Teinijullin päiväkirja

 Kun Keplerin heräteostoksena otin, siinä mun huomion kiinnitti sen itsevarmuus suhteessa pentueeseensa, ja sellainen jonkinlainen "järki", että ei ainakaan mun nähden osallistunut kaikkein tyhmimpiin riehumisiin. Siitä tuli Jeriko mieleen.

Sittemmin Kepler on osoittanut, että se ei ole mikään isoisänsä kopio, vaan ihan oma yksilönsä. On siinä varmasti samanlaisiakin piirteitä, muun muassa sen täysi avoimuus ihmisiä kohtaan, itsevarmuus ja isot ajatukset itsestään, vaikka viime aikoina ne isot ajatukset on kyllä ärsyttänyt mua aika paljon. Erona Jerikoon Kepler on kuitenkin kiihkeämpi ja kiihtyvämpi, ja etenkin sitten muihin edeltäjiinsä verrattuna luupäinen. Näiden yhdistelmänä musta on tuntunut, että teinijulli ei vaan opi käytöstapoja siinä missä noi muut on oppinut ne puoli-itsestään.

Kaikille mun koirille olen pentuna tehnyt vastaehdollista, mutta ainakin mun muistikuva on sellainen, että kaikki on oppinut rennot ohitukset niin helposti, että noin 6kk iässä käytös näissä tilanteissa on vastannut ainakin jotakuinkin mun kriteerejä aikuiselle koiralle. Se, että Kepler 11kk edelleenkin kiihtyy ohitettavista koirista jos ne tekee yhtään mitään provokatiivista, ja se, että Keplerillä on niin suuri valmius "sanoa takas" on ollut mulle vähän "kauhistus" ja häpeän aihe. Kyllähän mun koirat osaa käyttäytyä! Myös ilman, että koko ajan vahdin sitä käytöstä! Ja eihän Kepler tosiaan rähise, koska mä en päästä sitä rähisemään, mutta sen väärä asenne, karvojen ja etenkin ylväs hännän nostelu on alkanut ärsyttämään mua koko ajan enemmän. 😅

Mutta nyt sitten vähän aloin miettimään tätä, että miksi toi vastaehdollistaminen ei ole johtanut siistiin ohitukseen ja oikeaan mielentilaan, ja tajusin, että olen vähän yrittänyt oikoa. Olen jessaillut ohitettavan koiran katsomisesta, mutta sitten vähän jotenkin vaan yrittänyt siitä suoraan siihen ohitukseen. Jättänyt välistä sitä vaihetta, kun viivettä lisättäisiin niin, että palkkaus tuleekin siitä, kun Kepler kääntää itse huomion toisesta koirasta muhun, ja että se huomion kääntäminen merkittäisiin halutuksi toiminnaksi! Olen jotenkin ehkä muiden kanssa päässyt tästä ohi huomaamatta, kun noi muut on nopeasti "kyllästynyt" eikä niitä ole suuremmin enää kiinnostanut ohitettava eikä namit tai kontaktikaan, kun mennään vaan rennosti ohi.

Nyt pääsin sitten ensimmäisen kerran kokeilemaan Keplerin kanssa tätä uudella ajatuksella ja sopivasti tuli pari ohitettavaa. Eka tuli sopivasti kauempaa ja kääntyi vähän sivuun, niin ei tarvinnut tulla lähelle ollenkaan. Odotin kontaktin, pysähdyin tarvittaessa. Nopeasti Kepler hoksasi, että huomion suuntaaminen muhun oli se juttu ja mielentila pysyi hyvänä. Loppulenkistä sitten tuli kävelytiellä ahtaampi ohitus ja Kepler tarjoili kontaktia jo todella hyvin! Jouduin vielä pysähtymään kohdalle, kun Troija meni fleksissään puun väärältä puolelta ohi ja jouduin sen pyytämään takas, ja mun ollessa sivuttain ohitettava teki jotain vähän äkkinäistä siellä mun takana. Ja siitäkin tilanteesta Kepler päätti itse kääntää huomion muhun, eikä karvakaan (eikä se häntä!) noussut! Täydellisen hyvä mielentila! Ai että olen tyytyväinen! Ja helpottunut! 😅

Kyllä tuolla pojalla ihan älliä on, ja selvästi kykyä hillitä itseään. Sille piti vaan kunnolla kertoa mikä se on mitä haluan. 

