euforian jossa voi kylpeä vähintään loppupäivän!

Täydellistä ei tokikaan ollut, mutta silti. Troijakin pääsi mukaan ja sai aloittaa. Olosuhteet ei tietenkään ollut helpot, kun pellot ei vielä kasva mitään ja pohjana matalaa viime vuodelta laonnutta nurmea, ja tuuli aika kovasti välillä. Lisäksi toi palsta mille Troijan ja Tyrin jäljet tehtiin, on yleensä vähän sellainen harvakasvuisempi + sinne ajetaan lietettä usein, nyt ei vielä oltu ajettu.

Troija oli ihan intoa täynnä ja häntä korkealla heiluen suoritti tehtäväänsä. Hyvää sen jäljessä oli alkusuora joka oli suht ok, sekä se että 3/4 esinettä Troija reagoi hienosti ja vaikka ilmaisi ei ollut korrekti (ekan kääntyi ilmaisemaan täysin väärin päin), niin sekin että se pysähtyi niitä ilmaisemaan oli ehdottomasti parannusta! Mutta voi pojat Troijalla oli välillä vähän liikaa meininkiä ja vilkkaus tekee kyllä haasteita. Pää nousee välillä kokonaan, kun pitää vähän katsella, ja jäljestys on vähän sellaista seilaavaa. Mutta eipä sillä paljoa kokemusta peltojäljeltä olekaan, joten jatketaan treenejä ja katsotaan miten se edistyy. :) 

Tyrille oli Lili tallonut jäljen, ja tämä oli nyt Tyrin ensimmäinen vieraan talloma jälki. Eka suora myötätuuleen, mutta muuten sivutuulta ja vastatuulta. Ek suora oli ihan todella hienoa työskentelyä, en voi oikein moitittavaa keksiä ja ylipäätään esineilmaisut oli todella hyviä! Tyr on talven aikana selvästi opiskellut asiaa. Kulmat oli ihan jees näin nuoren pojan kauden ekoiksi ja vasta ihan lopussa alkoi sitten väsymys vähän näkymään, että se paras voima jäljestämisestä alkoi hiipumaan, mutta hienosti jaksoi loppuun.

Niin ja Lili huomasi nyt mulle sanoa, että pitää antaa Tyrille liinaa ja niinhän sitten tehtiin ja hyvin se jatkoi vaikka en roikkunut ihan liki koko ajan. Tästä se lähtee!

Jeriko jäljesti myös. Olosuhteiden haastavuus näkyi senkin työskentelyssä paikoin, mutta välillä se meni kyllä myös aivan upeasti, todella syvällä nenällä ja hienosti! Ei taida Jeriko vielä haluta eläkkeelle. ;) 

Valjakkohiihdon SM ja kohti kesälajeja

 Jäi taas päivitykset vähän vähemmälle. Valjakkohiihdon SM-kilpailut kilpailtiin viikko edellisen päivityksen jälkeen. Jupiter ja Ilona starttasivat naisten C-luokassa ja sijoittuivat kovatasoisessa luokassa hienosti 5./20!

Toisena päivänä oli sitten viestikilpailu, jossa Jupiter ja Ilona starttasi HKK:n ankkureina. Miko ja Luukas oli ottanut todella reippaan kaulan siihen jo alle, ja Jupiter ja Ilona jatkoi samalla hyvällä meiningillä, joten aika ylivoimaisesti kultamitali saatiin mukaan.

(c) Seija Rämö

Kaiken kaikkiaan todella mukava viikonloppu ja reissu, josta sitten ajatukset kääntyi aika nopsaan kevään odotukseen. Ja se odotus onkin tuntunut todella pitkältä. Työkuviot mulla muuttui ja vapaus treenailla päiväsaikaan jäi taas pois, ja sen myötä tokoilut vähemmälle. Lisäksi Troija loukkasi takajalan varpaansa ja on nyt ollut reilun kuukauden saikulla ja vielä tossulla suojattuna ja kevyemmällä 2-3 viikkoa. Kynttä tai varpaan kärkeä ei pitäisi päästää uudelleen taittumaan.

Tänään koiranpäivän kunniaksi tehtiin esineruututreeni koko konkkaronkalle. Troijakin sai hakea kaksi esinettä takatassu tossutettuna "koiran kengällä". Ja kyllä olikin mukava treeni! Koirat tykkäsi voi että kun minä vaan tykkään noista maastolajeista aivan ylitse muiden! Kaikille siis samanlainen treeni, että vietiin esineet yhdessä aina yksitellen (senioreillekin tällainen helpotettu mukava treeni), Troija haki kaksi, Tyr neljä, Jupiter kolme, ja senioriosasto kaksi esinettä. Tyr olisi kyllä halunnut hakea enemmänkin ja piti sitten katsomossa ääntä kun muut sen vuoron jälkeen jatkoi omia etsintöjään. Mutta tästä se lähtee, maastotreenikausi. 💖

Illinsaaren kisareissu

 Lähdettiin perjantaina ajamaan Iihin valjakkohiihtokisoja varten. Mukana Jupiter, Tyr ja Han. Lauantaina Ilona ja Jupiter starttasi 10km matkalla naiset B-luokassa, sijoittui kolmansiksi ja saivat toisen kiinnityksen vetovalion arvoon! Nyt pitää kai alkaa ensi kesälle miettimään BH-koetta ja sitten treenata ihan tosissaan ensi talvea varten, että saisi sen viimeisen sertin.

Todella huikea kausi tältä osin, koska 10km matkoille valmistautuminen alkoi oikeasti aika myöhään, ja ekat 10km matkat tuli Jupiterille varmaan vähän "puskista", ja ekan matkan jälkeen Ilona joutui vielä miettimään vähän uusiksi hiihtotaktiikkaansa, kun ei sitä kymppiä jaksa ihan samalla tavalla iskeä kuin 5km ratoja. Nyt on kuitenkin kaksi valiokiinnitystä taskussa, joten kausi oli kyllä kertakaikkisen hyvä! Vielä viikon päästä SM-kisat ja sitten lasketellaan jo kevättä kohti.

Tyrin kanssa startattiin sunnuntaina 5km matkalla naisten C-sarjassa, jossa samalla kilpailtiin myös bortsujen rotumestaruudesta. Ilmoitin Tyrin ehkä vähän ex tempore, kun alkoi vaan kisajalkaa vipattamaan Iiron kanssa hiihdon jälkeen. Sitä edellisen kerran olinkin kisoissa hiihtänyt Ukon kanssa vuonna 2019! Arvoin sitä jonkin aikaa ennen kuin ilmoittauduin, mutta kun latuprofiili tiedettiin melko helpoksi, niin uskaltauduin. Sitten alkoi kuitenkin jännittämään ihan todella paljon ennen suoritusta. Miten Tyr jaksaa? Entä jos mä kuolen hapenpuutteeseen?

Vaikka Tyrin kanssa on vasta oikeasti aika vähän ehditty treenaamaan, en tietenkään olisi sitä ilmoittanut jos olisin epäillyt, että se ei pärjää ja esim. väsyisi totaalisesti tuolla matkalla. Nuori poika ylitti kuitenkin kaikki odotukset ja teki todella hienon suorituksen, ja minäkin jaksoin yllättävän hyvin mukana! Syksyllä aloitettu astmalääkitys alkaa kyllä todella auttamaan. :) Ohiteltiin kaksi meidän edelle lähtenyttä ja sitten ihan maalia ennen meidät ohitti koko luokan voittaja. Oli kyllä upeeta! :)