Jerikon blogi

Tilannekatsaus

2012-02-10T20:46:00.000+02:00

Oltiin treenaamassa Hannan ja Tuijan kanssa. Jerikolle tehtiin kokeenomainen treeni.
Paikkamakuu oli TODELLA hyvä. Siis hyvinhän Jeriko on nykyään aina pysynyt, mutta nyt se oli oikein skarppi ja tosi hyvän näköinen koko ajan. Selvästi tehnyt vaikutuksen, kun pari kertaa Sari Niemisen vinkistä olenkin vapauttanut Jerikon paikkamakuusta suoraan palkalle! :) Siis tämä nimenomaan sopii koiralle joka on paikkamakuussa vähän liiankin löysä, mutta varmasti paikallaan. Toisaalta voi myös vaikuttaa Jerikon kiinnostukseen muita koiria kohtaan, kun onkin enemmän skarppina mun suuntaani.. Hyvältä näyttää anyway. :)

Seuraamisessa pari vinkaisua tuli ja niihin pysähdyin, ei siis voi ihan kokeenomaiseksi suoritukseksi kutsua. Lisäksi Jeriko oli alkuun vähän huonosti mukana ja lopulta vähän ärähdin Jerikolle siitä. Sen jälkeen oli taas ihan sikahyvää seuraamista ja muutenkin liikkeiden välissä koko ajan ihan mukana. Mikä siinä on, että pitää ärähtää ennen kuin se tajuaa, että ollaan oikeasti hommissa?

Liikkeestä istumisessa unohdin ensin virittelyn ja Jeriko meni maahan. Heti uudestaan perään ja virittelyn kanssa ja onnistui tosi hyvin. Hieman kyllä ihmetyttää miten mokaa sen ilman virittelyäkään, kun lenkeillä tehdään näitä nyt jatkuvasti ilman ja hyvin erottaa..

Luoksetulon pysähdykset oikein hyvät, maahan ei meinannut jostain syystä mennä yhdellä käskyllä kunnolla, pysähtyi siis kyllä mutta jäi jotenkin hassuun kyyryyn.. Joku ajatuskatkos. Maassa pyöri kyllä jotain hampurilaiskäärepapereita siinä edessä.. :D Lopun vauhti voisi olla nopeampi.

Ruudun lähetystä olin itse asiassa alun perin itse ajatellut toiselta suunnalta, mutta kun osoitettiin toinen sivu niin ajattelin, että eipä se kai mitään. Ruudun takana ehkä reilu 5 metrin päässä oli siis auto. Ensimmäisellä lähetyksellä unohtui taas tästä käsimerkki (miksi se aina unohtuu??) ja Jeriko jäi monta metriä ruudun eteen. Uudella käskyllä meni ruudun oikeaan etukumaan, jäi kyllä ihan ruudun sisään. Kokeessa ehkä 7 pistettä..? Loppu meni siis ihan nappiin.

Hyppynouto oikein hyvä, ei vaan meinannut luovuttaa. En sitten antanut tuplakäskyä vaan odotin vaan, muutaman sekunnin odottelun jälkeen irrotti sitten lopulta. :D
Metallinouto ihan sievä. :D Siis hyvin meni, kapula tuli vinosti suuhun eikä Jeriko korjannut asentoa, samalla otteella loppuun asti. Ihan ok.

Tunnarissa Jeriko otti taas heti oman, mutta alkoi vielä haistelemaan muita ja pudottin oman. Ei tosin sitten liikuttanut yhtään niitä vääriä, joten ei olisi nollaksikaan mennyt. Pitää nyt viikon aikana vaan vielä vahvistella sitä, että kun oma tulee kohdalle niin ne muuta pitää unohtaa!

Ja mitäs sitten kävi? Unohdettiin kaukkarit. :D Jeriko sai siis kissanruokansa ja meni autoon ja tajusin vasta kun Tuija treenasi Ronjaa, että meillä unohtui kaukkarit. :D Otettiin ne sitten vielä lopuksi kun Hanna oli lopettelemassa Heimon treeniä/seurautteli vielä. Ihan ok, paitsi että jostain yhtäkkiä tuuli toi jonkun isomman paperipussin ja jotain muita roskia siitä mun ja Jerikon välistä ja Jeriko vähän jumitti niitä katsomaan. Johonkin vaihtoon jouduin siinä antamaan tuplakäskyn. Maahanmenoilla tuli hieman eteenpäin, kokonaisuudessaan ehkä puoli vartalon mittaa. Kotona oli sitten pakko testata, että ollaanko me oikeasti tultu kaukkareissa taaksepäin, vai oliko vaan häiriö liiallinen. Tehtiin siis kaukkarit asunnon mitalla mikä nyt on se kymmenisen metriä. Todella puhtaat ja hyvät vaihdot, maahanmenonkin tekniikka on kyllä parantunut enkä joutunut yhtään tihrustamaan ja miettimään, että liikkuiko, kun oli niin selkeän puhtaat vaihdot! :)

Näistä siis jatketaan tuleva viikko. Ei nyt pahalta näytä. Liikkeestä istumiseen ja tunnariin erityisesti tarvitaan vahvistusta. Luoksetulon vauhtia vois hieman hioa ja samoin ruutua varmistella joillain toistoilla. Sanomattakin selvää, että alkelsiirtymiä ja seuraamista pitää treenailla, että ääntelyn mahdollisuus minimoitaisiin. ;)

Käytiin lenkillä vielä Näsijärven rannassa/jäällä treenin jälkeen. Olipa kyllä kiva nähdä Heimoa ja Enniä pitkästä aikaa, edellisen kerran oltiin lenkillä Hannan kanssa joskus alkukesällä jälkitreenin jälkeen.. Heimo on niin ihana kyllä, kiva kun ei pojilla mitään ongelmaa eikä mitään epäselvyyttä arvojärjestyksestä; Jeriko meni häntä nätisti alhaalla suuren Heimon rinnalla. ;)

Petollinen lämpömittari

2012-02-07T21:01:00.000+02:00

Miten voi olla, että kun eilen oli aivan huippuihana sää (aurinkoista ja lämmintä) ja tänään aamullakin vielä melko lauhaa, niin iltaa kohden taas alkoi pakkanen kiristymään? Juuri kun mentiin treenaamaan tietenkin! ;(

Tokoiltiin Hanna H:n kanssa Särkänniemen parkkiksella. En ole siellä ennen käynyt, mutta se olikin oikein kiva paikka, tasainen sopivan iso ja rauhallinen parkkis ja hyvä valaistus. Oli vaan liian vähän päällä ja erityisesti liian ohuet sukat ja kävi vähän kylmäksi.

Otettiin merkkiä ja ruutua. Alkuun Jeriko oli vähän pihalla ja vaan haisteli maata (edellisessäkin treenissä sama homma alkuun??), mutta kun vähän komensin niin johan muuttui vaihde. Tosi hyviä merkille lähtöjä, hyvin meni! Lähettelin siis merkille vähän kauempaakin ja palkkailin niistä, ja sitten välillä kävelin Jerikon eteen ja lähetin ruutuun noin 5 metriä vasemmalla sivulla. Edellisissä treeneissä otettiin samaa oikealle, tämä siis toinen kerta kun harjoitellaan näin. Ensimmäisellä lähetyksellä oli vähän pihalla, että "mikä ruutu", mutta sitten alkoi taas sujua ja tosi hyvin haki ensin merkin ja sitten ruudun. :) Muutama toisto tällaisia välillä merkistä palkka, välillä ruutuun, ja sitten voittaja-luokan kokeenomainen ruutu. Kyllä nyt haki niin hienosti ruudun keskelle ettei mitään! :) Sillä aloinkin jo tekemään tota evl:n ruutua, että saa vähän vaihtelua treeniin ja samalla hyvää vahvistusta ruutuun kun tehdään vähän erilailla ja vaikeammin, niin sitten voittajan ruudun pitäisi olla peruskauraa. ;)

Seuraamista Hanna käskytti. Joitain kertoja jouduin pysähtymään ja ottamaan uusiksi, juoksuun lähteminen ja askelsiirtymät erityisesti aiheutti ääntelyä. Otin sitten vielä auton edessä askelsiirtymiä, pari kertaa tuli "piip" ja heti autoon, sitten hiljeni ihan täysin ja peruutusaskeletkin käytännössä ihan hiljaa, pienen pientä muminaa lukuunottamatta. Peruuttaminen on vielä niin vaikea. Mutta siis hyvin reagoi ja paransi. :)

Luoksetulo ja siitä seisomaan pysäytys ja pallo palkaksi. Ei olla hetkeen otettu, kun ollaan treenailtu hallissa ja siellä on niin liukas lattia. Meni mielestäni tosi hyvin, pysähtyi tosi nopeasti ja jätin yhteen toistoon.
Tunnaria kolme toistoa, ensimmäisellä kosketti kiusallisesti yhteen väärään vaikka toikin oikean. Kaksi muuta toistoa hyvät eikä koskenut vääriin, viimeinen varsinkin tosi hyvä. :) Mutta siis kiusallista toi, kun välillä tuppaa koskemaan niihin vääriin. Millä sen nyt sitten sais ihan kokonaan pois? Toistoilla vaan, että tulee varmuutta?

Ensi viikonlopun alo/avo koe onkin Koirakoutsin hallissa mikä on tosi pieni, eikä siis varmaan sinne voidakaan lähteä harjoittelemaan. :( Kai se on vaan kokeeseen mentävä ilman varsinaista koetreeniä koepaikalla ja toivottava, että pilli pysyy jossain määrin hiljaa...

Kissan monimutkainen sielunelämä vol 2

2012-02-05T10:29:00.000+02:00

Kirjoitin aikaisemmin siitä kuinka Lulun käytös muuttui, kun otimme pois portin portin olohuoneen ja muun asunnon välistä. Kyseisen muutoksen jälkeen Lallikin on alkanut leikkimään taas akvaariolla eikä tosiaan kissoilla keskenään ole enää sellaisia riitoja kuin oli aikaisemmin, leikit pysyvät paremmin hyvässä hengessä. Lulu on lisäksi alkanut hyväksymään Jerikoa vielä entistä paremmin ja alkanut hieman leikkimään sen kanssa. :) Yksi ilta Jeriko hääräsi koko ajan Lulun ympärillä, olisi pitänyt saada siitä kuvaa! :D Lulu makasi sohvan käsinojalla, kun Jeriko sitten tuli hääräämään. Nuoli välillä korvaa ja välillä tökki nenällä, alkoi vähän päätään kallistelemaan ja tekemään "valehyökkäyksiä", häntä tietenkin huiskui koko ajan kohti kattoa. :) Aikaisemmin Lulu on näistä melko nopeasti kiusaantunut, mutta nyt lähti ihan mukaan, pehmeällä tassulla välillä huitoi ja välillä otti Jerikon päästä kiinni (Lulu on siis suurinpiirtein Jerikon pään kokonainen, paljon muualle ei yllä! :D) ja puri varovasti poskeen. Oi että ne oli ihania! <3 Leikki jatkui vielä pitkään vaikka vaihtoi paikkaakin, välillä kävin kurkkaamassa nurkan takaa niiden touhuja. :)

Itse asiassa tuntuu, että Lulu melkein tykkää Jerikosta enemmän kuin Lallista vaikkei Lallin kanssa niin riitaa enää tulekaan. Ja se mikä nyt ihmetyttää on Lallin käytös. Sehän leikitti Jerikoa pentuaikana oikein ihanasti, mutta nykyään se ei enää ollenkaan tykkää Jerikon yrityksistä leikkiä, vaan vastaukseksi tulee heti äkäinen maukaisu ja ei-niin-pehmeää-tassua... :(
Joku nyt siis vähän risoo Lallia, en vaan tiedä että mikä.. Ulkoilunpuute, kun ei tykkää pakkasesta? Jeriko vaan liian iso? Vähän huono syy kyllä, jos puolet pienempi Lulu on nyt alkanut leikkimään Jerikon kanssa... Vanhuusiän kärttyisyys? No, ei se nyt vielä niin vanha ole (vajaa 6v.) ja Lulu saman ikäinen.. Alkaako Lallilla kaksion seinät kaatumaan päälle? (mulla alkaa...) Enpä tiedä.. Ajattelin kuitenkin, että käyn maanantaina mustissa ja mirrissä ostamassa kissoille pikkupussin Royal Canin penturuokaa ja alan niitä pikkuriikkisiä nappuloita käyttää kissojen tempputreeneissä. Niistä ne ainakin tykkää. Lulu ei kyllä varmasti silti pysty syömään niitä kuin muutaman ennen kuin oksentaa, eli pitää nyt olla tarkkana treenituokioiden pituuden kanssa. Ja nyt keskittyä oikein siihen, että treenaa kunnolla yhtä kissaa kerrallaan eikä molempia vuorotellen. Jos siis jotain tulostakin halutaan.. :D Mutta katsotaan saisiko pieni aktiviteetti Lalliakin piristymään..

Tekniikkatreeniä

2012-02-02T19:18:00.000+02:00

En jaksanut eilen enää treenien jälkeen päivitellä, nyt siis päivitystä eilisistä agsatreeneistä. Tehtiin hyppytekniikkaharjoituksia, mikä oli tosi kiva juttu taas vaihteeksi! :)
Ensin tehtiin suoraa hyppysarjaa jossa viimeinen este siirtyy jalan välein ensin kauemmaksi ja sitten taas takaisin lähemmäksi. Tällä kertaa viimeisenä olikin rengas, mikä olikin aika jännä juttu Jerikon kanssa. Jeriko nimittäin pyrki koko ajan joko kiertämään renkaan tai sukeltamaan ali, paitsi kun sanoin rengas, sitten meni sen niin kuin ei mitään. Jos lelu oli maassa, niin muuten jumitti vaan leluun ja tuntui unohtavan koko renkaan välistä. Yllättävänkin paljon sitä sitten tehtiin eri tavoilla, että sai Jerikon suorittamaan myös renkaan. :D

Latasin tänään kokeiluversion ratapiirrosohjelmasta, kun olen katsonut kateellisena kuinka hienoja piirroksia toisilla on verrattuna mun paint-kyhäelmiin.. :D
Toinen harjoitus olikin sitten tämän mallinen:

En osannut nyt poistaa tuota käyttämätöntä rataosaa ja okserilla oleva nuoli tuli siihen itsestään ja on vähän turha kun se tehtiin kyllä molempiin suuntiin, mutta eipä se nyt kai niin haittaa. :)
Ensimmäinen harjoitus tällä sarjalla meni siis niin, että ensin laitettiin koira suoraan hypyn eteen keskelle (ei siis valmiiksi vinoon) ja lähetettiin hyppysarjalle. Riippuen siitä kumpaan suuntaan teki, koira lähetettiin putken vastaikkaiseen päähän siihen nähden kummasta päästä tuli hyppysarjalta ulos. Putkesta tullessa taas okseri viistosti ja vastakkaiselle puolelle suorittamaan hyppysarjaa. Onko sopivan epäselvästi selitetty? :D Ohjaaja tässä harjoituksessa koko ajan sisäkurvissa.
Toisessa harjoituksessa koiran aloitusasento sama, mutta ohjaaja ulkosivulla ja takaaleikkaus hypyille lähettämisen jälkeen. Putkelle kuten edellisessä harjoituksessa ja sitten taas ottamaan vastaan koiraa hyppykaarrokseen nähden ulkopuolelle. Hahaha, olipa monimutkaista selittää! :D

Tämä harjoitus meni todella hyvin! Saman tyyppistä kaarevaa hyppysarjaa tehtiin joskus kesälläkin (silloin ei ollut mitään jatkoa muistaakseni tuolle hyppykaarelle kuitenkaan) ja nyt Jeriko teki selvästi paremmin! Yksikään rima ei tippunut missään vaiheessa ja kaaren hypyt Jeriko suoritti tosi itsevarmasti ja epäröimättä. :) Okserin rima helähti pari kertaa, kun Jeriko alkoi kai jo kiirehtimään putkelle/miettimään kumpaan päähän sitä pitikään mennä.. Mutta siis joka tapauksessa olen todella tyytyväinen, edistystä tekniikassa kyllä näkyy! :)

Käytiin tiistaina illalla tokoilemassa. Askelsiirtymiä harjoitellessa palautin Jerikon heti alkuun kerran autoon, kun meinasi inistä, sen jälkeen oli hyvin hiljaa. Ainoastaan peruuttamisessa (mikä edelleen vaikeinta) tuli lähinnä raskaan hengityksen pientä ääntä. Näistä en kyllä tietenkään palkannut. ;) Mutta siis hyvin kyllä meni. Tehtiin myös niin, että Tuija käskytteli kun Jeriko oli kontaktissa ja palkitsin vaan siitä, että kontakti pysyy eikä hötkyile/innostu liikaa.
Ruutu oli nyt aika hankala, se oli hallin nurkassa missä oli ikkunat molemmin puolin, ja jostain syystä se tuntui hämäävän yllättävän paljon. Uusilla käskytyksillä Jeriko kyllä korjasi lähemmäksi keskustaa ja palkkasin niistä lähinnä herkulla. Tällä kertaa päätin, että en anna periksi ja vie alustaa, nyt saa kyllä ihan itse pähkäillä tän tai ei päästä koskaan oikeasti siihen tilanteeseen, että Jeriko varmasti tietää mihin on menossa. Muutaman korjauksen jälkeen viimeiseksi jo ennalta päätetyllä toistolla Jeriko meni aivan keskelle ja jäi siihen vielä seisomaan odottamaan palkkausta naksun jälkeen ja ehdin juosta palkkaamaan ruudun keskelle! Jospa lamppu nyt sitten syttyi..? ;)
Kaukkareiden maahanmenosta aivan uusi oivallus. Tai ei siis mun oivallus vaan Tuijalta vinkki, että saisin Jerikon paremmin menemään maahan taaksepäin (nyt laskee takaosan jotakuinkin paikallaan alas, mutta etutassut vaihtaa paikkaa), jos vien herkun pään yli. Eipä ollut koskaan tullut mieleenkään tehdä niin, etutassujen väliin vaan olen työnnellyt. :D Tällä tekniikalla kyllä selvästi hienommin menee taakse, kokeilenpa nyt sitten kotona treenaillen saisiko tähän tällaisen uuden tekniikan vakiinnutettua ennen koetta. Jos ei saa niin ei maailman siihen kaadu, ihan ok tekniikka nytkin on, mutta kieltämättä näin olisi vieläkin parempi. ;) Aika hyvältä kyllä näyttää kun nyt olen kotona vähän tehnyt. Mietin vaan, että otanko tähän nyt sitten ihan kokonaan uuden käskyn...