Keplerin kanssa tottistreenit on jatkunut pikku hiljaa. Jälkitreenit loppui syksyllä jatkuviin vesisateisiin eikä oikein tuntunut mielekkäältä mennä pellolle tekemään esineilmaisuja jotka on vielä vaiheessa vesilätäköihin. Nyt on ihan kaksi kertaa kotona agilityesteitä vähän kokeiltu, ja katsotaan lähtisikö sitä pikku hiljaa talven aikana ihan kunnollakin treenaamaan. 😊 Jupiter on valitettavasti alkanut vähän jumittelemaan selkäänsä, mikä ei ole ollut sille tyypillistä lainkaan, ja vähän pelkään, että ikä ja LTV3 on nyt tehnyt tehtävänsä. Voi siis olla, että Kepler ottaa Jupiterin paikkaa agilitytreeneissä, mutta katsotaan nyt vielä miltä Jupiter nyt vaikuttaa, kun on pari kertaa käsitelty.

Troijan kanssa ollaan edetty agilityradoilla 2-luokkaan ja ensi viikonloppuna tarkoitus korkata ekat 2-luokan radat. Toivotaan, että sieltä saisi kotiintuomisiksi ainakin jonkun nollan.

Tottista uuteen malliin

 Ei tämä blogin päivitys ainakaan vielä ihan lentoon lähtenyt, mutta koitetaan nyt vielä taas vähän koota treeneistä asioita muistiin.

Troijan kanssa ollaan nyt tehty tottiksiin siis haukuttamista ajatuksella, että sillä nostatetaan kierroksia ja virettä, jolloin Troijan on todennäköisesti helpompi jättää  huomiotta mitä pari tekee tmv. Muutenkin oikeasti tuntuu ihan hölmöltä, että en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Tässä ennen syksyä on ehditty tekemään vasta alle kymmenen treeniä (5-6 ehkä..?) ja näyttää kyllä tosi hyvältä.

Toisena asiana Troijan tottiksesta vaihdan nyt luoksetulon eteen istumiseen, ja kapulan palautus yhtä lailla. Tätä soudin ja huopasin jo silloin Troijan ollessa nuorempi, mutta koska silloin tähtäimessä pystyi olemaan käytännössä vain toko (kun ei ollut B-tottista vielä), niin päädyin ottamaan sen suoraan sivulle. Sekään ei ollut täysin "ongelmaton", koska Troija alkaa niin kaukaa jo miettimään ja valmistautumaan sivulle kääntymiseen, jotta se tulee tehtyä aivan oikein. Näin ollen tällä muutoksella on tarkoitus purkaa vanhoja tokotreenaamisesta jääneistä haitallisia kaavoja, ja ylipäätään muuttaa koko mielentila, ja ihan lupaavalta kyllä näyttää, vaikka toki kilsoja vaatii, että nää uudet asiat tulisi niin varmoiksi että sujuu myös kokeessa.

Ollaan käyty nyt syksyllä treenailemassa kasvattini Mallan sekä omistajansa Sallan kanssa, sekä sitten valvovan silmän alla Miia Kiviahon koulutuksessa sekä Keplerin sisarusporukalla Nina Mantereen koulutuksessa.

Miia Kiviahon koulutuksessa oltiin toukokuussa ja silloin ei vielä näitä muutoksia oltu tehty. Myöskin keväällä kiinnittyi huomio siihen, että Troija heitti maahanmenoissa ja välillä myös perusasennossa herkästi lonkalleen. En ollut varma onko se tehnyt noin ennenkin, enkä ole vain kiinnittänyt huomiota, vai oliko kyseessä uusi juttu. Troijaa kuitenkin käsiteltiin sitten kesän yli muutamia kertoja Riina Kellmannin toimesta ja samalla aloin tekemään sille kropanhallintajumppaa (jota sille ei ole juuri koskaan tehtykään) ja lonkalle kellahtelut jäi.

