Kuntoutusosastolta päivää

 Vähän on masentava kirjoitus, kun kaksi kisakoiraa on vähän tässä viime vuoden lopulta ollut kuntoutettavana. Jupiter ei ole eläissään ollut arjessa mikään kaahailija, varovainen ja järkevä liikkuja. Paljon lenkeillä vaan kävelee mun selän takana. Ja vaikka se tekee agilityä voimalla ja vauhdilla, niin se on sielläkin järkevä ja huolellinen, ei törmäile esteiseen tai putoile puomilta tmv.

Kunnes sitten syyskuun lopulla treeneissä se teki mulle täysin yllätyksenä A:n harjan yli lennon ja putosi sitten sieltä jotain varmaan 2,5m korkeudesta mätkähti alas. Jaloilleen kyllä, mutta joustot toki tuli vastaan ja kävi mahallaan. Liikkeessä ei näkynyt mitään tämän jälkeen, eikä itse asiassa seuraavana päivänäkään. Sain Jupiterille seuraavalle viikolla käsittelyn ihanalta Nooralta, ja olihan etuosa etenkin hittiä ottanut, lantiokori myös jumissa. Sitten se käsiteltiin uudelleen muutama viikko myöhemmin, jumeja edelleen oli, mutta liikkeessä en ollut nähnyt mitään.

Kunnes sitten lokakuun puolessa välissä yhtäkkiä alkoi ontumaan. Ensin liike oli takajaloissa ontuva ja lyhyt. Jupiter (ja Troija) käsiteltiin taas, ja seuraava kerta pari viikkoa tämän jälkeen. Jupiter oli pitkiä pätkiä treenistä käsittelyjen välissä. Yhdessä kohtaa otin sen treeniin, ja seuraavana aamuna liike oli epäpuhdas, mutta tällä kertaa edestä. Ja taukoa jatkettiin. Käsittelyjä syys-joulukuulle kertyi neljä, ja nyt tammikuun alussa käytiin kiropraktikolla, joka aukoi vielä lukkoja rintarangasta lapojen välistä. Samalla löytyi myös etujalan varpaan kärkinivelen jäykkyyt ja turvotus (kivuton), joka on ehkä ottanut hittiä jo syyskuussa, enkä vaan ollut tajunnut mitään. 🙈

Nyt ei auta muu kuin toivoa, että lukot pysyy poissa ja päästään säännölliseen treenirytmiin ja lopulta kisaamaankin. Jupiterilla kuitenkin tulee ihan juuri 9v mittariin, ja ikäkin tässä kyllä varmasti palautumista hidastaa ja olen alkanut vähän jo poistelemaan kalenterista sinne alunperin laittamiani agilitykisoja, muun muassa karsintakisat jätetään nyt ainakin väliin, halli-SM nyt harkinnassa vielä, mutta tällä hetkellä meillä ei olisi kilpailuoikeuttakaan, kun ei olla tässä saikutellessa ranking-pisteitä kerrytetty.. Katsotaan Jupiterin ehdoilla, että päästäänkö niitä keräilemäänkään. Eläke nyt toki olisi varmaan edessä ollut viimeistään tämän vuoden jälkeen, katsotaan alkaako varhaiseläke.

Troija sitten taas.. Troijahan on ollut rämäpäinen liikkuja aivan pennusta pitäen. Ja sitä on tajunnut alkaa rajoittamaan vasta aivan liian myöhään. Troija on pentuna murtanut etujalan varpaan (jänneavulsiomurtuma), venäyttänyt oikean takajalan varpaan, juossut palotikkaita päin ja saanut silmän alle tikattavan haavan. Ja lukuisia revenneitä kynsiä. Jotain tästä saattaa vielä unohtua. Se on rämäpää, vaikka sitten lajitreeneissä se että ajatellaan samalla selvästi hidastaakin vauhtia. Pentujen jälkeisenä keväänä eli keväällä -23 Troijalla oli sitten oikean lonkan koukistajan (sartoriuksen) revähdysvamma, jota laseroitiin sarjana. Kuntoutukseen olisin halunnut vähän enemmänkin apuja, mutta en osannut hakea oikeista paikoista, ja siltä osin jäi varmasti vähän puolitiehen. Ontumiset kuitenkin silloin loppui ja jatkettiin taas agilityssä treenaamista ja kisaamista.