LOL :D

2012-01-31T16:53:00.001+02:00

Hahaha! :D Hiltulan Hanna tossa multa kysyi, että tiedänkö että ollaan Jerikon kanssa sijoituttu 2. Pohjois-Hämeen tokocupissa. No, en tiennyt ja on kyllä jotenkin hupaisaa! :D :D
Tulokset
Meille olisi kai jotain palkintoakin tiedossa, vai tarkoittaako "voittajat" vain ensimmäisiä..?

"Tokon Pohjois-Häme Cupin lopputulokset löytyvät tokovastaavan sivuilta, voittajat palkitaan tokopalaverissa helmi/maaliskuussa 2012."

No, oli miten oli, aika hauskaa! :D
Agilityssä kun on motivaatio vähän hakusessa ja tuntuu, ettei olla ainakaan kehitytty ja nollat tiukassa jo aiemmin (vaikka onkin vain kourallinen startteja alla), niin kiva että jossain lajissa menee melko hyvin! ;)

Tokosta en olekaan tainnut kirjoitella hetkeen. Ollaan tehty nyt lenkin lomassa pieniä harjoituksia. Wubballa tai nappuloilla palkiten olen peruutellut Jerikon edessä ja pyydellyt vuorotellen eri jääviä. Seuraamisestakin väliin tehnyt, mutta lähinnä peruutellen ettei tarvitse sitten seuratessa vilkuilla ja antaa vahingossa vartaloapua. Lisäksi näin pystyy palkkaamaan nopeammin ja tarkemmin. :) Tosi luotettavasti Jeriko on alkanut kyllä niitä erottamaan, hyvin menee. Edelleen ollaan jatkettu hiljaisen tekemisen harjoittelua. Kepin kanssa tehdessä Jeriko edelleen kuumuu aika paljon, ja itse asiassa musta tuntuu, että takapalkka onkin huonompi vaihtoehto ja että Jeriko malttaa paremmin kun mulla on keppi kädessä. Wubban kanssa vire pysyy oikein sopivana. Lähinnä siis ollaan tehty käännöksiä ja askelsiirtymiä, koska ne on pahin ääntelyn aiheuttaja. Niissä onkin varmuutta tullut siinä sivussa tosi hyvin lisää. Lisäksi olen alkanut ottamaan askelsiirtymiin ja harjoituksiin ylipäätään palkkaamattomuutta, ettei se sitten kokeessa aiheuta sitä kuumumista.

Kaiken kaikkiaan hieman vaikea sanoa missä vaiheessa ollaan ton ääntelyn kanssa. Välillä onnistuu aivan leikiten hiljainen työskentely, välillä on tosi hankalaa. Olosuhteista ja Jerikon vireestä kiinni. Kokeeseen on nyt vajaa kolme viikkoa, saa nähdä missä vaiheessa ollaan kokeessa ääntelyn kanssa. Ainakin pääsee samaan paikkaan edellisenä viikonloppuna vielä harjoittelemaan jos siitä olisi jotain apua.. Tänään ollaan vielä menossa illalla tokoilemaan, raportoin siitä sitten myöhemmin tähän varmaan lisää.. :)

Pakkanen kipristää varpaita

2012-01-29T16:19:00.000+02:00

Onpa nyt taas kylmää. Ja ennusteiden mukaan tiistaista lähtien lämpömittarilukemat lähtee oikein kunnon syöksylaskuun! Hyrrr! :( Rajansa kaikella!
Mutta onpahan jotain hyötyä joskus Jerikon turkista.. ;)

Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Aitaus oli tallautunut vähän edellisen kerran jälkeen enemmän, joten päästiin liikkumaan jo vähän enemmän. Tehtiin nyt Jerikon kanssa molemmilla vuoroilla ihan perusharjoitusta: tasapainon hakua. Peruskuljetusta siis kävelin sikin soki aitauksessa ja annoin Jerikon hakea tasapainoa. Oli kyllä ihan tarpeenkin taas vaihteeksi muistutella itsenäistä työskentelyä, tätä ei voi varmaan tehdä liikaa. Ja me ollaan tehty liian vähän! Jeriko toimii tosi hyvin käskyillä, mutta itsenäinen työskentely on ollut vähän heikompaa, koska tuntuu odottavan koko ajan multa ohjeita ja käskyä. Eli sitä puutetta nyt lähdetään paikkailemaan. Tuo tila on sitä paitsi aika hyvä just tollaiseen harjoitteluun, hakukaari on hankala tehdä lumen vuoksi kun ei puiden takaa näe yhtään mitä koira tekee, ja poispäinajoa on toisaalta vähän tyhmä aina harjoitella, kun se mene suhteellisen hyvin ja heikko lenkki on just toi peruskuljetus ja itsenäinen tasapainon pitäminen ja lampaiden hallinta. Mutta siis ihan hyvinhän se sujui eikä Jerikolle tarvinnut sitten hetken päästä antaa kepilläkään mitään suuntavihjeitä vaikka kuinka kääntyisin vaan hyvin hakeutui taas toiselle puolelle. Ongelmana lähinnä oli, että jos Jeriko oli maassa niin millä saan sen liikkeelle, koska "aja"-käsky ei tässä nyt ole ihan oikea, mutta jotain vapautusta/ohjetta Jeriko jäi aina odottamaan. :D Kutsuin siis vaihtelevasti omalla nimellä (meinasi välillä tulla luokse) ja lopulta sitten "saa tulla" (eräänlainen vapautus jota käytän esim. auton luukusta vapauttaessa)..
Vaudin säätelyyn täytyy vielä kiinnittää huomiota, välillä Jeriko puskee liian vauhdilla ja lampaat meinasi mennä ohi. Siitä kyllä huomautin pariin kertaan hieman tiukemmin ja valtaosin menikin sitten hyvin.

Hyvä harjoitus siis oli, ja tehdään tällaista varmasti jatkossakin. Nyt huomaa, että alkaa vihdoin ja viimein itselle kehittymään joku ajatus siitä, mitä ja miten meidän pitäisi treenata. Tähän asti on ollut vähän sellaista suunnittelematonta ja päätöntä touhua, mutta nyt alkaa päästä samaan kuin esim tokon kanssa, eli suunnittelen treeniä etukäteen ja oikeasti päämäärätietoisesti. Millainenkohan Jeriko olisi nyt, jos olisin itse alusta asti ymmärtänyt treenaamista paremmin ja ollut johdonmukaisempi? No nytpähän ymmärrän, katsotaan mihin tällä siis päästään.

Lepotauko

2012-01-26T19:02:00.000+02:00

Katriina kävi tänään hieromassa Jerikoa. Viimeksi on käynyt ehkä melkein puoli vuotta sitten, syksyllä oli välissä se Laioksen käyntikin ja sitä ennen Katriina on viimeksi käynyt. Mutta kyllä Jeriko muistaa! ;) Ensinnäkin täytyy kyllä kommentoida, että olin tyytyväinen kuinka nopeasti Jeriko lopetti ovikellolle haukkumisen, ihan niin kuin meidän hiljaisuus treeneillä olisi saanut lisää itsehillintää tähänkin...? :)
Ja sitten kun Katriina tuli sisään, niin Jeriko oli aivan sulaa vahaa. Vaikeutti vähän asentojen katsomista kun koko ajan piti olla vängällään Katriinan suuntaan ja yritti kellahdella jo valmiiski kyljelleen. :D
Jeriko oli kuulemma nyt tosi hyvässä kunnossa, Katriina oli erittäin tyytyväinen. Hyvin tasapainoinen nyt, etuosan lihaksistokin on kehittynyt takaosan tasolle ja oikein hyvät muskelit on. :) Mitään ihmeempiä jumeja ei ollut, etujalkojen säärissä hieman, mutta se on kuulemma liukkaasta johtuvaa ja sitä on tähän aikaan vähän kaikilla. Ja ruokavaliokin näyttäisi olevan juuri kohdillaan, kun lihakset on niin hyvin kehittynyt. Oikein hyvä, olen tyytyväinen. :) Jerikokin oli oikein tyytyväinen käsittelyssä ja käsittelyn jälkeen, vähän liiankin innokas osoittamaan kiitollisuuttaan Katriinalle.. ;)

Mulla on nyt tässä vähän agilitymotivaatio elänyt suvantovaihetta, ja kun koulunkin kanssa on nyt tosi paljon tiiviimpää ja vaatii vähän sopeutumista, niin päätin viettää hieman treenitaukoa. Ensi viikolla käydään vielä Ylökk:n treenit kun on hyppytekniikkaa, mutta Päivin treeneistä neljän viikon tauko ja Ylökk:n treeneistä kolme viikkoa olisi suunnitteilla. Viikoilla 7 ja 8 ei oltais treenaamaan muutenkaan päästy, kun olen Seinäjoen opintojaksoilla. Eiköhän se motivaatio sieltä sitten taas löydy.

Mihin se motivaatio on sitten alunperinkään kadonnut? Varmaan ihan luonnollista, kun on tiiviisti treenattu reilu vuosi putkeen.. Ja kesällä olin niin fiiliksissä ja isot odotukset, mutta ehkä sitten se nollien saamisen vaikeus vähän pääsi lannistamaankin.. Tai ei nyt lannistamaan, mutta söi terän suurimmalta innostukselta. :D Mutta kyllä se taas tästä, kun sopeudun uuteen kireämpään aikatauluun ja pidetään pieni breikki..
Ja toisaalta, onhan meillä näitä lajeja tässä muutenkin, välillä olisi varmasti hyvä muutenkin vähän vuorotella. Nyt kun kuitenkin on mahdollista päästä viikottain paimentamaan, niin siitähän en luopuis vaikka mikä olis! ;) Ja tokon kanssa motivaatio on myös nyt aika korkeella, kun ollaan ylempiin luokkiin päästy ja erikoisvoittajakaan ei ole niin kamalan kaukana.. Mutta siis ei me olla mitenkään agilityä lopettamassa, muutaman viikon tauko vaan tähän väliin. :)

Tokotreeni tehtiinkin taas kaupan pihassa ennen kuin Katriina tuli. Ruudun paikka on nyt kyllä tosi hyvä, ei mitään valittamista. Askelsiirtymissä ei yrittänyt äännellä juuri ollenkaan, vaikka oli uusi treenipaikka. Selvästi tullut varmuutta niihin ja erityisesti askelsiirtymät oikealle alkaa näyttämään siltä miltä haluankin, siis kroppa suorana ja ristiaskelilla mukana. ;)
Tunnaria tehtiin neljä toistoa, kaksi sellaista paljon kapuloita sikin sokin ja kaksi koemuodostelmaa. Ensimmäisellä koemuodostelmalla Jeriko koski väärään sen verran, että se liikkui hieman paikaltaan, tiukemmalta tuomarilta ehkä nollaantuisi jo tostakin? Siksi otin sitten vielä toisen koemuodostelman, että saa korjattua ton ja menikin sitten hyvin. Varmuutta oman nostamiseen on kyllä taas tullut paljon, eikä enää jää miettimään niitä muita. :)
Kaukkareissa tuli oikein hyviä vaihtoja, mutta pari hassua eteenpäin siirtymistä istumasta seisomaannousussa. Siis Jeriko vaan jotenkin ihan hämääntyi, eikä oikein ollut kartalla. Kävin sitten palauttamassa paikalleen ilman palkkausta tietenkin ja uudet vaihdot, hyvin korjasi. :)
Kaikenkaikkiaan kyllä hyvältä näyttää. :)

Pienet tokoilut

2012-01-23T21:16:00.000+02:00

Tehtiin tänään taas pienet tokoilut. Heti takaluukusta ottaessa tein pari käännöstä paikallaan, hiljaa oli. :)
Sitten tehtiin muutamia siirtymisiä, siirryttiin siis vaan aina uudelle "aloituspaikalle". Selvästikin lyhyemmät siirtymiset (kuten askelsiirtymätkin yleensä ottaen) meinasi saada aikaan pientä ääntelyä, hyvin hiljaista, mutta kuitenkin. En tietenkään niistä palkannut, muuta palkkasin joko makkaralla tai välillä pelkällä kehulla ja silityksellä. Hyvin Jeriko oli mukana ja ääntelykin hyvin hyvin vähäistä. Sitten liikkeestä maahanmeno ja voittaja-luokan luoksetulo putkeen, molemmat suorituksina tosi hyviä ja liikkeestä maahanmenon seuraamisosuus äänetöntä. :) Luoksetulon jälkeen kehuin ja silittelin kuten kokeessakin, ja sitten juostiin autolle ja palkkasin lelulla.

Pienen tauon jälkeen liikkeestä istumista leikitellen niin, että peruutin ja pyysin istumisia ja heti naks ja pallo. Selvästi alkoi suoritus nopeutua ja varmentua. Muutaman toiston jälkeen aloin ottamaan maahanmenoa hämyksi sekaan, ettei vaan tee samaa uudestaan ja uudestaan kuuntelematta. Hyvin erotti. Stoppia en viitsinyt ottaa vielä, koska niiden erottaminen haastavampaa. Ehkä seuraavassa treenissä. :)

Taas tauko väliin ja metallikapula esiin. Ai piru kun se olikin kylmä! Kesti tosi kauan, että sai sitä yhtään siedettävämmäksi lämmitettyä! Sitten frisbeen ja kapulan kanssa "kahden lelun leikkiä", nyt on hyvin intoa, vauhtia ja hyvä ote kapulasta. Muutama edestakainen juoksu, sitten yksi kokeenomainen toisto, tosi hyvä nouto!

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä merkkiä. Ensin alustalla, sitten vastakkaisesta suunnasta ilman ja vielä pari toistoa aina vastakkaiselta suunnalta kuin edellinen. Neljäs eli viimeinen toisto oli aivan loistava, juoksi hyvällä vauhdilla ja kääntyi aivan täydelliseen tasapainoon merkin taakse! Kyllä on paimennuksesta jotain hyötyä tokoon! ;)

Jatkossa pitää ottaa edelleen askelsiirtymiä paljon, että ne tulee niin varmoiksi ettei Jeriko koe tarvetta äännellä (luulen siis, että ääntelystä osa on epävarmuutta). Ja sitten lisäksi pitäisi taas muistaa tehdä käskytettyä treeniä niin, ettei välttämättä edes tehdä mitään, sammutetaan vaan liikkurin käskyjen arvoa ettei niistä nosta kierroksia. Mietin myös, että kun 12.2. on Tampereella ALO/AVO-koe, niin mentäisiin sinne paikalle vain rauhoittumaan ja tekemään jonkinmoinen kokeenomainen treeni, tai ainakin nyt vaatimaan hiljaista seuraamista. Siitä seuraavana viikonloppuna onkin sitten samassa paikassa VOI-koe. :)

Paimentamassa

2012-01-22T13:43:00.000+02:00

Oltiin tänään taas Mahnalassa paimentamassa. Lunta on taas tullut koko viikon ja sitä oli tietty aitauksessakin jo huomattavasti enemmän kuin viime kerralla, aikamoista kahlaamista eikä pusikkoon viitsinyt lähteä ollenkaan ettei saa puista lumia niskaan. Käytettiin siis vain pientä hieman avoimempaa osaa aitauksen etuosassa. Sarakin oli mukana ja otti kuvia. Kiitos Sara, tuli paljon hienoja kuvia! :)

Tilanpuute hieman nyt rajoitti, tällä kertaa ei päästy oikein hakukaaria ottamaan. Syvemmän hangen vuoksi tehtiin myös lyhyemmät treenipätkät (kolme pätkää kylläkin), ettei koira aivan väsy juostessaan hangessa. Oli varmaan muutenkin ihan jees ottaa lyhyemmät pätkät, kun joutui vähän yksitoikkoisesti harjoittelemaan, niin ei ainakaan päässyt niin kyllästymään.