Nyt sitten esiteltiin Miialle meidän uusia tuulia ja Miia oli tyytyväinen siihen miten pienestä narttukoirasta kuitenkin irtoaa asennetta haukuttamalla. Tehtiin seuraamista ja sitten luoksetuloa. Korvan taakse tästä treenistä jäi se, että pitää muistaa pitää tällaiset treenit kuitenkin kohtuullisen mittaisina (eli lyhyinä) koska tuollaisen korkeamman vireen ylläpitäminen on koiralle väsyttävämpää. Toisena sitten se, että myös luoksetulon päätteeksi eteen istuessa voisikin myös haukuttaa. En muista mikä treeni se oli tämän jälkeen, mutta seuraava kuitenkin, kun sitten luoksetulossa Troija tuli eteen niin vauhdilla, että törmäsi vähän! :D Tämä on siis ehdottomasti positiivinen asia meidän partiotytön kanssa!

Kepler oli näissä treeneissä myös mukana toisella vuorolla ja sen kanssa tehtiin pientää seuruu pätkää, mutta ennen kaikkea otettiin nyt maahanmeno kunnolla haltuun, kun en ollut sitä Keplerille vielä opettanut. Aika nopeasti sitten eroon käsiavusta pääsikin.

Nina Mantereen treeneissä sitten hiottiin taas asioita hieman enemmän. Mulla taitaa olla vähän paha tapa samalla kun nostatan koiraa nousta myös itse korkeaan vireeseen ja olla vähän liian vauhdikas. Troijan kohdalla tämä johtaa liian äkkinäiseen ja vauhdikkaaseen liikkeellelähtöön, jossa Troijan pienenä koirana on vaikea pysyä mukana. Harjoiteltiin siis mulle sitä, että kaksi ekaa askelta olisi vähän lyhyempiä ja sitten vasta saa alkaa harppomaan. Tällä oli oikeasti kyllä iso vaikutus siihen miten harmoniselta tekeminen näyttää, ja varmasti vaikuttaa myös mielentilaan, kun en heti lähdössä tiputa Troijaa kyydistä.

Luoksetulon eteen istumisia ja noudon palautuksia myös katsottiin. Noudossa Troija tulee vähän luontevammin suoraan eteen, mutta luoksetulossa kovin herkästi alkaisi tarjoamaan kääntymistä sivuun. Tähän kuitenkin auttoi, kun otettiinkin eteen kierron kautta, eli vähän rikottiin sitä kaavaa. Samoin sitten noutoon uutena parannuksena se, että kun Troija on niin helposti hallinnassa, ja kun se on hallinnassa, niin se ei enää lähde niin räjähtävästi, niin kapulan heiton jälkeen vapautankin lelulle. Tämä ei ollut lainkaan helppoa alkuun, koska partiolainen halusi suorittaa sitä mitä on opetettu, eli noutamista, mutta sitten kun lelun vei aivan naaman eteen niin tajusi ja siitä sitten kun vaihtoikin, että pääsi noutamaan, niin vire oli taas kivempi.

Hitsi kun on niin paljon kaikenlaisia pieniä hienosäätöjä, mitä ei vaan ole lainkaan tajunnut (kun ei ole käynyt kenenkään valvovan silmän alla vuosikausiin) ja sitten on junnattu jotain ei-niin-rakentavaa treeniä. Mulla itselläni on myös erittäin paha tapa kangistua kaavoihin. Huh, mutta paljon uutta korvan taakse. Nämä kun kaikki muistaisi!