Kevättalvella -25 Troijalla oli taas epäpuhtautta ja ontumistakin. Sillä oli pentuna murtuneessa varpaassa kipua, jäykkyyttä ja paksuuntumaa, kliinisesti nivelrikon merkkejä siis, sekä uudelleen se sartorius kipeänä. Hankin silloin itselleni kotiin laserin ja laseroin sitä, ja se sai myös eläinlääkäriasemalla laserkuurin sekä Cartrophen-kuurin. Ontuilut meni ohi ja jatkettiin taas treenejä. Aloin myös tekemään kaikenlaista takapääjumppaa, kun tajusin huhti-toukokuussa, että Troija tottiksissa heittää aika herkästi lonkalle maassa, ja halusin treenata sitä tapaa pois. Tämä ongelma näyttikin paranevan treenien myös ja Troija liikkui hyvin ainakin syyskuulle asti, jolloin kennelpäiviltä mulla olikin video kun tehtiin rataa. Lokakuussa sitten eräällä lenkillä Kepler ilmeisesti huitaisi Troijaa isolla yli metrin mittaisella paksulla karahkalla. 🙈 En nähnyt ihan nurkan takana tapahtuvaa tilannetta, kun polku kiersi ladon, mutta Troija vinkaisi, ja kun olin sen 1-2 askelta päässyt lisää ja näin koirat, niin Keplerillä oli tää kyseinen karahka kannossa Troijan vieressä. Epäilen, että nosti sen jostain Troijan jaloista, ja samalla huitaisi sillä Troijaa.

Tästä alkoi sitten ehkä uudelleen ongelmia. Etujalan varvas oli hetken aikaa kipeä, mutta se meni melko pian ohi. Kuitenkin liikkeessä alkoi pikku hiljaa olemaan jotain epämääräistä. Kuitenkin jotenkin niin epämääräistä ja epävarmaa, että pari kertaa ollaan käyty kisoissa. Ja tämä kyllä harmittaa, koska on siinä liikkeessä jotain poikkeavaa, vaikka arjessa onkin ihan normaali. Troijaakin käsiteltiin loka-joulukuu välillä yhteensä kolme kertaa, ja nyt sekin oli kiropraktikolla, missä todettiin, että sillä on vasen (!) lonkan koukistaja/sartorius jumissa ja kirohoidon lisäksi sitä alettiin nyt laseroimaan.

Nyt on kyllä sitten tarkoitus laserointien jälkeen aloittaa myös vesimattotreeni ja aktivoitua ravilenkkien suhteen lisää (yksi lenkki ehdittiin tehdä ennen näitä kunnon pakkasia). Ja tarkoitus on nyt siis hakeutua fyssarille joka vesimattotreenin lisäksi antaisi Troijalle personoituja jumppaohjeita, jotta päästäisiin näissä asioissa oikeasti eteenpäin. Cartrophen-kuuri  nyt myös uusitaan.

Mutta on kyllä käynyt mielessä myös se vaihtoehto, että onko agility lajina Troijalle hyvä sen vammahistorialla. Pitäisikö agilitystä nyt vaan luopua  ja kuntouttaa se kuntoon niin, että voitaisiin jatkaa jälkikokeissa hyvillä mielin? Riskeeraanko agilityllä jatkossa mahdollisesti sen, että ei päästäisi jälkikokeisiin keväällä jos ontuma uusisi? Ja sittenhän on pennutkin tulossa, joten sen jälkeen toki vaatii myös lisää jumppaa, jotta pystyy palata harrastuksiin, mitä nyt sitten päättääkin jatkaa. 