Otettiin poispäinajoa ensin melko vapaaseen malliin, annoin Jerikolle vaan aja-käskyn (tai oikeastaan oli hipsimässä sinne jo muutenkin) ja annoin vapaasti ajaa, kun tuli aita vastaan niin ohjailin sitten enemmän. Tämän lisäksi harjoiteltiin lampeiden kiertämistä/suuntia niin, että itse olen poissa kuviosta ja lampaat pysyy poissa mun luota. Aluksi Jeriko meinasi tehdä niin laajaa kaarta, että lampaat ehti mun luokse ennen kuin oli taas vastakkaisella sivulla, mutta kun ohjeistin Jerikoa sopivasti (kaarella huikkasi "tästä" eli kutsuin mun ja lampaiden väliin) niin alkoi sujua hyvin. Suunnatkin meni hyvin. Sara oli tässä hyvänä apuna aluksi kun kuvasi keskellä aukeeta, niin lampaat sitten välillä hakeutui Sarankin jalkoihin ja auttoi pysymään poissa mun luota. Mutta siis hienosti meni. Otettiin myös näistä pyörähdyksistä ajoja eri suuntiin ja poikittain muhun nähden. Hieman Jeriko meinasi välillä valua kohti tasapainoa ja kääntää lampaita mua kohti, mutta suuntakäskyillä hyvin sain oikaistua. Kaiken kaikkiaan meni tosi hyvin! :)

What the....... #!!!?@!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!##?!??!!?!!

2012-01-21T20:44:00.000+02:00

En ole hetkeen ollut näin raivona, veret kyllä ihan todella kiehuu. Ja vaikka tästä veret kiehauttavasta tapauksesta on jo pari tuntia ja ehdin välissä rauhoittua, niin uudelleen veret kiehahtaa kun asiaa ajattelee. Nova kirjoitti tuossa pari päivää sitten hyvin toisen koiran kunnioittamisesta, ja nyt kyllä tuli vastaa sellainen tapaus ettei kunnioittamisesta ollut kuullutkaan!

Olin siis lähdössä Tuijan ja Ronjan kanssa lenkille ja tokoilemaan, ja kävelin rapulta kohti parkkipaikkaa kun talon kulmalla tuli vastaan mies. Ei nyt ihan mikään laitapuolen kulkija, mutta ei mikään kunnon kansalainenkaan. Noteerasi Jerikon ja sanoi jotain, että "katos koiraa. Tuolta tuleekin toinen". Ja samassa kulman ympäri kulkiessa huomasin, että äijän perässä tuli koira irti. Joku ilmeisesti sekarotuinen, lyhyt tumma turkki, töpöhäntä, Jerikoa hieman isompi ja huomattavasti jykevämpi. Ja suoraan Jerikon luokse ennen kuin ehti mitään tehdä. Jeriko murahti omaan tyyliinsä huomauttaakseen, ettei tolla tavalla sovi rynniä ja että haluaa tilaa, mutta kun en toista tuntenut enkä todellakaan tiennyt provosoituuko se tuosta ja käykö päälle, niin en jäänyt odottamaan vaan huusin ja polkaisin oman jalan väliin. Äijälle sitten sanoin aika tiukkaan sävyyn, että ota se koiras kiinni. Äijä alkoi jurputtamaan, että on kyllä kummallinen asenne, johon vastasin (v-käyrä nousi aika kiivasta tahtia) etten pidä siitä, että vieraat koirat tulee päälle, enkä tunne hänen koiraansa. Samalla jatkoin kävelyäni kohti autoa taakse katsomatta. Äijäpä päästi sitten koiransa uudestaan tahallaan meidän perään (!!), huomasin kun oli melkein Jerikon perässä, ja huusin uudelleen. Äijä jäi sitten perään huutelemaan, että mulla on "vitun vammanen asenne" ja että olen kusipää. Itse en vaivautunut siihen edes vastaamaan, tilannetta oli todistamassa joku satunnainen nuori mies joka käveli samaan suuntaan mun kanssa, luulenpa että jonkun muun asenne saattoi vaikuttaa hieman vammaisemmalta kuin omani..

Mutta että sellaista. Että siis on ok päästää oma isompi koira toisen koiran päälle ja mun pitäisi vaan katsoa sivusta, että mitä siitä syntyy?? Ja MULLA on vammanen asenne???!!
Nyt sitten jännityksellä odotan, että onko tämä fiksu mies muuttanut meidän taloille ja joutuuko sitä irrallaan juoksevaa koiraa jatkossakin väistelemään ja kuuntelemaan äijän valitusta. Tosin, jos sen koira on irti ja omani hihnassa (kuten pihassa onkin), niin seuraavan kerran kyllä uhkaan poliisilla jos alkaa jotain urputtamaan. Pidänhän itsekin koiraa irti metsässä, mutta en hyväksy sitä, että kotipihassa juoksee koira irrallaan Jerikon päälle.
Harmittaa niin suunnattomasti, että se pääsi sillä lailla nurkan takaa, jos olisi kauempaa nähnyt niin olisin nostanut metelin ennen kuin ehti Jerikon luokse. Toivottavasti hoidin edes asian Jerikon silmissä hyvin, että sain homman haltuun ja koiran kuitenkin pois sen kimpusta melko nopeasti. Eikä varmaan Jerikollekaan jäänyt epäselväksi, että olin aika vihainen sille äijälle ja sen koiralle..

Mutta miksi ihmeessä joillain on sellainen käsitys, että koiran saa päästää toisen koiran luokse toisen omistajalta mitään kysymättä? Miksi se on normaalia ja hyväksyttävää?
Aargh!! ;( Veret kiehuu niin, että korvissa soi!!

Pari syvää hengitystä.... Huh. Huh.

Käytiin siis lenkillä ja sain avautua Tuijalle, olo ehkä vähän helpotti. Tokoiltiin lenkin jälkeen. Oltiin Niihamassa ST1:sen parkkiksella, toisella laidalla kuin missä kylmäasema. Uusi treenipaikka (joskus viime kesänä kerran tai pari ollaan siellä oltu) joten arvelin, että askelsiirtymissä hiljaa oleminen tuottaa Jerikolle vaikeuksia. Siitä huolimatta (tai oikeestaan sen vuoksi) otin Jeriko suoraan autosta perusasentoon ja paikallaan käännöksiä ja askelsiirtymiä. Ininää meinasi kyllä tulla, enkä niistä tietenkään palkannut. Pari hiljaista pääsin palkkaamaan, mutta sitten tuli niin monta yritystä putkeen äänen kanssa, että tokaisin "oijoi" ja Jeriko kipitti häkkiin kun osoitin. Peräloossi tylysti kiinni. ;)
Ronja teki sitten välissä ja hetken päästä uudelleen. Ja aivan hiljaa! Viesti meni perille, aikas hyvin! :) Auton peräluukku pitäis kyllä olla aina käytettävissä tossa tilanteessa, niin saa alleviivattua sitä, että samat säännöt pätee kuin kotona ulko-ovellakin.

No sitten hyppynoutoa. Heitin tahallaan taas vinoon, ensin oikealle ja Jeriko nouti hienosti. Oikein bueno. Sitten heitin vasemmalle ja kapula liukui pehmeään lumikinokseen parkkiksen laidassa. Jeriko meinasi nyt juosta esteen ohi, mutta kutsuin heti takaisin ennen kuin ehti kapulalle. Sitten samasta kohtaa uusi lähetys ja taisi tämäkin korjaus tehdä tehtävänsä, hienosti meni. :)

Sitten ruutua. Nyt joku kyllä mätti aika pahasti, Jeriko kyllä meni ruutuun, mutta jäi jotain kovasti siinä haistelemaan enkä sellaisesta kyllä suostunut palkkaamaan. Kutsuin takas ja uusi yritys, mutta sama homma. Sitten Jeriko alkoi vielä haahuilemaan ja meni ruudun taakse tarjoilemaan peruuttamista yms. Peli siitä sitten poikki ja alusta ruutuun. Välissä pieni temppuesitys (kurre-asento, tai meillä "kädet ylös") jolla sai Jeriko huomion pois ruudusta ja sitten uusi lähetys. Pari lähetystä alustalla sitten ja yksi ilman, jolloin pysäytin "stop"-käskyllä oikeaan kohtaan. Tosin en vaan millään haluaisi tuota ylimääräistä käskyä käyttää vaikka olisikin ihan sallittua..

Sitten luoksetuloa, ensin suora ja sitten stop ja palkka mun luota. Ihan tyytyväinen olin sekä pysähtymiseen että vauhtiin. Tästä otin yllätyksenä ruutuun lähetyksen toiselta ruudun sivulta ja nyt tulikin niin täydellinen, että onneksi käy välillä vähän tuurikin (olisihan se voinut mennä ojasta allikkoonkin ;))! :D Pysähtyi seisomaan jämäkästi aika lailla tarkalleen keskelle ruutua, se oli hieno ja tietenkin jätin siihen. :)

Liikkeistä jääviä vähän myös. Istuminen on kyllä vaikea. Teki sen kun tein erillisenä ja tein virittelyn sekä astuin vähän raskaammin jättävällä askeleella, mutta z-kävelyssä jäi seisomaan. Mutta jatketaan harjoituksia. :) Kaiken kaikkiaan meni hienosti, saatiin korjattua useampia virheitä niin, että Jeriko selvästi teki asian sitten tosi hyvin. Ehkä ne jääkin sitten vielä paremmin mieleen. :)

Toinen kummallinen ihmiskohtaaminen sattui treenin aikana. Kylmäaseman ohi ajoi jollain pienellä ikälopulla autolla joku ilmeisesti melko nuori nainen (sen verran kun siinä valossa näin) ja näytti, että meinaa ajaa ruudun yli, vaikka se oli ihan alueen nurkassa eikä missään kulkureitin päällä. Sitä puolta siis ei ajeta oikeastaan ollenkaan, se oli puuterilumen peitossa ja autojen renkaan jäljet meni yli 30 metriä sivummalta. Pysähtyi sitten siihen laitaan ruudun eteen ja tööttäili hetken?? Ja kun me seisottiin vaan H. Moilasina ja ihmeteltiin, että mitä se touhuaa, kun siitä eteenpäin ajamalla olisi päätynyt vain lumikinokseen, niin otti ja lähti vaan takaisin tulosuuntaansa ja poistui paikalta.. Siis mikä näitä ihmisiä vaivaa?

Agilitypäivitystä pitkästä aikaa

2012-01-18T21:08:00.002+02:00

En ole hetkeen jaksanut päivitellä agilitytreeneistä, kahdissa treeneissä viikossa ollaan joka tapauksessa käyty. Vähän on ollut sellainen fiilis, etten itsekään oikein tiedä missä mennään, niin en ole jaksanut siitä kirjoitella..

Mutta eilen meni Päivin treenit tosi kivasti! Aika hauska rata joka taidettiin päästä läpikin (pari rimaa taisi kyllä tippua), mutta hiottiin sitten jotain tiettyjä kohtia. Jeriko kääntyi nyt todella hyvin hypyillä, aivan siivekettä hipoen. Ohjautui muutenkin kivasti mukana. Ja sitten tehtiin niin, että juoksin tavallista lähempänä mukana ja oikein vedätin, ja Jeriko lähti tosi kivasti kiihdyttämään mukaan.

Tänään sitten Ylökk:n agilitytreenit. Tehtiin kahta eri ratapätkää ja molemmat meni tosi kivasti. Otin itse nyt taas vähän aktiivisemman otteen ohjaukseen ja juoksin enemmän, ja kas vain: koirakin tuli tosi lujaa! ;) En sinänsä kääntymisiin kiinnittänyt huomiota, mutta ne meni aika vaivattomasti, joten sanoisin että taas kääntyi oikein hyvin. Kepeillekin avokulmasta ilman minkäänlaista ongelmaa. :)
Puomilla leijeröidessä tuli vaan esiin, että Jeriko ei osaa juosta luotettavasti puomin päähän, vaan kääntyy jo aikaisemmin perään vaikka jättääkin jalat puomille. Jeriko on siis käsittänyt asian niin, että takajalkojen kuuluu roikkua mukana, muulla ei niin väliä. Suoraan puomin päähän menemistä siis jatkossa vahvistellaan varmaan muutamia kertoja kosketusalustalla kun itse irtoan sivuttain. Hyvin Jeriko kyllä aavistelee mitä siltä odottaisin ja meinaa korjata oikeaan suuntaan, uskon siis että muutamilla toistoilla korjaantuu. :)

Vähän vaan itseltä enemmän effortia niin heti alkoi tulosta näkyä! Olen vaan nyt aikaisemmin liian laiskasti ohjaillut, lähettänyt Jerikoa esteille vaikka ehtisin juosta mukanakin ja sitten odotellut jossain kohtaa rataa. Meidän kaksi suurinta ongelmaa ja niissä näkyy selvää kehittymistä. Alkaa taas palat loksahtelemaan paikoilleen.. :)

Täytyy nyt vielä tarkentaa, että eihän Jeriko mikään etana ole aikaisemminkaan ollut, mutta on siis jäänyt mun löysän ohjailun vuoksi vähän arpomaan, että mihinköhän sitä menis, kuuliaisena poikana haluaisi paremmat ohjeet. Maksiminopeuteen tietenkin tähdätään ja sen vuoksi tuo harjoitus, ja heti kun itse vähän näki vaivaa niin tosiaan alkoi sujua. :)
Jeriko sai myös Ylökk:n treeneissä toisella radalla kehuja renkaan hakemisesta. Rengas tuli vinon hypyn jälkeen eikä ollut ihan linjalla. Muut koirat sen kanssa arpoi enemmän tai vähemmän, mutta Jeriko haki tosi varmasti renkaan heti "rengas" käskyn jälkeen. Hidastui toki vauhti vähän kun oli poissa linjalta ja katsellaan ensin etsi, että missä, mutta siis sai Ninalta kehuja taitavuudestaan. :)

Ratatreeni

2012-01-14T16:40:00.010+02:00

Tänään oli sitten taas aika ajaa Somerolle. Tea lähti matkaseuraksi ja kuvaamaan. Sää oli ihan ok, parani päivän mittaan oikein mukavan aurinkoiseksi. Tea kuvasi ratoja, tosin olin unohtanut ladata videokameran ja siitä loppui jossain välissä akku. Toisen radan alussa Tea haki autosta vielä kameran, mutta on se vaan niin pirun painava pitkän putken kanssa, että käsi ymmärrettävästi vähän tärisee! ;D
Meillähän meni myös tietokone vaihtoon reilu viikko sitten, ja uudella ei tietenkään ole vielä mitään ohjelmia. Laitan siis videota näytille kunhan saan ohjelmia koneelle millä pienentää ja leikata.
Itse rata ei mennyt sitten heti aivan putkeen, tosin jos kahden treenivuoron radat yhdistäisi, niin sitten olisi jo aika hyvä kokonaisuus kasassa. :D

Me oltiin ensimmäisenä vuorossa ja Marika oli Zaggan kanssa tolpalla. Jeriko teki tosi hienon hakukaaren oikealle, sopivan laajan ja hidastikin vielä oma-aloitteisesti loppuun, siis tosi hyvä! :)
Marika varoitteli etukäteen, että kun oltiin niin lähellä lampolaa, että veto tulee olemaan kova sinne päin ja ohjaajalle kuljetuksessa pitää ottaa koiraa heti eteen blokkaamaan. Ensimmäisenä menevällä on vaan se huono puoli, ettei ole nähnyt kuinka kova veto se sitten tosiaan on. Otin Jerikoa kyllä vasemmalle hidastamaan, mutta sitten tein tyhmän liikkeen kun huomasin, että ollaan huonossa linjassa tolpan kiertoa ajatellen, ja otin Jerikoa oikealle. Vedon vuoksi liike oli aivan turha, linja olisi joka tapauksessa siirtynyt pikku hiljaa sinne päin, että oltais kierretty tolppa oikeasta suunnasta.. Siitä lampaat sitten ampaisi kohti lampolaa ja vaikka Jeriko ihan hyvin juoksi pysäyttämään, niin yleinen härdellikin aitauksen portin luona (jota ei saatu kiinni koska oli jäätynyt) oli mukana auttamassa siinä, että Jeriko meni aivan hämmennyksiin eikä enää tiennyt mitä käskyjä huutelin ja lampaat pääsi karkuun. Tämän jälkeen otettiin lampaat takaisin kuljetukseen ja yritettiin jatkaa rataa, mutta lampaat oli tosi nihkeitä lähtemään kulkemaan tolpalta poispäin lampolasta, Jeriko oli jo jotenkin aivan pihalla ja poispäinajo vaan jumitti aivan täysin. Olisi pitänyt vaihtaa kuljetukseen, kuten sitten toinen harjoittelija teki, mutta enpä siinä tajunnut. Meni sitten sellaiseksi tuleksettomaksi junnaamiseksi, että otettiin tauko tähän väliin.