Keplerin seuraamiseen taas mun sähläys nostaa kierroksia ja pomppuja lisää. Keplerin kanssa mun pitää keskittyä siihen, että sanotaan välillä "seuraa" eikä lähdetäkään mihinkään. Eli se ei ole käsky lähteä liikkeelle, vaan olla tarkkana ja pitää oikeas positio, olin mä sitten paikallaan tai liikun. Näin saatiin Keplerin seuraamisen lähtöihin rauha ja aika hyvinhän se poika jo tekee. Lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin.

Kapulan pidossa ollaan oltu vähän jumissa Keplerin kanssa. Mulla on kyllä ihan historia ja vahva tapa saada kaikkien koirien kanssa se jossain kohtaa jumiin, mutta tällaiseen jumiin en vielä aiemmin ollut päätynytkään, eli siihen että Kepler vetää kapulaa pois multa ja pää huitoo. 😀 Tähän ratkaisuna oli se, että olisikin lelu palkkana, mielellään esillä, ja sitten jähmettyisi kapulan pitoon odottamaan vapautusta leluun, jota sitten saa repiä. Näytti ihan toimivalta, mutta en ole päässyt jatkamaan treeniä vielä, kun Kepler on vähän muotoillut meidän harjoituskapulaa.... 🙈

Mutta treenit siis jatkuu.

Agilityssä käytiin Troijan kanssa hakemassa vika nolla 1-luokan agiradoilta, mutta sitten ottikin varvas vähän osumaa ja jouduttiin jättämään tämän viikonlopun Tamskin kisat väliin. Tavoitteena kuitenkin päästä 2-luokkaan tämän vuoden puolella ja toivon mukaan sieltä pikamarssilla kolmosiin.

Troijan ja Keplerin treenejä

 Tänään lähdetiin tekemään ensin pellolle jälkeä ja sitten tottistelemaan Lilin, Hannen ja Pirittan kanssa. Puitteet treeneille oli kyllä huikeat!

Keplerille olin tehnyt eilen myös jäljen noin kolmen viikon tauon jälkeen. Taukoa kertyi kun oli agilityn SM-kisat ja sitten olin kaksi viikkoa putkeen Vantaalla jolloin en jälkiä päässyt tekemään. Eiliselle jäljelle Kepler lähti aivan energiaa pursuten ja henkselit paukkuen, mloppua kohden vähän alkoi rauhoittumaankin.

Päätin eilisen treenin perusteella tehdä tänään jo vähän pidempää ja neljä esinettä. Pituutta tuli 220m. Tähän mennessä pisimmät jäljet on ollut varmaan noin 100-150m maksimissaan. Tämä oli kyllä ihan hyvä, koska Kepler lähti nytkin aika innolla, mutta asettui sitten jäljestämään taas todella hyvin. Jäljestyksen osalta Kepler on tosi ahne ja maavainuinenkin, nyt pitäisi vaan saada rytmi hyväksi alusta lähtien ja esineilmaisut kuntoon. Niitä on vasta alettu harjoittelemaan.

Pienen evästauon jälkeen (kiitos Pirittalle ja miehelleen!) jatkettiin tottiksilla. Troija sai parikseen Mauri-malin, mutta eipä se Troijaa kyllä jännityttänyt, kun keskittyi ihan omiin juttuihinsa. Joka tapauksessa Mauri siellä pötkötti kentän reunassa ja Troijalle tehtiin epäsäännöllisen vahvisteaikatauun mukaista seuruusarjaa, johon alkuun ja kahteen väliin haukutukset. Tosin itse vähän sekoilin ja annoin lelun haukun jälkeen, vaikka siitä olisi pitänyt jatkaa suoraan seuruuseen. Vanhat tavat vaan on tiukassa. Lisäksi mulla oli aivan turhaan tuossa hihna mukana! Olisi hieman jouhevoittanut palkkausta, kun ei olisi ollut se toisessa kädessä! :D Troija teki kyllä hyvällä vireellä ja kaikin puolin hienosti, en voi olla kuin tyytyväinen.