Yksi joka näistä saikuttelijoista on hyötynyt, on Kepler. Se on päässyt nyt aloittelemaan agilityä tuuraillen Troijan tai Jupiterin vuorolla. Aivan alkeissa mennään, mutta sen voi sanoa, että Kepler tykkää tehdä täysiä ja vauhti korjaa virheet. Se esittää tässäkin fyysisyyttään, ja esim. esteeksi laitettu verkkokin voi olla vaan asia jonka läpi juosta tai yrittää yli hypätä (metrin hyppy eka kerta yritetty, ei vielä onnistunut, mutta Kepleriä ei haitannut). Siitä tulee varmasti aika vauhdikas agilitykoira, katsotaan sitten tuleeko siitä esteitä ohittelevaa "juostaan vaan täysiä" -koira, vai kuinka hyvin pysyy aivot mukana. Aivot olisi kivat.

Keplerin kanssa on Marin tokokurssi nyt loppunut ja moni asia edistyi kyllä sen aikana. Treenit jatkuu, mm. ensi sunnuntaina tulossa Anna Herzogin seminaari! Joulukuussa Kepler pääsi myös lampaille ja sehän oli vähän haudutellut asioita mielessään, ja stoppi löytyi! Katsotaan päästäänkö siinä edistymään myös.

Vuoden tottistreenejä muistiin

 Nythän se taas jo vuodenvaihde lähenee, eikä tämä blogi kovin aktiiviseksi ryhtynyt. Pitkään on pitänyt kirjoittaa ylös monia asioita.

Troijan kanssa on tosiaan tottiskuvioita alettu tekemään vähän uuteen malliin sekä mielentilan osalta, että sitten luoksetulon ja noudon palautuksen loppuasennon osalta. Näitä on siis vaihdettu eteen istumiseen suoraan sivulle tulemisen sijaan, ja se sivulle tulon tarjoaminen on kyllä tiukassa. Tästäpä sitten itselle muistiin asioita mitä on tehty ja jatketaankin, ja mitä on vielä tekemättä. 

1. Luoksetulon edessä istumisasennon jumppaamista ihan perustreeninä maasta eteen nousten. Tässä tekniikka on hyvä, ja jos etäisyys ei kasva oikeaksi luoksetulomatkaksi niin hyvin Troija tarjoaa oikeaa asiaa.

2. Luoksetulon eteen istumista jonkin kohteen kierron kautta rikkomaan kaavaa. Tämä on ollut tosi hauskaakin Troijan mielestä ja on ainakin mielentilaa nostanut tosi kivasti. Aivan 100% ilman käsiapuja ei kuitenkaan vielä aina napsahda eteen istumaan, vaan sivulle kääntymisen tarjoaminen saattaa tulla tässäkin mukaan. Tämä vinkki saatiin Nina Mantereen koulutuksesta.

3. Korokkeella suoran etuasennon tarjoamista ollaan myös tehty ja tämä varmaan myös osaltaan auttaa aukaisemaan Troijalta aiempaa. Luulen, että jatkossa kokeilen saisiko kosketusalustalla vahvistettu myös luoksetuloasetelmassa oikeaa asentoa edessä.

Noutoon itsessään ollaan haluttu myös rikkoa Troijan hieman liian vahvaa hallintaa ja partiolaisasennetta perusasennossa kapulan heiton jälkeen. Tähän otettiin siis se, että välillä vapautankin lelulle vetoleikkiin. Aluksi oli todella vaikeaa, kun partiolainen lähtisi "väkisin" suorittamaan tehtävää joka on opittu. 😅 Aluksi lelu piti viedä aivan naaman eteen, että ymmärsi siihen tarttua, mutta nopeasti seki sitten aukesi ja nyt kivasti kyllä ilman lelun eteen viemistäkin ja asenne on paljon aiempaa vapautuneempi ja tämän myötä myös kapulalle lähdöt voimakkaampia. Tämä treeni-idea tuli niin ikään Nina Mantereen treeneissä.

Kapulan kanssa eteen luovutukseen istuminen on ehkä hieman parempi kuin luoksetulo, mutta aika usein sekin vielä vaatii apuja ettei tarjoa perusasentoon kääntymistä. Tähän on otettu vielä sellainen leikki, että laitan kapulan Troijan taakse ja Troija saa ihan vaan kääntyä ja nostaa sen sieltä, ja kääntyä takaisin luovutusasentoon mun eteen. Tähän sain idean Anna Herzogin IG-tililtä.