Toisella vuorolla Jerikon kaari jäi vähän kesken, ehkä koska tolpalla oli vieras ihminen ja koira. Tai sitten johtui jostain aivan muusta, mistä sitä tietää. Joka tapauksessa Jeriko ei selvästikään välitä tutummista, mutta nyt sitten tuli lopussa epävarmaksi. Hakumatkakin oli tosin varmaan hieman pidempi kuin edellisellä kerralla. Nyt otettiin sitten ensimmäinen pätkä kuljetuksena ja triangelin "pohja" poispäinajona. Nyt meni aika hyvin, vetoa lampolaan oli edelleen rutkasti, mutta sain Jerikoa sopivasti käskettyä eteen. Ajettiin lampaita siis aika lailla niin, että Jeriko oli niiden sivulla lampolan puolella. Aika haastavaa sinänsä, koska tällaista ajoa ei kyllä juurikaan olla tehty. Jeriko totteli kuitenkin nyt aika hyvin ja nopeasti, joten homma pysyi hallussa. Ihan hyvin meni kuljetus tolpallekin. Otin pari pyöräytystä lauman ympärillä vielä loppuun, suuntakäskyjen vahvistamiseksi ja sitten pienen tauon jälkeen kun muutkin olivat treenanneet, otin vielä haun vasemmalta mikä meni kyllä tosi hyvin. Haku suuntautui kyllä lampolaan minne lampaat taas lähti vauhdilla, pyysin Jerikolta yhden kaaren kuin pysäyttääkseni lampaita, mutta pyysin kesken maahan ja annoin lampaiden mennä. Olin kuitenkin saavuttanut haluamani, kun Jeriko teki kaaren oikeaan suuntaan, en halunnut aiheuttaa uutta hankalaa tilannetta Jerikolle..

Vaikkei kaikki mennyt nyt aivan nappiin ja hermoa kiristi ensimmäisen vuoron jälkeen, niin menihän se loppujen lopuksi ihan ok. Tai siis Jeriko kyllä osaa jo melko hyvin, hakukaari oli tosi hyvä ja poispäin ajo meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka lampaat ei paljon armoa antaneet ja ton tyyppinen ajaminen oli Jerikolle aivan uutta. Olisi hienoa jos olisi näyttää kokonainen ratavideo jossa kaikki menee nappiin, mutta ei tällä kertaa.. Jatkamme harjoituksia. :)

Lisäys: Sitten sitä videota. Oli aikamoisen työn takana, Corel VideoStudio Pro ja minä emme selvästikään ole ystäviä. Windows Movie Maker oli paljon käyttäjäystävällisempi, mutta sen kanssa oli ongelma, kun ei tunnistanut kameran videotiedostoja. Sanokaa nyt joku, mikä on hyvä videonkäsittelyohjelma! Myöskään blogspot ei kyllä oikein tahtonut toimia yhteistyössä mun kanssa... ;(

Vielä lisäyksenä, että häkitystä ei tosiaan otettu, koska pellolla oleva häkki oli jäätynyt kiinni ja olisi pitänyt uudet elementit kantaa pellolle. Lumen ja lampolaan vedon vuoksi häkitys olisi myös ollut tosi hankalaa, joten parempi, että jätettiin sen harjoittelu toiseen kertaan.

Käytiin myös katsomassa Royn ja Taimin pentuja. Aivan ihania! <3 Sanna olet oikeassa: olisi sopinut mulle kuin nyrkki silmään. :'(

Takinkääntäjä

2012-01-13T19:56:00.001+02:00

Jätin BOT-leirin ja ostin Jerikolle uuden Sensus-manttelin. Vanha BOT oli Jerikolle liian pieni vähän joka suunnassa, erityisesti liian kapea ja huonosti istuvan näköinen, kaulaosa valui aina lapojen taakse sääti kiristyksiä miten päin tahansa. Mahaosakin oli ärsyttävä kun meinasi tulla vähän liian taakse ja pahasti hollille, että saisi kusisuihkun sisäänsä. Tutuille narttubortsuille kyseinen loimi näyttää istuvan todella paljon paremmin, hassu juttu.. Olin kuitenkin Jerikolle jo joskus aikaisemmin kokeillut Sensus-manttelia kun Tero toi niitä jollekin sovitettavaksi hallille. Silloin en vielä ollut lyönyt lukkoon ostopäätöstä, mutta joulukuun aikana, kun loimea/manttelia pääsi kunnolla käyttämäänkin, tulin lopullisesti siihen tulokseen, että Jeriko tarvitsee isomman ja eri mallisen manttelin.
Ja sitten pieni mainospuhe: Sensus-mantteli sopii Jerikolle PALJON paremmin kuin BOT. Ja uskon, että on kyllä aivan yhtä hyvä kuin BOT. Sensuksen manttelissa on urokselle mukavasti enemmän tilaa edessäkin, kyllähän leveät hartiat ja ja lihaksikas rintakehä tilaa tarvitsee. ;) Liikkumatilaa jää Jerikolla paljon paremmin kuin BOT:ssa. Lisäksi yksi hyvä puoli on, että Jeriko pystyy rennosti ja luonnollisesti nostamaan häntäänsäkin niin kuin tykkää tehdä, tämä mantteli tuntuu varmasti Jerikostakin luonnollisemmalta kun pääsee toteuttamaan itseään vapaammin. :D Heijastimista tykkää taas emäntä. Eli tyytyväisiä ollaan. :)

Tänään käytiin Ylökk:n tokovuorolla. Ensimmäisenä otin lyhyitä seuraamispätkiä, palkkailin myös perusasennosta ja kontaktista, ja otettiin askelsiirtymiä. Hyvin pysyi pilli hiljaa, vaikka välillä meinasikin kierrokset nousta jos joku toinen leikitti juuri koiraansa. Tulin myös ajatelleeksi, että tavaksi voisi ottaa käyttää askelsiirtymissä "sivu"-käskyä "seuraa"-käskyn sijaan, jotta Jeriko pystyy ennakoimaan mitä on tulossa eikä hermostu sitten siitä että yllättäen tuleekin vain pari askelta. Peruuttamisen kanssa olen kyllä epävarma mitä käskyä siinä käyttää, pitäisikö olla ihan omansa?

Metallikapulan pitoa ja noutoa otettiin, hyvä ote. :) Vapaassa rinnalla kulkemisessa myös juoksupyrähdyksiä ja sainhan Jerikon nostamaan laukallekin metalli suussaan! :)

Kaukkareita muutama vaihto, palkkailin ensin muutaman kerran pelkistä nousuista, sitten tein 4 vaihdon sarjan ja that's it. Pitkällä etäisyydellä (15 metriä) maasta seisomaannousussa jäi kyllä vielä ehkä vähän uupumaan se etutassujen asennon korjaus jota haluaisin, edelleen siis hiotaan, jotta se maahanmenokin onnistuu sitten kaikissa tilanteissa puhtaasti.

Hyppynoutoa kaksi toistoa. Toinen suora ja toisen heitin tahallaan aivan vinoon. Vähän jännäsin, että suorittaako hyppyä mennessäänkään, koska kapula oli todella sivussa ja suorin reitti ei missään tapauksessa vienyt esteen yli! Aivan sika upeesti kuitenkin hyppäsi mennessä ja tullessa, ei pienintäkään epäröintiä! Wau! :)

Ruutua kaksi toistoa ilman alustaa. Ensimmäisellä toistolla normi virittely. Hyvin meni ruutuun, ensimmäisellä kerralla kyllä hieman reunaan ja käskytin uudestaan jolloin Jeriko korjasi keskelle ja siitä tietty palkka. Toiselle kerralla meni suoraan keskelle, joten siitä palkka ja lopetus.

Tunnari niin, että Rantasen Sari laittoi kapulat. Tehtiin vaihteeksi ihan sekaläjä, en antanut Jerikon nähdä kapuloiden vientiä. Tässä tuli taas se ongelma, että Jeriko ei aluksi edes tiennyt missä ne on, hyvin kyllä sitten lähti kun osoitin. Jatkossa pitää siis kyllä tehdä niin, että Jeriko näkee minne kapulat viedään, mutta niin ettei näe järjestelyä, eli asettelija blokkaa näkyvyyden. No mutta hyvin meni, Jeriko haisteli tarkkaan eikä koskenut vääriin ja toi oman. Sari naksautti tästä heti.

Paikallaoloissa 2,5 minuutin paikalla istuminen. Jäin itse vielä näkyville. Jerikon vieressä kiva bortsu. ;) Ryhdikkäästi ja hyvin istui koko ajan. Ihan alkuun vähän vilkaisi vieruskaveria, mutta kun murahdin tästä niin sama ei toistunut koko loppu aikana. Tosi hyvä!
Paikkamakuu tehtiinkin vain 1 minuutti, koirille yllätyksenä. ;) Käskytys EVL-luokan tapaan, me oltiin rivin päässä ja ensin aloittamassa ja ylösnousuissa sitten viimeisenä. Hyvin Jeriko pysyi maassa ensimmäiset vieraat käskyt, mutta viereistä edellisen käskystä meinasi nousta pystyyn. Tästä korjasin maahan, ja pyysin sivulle vasta kun muut oli vapauttaneet.

Oikein kivat treenit. Olen ylpeä itsestäni kun sain liikkeiden toistot rajoitettua noin vähiin! Hyvä minä! :D
Huomenna mennään Somerolle ratatreeneihin. Toivotaan ettei pelto ole aivan hirvittävän liukas ja että sääolosuhteet muutenkin suosii. :)

She has gone to the dark side

2012-01-10T20:07:00.000+02:00

Nyt mä aloin ilkeeksi. Ja olen tyytyväinen itseeni! ;) Olen jo pitkään herkutellut ajatuksella, että itse ärähtäisin rähiseville koirille jos omistaja ei itse sitä tee. Suoraan sanottuna olen jopa ajatellut, että pahimmat räyhät voisi käydä pyöräyttämässä hangessa. ;) Pokka ei ole koskaan kuitenkaan pitänyt tehdä mitään, olen vaan yrittänyt ohittaa parhaani mukaan. Pahimmat räyhät tekee Jerikon selvästi epävarmaksi, Jerikon on vaikea ottaa kontaktia, saattaa murista itse ja ohituksen jälkeenkin kiskoo hirveellä vauhdilla eteenpäin, on ihan kiihdyksissään. Viimeksi eilen rähiseviä fifejä ohittaessa mietin, että pitäisi itse ärähtää niille, kun omistajat ei sano mitään ja päästää vielä hyökkimään hihnassaan. Asia jäi kuitenkin taas vähän hautumaan.

Tänään sitten agilitytreeneihin lämmitellessä vastaan tuli iso saksanpaimenkoira joka liikkuu siellä päin ja räyhää aina kun näkee muita koiria. Aloitti sitten taas rähinän heti kun tultiin mutkan takaa ja omistaja kiskoi sitä tien sivuun ja komensi ilman kummoista vaikutusta. Onneksi sentään omistaja kuljetti sitä vasemmalla puolella tietä, niin on helpompi Jerikolle. Otin Jerikon viereen vasemmalle puolelle ja lähdin ohittamaan. Jeriko meinasi vähän murista ja korjasin siitä pienellä kiellolla. Sitten räyhähengen kohdalla asiaa sen kummemmin suunnittelematta polkaisin oikean jalan oikein voimalla maahan, hieman sinne oikealle kääntyen. Itse asiassa mun jalka teki sen itsekseen, en suunnitellut asiaa. ;)
Oliko sitten sattumaa vai yllätyksen tuoma hämmennys, mutta koira hiljeni. Ja Jeriko oli ohituksen jälkeen ihan erilainen kuin yleensä tuollaisten jälkeen, paljon rennompi ja otti itse muhun kontaktia iloisen näköisenä. Sain siis käytökselleni sen verta suuren vahvisteen, että aion tehdä noin jatkossakin. ;) Jopa niille pikku fifeille joiden tantta-emännät varmaan siitä mulle suivaantuu. Senkun. Jerikolle tästä oli selvästi hyötyä, kun sai multa viestin, että mä kyllä pidän sen puolia. Ja auta armias jos joku vielä jostain oven raosta hyökkää Jerikon päälle, sitten saatan käydä vähän pyöräyttämässäkin.. ;)

Tokoilua

2012-01-09T22:00:00.000+02:00

Käytiin tänään Tuijan kanssa parkkihallissa treenaamassa, olispas kivan lämmintä. ;)
Jerikon kanssa otettiin heti alkuun tunnari. Laitettiin kapulat paikoilleen, kun Jeriko vielä odotti autossa. Ensimmäinen lähetys oli vähän härö, kun Jeriko ei edes ensin huomannut kapuloita, meni tarkistamaan rasian jossa pidän kapuloita. Löytyihän ne kapulat sitten, Jeriko haisteli tarkkaan, nosti väärää, luopui siitä ja nosti sitten oikean. Tuija naksautti tästä (seisoi lähempää ja näki oliko oikea), palkka mun luota. Sitten pari uutta toistoa niin, että itse peitin kropalla oman asettamisen. Pari tosi hyvää toistoa tuli, eiköhän se varmuus taas tässä kasva, ettei niitä vääriä tarvitse ollenkaan ihmetellä.

Sitten seuraamista. Joka oli jotenkin aivan surkeeta, ei ollenkaan sitä Jerikon hienoa seuraamista mistä tykkään. Väljää, haahuilua mun mielestä, ei välttämättä tokotuomarin mielestä, mutta mun mielestä kun en tunne koiraa reidessäni enkä katsomatta tiedä varmasti missä se on.. Otettiin sitten seuraamista eri pituisissa pätkissä ja alkoihan se kunnollinen työskentely taas löytyä. Otettiin myös askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan, eikä kuulunut pihaustakaan. Vaikka yritin lelulla riekuttaa ja nostaa kierroksia. Ei nyt sitten päässyt siihen puuttumaan, ja tiedän kyllä että ääntelyä taas jännemmässä tilanteessa varmasti tulee. Vaikka oli tuollakin aikamoista vilinää ja kuulutuksia tuli hirveän kovalla äänellä.. :D

Ääntelystä tähän väliin sen verran, että ollaan edistytty ainakin jossain määrin. Jeriko nyt ensinnäkin ylipäätään tiedostaa ääntelynsä ja toisekseen tietää, että sitä ei oikein hyvällä katsota. Ääntelyä tulee siis arjessa lähinnä ulos lähtiessä ja siihen ollaan nyt puututtu. Jeriko odottaa eteisen käytävän päässä, mutta jos vinkuu tokaisen neutraalisti "oijoi" ja ohjaan Jerikon makuuhuoneeseen. Jos ääntely jatkuu, uusi "oijoi" ja ovi menee kiinni. Hiljaisuudella pääsee taas lähemmäksi ulko-ovea. Jeriko on siis selkeästi alkanut hiffata ideaa, nykyään on varsinkin Matin kanssa ulos lähtiessä usein jo aivan hiljaa (mun kanssa kierrokset vielä hieman korkeemmat), ja jos inisee niin lähtee usein jo omatoimisesti makuuhuoneeseen. Sunnuntaiaamuna kävi hassu juttu, kun oltiin lenkille lähdössä. Jeriko istui hiljaa käytävän päässä, mutta kipitti yhtäkkiä omatoimisesti makuuhuoneeseen ja vinkaisi sitten siellä! :D :D Mutta siis Jeriko alkaa tajuta, ja se on hyvä se. :) Uskon, että nyt meillä on jo oikeasti realistiset mahdollisuudet saada ääntely seuraamisessakin haltuun. Tuijan kanssa tätä pohdittiin, ja seuraavaa koetta ajatellen järkevä ratkaisuhan olisi keskeyttää seuraaminen kokeessakin jos ääntelee, muuten pian oppii, että siellä kyllä saa äännellä. Vaatii vaan itseltä aika lailla pokkaa pistää seuraaminen nolliksi ja siinä sivussa sanoa hyvästit ykköstulokselle heti ensimmäisen liikkeen kohdalla.. Mutta se olisi JÄRKEVÄÄ.. Huah. Kai se on vaan treenattava parhaansa mukaan ja henkisesti valmistauduttava siihen, että jos ääntelee niin seuraaminen keskeytetään. Onneksi Jerikon ääntely rajoittuu vain seuraamiseen!

Takaisin asiaan. Kaukkareita tehtiin. Hyvin meni isosta häiriöstä huolimatta ja vaikka tein vähän reilulla VOI-etäisyydellä. Myös liikkeestä istumista tehtiin ja otin nyt virittelyn käyttöön, kolme toistoo taisin ottaa ja kaikki tietenkin aivan nappiin niin kuin ei olisi koskaan mitään epäselvyyttä ollutkaan. :D

Vielä lopuksi lyhyitä epäsäännöllisiä seuraamispätkiä. Nyt alkoi Jerikon kylki tuntumaan reidessä, alkoi taas intoa löytymään. :)

Näillä jatketaan. Kokeenomaista palkkaamista ja treenaamista pitäisi ottaa nyt enemmän.
Niin joo, ollaan otettu merkki taas ohjelmistoon, nyt sillä matalalla merkkikartiolla. Muutamia toistoja ensin hiirimatolla ja sitten ilman hiirimattoa sheipaten. Herkästi meinaa alkaa tarjoamaan nenäkosketusta merkkiin, mutta tänään ei kyllä Tuijan kanssa treenatessa, hyvältä näyttää nyt. :) Vauhtia ja etäisyyttä vaan liikkeeseen jatkossa. Ja sitten voisi alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa ja ruutuun lähettämistä merkiltä..