Täytyy nyt olla rehellinen ja pohtia vähän Troijan historiaa. BH-koe aiheutti tietenkin aika kolhun ja trauman, mutta ehkä etenkin mulle. Troijalla on kuitenkin aina ollut vähän taipumusta passivoitua, jos kokee painetta, on epävarma tmv. Sen koulutuksen alkuvaiheessa tehtiin tokoa, johon mulla ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut järin suurta motivaatiota. Toisaalta en koskaan ole Troijan virettä  millään menetelmällä oikein nostattanut, kun nostatus jotenkin on mun päässä mennyt enemmän PK-puolelle ja kun ennen B-tottista se ei ollut Troijalle vaihtoehto, niin se vaan on jäänyt. Koska toko tai oma mielleyhtymä tokoon, että ei siellä virettä nostatella. Vasta nyt silmät on taas auennut sille, että virettä voisi tosiaan ihan vaan nostaa, jolloin myös häiriöt ja jännittävät asiat ei tuntuisi niin pahoilta. Helppoa ja yksinkertaista, mutta kylläpä on pitänyt kauan mennä, että tällainen on tullut mieleen. 

Ei tämä välttämättä kaikkea ratkaise, mutta toisaalta uskon, että auttaa todennäköisesti aika paljonkin. Nyt vaan treeniä lisää ja katsotaan miten meidän käy. Mutta joka tapauksessa kyllä Troijastakin löytyy enemmän vaihteita, kuin mitä nyt vaan olen tähän mennessä ottanut käyttöön. Nyt otetaan isompaa silmään ja katsotaan miltä näyttää.

Jupiterin kanssa agilityn SM-kisoissa

 Viime viikolla kilpailtiin agilityn SM-kilpailuja Valkeakoskella, eli meidän kotikylillä. Jupiterin kanssa ollaan tehty agilityä "tositarkoituksella" vasta pari vuotta. Jupiterin koko nuoruuden ajan pääpaino meillä on ollut valjakkohiihdossa ja agility on ollut käytännössä talvikaudet kokonaan tauolla. En myöskään sitten koskaan kevään tullen kunnolla orientoitunut agilityyn tai SM-nollien keräämiseen, ennen kuin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Viime vuonna jäi yhdestä nollasta kiinni kilpailuoikeus, mutta paineiden kasvaessa ei sitä yhtä vaan saatu millään kasaan. Homma meni niin sanotusti plörinäksi, ja siitä jäi aika lattea fiilis.

Tänä vuonna ollaan koko ajan kehitytty ja Jupiter on tuntunut koko ajan nousujohteisesti paremmalta. Ja nyt todella panostin ja keskityin siihen. Jätin Troijankin kanssa kisaamista taka-alalle, ihan vaan, että voin kisoissa keskittyä paremmin nimenomaan Jupiteriin. Ja niin saatiinkin sitten kilpailuoikeus.

Osallistuttiin jo etkoilla kahdelle radalle ja mitä ihmettä tapahtuikaan: tehtiin tuplanolla! Sijoitukset 5./120 ja 7./109. 

Lauantain karsintarata valitettavasti lähti menemään pieleen jo kolmannella esteellä. Olin tehnyt aloitukseen huonon suunnitelman, ja olin jo heti alkuun myöhässä, pelastelin vielä kolmannen ja neljännen hypyn, mutta myöhässä oleminen sitten kertaantui ja lopulta päätyi hylkyyn. Sen jälkeen tehtiin kuitenkin loppu rata puhtaana ja köykäisesti läpi.

En oikein pysty olemaan erityisen pettynyt tähän. Mieltä lämmittää se miten upea Jupiter on ja on ollut, kuinka se on kehittynyt ja kuinka mukava sen kanssa on ollut kisata! Eniten harmittaa se, että ei vaan ylipäätään päästy juoksemaan enempää ratoja. Mutta nyt on ainakin tuplanolla jo ensi vuotta varten, joten eiköhän me nollia kerätä ensi vuottakin varten ja katsotaan sitten mikä silloin on kisakunto.