Näitä treenejä ainakin on tarkoitus jatkaa. Lisäksi olen nyt tuuminut, että taidan tehdä edessä istumisesta perusasentoon siirtymisen Troijalle myös uutena, eli selän takaa kiertäen. Toivon, että tämä auttaa osaltaan vielä purkamaan Troijalta sitä ajatusta edestä päin perusasentoon kääntymisestä.

Seuraamisen osalta Nina kiinnitti huomiota siihen, että voisin lähteä Troijan kanssa hieman rauhallisemmin liikkeelle, parilla lyhyemmällä askeleella, jolloin pienempi koira pääsee harmonisemmin rytmiin mukaan. Tämäkin auttoi hienosäätämään muutenkin jo aika hyvää seuruuta vielä paremmaksi.

Yhdessä vireen noston kanssa toivon tämän remontin auttavan siinä, että huonot kokemukset BH-kokeesta jäisi kokonaan historiaan, ja luoksetulokin rakentuisi ikään kuin kokonaan uudestaan ja siihen uusi mielentila. Ennen kaikkea haluaisin päästä ensi keväänä vielä mahdollisesti ennen pentuja jälkikokeeseen ja siellä tottikseen rennon ja itsevarman koiran kanssa, joka ei kokisi, että sen tarvitsee jännittää mitä pari tekee. Ja aika vahva luotto mulla tähän onkin.

Keplerin treenijuttuja onkin sitten katsottu erityisesti Mari Leiviskän treeneissä. Listaan tähänkin erilaisia asioita ja treenejä.

1. Nina Mantereen treeneissä kiinnitettiin huomiota liikkeellelähtöihin, ja siihen että itse rytmittäisin käskyn ja liikkeellelähdön rauhallisemmin ja palkkaisin myös Kepleriä maltista, jotta liikkeellelähtö ei olisi ryntäys meiltä molemmilta heti kun käsky kuuluu. Tämä korjaantuikin tosi nopeasti.

Mari pani heti merkille, että Kepler peitsaa paljon. Tämän havainnon jälkeen totesin saman ihan arjessakin hihnakävelyssä, vapaana ollessa peitsiä ei juurikaan näy. Tämän jälkeen on haettu rivakampaa tahtia jossa ravi olisi helpompi Keplerille, sekä keskitytty palkkaamaan seuraaminen niin, että askellaji olisi ravi eikä peitsi. Juoksussa seuraaminen on muuten tosi hieno Keplerillä vaikka sitä on tehty tosi vähän! 😍 Ja ihan hyvä seuraaminen kyllä muutenkin.

2. kapulan pito. Murheiden kryyni. Mun kaikkien koirien kanssa tämä on ajautunut jossain kohtaa johonkin ongelmaan, kunnes sitten ollaan päästy tosi nättiin kapulan pitoon. 😅 Kepler tarjoili tähän uuden haasteen, koska hän on ensimmäinen mun koirista joka on alkanut vetämään kapulaa ja oltiin jo lähellä, että mennään kohti kapulasta taistelua. Tähän on kokeiltu erilaisia variaatioita. Lelu esillä auttaa tai auttoi ainakin aluksi siinä, ettei Keplerillä olisi heti halu vetää kapulaa, kun jähmettyy odottamaan palkalle vapautusta (Nina Mantereen treeneistä).

Tätä on nyt jatkojalostettu näkyvillä olevasta namikädestä luopumisella ja kapulan vetäminen on jäänyt lähes kokonaan pois, ja nyt ollaan päästy jopa ihan mini-pitoon. Vielä on matkaa kunnolliseen kapulan pitoon, mutta pikku hiljaa sitä kohti.

Lisäksi vielä sellaisia, että peruuttaen kapula kädessä Kepler voi tulla kapulaan kiinni, jolloin sen kävellessä eteenpäin ei olekaan niin helppoa alkaa yhtäkkiä vetämään taaksepäin. Nopea palkka toki.

Kapulan nostaminen käsikosketukseen onnistuu hyvin ja vauhtinoudoissa voidaan vaihdella vapautusta vauhdissa sekä käsikosketukseen tuomista.