Talvi saapui!

2012-01-08T12:34:00.000+02:00

Nyt se talvi sitten vihdoin tuli, ihan yllättäen. Tänään käytiin lenkillä Nastasian ja Milo-bcu:n kanssa Kaupissa. Eksyttiin useampaankin kertaan ja lenkki venyi kaksituntiseksi, mutta mikäs siinä hienossa säässä lenkkeillessä. Pojatkin tuli ihan hyvin juttuun. Aluksi Jerikoa selvästi jännitti, nyt on ollut lähiaikoina vähän liiaksi huonoja kokemuksia, kun viime keskiviikkonakin Jeriko sai agilityhallin ovella yllättäen kaksi koiraa kimppuunsa. Ai että kun mua silloin ärsytti!! ;(
Mutta melko nopeasti Jeriko alkoi rentoutumaan ja pojat juoksenteli keskenään.
Välillä jommalle kummalle tuli epävarma olo ja nostettiin karvoja tai murrattiin niin että tilaa pitäis saada, mutta kun kummatkin pojat on niin kilttejä niin ei ollut mitään vaaraa, että tilanne olisi siitä miksikään äitynyt, kun toinen antoi sitten kiltisti tilaa. :)
Ja lähti pojat sitten kivasti leikkimään, juoksivat keskenään ja loppua kohden myös kyttäysleikit tuli mukaan. Oikein kiva lenkki ja Jerikokin sai vaihteeksi kivaa urosseuraa, ettei jää siihen käsitykseen, että ne kaikki haluaa käydä päälle. Kiitos lenkkiseurasta! :)

Ulkoilutin myös vanhaa pokkarikameraa ja sain muistutuksen miksi se on huono. Kuvat ei tietenkään vastaa järkkärin laatua, mutta patteritkaan ei kestänyt paria kuvaa enempää kun kylmässä vielä purkautui nopeammin vaikka oli ihan täydet lähtiessä.. Tässä siis kahdesta saadusta kuvasta se parempi. :D

Voittaja-luokan korkkaus

2012-01-06T19:52:00.000+02:00

Tänään sitten korkattiin voittaja-luokka Pieksämäellä, tuomarina Riikka Pulliainen. Tuija lähti matkaseuraksi ja mentiin jo torstaina Tuijan vanhempien luoksi Leppävedelle yöksi, sieltä sitten aamulla loppumatka Pieksämäelle. Oli kyllä mukava näin, ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan herätä. Tosin nukuin kyllä hieman huonosti, kun näin koko ajan unta, että ollaan jo myöhässä ja heräilin katsomaan kelloa! :D

Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, noin 45 minuuttia ennen suunniteltua luokan alkua. Hyvä niin, koska paikkamakuut alkoikin reilu puoli tuntia etuajassa! Onneksi me oltiin viimeisessä (kolmannessa) ryhmässä, niin ehti siinä hetken vielä rauhoittua. Jerikolla oli kyllä tosi hyvä vire, rauhoittui hyvin ja paikkamakuuseen mennessä oli hyvin kontaktissa. Ensimmäisellä käskyllä alas ja ylös. Makuun aikana Jeriko oli hieman heilutellut häntää vieruskaverille (aussiuros), puheista päätellen paljonkin, mutta videolta katsottuna itse asiassa hännän heiluttelu oli hyvin vähäistä, pari huiskausta silloin tällöin, ei todellakaan mitenkään sen oloisena, että lähtisi leikkimään, kunhan morjesteli. ;)
Paikkamakuusta pisteitä 9,5.

Seuraaminen 6,5: Jeriko oli ihan sika hyvässä vireessä ennen kehää, kun nakin kanssa työstin, ihan hiljaa oli ja tosi hyvässä kontaktissa, mutta kehässä alkoi taas ääntely. Ei nyt mitään mahdottoman kovaa, mutta hiljaa jatkuvasti jurnutti. Ääntelyn minimoimiseksi olin ajatellut, etten käskytä lisäkäskyjä vauhdin muuttuessa, mutta sitten meni haahuiluksikin. Hiekkapohja oli Jerikolla uusi tuttavuus ja ilmeisesti täynnä mielenkiintoisia hajuja. Ei todellakaan mitään Jerikon parasta seuraamista. Puolessa välissä annoin sitten kuitenkin juoksuun lähtiessä uuden käskyn, että tulisi paremmin mukana ja sitten selkeästi paransikin.

Istuminen seuraamisen yhteydessä 0: Jäi seisomaan. Tää on kyllä hassu, kun jo viime kesänä BH-kokeessa Jeriko on tehnyt ton ihan varmasti, mutta nyt taas on käynyt epävarmaksi. Ja toisaalta kuitenkin välillä nytkin tekee tosi hyvin istumisia eikä yhtään arvo (ennen yksilöliikkeitä pyysin pihalla kerran ja heti oikein), mutta sitten välillä taas arpoo. Paljon on kiinni omasta käskyttämisestäkin, että millä äänensävyllä ja painotuksella sen sanon, mutta nyt mielestäni sanoin sen niin kuin pitäiskin, mutta silti meni väärin..

Luoksetulo 9,5: Tosi hyvät pysäytykset. En itse asiassa ole edes varma mistä puolikas piste lähti.

Ruutu 9: Jeriko meinasi ruudussakin jotain hajua haistaa ja jäi aivan ruudun reunaan, en kuitenkaan uskaltanut antaa uutta käskyä, koska en ollut yhtään varma mihin suuntaan se sitten lähtisi, käskin vaan maahan ja siellähän se oli, aivan rajalla, mutta kuitenkin sisällä! :D Seuraamaan tuli hyvällä vauhdilla ja hyvin jarrutti viereen.

Hyppynouto 8: Kapula oli sellainen ohjatun noudon kapula. Ei olla tällaisella harjoiteltu kuin joskus muutama toisto 1-1,5 vuotta sitten, Jeriko katsoi murto-osa sekunnin ajan, että "mikä tää on", mutta nappas suuhun ja toi hyvin. Ja luovutti heti ensimmäisellä!!! :D Ennakoi perusasentoon siirtymisen liikkurin käskystä.

Metallinouto 9: Otin tässä ihan reippaasti itselleni aikaa kapulan lämmittämiseen. Muutaman suorituksen näki, kun ohjaaja lähti heittämään heti kun kysyttiin ja nouto meni plörinäksi, kun oli vielä niin kylmä ja ällö. Lämmitin siis vielä hetken liikkurin kysymyksen jälkeen ja heitin vasta kun tuntui, että on tarpeeksi lämmin. Ravilla toi takaisin, mutta hyvä pito, luovutus ja siisti nouto.

Tunnistusnouto 0: Harmin harmi! :( Jeriko nosti oman, tiputti sen, haisteli vääriä ja otti yhden suuhun, luopui siitä ja toi oman.

Kaukkarit 7: Etukäteen olin ihan varma, että Jeriko ei nouse ollenkaan ja nollaa tän liikkeen! Mutta kävikin päin vastoin, tuplakäsky maahanmenoon, kaikki nousut yhdellä käskyllä ja täysin puhtaasti, ei liikkunut yhtään, mutta viimeinenkin maahanmeno tuplakäskyllä! :D Harmi juttu, mutta jos olisi nousut uupunut, niin olisin ollut siitä enemmän hermona, koska ne on ennenkin jökittänyt. Tää oli nyt vaan joku "työtapaturma". Ja tuomari kehui Jerikon tekniikkaa. :)

Kokonaisvaikutus 8: Ihan hyvä, mutta välillä Jeriko jäi liikkeiden välissä haistelemaan sitä maata. Ei siis mitään Jerikon parasta työskentelyä.

Yhteistulos siis 208 pistettä ja VOI3-tulos. Ei siis mennyt ihan putkeen, mutta ei nyt ihan perseelleenkään. Olin ihan varma, että kaukkarit nollaantuu ja ettei Jeriko luovuta kapuloita ensimmäisellä eikä välttämättä toisellakaan, mutta ne meni hyvin. Eli ei tarvitse niin paljon harmitella, sattuneet virheet oli sellaisia, että ne nyt vaan treenataan, ei suurempia paineita. :) Liikkeestä istumiseen aion ottaa virittelyn käyttöön, että Jeriko osaisi paremmin ennakoida mikä jäävä on tulossa. Tunnarin kanssa vahvistetaan oman nostamista, heti kun oma nousee NAKS, ja palkka mun luota, että jäis toi väärien tarkistaminen. Hassu, kun on alkanut tollaista tehdä, kun pitkään teki aivan puhtaita toistoja, että heti kun oma löysi niin toi sen. Mutta siis toisaalta tiedän, että se on ihan saavutettavissa, enemmän tarvii siis vaan naksutella oman merkkaamista. :)

Ja sitten se ääntely... Sen kanssa edelleen taistellaan, olin jo toiveikas ennen kehää, ettei Jeriko ääntelis kun oli niin hyvä vire, mutta kyllä se sitten kehässä taas nousi. Treeneissä jatkossa palkkaan Jerikoa seuraamisesta hillitymmin, tai ainakin ensin aina kokeenomaisesti silittäen ja sitten vasta lelu. Ja lelua aletaan pitämään "takapalkkana", tässä tällä viikolla treenatessa huomasin, että Jeriko kokoaa itseään paljon paremmin kun palkka jää taakse. Jostain syystä en sitä sitten kokeessa kuitenkaan muistanut/uskaltanut tehdä, kun on niin tuore havainto.. Mutta siis näillä jatketaan, kyllä Jeriko pystyy olemaan hiljaa, itse olen mokaillut tän koulutuksen kun on ikinä ylipäätään päässyt aloittamaan tollasen. Mutta siis hiljaisuus on ihan saavutettavissa, onhan ääntely jo vähentynyt kuitenkin paljon siitä mitä se oli pahimmillaan, treenejä siis jatketaan. :)

Tuija oli tosiaan mukana ja kuvasikin kokeen, mutta kun on vieras kamera niin kaikki ei mene ihan nappiin, tarkennus oli nyt osunut aitaan kehän laidalla, eikä liikkeistä kauheasti saa selvää. Siksi ei nyt videoita näytillä. Sen verran kuitenkin näen itse niistä, että videot ajaa tehtävänsä, iso kiitos Tuijalle joka tapauksessa seurasta ja Tuijan vanhemmillle kiitos majoituksesta ja ruuista! Käytiin myös kokeen jälkeen Halmialan Marjon luona kahvilla, kiitos Marjo kahveista ja herkullisesta mutakakusta! ;)

Ps. Pieksämäen liikkuri on vähän hassu.. ;)

Tavoitteita vuodelle 2012

2012-01-03T15:26:00.002+02:00

En aluksi meinannut mitään tavoitteita alkaa listaamaan, mutta sosiaalisen paineen vuoksi teen sen kuitenkin. ;)

Se nyt on sanomattakin selvää, että toivon että koira pysyy terveenä jne., se on siis kuitattu tällä. Lyhyesti virsi kaunis:

Toko: EVL-luokan korkkaaminen, ykkös-tulokseen/tuloksiin toki tähdätään.. Toivon mukaan ei jumituta siis koko vuodeksi VOI-luokkaan! ;)
Agility: Kakkosiin tai jopa kolmosiin siirtyminen.
Paimennus: PPR ja PAIM1, runsaasti paimennustreeniä kesän aikana ja ehkä jopa PAIM2 loppusyksystä.. ehkä...
Jälki: Loppukesästä ehkä kokeeseen ja JK1..
Tarkoitus olisi myös käyttää Jeriko luonnetestissä ehkä huhtikuun tietämillä...

Mitä sitten saavutettiin kuluneena vuonna? Mitään tällaisia varsinaisia tavoitteita en ollut silloin asettanut, pitkin hampain tein sen nytkin. Lähinnä treenailtiin ja sitten jossain vaiheessa tajusin, että ollaan melko valmiita ja ilmoittauduin kokeisiin. :D Ilman varsinaisia tavoitteitakin pärjättiin kuitenkin ihan hyvin. :)

Tokoura korkattiin 30.1.2011 Porissa. Silloin nollaantuneesta paikkamakuusta huolimatta ykköstulos. Tämän kokeen jälkeen ongelma paikkamakuun kanssa jäikin vähän päälle (Jeriko tykkäsi lähteä tyttöjä moikkaamaan), käytiin yksi ALO0 hakemassa (pisteet olisi kait riittäneet ALO3:seen, mutta paikkamakuusta kun lähti muita häiriköimään niin tuli nolla), ja yhden kokeen peruin vaikkei rahoja takaisin saanutkaan. Sitten sitä treenailtiin pitkän aikaa avointa luokkaa varten. Avoin luokka korkattiin 14.6. AVO2-tuloksella, perään toinen AVO2 ja AVO3, kaukkareissa jumittaminen nousi ongelmaksi. Lopulta saatiin sekin kuntoon, ja AVO1:set tuli sitten peräkkäisistä kokeista. Ihan tyytyväinen olen siis. :)
BH-koe suoritettiin myös hyväksytysti.

Agility-harrastus aloitettiin syksyllä Hanna Löytynojan ryhmässä ja talven aikana varattiin myös oma vuoro. Kisakentille lähdettiin 25.8., Jeriko siis 1 v 8 kk. Heti ensimmäisissä kisoissa alkaen nolla on ollut useasti kiinni yhdestä riman tiputuksesta, joten ilman nollia päättyi tämä vuosi. Kuitenkin ihan tyytyväinen olen edistymiseen myös tällä saralla, vaikka loppuvuodesta tajusin kuinka paljon puutteita vielä onkin. Mutta me kehitytään. :)

Paimennus aloitettiin hiljakseen jo syksyllä 2010, noin kerran kahdessa kuussa tahdilla. Kuluneen vuoden aikana treenitahti on kiihtynyt, talven aikana käytiin treenailemassa noin kerran kuussa Somerolla, kesällä parhaimmillaan pari kertaa viikossa. Päästiin myös treenaamaan kaverin vanhempien kotieläintilalle, jossa aloitettiin aikuisten uuhien kesyttäminen. Koiraan tottumattomat aikuiset uuhet olikin odotettua vaikeampia, ensimmäinen hyökkäys päälle tuli yllätyksenä niin koiralle kuin ohjaajalle. :D Yllätyksenä tuli myös se, kuinka hyvin Jeriko piti paikkansa ja luki lampaita, uskalsi antaa painetta kun piti ja näyttää pullikoiville isoille lampaille kuka käskee, ja ennen kaikkea kehittyi kesän aikana huimasti! Kehitykseen paimennuksessa olen kaikkein eniten tyytyväinen vaikkei mitään tulosta vielä olekaan. :)

Jäljestyksen suhteen ollaan menty vaihtelevasti, välillä motivaatio on ollut aivan hakusessa, mutta loppukesästä olin kovastikin innostunut metsässä rämpijä ja Jerikokin kehittyi hyvin. Sitten tuli mun oma jalkaleikkaus joka esti metsässä kulkemisen juuri kun olisi ollut suurin motivaatio ja parhaat säät. Jäljestykset sitten jäi ensi kesään. Olen kuitenkin toiveikas Jerikon loppukesän kehityksen vuoksi, ensi kesänä jos motivaatiota riittää ja kesän aikana muilta lajeilta (lue: paimennus, paimennus, paimennus) ehditään jälkeä treenaamaan, niin loppukesästä voisi ajatella menevänsä jälkikokeeseen. PK-hyppy on varmaan se suurin haaste meille..

Käytiinhän me muutamissa näyttelyissä, niistä ei menestystä herunut. Lohdutukseksi sain kuulla viisaita sanoja; "Brains before beauty", ja toden totta näyttelytulokset ei minulle juuri merkkaa. Näytelmät on siis varmaan nyt nähty, vaikka en nyt ihan täysin mahdottomana vaihtoehtona pidä sitä, että joskus jossain kävisi. Toisaalta kysyn itseltäni, että "miksi", enkä oikein osaa sanoa mitään syytä miksi näyttelyissä pitäisi käydä.. Joten saas nähdä, don't hold your breath! ;)

Vuoden ensimmäiset treenit

2012-01-01T16:40:00.000+02:00

Tehtiin tänään omalla parkkipaikalla pieni treeni ennen kuin lähdettiin lenkille Tean kanssa. Treenattiin hyppynoudon palautusta vinoista kulmista. Nyt Jerikoa ei saanut hämättyä millään realistisilla tai liioitellunkaan vinoilla kulmilla, suoritti hypyn erehtymättä. :)

Tunnarista luin juuri koeohjeesta, että ohjaaja saa itse päättää näkeekö koira kapuloiden asettelun. Olen jotenkin luullut, että sääntö sanoisi, että pelkkä ohjaaja kääntyy, koska olen nähnyt liikettä suoritettavan lähinnä sillä tavalla. Itse kokisin kuitenkin luontevammaksi tehdä niin, että Jeriko kääntyy mukana, koska: 1. mun pitää erikseen käskyttää että saan Jerikon jäämään paikoilleen kun luonnostaan yrittää seurata käännöksessä, 2. jos Jeriko ei itsekään näe kapuloiden asettelua, niin ei ainakaan voi tulla kiusausta käyttää pelkästään silmäänsä vaan nenän on pakko olla auki.
No, nyt tehtiin harjoitusta sitten niin, että Jeriko kääntyi myös selin. Jeriko on nyt parilla viime kerralla tehnyt niin, että nostaa oman, mutta haistelee vielä muut läpi tai saattaa pudottaa oman, käydä muut läpi ja tuoda sitten taas oman. Jos oma tolleen tippuu suusta niin siitähän lähteekin sitten jo pisteitä. Olin sitten ajatellut, että pitää vahvistaa sitä, että kun oma löytyy niin muut voi unohtaa, naksauttamalla heti nostaa oman. Unohdin tämän sitten aluksi ja ensimmäinen toisto olikin sitten juuri sellainen, että Jeriko nosti ensin oman, sitten pudotti sen ja haisteli loput läpi, ja nosti sitten taas oman uudestaan. Kaksi muuta toistoa tehtiinkin sitten niin, että Tea naksautti kun Jeriko nosti oman. Tällaisia harjoituksia nyt ennen koetta sitten vielä lisää.