3. Jääviä on hieman jumppailtu. Aloitettiin Miia Kiviahon treeneissä ja siitä sitten jalostettu eteenpäin Marin kanssa. Maahanmenosta olisi tarkoitus peruuttaen pikku hiljaa kaikki avut häivyttää pois, nyt on vielä pieni käden liike. Marilta tuli myös vinkki "pompottaa" Kepleriä sen jo ollessa maassa, etenkin jos itse maahanmeno ei olisi riittävän napakka. Kepler osti tämän tosi nopeasti ja mielellään. Istumisessa on isompikin apu mukana. Seisomaan pysähtyminen on tarkoitus opettaa pompun kautta, mutta koska pomppiminen on Keplerille niin mieleen, niin otettiin heti etutassukoroke tähän avuksi ja se stabiloi kivasti takajalat paikoilleen, ettei koko koira pompi ilmaan. 😁

4. Luoksetuloa on tehty vain vauhtiluoksetulona ja vapautuksena, ja kaiken kaikkiaan tosi vähän. Keplerillä on tosi kiva vahva tyyli luonnostaan tähän. Edessä istumisen asentoa on tehty maasta eteen istumaan ponnistamisen kautta, mutta kesken se vielä on kokonaisena liikkeenä.

Muuten tuli tässä loppuvuodesta koirien käsittelyssä NS Koirahieroja EOMT kanssa, että koirat kyllä hyötyisi siitä, kun niille opettaisi ihan turhiakin temppuja. Se vahvistaa ylipäätään koiran kykyä oppia ja oivaltaa, ja sen myötä myös koiran itseluottamusta ja varmuutta, luottamusta omiin kykyihin. Onkin sääli, että siinä missä Jerikolle tuli opetettua paljonkin kaikkia turhiakin temppuja, niin sen jälkeen se on vähän jäänyt. 🙈 Mutta nyt olen kunnostautunut! Ensin opetin Troijalle (ja vähän Keplerillekin) ryömimistä. Koin, että tämä on hyödyksi Troijalle myös keskivartalotreeninä. Aluksi namilla houkuttelua Troijan oli vaikea ymmärtää, mutta kun vaihdoin käsitargetiin sen eteen, niin johan lähti sujumaan ja Troija suorastaan tykkäsi ryömimisestä!

Nyt joulun pyhien aikana on harjoiteltu namin linkoamista/ampumista kauhan tai lastan varresta. Tähän idea tuli kaverin laittamasta some-videosta. Mallisuorituksessa koira siis itse ampuu itselleen namin lastan varresta ja nappaa siitä myös kopin. Tasapainon WhatsApp -ryhmään kun jaoin haasteen eteenpäin, niin Troijan poika Maruhan tämän toteutti just eikä melkein! Vastalahjaksi saatiin Kurre-asento haaste (tätäkään ei olla tehty aiemmin 🙈) ja tätäkin on treenattu. Troijalla on kyllä keskivartalolihaksissa treenattavaa, koska tämä ei ole sille ihan helppoa. Keplerillä sen sijaan jouset ponkaisisi koko pojan seisomaan kahdella jalalla ennemmin kuin jäisi istumaan pyllylleen. Harjoitukset jatkuu. 😅

Teinijullin päiväkirja

 Kun Keplerin heräteostoksena otin, siinä mun huomion kiinnitti sen itsevarmuus suhteessa pentueeseensa, ja sellainen jonkinlainen "järki", että ei ainakaan mun nähden osallistunut kaikkein tyhmimpiin riehumisiin. Siitä tuli Jeriko mieleen.

Sittemmin Kepler on osoittanut, että se ei ole mikään isoisänsä kopio, vaan ihan oma yksilönsä. On siinä varmasti samanlaisiakin piirteitä, muun muassa sen täysi avoimuus ihmisiä kohtaan, itsevarmuus ja isot ajatukset itsestään, vaikka viime aikoina ne isot ajatukset on kyllä ärsyttänyt mua aika paljon. Erona Jerikoon Kepler on kuitenkin kiihkeämpi ja kiihtyvämpi, ja etenkin sitten muihin edeltäjiinsä verrattuna luupäinen. Näiden yhdistelmänä musta on tuntunut, että teinijulli ei vaan opi käytöstapoja siinä missä noi muut on oppinut ne puoli-itsestään.