Ruutuun meni heti ensimmäisellä ihan oikein, tosin sinne ruudun reunaan, mutta ihan kyllä nauhojen sisäpuolelle. Itse vaan tykkäisin, että olisi keskellä eikä niin lähellä reunaa, jatkossa tehdään siis toistoja myös alustan kanssa niin, että vahvistetaan sitä keskustaan menemistä. Toisella toistolla vähän lähemmäksi keskustaa menikin ja jätin sitten siihen.

Metallikapulan pitoa sitten myös. Tosi hyvin kyllä Jeriko piti. Mulle tuli myös mieleen, että kun EVL:ssä on hyppynouto metallilla, niin nousisiko siinä niin kierrokset, ettei metalli haittaa? Ja jos nousee, niin olisiko siitä hyötyä jo voittajaan oikean fiiliksen hakemisessa? Niinpä sitten tein metallilla hyppynoudon ja ihan sikahyvin meni, tosi tukeva ote ja kaiken lisäksi Jeriko ei meinannut luovuttaa kapulaa mulle, irrotti vasta kolmannella käskyllä! :D :D Siis ei mikään kiva juttu sinänsä, koska tää irrottaminen on kyllä hieman ongelmallista muutenkin ja vähän pelottaa, että tekee kokeessa vähintäänkin puukapulalla ton, mutta metallin kanssa siinä mielessä erittäin positiivista, että nyt löytyi ainakin se oikein fiilis mitä olen hakenut. Nyt sitten vaan luovutusten hinkkaamista. ;)

Vähän myös seuraamista tehtiin. Aivan pienen pientä ääntä meinasi välillä tulla, mutta pysäytin sitten ja jatkettiin kun oli hiljaa. Pari kertaa siis aivan hiljainen ääni ja sitten olikin hiljaa.

Lenkin lomassa tuli niin hyvä paikka tehdä esineruutu, että tehtiinpä sekin. Tallattiin ehkä noin 35x50 alue, saattoi olla myös syvempi. Tea vei hanskansa takarajalle. Jerikolla on kyllä alkanut myös esineruudussa odotellessa kierrokset nousemaan, alkaa joku ihme palosireeni soimaan, mutta nyt puutuin siihenkin. Lähti kuin tykin suusta ja suoraan takarajalle, siellä pari kierrosta kun tarkensi ja hanska löytyi alta 10 sekunnin. Siihen jätettiin, halusinkin tällaisen helpon harjoituksen väliin, kun viime kerroilla on joutunut työskentelemään enemmän.

Oikein onnistuneet ja kivat treenit siis tälle päivälle. Ja limakin lähti vähän irtoamaan, eli eiköhän tässä huomenna taas olla jo ihan hyvässä kunnossa. :)

Uusi vuosi 2012

2012-01-01T09:36:00.000+02:00

Pitihän mun tietenkin kipeäksi tulla uudeksi vuodeksi. Torstaina alkoi nuha ja kurkkukipu, mutta aattelin että tää on joku ihan perus pikku flunssa ja lähdin perjantainakin töihin vaikka aamulla oli vähän heikko olo. Jouduinpa sitten lähtemään kesken päivän kotiin, kun iski sellainen heikotus ja huono olo, ettei pystynyt enää olemaan. Äkkiä kotiin ja nukkumaan peiton alle, mutta parin tunnin nukkumisesta huolimatta ihan kuollut olo ja kuumekin nousi ensimmäistä kertaa aikoihin. En muista koska olisi viimeksi ollut noin kipeä olo.. Hädässä taas ystävä tunnetaan: Tuija otti Jerikon mukaansa lenkille ja Jeriko pääsi sitten Ronjan kanssa juoksemaan 1,5 tunnin lenkillä. Aattoaamuna mulla oli edelleen vähän kuumetta ja Tuija otti Jerikon taas mukaansa. KIITOS TUIJA! :)

Päivän aikana olo parani huomattavasti ja kuume laski. Tuija oli kutsunut luoksensa niin, että Jerikokin sai tulla mukaan, mutta Matti jäi kotiin omien kavereidensa kanssa. Me matkustettiin sitten bussilla Jerikon kanssa Tuijalle. Käytin koirat parinkymmenen minuutin lenkillä ulkona viiden-kuuden välillä kun tulin Tuijalle. Ulkona paukkui jo aika lailla, ja varsinkin yhdessä kohtaa reitin varrella ammuttiin innokkaasti raketteja ja räjäyteltiin paukkuja. Koirat oli niin kuin ei mitään. Tuntui ettei Jeriko edes huomannut koko paukkuja haisteluiltaan, Ronjan leikittämisiltään ynnä muilta. Ei noteerannut niitä mitenkään, oli sitten pelkkä paukku tai taivaalla välkähtävä raketti. Kotiin käveltiin yhden jälkeen (matkaahan Tuijalta meille on se noin 2 km). Silloinkin toki vielä paukkui eikä vaikuttanut Jerikoon mitenkään. Päätin sitten uhmata kohtaloa ja seisahduin paikoilleen tekemättä mitään ja odottamaan paukkua. Jeriko istui ja katsoi jonnekin, ja pamahduksen kohdalla oli taas niin kuin ei huomaiskaan, jatkoi vaan samaan suuntaan katselua. Siis jos tosta koirasta tulee luonnetestissä jotain muuta kuin laukausvarma niin olen kyllä todella yllättänyt! Toisaalta olen kyllä jo aiemmin ollut sitä mieltä, esim. paimentaessa toissakerralla metsikön takaa kuului jatkuvasti laukauksia (jotkut ampumaharjoitukset menossa ilmeisesti) eikä silloinkaan Jeriko noteerannut pamauksia, mutta tämä kyllä vahvisti käsitystäni asiasta! :)

Hassua oli, kun käytiin H-hetkellä pihalla katsomassa ilotulituksia ja meillä koirat jäi kyllä musiikkia kuuntelemaan sisälle, niin Tuijan naapurista tuli mies pihalle mäyräkoiran kanssa ja käväisi vaan jotain roskia heittämässä tms. Siis selvästikin tahallaan ulkona juuri sillä hetkellä. Mutta onhan se niin, että paukkuarka metsästyskoira on täysin kelvoton metsästyskoira, joten ei sen pitäisikään mistään paukuista hätkähtää. Hassu kontrasti vaan, kun yleensä koiria varjellaan ilotulituksilta ja neuvotaan pitämään visusti kiinni ja käyttämään ulkona hyvissä ajoin päivällä, niin tämä setä tulee pihalle just silloin pahimpaan paukkeeseen. :D Tosin kyllä mäkin vähän rikoin näitä varotoimia......................

Kipeenä oleminen on nyt pahasti haitannut mun treenaamista kokeeseen. Perjantaina illalla ja lauantaina aamulla olisi ollut tarkoitus treenailla, mutta jäi väliin. Nyt on edelleen hieman tukkoinen olo, mutta mähän menen treenaamaan, katsotaan vielä saanko treeniseuraakin vai lähdenkö yksin. ;)

Paimennustreeniä

2011-12-29T17:21:00.001+02:00

Tänään oltiin Mahnalassa taas Vellun ja Theban kanssa paimentamassa. Harjoittelin kaaria, erityisesti oikean puoleista kaarta, jonkin verran ajoa, lampaan ja aidan väliin menemistä (vaikka nämä lampaat kyllä väistävätkin aika liukkaasti) ja kertaalleen tehtiin jakokin. Hakukaarella kiinnitin huomiota loppuosan pyöreyden lisäksi siihen, että Jeriko hidastaisi sopivasti sinne eikä juoksis vaan täyttä päätä tasapainoon ja siitä läpi ja kohti jos en käske maahan. Kaari vasemmalle olikin nyt suorastaan täydellinen, enpä oikein keksi mitään valittamista. Tosi hyvällä draivilla lähtee kummallekin kaarella ja hyvänmuotoisena tekee alun, mutta erityisesti vasemmalla kaarella myös kaaren loppuosa on tosi hyvän mallinen ja tarpeeksi etäällä lampaista, ja Jeriko jopa hidastaa itse ja käy maahan vaikken käskyttäisikään. Oikea kaari oli myös nyt alkuosaltaan tosi hyvä ja aivan loppua lukuunottamatta myös, mutta vielä vähän haluan sitä hioa paremmaksi. Oli se jo nyt tosi hyvä, ja kun vaadin loppuosalta tiettyä muotoa ja hidastamista, niin treenin aikana Jeriko alkoikin tekemään senkin haluamallani tavalla. Kuitenkin olin puolessa välissä auttamassa, jotta näen miten Jeriko lopun tekee (muuten ei puiden takaa näkisikään, kun tehtiin melkein koko aitauksen pituista hakua, n. 50 metriä). Vasemman kaaren Jeriko teki niin luotettavasti mun vaatimusten tasolla, että pystyi hyvin lähettää metsikköönkin hakemaan ja puiden välistä tihrustamalla näin, että hienosti meni. :) Hyvä treeni! :)

Lisäys: Jeriko on muuten hassu. Odotetaan aina vuoroamme aitauksen sisällä, joten Theba ja Vellu siis myös aitauksessa kun me treenataan. Treenin aikana Jeriko saattaa juosta kaarella aivan täysiä läheltä Theban ohi noteeraamatta koko tyttöä. Vellu sanoi, että kerran näytti siltä että juoksee päin, mutta oli kuitenkin mennyt ohi. Mutta kun sanon "riittää", niin Jeriko juoksee häntä hulmuten liehittelemään Thebaa (ja Vellua), aivan kuin sanoen "Näitkö kuinka taitava mä olin? Näitkö kuinka hienosti meni?" :D Hassu kuinka täysillä se on hommissa ja sitten kun hommat loppuu niin täysin vapaalla ja niin ylpeä itsestään. Paimennuksen yksi hienoimpia puolia kyllä onkin se, kuinka iloinen ja tyytyväinen itseensä Jeriko itse tuntuu olevan. :)

Operaatio "hiljaisuus" ja muita treenailuja

2011-12-27T19:16:00.001+02:00

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Jerikohan on bordercollieksi jopa melko hiljainen. Mutta siitä huolimatta se pienikin vinkuna mitä siitä lähtee, on alkanut siinä määrin ärsyttää, että päätin että se loppuu nyt. Ovella ei siis enää vinguta eikä ulos pääse jos pitää mitään ääntä. Sen puoleen mitään tehtävää tehtäessä vaikka oltais vaan ulkona lenkillä ei vinguta eikä haukuta. Toi ovella vinkuminen ennen ulos lähtemistä on kyllä varmasti vaikeasti kitkettävissä kun sellaisen tavan on päässyt oppimaan. Mutta uskon, että kun tähän ääntelyyn nyt puututaan niin lopulta tajuaa ja sitten se vähenee ja toivon mukaan loppuu kokonaan. Enhän toisaalta voisi mitenkään vaatia Jerikoa olemaan hiljaa seuraamisessa, jos kaikissa muissa kierroksia nostattavissa tilanteissa saa pitää älömölöä.. Eli siis nyt saapuu hiljaisuus. ;)

Nyt ollaan siis aluksi puututtu vinkumiseen ovella ja liitetty siihen virhevihje "oijoi", jota nyt olen alkanut käyttämään myös treenatessa. Tällä pyrin siis siihen, ettei käsitä, että kiellän itse liikkeestä, vaan nimenomaan siitä ääntelystä, siksi ääntelylle ihan oma kieltonsa. Olen siis harjoitellut Jerikon kanssa ulkona puiden kiertoja, missä Jeriko yleensä haukkuu, ja alkoihan se hienosti tekemään hiljaakin. Samoin jalkojen välistä pujottelu on aina ollut hyvin paljon kierroksia nostattavaa, mutta sekin onnistuu nyt hiljaa vaikka tekeekin tiukkaa. Seuraamista olen myös pyytänyt kepin kanssa, kun Jeriko on oikein kierroksilla ja keppi kainaloon, kyllä meinaa ääntä tulla, mutta koko ajan vähemmän. Tässäkin ajattelin, että täytyyhän mun nyt opettaa sille kunnolla, että korkeillakin kierroksilla pitää olla hiljaa, koska kokeessa Jerikolla aina on kierrokset katossa. :D Ei siitä paljon lohtua ole, jos Jeriko osaa olla hiljaa normitreeneissä perusvireellä, jos sitten korkeessa vireessä pakka leviää.
Mutta siis tällä jatketaan niin varmasti tulee hyvää jälkeä ja Jeriko oppii paremmin patoamaan. :)

Nyt ei juuri olla tokoiltu, perjantaina viimeksi, mutta sitten kyllä joulu rauhoitettiin treenailuilta. Perjantain treenistä lyhyesti sanottuna seuraaminen tosi hienoa, askelsiirtymät hyviä, kaukkarit hyvät. Vaikka edelleen välillä saattoi seiso-maahan vaihdossa jompi kumpi jalka liikkua ehkä pari senttiä, mutta kun en näe samaan aikaan toista jalkaa niin en voi varmasti sanoa, että oikaiseeko vaan lantiota jos on ollut vino, perstuntuma sanoisi, että oikaisee vaan lantiota eikä toinen jalka välttämättä liiku ollenkaan..
Ruutua tehtiin myös, hyviä ja vähän vähemmän hyviä lähetyksiä tuli, mutta kuitenkin siinä määrin, että kokeessa saisin liikkeen kyllä onnistumaan kun vaan käskyttäisin maahan enkä odottaisi, että Jeriko itse hakee keskelle. Metallikapulan pitoa seuraamisesssa otettiin myös, tosi hyvä oli kyllä. :) Niin ja hyppynoutoa penkin yli, bueno. :)
Ei ole enää pitkä aika kokeeseen, joten tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä aika vetää liikkeet kokeenomaisesti läpi ja sitten jatkaa taas yksityiskohtien treenaamista. Katsotaan jos vaikka torstaina pääsis treenailemaan niin, että joku liikkurois..

Tänään meni Päivin agilitytreenit tosi hyvin. Ensin mentiin koko rata läpi ja yksi rima vain tippui, vaikka sainkin ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen ja tuntui että olin koko ajan hieman jäljessä. Mutta rata läpi! :) Sitten hiottiin vähän yksityiskohtia, valssilla tiukkaan kääntymistä, putkelle irtoamista kun itse juoksen sivulle putken suuntaan, keppien lähdön hakemista kun persjätän juuri ennen keppejä ja kepit tiukassa kulmassa, kepeillä leijeröintiä.. Hienosti alkoi kyllä kaikki sujumaan, ei nyt ensimmäisellä toistolla, mutta kuitenkin. :) Jeriko itse asiassa kääntyy tosi hyvin ja ihan melkein kuiskatulla "tässä" komennolla juuri ennen hyppyä, kun vaan ajoittaa sen oikein. Eli tähän siis pitää kiinnittää huomiota. Rata meni kuitenkin tosiaan hyvin ja mun itsetuntoni agilityohjaajana sai taas vähän tuulta siipiensä alle. ;)

Lisäys: Ai niin, joulun kunniaksi kameran toinen objektiivi meni rikki (tarkennus ei toimi). Piti kuvailla Jerikon temppuja, mutta sisällä hieman haastavaa pitkällä 55-250 mm objektiivilla kun kohteet tuppaa olemaan vähän liian lähellä..