Kaikille mun koirille olen pentuna tehnyt vastaehdollista, mutta ainakin mun muistikuva on sellainen, että kaikki on oppinut rennot ohitukset niin helposti, että noin 6kk iässä käytös näissä tilanteissa on vastannut ainakin jotakuinkin mun kriteerejä aikuiselle koiralle. Se, että Kepler 11kk edelleenkin kiihtyy ohitettavista koirista jos ne tekee yhtään mitään provokatiivista, ja se, että Keplerillä on niin suuri valmius "sanoa takas" on ollut mulle vähän "kauhistus" ja häpeän aihe. Kyllähän mun koirat osaa käyttäytyä! Myös ilman, että koko ajan vahdin sitä käytöstä! Ja eihän Kepler tosiaan rähise, koska mä en päästä sitä rähisemään, mutta sen väärä asenne, karvojen ja etenkin ylväs hännän nostelu on alkanut ärsyttämään mua koko ajan enemmän. 😅

Mutta nyt sitten vähän aloin miettimään tätä, että miksi toi vastaehdollistaminen ei ole johtanut siistiin ohitukseen ja oikeaan mielentilaan, ja tajusin, että olen vähän yrittänyt oikoa. Olen jessaillut ohitettavan koiran katsomisesta, mutta sitten vähän jotenkin vaan yrittänyt siitä suoraan siihen ohitukseen. Jättänyt välistä sitä vaihetta, kun viivettä lisättäisiin niin, että palkkaus tuleekin siitä, kun Kepler kääntää itse huomion toisesta koirasta muhun, ja että se huomion kääntäminen merkittäisiin halutuksi toiminnaksi! Olen jotenkin ehkä muiden kanssa päässyt tästä ohi huomaamatta, kun noi muut on nopeasti "kyllästynyt" eikä niitä ole suuremmin enää kiinnostanut ohitettava eikä namit tai kontaktikaan, kun mennään vaan rennosti ohi.

Nyt pääsin sitten ensimmäisen kerran kokeilemaan Keplerin kanssa tätä uudella ajatuksella ja sopivasti tuli pari ohitettavaa. Eka tuli sopivasti kauempaa ja kääntyi vähän sivuun, niin ei tarvinnut tulla lähelle ollenkaan. Odotin kontaktin, pysähdyin tarvittaessa. Nopeasti Kepler hoksasi, että huomion suuntaaminen muhun oli se juttu ja mielentila pysyi hyvänä. Loppulenkistä sitten tuli kävelytiellä ahtaampi ohitus ja Kepler tarjoili kontaktia jo todella hyvin! Jouduin vielä pysähtymään kohdalle, kun Troija meni fleksissään puun väärältä puolelta ohi ja jouduin sen pyytämään takas, ja mun ollessa sivuttain ohitettava teki jotain vähän äkkinäistä siellä mun takana. Ja siitäkin tilanteesta Kepler päätti itse kääntää huomion muhun, eikä karvakaan (eikä se häntä!) noussut! Täydellisen hyvä mielentila! Ai että olen tyytyväinen! Ja helpottunut! 😅

Kyllä tuolla pojalla ihan älliä on, ja selvästi kykyä hillitä itseään. Sille piti vaan kunnolla kertoa mikä se on mitä haluan. 

Keplerin kanssa tottistreenit on jatkunut pikku hiljaa. Jälkitreenit loppui syksyllä jatkuviin vesisateisiin eikä oikein tuntunut mielekkäältä mennä pellolle tekemään esineilmaisuja jotka on vielä vaiheessa vesilätäköihin. Nyt on ihan kaksi kertaa kotona agilityesteitä vähän kokeiltu, ja katsotaan lähtisikö sitä pikku hiljaa talven aikana ihan kunnollakin treenaamaan. 😊 Jupiter on valitettavasti alkanut vähän jumittelemaan selkäänsä, mikä ei ole ollut sille tyypillistä lainkaan, ja vähän pelkään, että ikä ja LTV3 on nyt tehnyt tehtävänsä. Voi siis olla, että Kepler ottaa Jupiterin paikkaa agilitytreeneissä, mutta katsotaan nyt vielä miltä Jupiter nyt vaikuttaa, kun on pari kertaa käsitelty.

Troijan kanssa ollaan edetty agilityradoilla 2-luokkaan ja ensi viikonloppuna tarkoitus korkata ekat 2-luokan radat. Toivotaan, että sieltä saisi kotiintuomisiksi ainakin jonkun nollan.

Tottista uuteen malliin

 Ei tämä blogin päivitys ainakaan vielä ihan lentoon lähtenyt, mutta koitetaan nyt vielä taas vähän koota treeneistä asioita muistiin.

Troijan kanssa ollaan nyt tehty tottiksiin siis haukuttamista ajatuksella, että sillä nostatetaan kierroksia ja virettä, jolloin Troijan on todennäköisesti helpompi jättää  huomiotta mitä pari tekee tmv. Muutenkin oikeasti tuntuu ihan hölmöltä, että en ole tehnyt tätä aikaisemmin. Tässä ennen syksyä on ehditty tekemään vasta alle kymmenen treeniä (5-6 ehkä..?) ja näyttää kyllä tosi hyvältä.

Toisena asiana Troijan tottiksesta vaihdan nyt luoksetulon eteen istumiseen, ja kapulan palautus yhtä lailla. Tätä soudin ja huopasin jo silloin Troijan ollessa nuorempi, mutta koska silloin tähtäimessä pystyi olemaan käytännössä vain toko (kun ei ollut B-tottista vielä), niin päädyin ottamaan sen suoraan sivulle. Sekään ei ollut täysin "ongelmaton", koska Troija alkaa niin kaukaa jo miettimään ja valmistautumaan sivulle kääntymiseen, jotta se tulee tehtyä aivan oikein. Näin ollen tällä muutoksella on tarkoitus purkaa vanhoja tokotreenaamisesta jääneistä haitallisia kaavoja, ja ylipäätään muuttaa koko mielentila, ja ihan lupaavalta kyllä näyttää, vaikka toki kilsoja vaatii, että nää uudet asiat tulisi niin varmoiksi että sujuu myös kokeessa.

Ollaan käyty nyt syksyllä treenailemassa kasvattini Mallan sekä omistajansa Sallan kanssa, sekä sitten valvovan silmän alla Miia Kiviahon koulutuksessa sekä Keplerin sisarusporukalla Nina Mantereen koulutuksessa.

Miia Kiviahon koulutuksessa oltiin toukokuussa ja silloin ei vielä näitä muutoksia oltu tehty. Myöskin keväällä kiinnittyi huomio siihen, että Troija heitti maahanmenoissa ja välillä myös perusasennossa herkästi lonkalleen. En ollut varma onko se tehnyt noin ennenkin, enkä ole vain kiinnittänyt huomiota, vai oliko kyseessä uusi juttu. Troijaa kuitenkin käsiteltiin sitten kesän yli muutamia kertoja Riina Kellmannin toimesta ja samalla aloin tekemään sille kropanhallintajumppaa (jota sille ei ole juuri koskaan tehtykään) ja lonkalle kellahtelut jäi.

Nyt sitten esiteltiin Miialle meidän uusia tuulia ja Miia oli tyytyväinen siihen miten pienestä narttukoirasta kuitenkin irtoaa asennetta haukuttamalla. Tehtiin seuraamista ja sitten luoksetuloa. Korvan taakse tästä treenistä jäi se, että pitää muistaa pitää tällaiset treenit kuitenkin kohtuullisen mittaisina (eli lyhyinä) koska tuollaisen korkeamman vireen ylläpitäminen on koiralle väsyttävämpää. Toisena sitten se, että myös luoksetulon päätteeksi eteen istuessa voisikin myös haukuttaa. En muista mikä treeni se oli tämän jälkeen, mutta seuraava kuitenkin, kun sitten luoksetulossa Troija tuli eteen niin vauhdilla, että törmäsi vähän! :D Tämä on siis ehdottomasti positiivinen asia meidän partiotytön kanssa!

Kepler oli näissä treeneissä myös mukana toisella vuorolla ja sen kanssa tehtiin pientää seuruu pätkää, mutta ennen kaikkea otettiin nyt maahanmeno kunnolla haltuun, kun en ollut sitä Keplerille vielä opettanut. Aika nopeasti sitten eroon käsiavusta pääsikin.