Hauskaa Joulua ja onnea vuodelle 2012! :)

2011-12-23T18:51:00.001+02:00

Toivottavat: Lulu, Lalli ja Jeriko sekä isäntäväki ;)

Paimennusta, tokoa ja esineruutua

2011-12-21T21:49:00.000+02:00

Sain sovittua, että lähdin töistä tänään ajoissa ja päästiin sitten valoisaan aikaan vielä paimentamaan. Jeriko oli tänään kyllä tosi hyvä, heti eka kaari todella hyvä! :) Sitten vaan hiottiin asioita vielä paremmiksi, tehtiin pitkiä hakukaaria ja jonkin verran ajoa, ja erityisesti keskityin Jerikon ilmeeseen. Halusin hakea parempaa tempoa, niinpä harjoiteltiin ajossa nimenomaan maasta nousemista oikealla ilmeellä (rauhallisesti kyyryssä) ja ajamista rauhalliseen tahtiin, jos Jeriko meni mielestäni liian lujaa niin maahan. Poispäinajossa tämä onkin helppo toteuttaa ja menee mun mielestä paremmin kuin peruskuljetus, missä Jeriko meinaa ajaa lampaat musta ohi. Sitten hain myös hakukaarelle hidastamista kaaren loppuun, ja lopulta alkoikin hidastamaan. Maahan-käskyllä tietty saan Jerikon pysähtymään, mutta toivoisin, että se myös itse tajuaisi paremmin pitää sopivaa tempoa. Mutta siis onnistuneet ja kivat treenit. Jeriko ei edes juurikaan inissyt odottaessa, kaksi kertaa laitoin sen aitauksesta pihalle hiljaisen ininän vuoksi, mutta sitten oli hiljaa. :)

Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)

Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D

Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)

Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..

Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)

Sunnuntaiaamun loskatreenit

2011-12-18T16:17:00.000+02:00

Olosuhteiden riemuvoitto, vettä tulee ja maa aivan loskassa, märkää on. Viime syksynä/alkutalvesta ostamani GoreTex-lenkkarit on kaiken lisäksi ilmeisesti jo sanomassa sopimustaan irti ja vuotavat ainakin kaikista mahdollisista saumoista, kengät kastui jo ennen kuin pääsin kentälle. Olisi pitänyt laittaa ne viikko sitten ostetut törkykalliit Merrelin vedenpitävät pitkävartiset kengät, olis varmaan jalat pysynyt paremmin kuivina. Yritin vaan jotenkin ajatella, että en voi käyttää niitä koko ajan vaikka tosi hyvät onkin, mutta ehkä sitten heitän muut kengät nurkkaan ja pidän niitä aina, vaikka sisälläkin, on ne vaan niin hyvät! :)

Treeniseurana tänään Sari ja Tuija. Ensin tehtiin paikkamakuu 4 minuuttia, häiriöksi ohi kulki myös berninpaimenkoira, joka olisi kai kovasti tykännyt mennä moikkaamaan makaavia koiria. :D Jerikolta tosi hyvä paikkamakuu, pysyi koko ajan samassa asennossa ja ryhdikkäänä, vasta aivan lopussa laski päätä hieman alas, mutta tosiaan tosi hyvä. Olipa vielä niin hieno poika, että kun palattiin koirien viereen ja käskytin, että "käsky", niin meinasi ensin nousta ylös, mutta tajusikin, etten sanonut "sivu" ja jäi maahan ja sain vielä käskyttää sen kunnolla perusasentoon. :)

Tunnarista kolme toistoa. Ensimmäisellä Jeriko otti väärän suuhun, mutta jatkoi muiden haistelua ja pudotti, kun tuli oman kohdalle ja toi oikean. Mietin vähän, että palkkaanko ollenkaan, tein sitten kompromissin ja pyysin perusasentoon ja palkkasin vasta siitä maltillisesti. Kahdella muulla toistolla malttoi jättää väärät kokonaan huomiotta ja varmasti toi oman. Näistä sitten paljon broitsun sydäntä palkaksi. Nam!, sanoi Jeriko. :)

Tuli myös tossa joku päivä mieleen, että minkä ihmeen takia en tee jo välillä Z-kävelyä, niinpä otettiin sekin. Heti kerrasta meni tosi hienosti, jokainen liike oikein ja hienosti lähti vauhdista seuraamaan. :)
Ruutuun lähetyksissä parissa meni ruudun läpi ja taaksi. Toki kisatilanteessa saisin käskyllä pysäytettyä, mutta haluan edelleen hioa tätä niin, että Jeriko varmasti itse tietää missä sen pitää olla. Kyllä Jeriko haki hienosti myös ruudun sisään, viimeisellä toistolla pyysin maahan ja tein kävelykaavion seuraamaan kutsuen, Jeriko tuli todella hyvällä vauhdilla ja naksaus ja palkka heti kun oli sivulla. :) Vähän kyllä nillittäisin siitä, ettei ollut aivan keskellä maassa, mutta joo, siitä ei voi kokeessa pisteet vähentyä.. :D

Metallikapulan pitoa otin myös. Aika hyvin Jeriko kyllä pitää, kiristää hyvin otettaan. Otin myös pari nostoa maasta, mutta varoin ettei uppoa hankeen ja jäädy heti.

Ihan viimeisenä kaukkareita, tein vähän leikinomaisesti leikin lomassa, samalla kun Tuija ja Sari juoruili ja olin jo melkein päättänyt lopettaa treenin ja heittelin vaan palloa. Kotona sisällä eilen tein kans kaukkareita ja samalla hieman kokeilin, hoksaisiko Jeriko kootumman makuuasennon istu-maahan vaihdossa.. Eihän se nyt ainakaan haittaa hieman sellaista vahvistella, jos ei nyt täysin juurru sellainen tapa, niin ei siitä ainakaan haittaa ole..
Nyt tuli kyllä tosi hyviä vaihtoja 10 metrin etäisyydeltä, edes mä en keksi niistä nyt tähän hätään mitään valitettavaa! :D En nähnyt takajaloissa pientäkään hievahtamista. ;)

Luoksetuloa en nyt ottanut, aina ei voi ottaa kaikkea. Jatkossa pitäisi myös alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa, mutta on noita VOI/EVL liikkeitä vaan niin pirun paljon, ettei niitä koskaan oikein voi kaikkea kerralla treenata (paitsi kun alkaa olemaan sillä mallilla, että yksi toisto jokaista riittää).. Pitäisi myös hankkia matalia merkkikartioita. Merkinhän olen opettanut Jerikolle jo joskus aikoja sitten (lieköhän enää muistaa) tavallisella merkkikartiolla, mutta koska nykyään säännöt suosii matalia merkkejä, niin pitäisi niitä tosiaan hommata ja opettaa merkki siihen.

Koulutusajatuksia

2011-12-17T22:09:00.000+02:00

Canis-lehti kilahti taas postiluukusta ja tuttuun tapaan heräsi taas uusia koulutusajatuksia, pakko siis nyt äkkiä kirjoittaa muistiin etteivät unohdu! :D

Ensimmäinen ajatus heräsi artikkelista, joka käsittely Obidience Rules 2011 -leiriä ja sen opetusta. Itse artikkelissa ei juurikaan koulutusvinkkejä kylvetty, mutta yksi hyvin olennainen ja sehän riittää. :) Nimittäin kaukkareissahan olen istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa hakenut tietynlaista seisoma-asento, etujalat tarpeeksi takana, jotta jatkoliikkeet onnistuvat, ns. koottu asento. Mutta artikkelissa mainittiin asia, jota en ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, nimittäin istu-maahan vaihto, johon kouluttaja haki myös "koottua" makuuasentoa. Siis tosiaan, jos menee istumasta maahan tosi pitkänä, niin nousee seisomaankin etutassut pitkällä ja lavat edessä ja jatkoliikkeet vaikeutuu. Nyt siis joudun miettimään, onko syytä opettaa istumasta maahanmenoon uusi tapa, eli se, että menee kootumpaan makuuasentoon.. Siihen tietty pitäisi olla jo aivan uusi käsky, en voi olettaa, että nyt yhtäkkiä vanhaan käskyyn oppisi sen. Toisaalta luulen, että jatkan tällä tavalla ja katson miten saan homman edistymään, jos ei onnistu niin opetan uuden istumasta maahanmenon. Ainakin tiedän, että kun joskus tulee toinen koira, niin sen kanssa kiinnitän huomiota tähän. Mutta siis tämä oli tosi hyvä oivallus! :)

Toinen ajatuksia herättävä artikkeli käsitteli korokkeen käyttämistä kouluttamisessa. Itsehän olen käyttänyt hiirimattoa kosketusalustana ja vaikka artikkeli hyvin kertoikin korokkeen hyödyistä, niin en todennäköisesti aio sellaista/sellaisia alkaa hankkimaan, missä sellaisia kaksiossa edes säilyttäisi? :D
Mutta, hyvä pointti oli korokkeen käyttäminen luoksetulon pysäytyksessä. Itsehän joskus kesällä käytin hiirimattoa (muutamia kertoja) samassa tarkoituksessa ja nyt sain vahvistuksen siitä, että olin "oikeilla jäljillä". Jos siis haluaisin edelleen kehittää pysähtymisestä nopeamman, voisin ajatella palaavani tähän harjoitukseen. Toisaalta luoksetulon harjoittelusta ja hyvän pysähtymisen ja luoksetulon vauhdin säilyttämisen tasapainosta myös tuli hyvä vinkki esiin, jota ei vaan jostain syystä ole tullut tehtyä paljon yhtään. Nimittäin palkata pysäytyksestä riehakkaalla leikillä eteen eli minun luokse! Siis tokihan se edesauttaa sitä, että koiralla on kova halu tulla eteenpäin, jotenkin on vaan pysäytyksen varmistamiseksi tullut palkattua taakse tai suurin piirtein siihen kohdalle mihin pysähtyy, riippuen siitä onko joku treenikaveri auttamassa vai heitänkö itse lelua (tai takapalkalla). Mutta siis tämä tulee ehdottomasti käyttöön, eli palkkaan luoksetulon pysäytyksistä jatkossa myös eteen vauhdin ylläpitämiseksi. :)

Oivoi...

2011-12-17T12:50:00.000+02:00

Tänään käytiin Tamskin agilitykisoissa hakemassa hylky, oi voi... Mutta eipä siinä toisaalta mitään, kun Jeriko oli jo lähdössä niin lentoon lähdössä että melkein arvasin ettei tästä mitään tule, ja sitten heti eka rima tippuikin. Kolmannen esteen ohjausta arvoin aika paljon rataa tutustumisessa, ja päätin sitten väärin.. Peruskäännökset on meille aika heikkoja, enkä osaa järkevästi linjata, kieltämättä näyttää kovasti takaakierron ohjaukselta ja sinnehän Jeriko lähti. Alunperin olin siis ajatellut, että ehkä ottaisin vastaan siellä kolmannen takana ja siitä kääntäisin, ja sitten mietin myös valssia, mutta jostain kumman syystä päädyin peruskäännökseen.. =/ No, tiedänpähän sitten ensi kerralla paremmin..
No joo, sitten A:n alastulossa Jeriko jotenkin ihan kummasta himmaili, eipä ole tuollaista tehnyt ehkä ikinä, mutta nyt sitten. :D Hypyn jälkeen putken väärään päähän. Olisi pitänyt ohjata toiselta puolelta, koska nyt jouduin väistämään hypyn siivekettä ja vedin Jerikon mukaan vaikka kuinka vastakädellä ohjailin.
Loppurata meni sitten asiaankuuluvan sujuvasti ja vauhdikkaasti, voihan nenä, kun olisi alusta saanut jo hyvin menemään.. :D Mutta nolla kaatui jo siihen ensimmäiseen rimaan, enkä sille kyllä mitään mahtanut..

http://youtu.be/tf78v779oOk

Jeriko nenulainen tänään 2 v!

2011-12-16T15:25:00.004+02:00

Jeriko on jo kaksivuotias, mihin se aika on oikein kulunut? Kaksi vuotta sitten joskus yön tunteina katsoin ihastuttavia kuvia pikku marsuista Anitan sivuilta ja tämä viimeisenä syntynyt "värivammainen" iski heti silmään. Olihan siinä se, että erikoinen väri viehätti, mutta ehkä myös jotain muuta. Ruskea väri toi väistämättä mieleen Vanjan, collie-pystykorvasekoituksen joka meillä oli kun olin ala-asteikäinen. Tuon rakkaan ystävän menettäminen todella särki silloin mun sydämen, ja yllätyksellinen ruskea pentu mustavalkoisista vanhemmista tuntui jotenkin niin "oikealta"..

Olen tässä viime aikoina herännyt huomaamaa, että Jeriko on nyt todellakin Aikuinen. Ei sillä, että leikkiminen olisi yhtään vähentynyt, mutta muuten Jeriko on kehittynyt ja muuttunut tosi paljon. Pentuna Jeriko oli suoraan sanottuna välillä aika hirveä, TODELLA kova puremaan ja roikkumaan vaatteissa, välillä ajaen emännän epätoivon partaalle. :D Jeriko oli myös hieman öykkäri, sinänsä kunnioittava aikuisia koiria kohtaan, mutta jos joku alkoi risomaan niin sen kyllä huomas ja meinas pistää kunnon tappelua pystyyn monta kertaa isompien aikuisten kanssa. Sitten kun puruvimma helpotti ja muuten alkoi sujumaan, tulikin murkkuikä ja se oli kamalaa aikaa sekin. Karkailua ja toisten urosten nylkyttelyä ja alistamista. Jerikosta muodostui mun mielessä aika kova kuva, ei kauheasti ojentamisesta hetkahtanut ja tosiaan muiden urosten kanssa helposti yritti ottaa komentopaikan.

Mutta millainen Jerikosta onkaan nyt loppujen lopuksi tullut? Itse asiassa ei ollenkaan niin kova, ei mikään hirveä pehmokaan, mutta ei missään nimessä kovimmasta päästä. Ei itse halua haastaa riitaa ja yleensä ei välttämättä edes noteeraa ja häipyy vaan paikalta jos toinen uros haastaa. Sopivien urosten kanssa tykkäisi oikein leikkiäkin. Rakastaa pentuja ja on oikein ihana varovainen leikittäjä. <3
Melko ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään hommia koska vaan.
Miten voikin koira muuttua noin paljon iän (ja kasvatuksen?) myötä? :D

Jerikon syntymäpäivää vietettiin kuten minunkin, käytiin siis paimentamassa. ;) Ensimmäinen vuoro meni jotenkin aivan penkin alle, Jeriko oli jotenkin aivan pihalla ja itse vastaavasti taisin vaatia liian paljon. Hermothan siinä meni synttärisankariin. Toinen vuoro sitten taas meni jo tosi hyvin. Huomas kyllä taas, että vasen kaari on vaan Jerikolle kymmenen kertaa luontevampi kuin oikea, hakee hyvin oikeaa etäisyyttä itsenäisesti vaikka lähetän ihan viereltäni. Oikean puoleiselle kaarelle lähettäessä piti itse olla puoli välissä auttamassa, että sain sellaisen kaaren johon oli tyytyväinen. Tämä pitää nyt oikeasti itse muistaa, oikean puoleinen kaari ei ole lähellekään valmis, ei kelpaa mulle, pitää siis edelleen olla auttamassa Jerikoa, että niistä hyvistä kaarista tulisi rutiini. Tein nyt myös niin, että annoin Jerikolle suuntakäskyn, mutta en sitten enempää autellut, meni aika hyvin ja vaikka tulikin vauhdilla, niin Jeriko alkoi hyvin katsomaan itse jos joku lammas meinasi lähteä vähän väärään suuntaan. Jos Jeriko ajoi lampaat vauhdilla mun ohi niin en sanonut mitään ja odotin vaan, että keräsi ne uudestaan mun ympärille. Luulen, että oli ihan hyvä harjoitus. :)

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun oltiin Pälkäneellä. :)

Karvaa vaikka kahdelle koiralle jakaa! :D

Ja sitten myös videota samalta viikonlopulta. :) Katsotaan milloin saisin uutta temppuvideota kuvattua..

Kissan monimutkainen sielunelämä

2011-12-14T21:10:00.001+02:00

Piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta jäi. Nyt sitten tuli taas uutta sanottavaa niin kerrotaan nyt.
Meillähän on siis kaksi kissaa, Lulu ja Lalli, 5,5 v, sisarukset siis. Meillä on myös akvaario, joka oli varsinkin Lulun suuri harrastus (ja siinä ajatuksessa aikalailla hankittukin), kalojen kanssa leikkiminen oli kivaa! ;)
Mutta kun Jeriko tuli taloon, loppui kaloilla leikkiminen. Ja kävipä niin, että leikkiminen Lallinkin kanssa kävi hyvin vähiin ja meni enemmänkin tappelun puolelle, jonka seurauksena tossa syksyllä Lulun tassua käytiin eläinlääkärissä paikkailemassa. Muutokset oli kuitenkin aika sellaisia pieniä, vaivihkaisia, ettei niistä juuri mitään tullut ajateltua. Ajateltiin, että akvaariolla leikkiminen jäi, jos Lulua häiritsee Jeriko ja se jos Jeriko yrittää "leikkiin mukaan". Lalliin hermostuminen... no, Lalli on aika ärsyttävä.. ;)

No mutta, tossa ehkä jo kuukausi sitten päätettiin vihdoin ottaa olohuoneen suuaukolta aita pois, koska Jeriko ei enää ole mitään tuhoillut, ja se häiritsi mun sisustuksellista silmää. ;) Ja mitäs siitä seurasi? Lulu alkoi leikkimään kalojen JA Lallin kanssa, ja ärrimurrit on tiessään! Olen ihan ällistynyt, että oliko tää kaikki nyt vaan yhdestä aidasta kiinni, jonka yli kissat pääsi kuitenkin helposti ja josta toisaalta portti oli auki aina, kun oltiin kotona? On noi kissat kummallisia..