Nina Mantereen treeneissä sitten hiottiin taas asioita hieman enemmän. Mulla taitaa olla vähän paha tapa samalla kun nostatan koiraa nousta myös itse korkeaan vireeseen ja olla vähän liian vauhdikas. Troijan kohdalla tämä johtaa liian äkkinäiseen ja vauhdikkaaseen liikkeellelähtöön, jossa Troijan pienenä koirana on vaikea pysyä mukana. Harjoiteltiin siis mulle sitä, että kaksi ekaa askelta olisi vähän lyhyempiä ja sitten vasta saa alkaa harppomaan. Tällä oli oikeasti kyllä iso vaikutus siihen miten harmoniselta tekeminen näyttää, ja varmasti vaikuttaa myös mielentilaan, kun en heti lähdössä tiputa Troijaa kyydistä.

Luoksetulon eteen istumisia ja noudon palautuksia myös katsottiin. Noudossa Troija tulee vähän luontevammin suoraan eteen, mutta luoksetulossa kovin herkästi alkaisi tarjoamaan kääntymistä sivuun. Tähän kuitenkin auttoi, kun otettiinkin eteen kierron kautta, eli vähän rikottiin sitä kaavaa. Samoin sitten noutoon uutena parannuksena se, että kun Troija on niin helposti hallinnassa, ja kun se on hallinnassa, niin se ei enää lähde niin räjähtävästi, niin kapulan heiton jälkeen vapautankin lelulle. Tämä ei ollut lainkaan helppoa alkuun, koska partiolainen halusi suorittaa sitä mitä on opetettu, eli noutamista, mutta sitten kun lelun vei aivan naaman eteen niin tajusi ja siitä sitten kun vaihtoikin, että pääsi noutamaan, niin vire oli taas kivempi.

Hitsi kun on niin paljon kaikenlaisia pieniä hienosäätöjä, mitä ei vaan ole lainkaan tajunnut (kun ei ole käynyt kenenkään valvovan silmän alla vuosikausiin) ja sitten on junnattu jotain ei-niin-rakentavaa treeniä. Mulla itselläni on myös erittäin paha tapa kangistua kaavoihin. Huh, mutta paljon uutta korvan taakse. Nämä kun kaikki muistaisi!

Keplerin seuraamiseen taas mun sähläys nostaa kierroksia ja pomppuja lisää. Keplerin kanssa mun pitää keskittyä siihen, että sanotaan välillä "seuraa" eikä lähdetäkään mihinkään. Eli se ei ole käsky lähteä liikkeelle, vaan olla tarkkana ja pitää oikeas positio, olin mä sitten paikallaan tai liikun. Näin saatiin Keplerin seuraamisen lähtöihin rauha ja aika hyvinhän se poika jo tekee. Lyhyitä pätkiä, mutta kuitenkin.

Kapulan pidossa ollaan oltu vähän jumissa Keplerin kanssa. Mulla on kyllä ihan historia ja vahva tapa saada kaikkien koirien kanssa se jossain kohtaa jumiin, mutta tällaiseen jumiin en vielä aiemmin ollut päätynytkään, eli siihen että Kepler vetää kapulaa pois multa ja pää huitoo. 😀 Tähän ratkaisuna oli se, että olisikin lelu palkkana, mielellään esillä, ja sitten jähmettyisi kapulan pitoon odottamaan vapautusta leluun, jota sitten saa repiä. Näytti ihan toimivalta, mutta en ole päässyt jatkamaan treeniä vielä, kun Kepler on vähän muotoillut meidän harjoituskapulaa.... 🙈

Mutta treenit siis jatkuu.

Agilityssä käytiin Troijan kanssa hakemassa vika nolla 1-luokan agiradoilta, mutta sitten ottikin varvas vähän osumaa ja jouduttiin jättämään tämän viikonlopun Tamskin kisat väliin. Tavoitteena kuitenkin päästä 2-luokkaan tämän vuoden puolella ja toivon mukaan sieltä pikamarssilla kolmosiin.