Olen myös hieman kateellisena katsellut videoita temppuja tekevistä kissoista. Siis eniten mua ihmetyttää se, kun ne kissat oikeasti SYÖ ja haluaa tehdä asioita ruuan eteen! :D Olenhan mäkin opettanut noille muutamia temppuja ennen Jerikon tulemista; istuminen, maahanmeno (Lallille), jalkojen välistä pujottelu, kurre-asento, tassun antaminen, kohdekepin seuraaminen, Lallille jopa perusasentoon tulemisen seinää apua käyttäen (ja opin, etten käytä seinää apuna koiran kanssa)... Yritin joskus opettaa jotain haastavampaakin, mutta sheippaaminen ei noiden kanssa onnistunut kyllä millään. Ongelmaksi muodostui lähinnä se kiinnostuksen puute, pari toistoo ja that's it. Ei sillä paljon edetty. Ja sitten se, että Lulu oksensi lopulta aina ne herkut mitä oli syönyt.. =/ Kuitenkin nyt alkaa heräämään taas ajatus, että pitäisikö yrittää vielä jotain keksiä niiden pään menoksi, jos ne sittenkin haluaisi oppia..? :D

Hullua, että jouluaatto on jo ensi lauantaina! Ja mä en ole ostanut vielä yhtään lahjaa!! Tai pikkusiskoille yhden, mutta siis kaikki muu hankkimatta. Tällä viikolla ei pysty, pitää lukea tenttiin, sunnuntaikaan ei taida sopia ja ensi viikolla olen koko viikon töissä. Lauantai taitaa olla ainut päivä kun kunnolla pääsis ostoksille, silloin siis joku himoshoppailuvaihde päälle! :D Oivoi..

Agilitytreenit tällä viikolla meni ihan ok, jotenkin vaan tuntuu, ettei treenit ole vähään aikaan mennyt niin putkeen kuin esim. kesällä. Olen ehkä herännyt tajuamaan kuinka paljon puutteita vielä oikeasti on.. Yksi tosi tiukkaan juurtunut tapa on itse mennä kyyryyn ja vatvata kättä, kun pitäisi ottaa koiraa "kiinni". Ja jos koira pitää ottaa kiinni hypyn jälkeen ja kyyristyn hypyllä + vielä heilautan kättä alas, niin miten käy riman? Päivin treeneissä tämä tulee joka kerta esiin ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, arvaan kyllä kuinka tyhmältä se näyttää! :D Muutenkin on tosi vaikea saada sellaista soljuvuutta rataan, miten onkin oppinut sellaisen tavan, että kyyristellään, vatkataan kättään ja spurttaillaan ja jarrutellaan, kun sen sijaan voisi edetä aina soljuvasti ja ohjauksen aina jatkuen edellisestä ja kroppa pystyssä! Siinä mulle opeteltavaa. Lauantaina on siis yksi startti Tamskin kisoissa, en nyt millään suurilla odotuksilla lähde, kun tunnen itseni huonommaksi ohjaajaksi kuin mitä kesällä.. =/

Tänään käytiin Somerolla paimennustreeneissä ja oltiinkin siellä ihan yksin. Päästiin myös siellä ihan ulos laitumelle joten saatiin tehdä hakuja. Ensin vaan otettiin lampaita ulos laitumelle, siinä olikin jo oma haastava treeninsä! :D Lampaat oli ensin aitauksessa pihaton edessä, mutta osa niistä pakeni sisälle heti kun koira saapui, ehdittiin kuitenkin siihen väliin. Siihen eteen ja ruokapaikkojen ympärille oli luonnollisesti tallautunut tasaisempi maa, mutta hankeen (vaikkei syvä ollutkaan) lampaat ei olisi millään tahtonut lähteä. Tahkottiin siinä sitten tovi ja lampaat pääsi välillä karkaamaan pihattoonkin. Sieltä sitten niitä hakemaan ja Jeriko kyllä tosi hyvin uskaltaa mennä isonkin lauman kanssa seinän väliin ja saatiin sieltä jonkinlaista porukkaa lopulta uloskin. Ja tämä porukkaa olikin sitten sellainen, että suostui paremmin tulemaan hankeen perässä ja saatiin ne isolle laitumelle. Huh. :D

Hakukaaria sitten otettiin. Jeriko oli jotenkin aivan kieroksilla. Tekikö toi alun hankala väsääminen isomman lauman kanssa sitten sen, että puhti oli vähän pois eikä enää hermo pitänyt..? Haukahteli kuitenkin kaarelle lähtiessään ja piti ihan mahdotonta ininää muutenkin. Kaaret ei meinannut ensin aueta mitenkään, mutta lopulta ihan ok. Jeriko tuli kuitenkin lopussa vielä liian lähelle laumaa. Suuntakäskyt meni kuitenkin ihan ok ja laumaa sai sillä hyvin hallittua. Pienen tauon jälkeen otettiin kuitenkin vapaita hakuja niin, etten käskyttänyt suuntakäskyn jälkeen enää mitään, jotta Jeriko itse ajattelisi. Tämä olikin sitten tosi hyvä juttu, koska selvästi ajatusta alkoi paremmin tulemaan ja Jeriko hiljenikin täysin. Toisaalta sitten tämän jälkeen ei meinannut ensin poispäin ajo sujua millään, kun Jeriko yhtäkkiä alkoi tekemään sitä, että kiersi pysäyttämään laumaa, vaikka ajaminen on onnistunut jo pitkään tosi hyvin.. Huoh, onnistui se sitten lopulta taas ihan hyvin. Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut erityisen hyvä treenipäivä, mutta lopultahan Jeriko selvisi kuitenkin aika haastavista jutuista ihan hyvinkin, ja päästiin tekemään treeniä josta oli selvästi apua. Ei siis mitenkään hukkaan mennyt, ääntely kyllä on ihan hirvittävän noloa ja ärsyttävää ja se saa kyllä luvan loppua kokonaan!

Eipä ollutkaan ulkopaimennukset vielä ohi..

2011-12-11T17:09:00.000+02:00

Tiinalta oli jäänyt muutama uuhi tyhjäksi ja nyt päästiinkin sitten niitä vielä paimentamaan metsälaitumelle. :)
Aitaus oli hieman epäsäännöllisen muotoinen, eikä mikään suorakaide, ja tosiaan metsälaidun jossa yksi kohta vähän avoimempi, mutta muuten melko pusikkoista. Aluksi piti tehdä pieni kierros aitauksessa, että hahmotti missä aidat kulkee, mutta sitten meni tosi hienosti. Kaaret oli pääosin hyviä, aluksi tuli muutama huonompi, kun Jerikon oli vähän vaikea hahmottaa, missä puiden takana lampaat oli. Mutta siis hyvä harjoitus niin kuin Tiinan kanssa puhuttiinkin, opettaa koiralle sitä, että aina tehdään tietyn tyyppinen kaari vaikkei lampaita heti näkyisi, kyllä ne sieltä sitten löytyy. :)
Ajo oli tosi hyvää. Lyhyitä flankkeja myös otettiin, mutta koska tilaa ei oikein ollut ja lampaat tosi herkkiä, niin ei pystynyt niitä oikein pitämään poissa mun luota niin, että Jeriko pyörii ympärillä. Kun sitten keksin ajaa lampaat aidan viereen, niin pystyi hyvin ottamaan suuntia niin, että olin itse takana ja kokonaan poissa kuviosta, tässä Jeriko teki kaikki flankit oikein. :)
Oli kyllä tosi kiva päästä paimentamaan, hienoa että tällainen mahdollisuus aukesi! :)

Ainut huono puoli on nyt se, että Jeriko on alkanut piippaamaan lampaille pääsyä odottaessaan. Ja kun Jeriko ei ikinä piippaa tokoilua odottaessa, eikä agilitykentänkään laidalla päästä pientä ynähdykstä kovempaa ääntä, mutta että pitää sitten lampailla inistä. Nolottaa ihan sikana tollainen! :D Ei tollasen kanssa kehtaa kisoihin mennä jos inisee aitauksen vieressä, mutta ehkä se oppii taas siinäkin patoamaan, nyt on vaan niin suureksi into noussut lampaille, ettei malttaisi..

Tokoilua räntä- ja vesisateessa

2011-12-10T19:38:00.001+02:00

Ollaan tässä treenailtu muutamiakin kertoja joista en nyt ole jaksanut kirjoittaa, nyt vaan tästä päivästä "lyhyesti". Oltiin päivällä tokoilemassa Katrin ja käyttölabbis Patun sekä Sarin ja kiharakarvainennoutaja Röllin kanssa. Eipä sää kyllä suosinut. Olin jo kertaalleen kastunut läpimäräksi ja jäätynyt aamupäivällä tokokoetta seuraillen. Kotona sitten kuivat ulkoiluvaatteet päälle ja kengät jalkaan, mutta kun vettä tuli taivaalta niin kastuttiinhan siinä taas kuitenkin. Varsinkin hanskat ihan läpimäriksi ja oli kyllä kylmä! Kenttä oli luonnollisesti jo lumen vallassa, ei niin syvä hanki etteikö pystyisi treenaamaan, mutta sen verran petti jalan alla, että tuntui ettei itse pysty liikkumaan normaalisti.

Aluksi tein Jerikon kanssa askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan. On kyllä hienon näköistä, kun etutassuilla ottaa ristiaskelia sivulle siirtyessä, tykkään. :) Takajaloista vaikea sanoa, välillä laahaa vähän perässä, välillä kroppa hienosti suorana jolloin varmaan sielläkin tulee ristiaskeleet. Nyt siis näitä vaan treenaillaan ja palkkailen vain noista parhaimmista suorituksista. Paikallaan kääntymiset oli kyllä upeita, Jeriko kääntyi paljon ketterämmin kuin minä! :D Ainut huono puoli, että Jerikolla alkoi taas kierrokset nousemaan ja pilli viheltää, piti sitten pyytää hiljaisuutta. Mutta ainakin se tykkää treenaamisesta. ;)

Ruutuun lähettelin ihan kokonaan ilman alustaa. Otin varmaan 5 toistoa, kaikki todella hyviä, ei mitään valittamista. :)

Tehtiin sitten harjoitusta, että vuorotellen pujoteltiin toistemme ympäri ja paikalla olijat vaan piti kontaktia. Siis tosi hyvä treeni taas vaihteeksi ottaa! Hyvä idea Sari! :) Jerikon kontakti parani koko ajan loppua kohden, varsinkin Rölliä meinasi vähän vilkuilla aluksi, kun jännitti sitä, mutta sitten loppua kohden piti kontaktia koko ajan vaikka Rölli ja Sari kiersi meitä ja pysähtyi taakse tai sivulle, tai jos itse kierrettiin heitä ja pysähdyttiin viereen. Tosi hyvä! Seuraaminen tosi hyvää, itsellä vaan jalat lipsui, ei ole kiva kyllä seuraamista treenata hangessa..

Luoksetulon otin vain kerran, stoppi, maahan ja viimeisestä kutsusta pallo heti palkaksi. Tosi hyvät pysähdykset tuli ja vauhti säilyi koko ajan sopivana, ei hidastellut. Hanki oli tietty pysähdyksiin taas hyvä alusta. ;)

Tunnarin Jeriko tänään tunaroi. En oikein tiennyt miten sen hangen kanssa olisi tehnyt, mutta tehtiin sitten niin, että Sari tallasi tasaisen alustan jolle hänen (+lihapullan, koska Sari oli sillä palkkaillut) hajuiset häiriökapulat sekä oma. Jeriko arpoi tosi pahasti, meinasi ottaa omaa, mutta ei, toi sitten väärän. Käskin vaan irti enkä ottanut edes vastaan väärää (annoin pudota maahan) ja lähetin uudelleen, sitten toi oman. Toisella toistolla jo ihan hyvä. Pitää kyllä varoa noita, että treenikaverilla on jonkun herkun hajuiset kädet, pitäisi varmaan ottaa tunnari aluksi.. Ja sitten vähän mietin, että miten tätä ulkona otetaan talven aikana kun kinokset kasvaa, auratuilla alueilla sitten vaan tai hallissa.

Metallikapulan pitoa ja fiilistelyä otettiin. Jeriko piti sitä kyllä ihan hyvin, mutta inisi välillä vähän. Ihan kivasti kyllä meni.

Toi ruutu on kyllä nyt tosi hyvä! Liike jonka ajattelin olevan eniten kesken osoittautuikin olevan tosi hyvä, kun vaan on selkeet nauhat! Niin, ja itse asiassa Jeriko hahmottaa ruudun nyt tosi hyvin senkin puolesta, että Jeriko oli maassa odottamassa vuoroaan noin 15 metriä ruudusta eri sivulla kuin mistä olin lähetellyt ja itse seisoin jossain näiden kahden sivun välimaastossa, kun Sari lähetti Rölliä ruutuun ja mitä teki Jeriko, meinasi Sarin käskystä ampaista suoraan ruutuun! :D :D Tietenkin piti käskeä pois ettei pojat yhtä aikaa juokse sinne, ja tyhmää että Jeriko noita muidenkin käskyjä niin kuuntelee (varsinkin noita kivoja: "vapaa", "ruutuun", you name it...), mutta hienoa että hahmottaa sen nyt noin hyvin. Siitä tulikin mieleen, että voitais ihan hyvin ottaa ruutuun lähetyksiä nyt EVL-tyyppisenäkin merkiltä, niin ollaan sitten hyvin valmiina sitäkin luokkaa varten ja voittajaluokan ruutu on sitten helppo. Merkkiinkin voisi palailla pitkän tauon jälkeen, kun ruutu on nyt noin hanskassa, tuskin alkaa enää sekottamaan ja kyllähän Jerikon pitää ne joka tapauksessa oppia erottamaan! :)

Viikon aloitus

2011-12-05T21:16:00.000+02:00

Käytiin tänään ensin päivällä lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa, ja sitten illemmalla vielä erikseen tokoilemassa. Ennen tokoiluja kävin M&M:ssä ja ostin Tuijan ja Liisan synttärilahjaksi antamalla lahjakortilla kunnollisen ruutunauhan. Nyt riitti mainosnauhojen kanssa tuulessa pelleily ja niiden vaivalloinen asetteleminen ja kerääminen. Kiitos Tuija ja Liisa hyvästä lahjasta! ;)

Mitä hyvää? Ruutuun Jeriko haki nyt TODELLA varmasti. Siis kumma kuinka paljon helpompi on tuollainen värillinen nauha hahmottaa, saman kyllä huomasin jo aiemmin Ylökk:n treenivuorolla kun lähetin Jerikoa Pursiaisen Pian rakentamaan ruutuun, jotenkin se vaan hahmottuu helpommin. En tiedä miksi, mutta väliäkö tuolla, nyt oli tosi hyvä! :)

Ensimmäisellä toistolla Jeriko hieman otti väärää suuhun niin, että siirsi sitä, vaihtoi kyllä sitten oikeaan. Kaksi muuta toistoa tosi hyviä. Selän kääntämistä harjoiteltiin samalla ja alkoihan Jeriko pysyä aloillaan, vaikka aluksi tarjosi koko ajan seuraamista ja käänsi pyllyään mukana.

Kaukkareissa Jeriko alkoi jonkun ihme temppuilun, ei mennyt seisomasta maahan vaan koko ajan istumaan. Ei ole tuollaista aiemmin tehnyt ja olin ihan äimänä, hermo alkoi lopulta vähän kärytä ja siitähän Jeriko paineistui lisää, hyvä hyvä.. Sitten otettiin ihan läheltä vaihtoja ja tulihan niitä onnistuneita, vaikka meinasi siinäkin tehdä väärin. En ymmärrä. No, Jeriko sitten autoon odottamaan vuoroaan ja seuraavalla vuorolla heti autosta ottaessa pelkkiä maahan-käskyjä muutama ja lelupalkka. Tämä meni hyvin ja toivon mukaan jäi sitten hyvä mieli tosta maahanmenosta, ihme juttu kyllä... :(

Liikkeestä istumisessa Jeriko teki muutaman väärän (jäi seisomaan) ja sitten pari onnistunutta istumista. Tämäkin on kyllä kumma, kun lenkeillä kun teen noita niin ei ole enää sekoittanut, tai kun kotipihassa pyysin istumaan, stop ja sitten taas istumaan niin erotti hyvin. Sanonko sen jotenkin niin eri tavalla treenatessa?? Vai oliko Jerikolla vaan huono päivä tänään? Mene ja tiedä.

Sitten paikkaistuminen Ronjan paikkamakuun häiriönä, itse jäin näkyville. Aluksi tuotti taas ongelmia se, että Jeriko meinaa käydä Tuijan maahan-käskystä itsekin maahan. Tätä pitää oikeasti treenata ja paljon! Luulen, että Tuija on tässä pahin häiriö, ollaan aiemmin otettu paikkamakuuta rivissä vuorotellen käskyttäen vieraampien kanssa eikä ole tuottanut ongelmaa.. Mutta siis selvästi harjoitusta tarvitsee.
3 min 15 sekuntia istui ja hienosti istuikin sitten kun vaan sain sen jäämään siihen Tuijan jättökäskyistä huolimatta, sitten istui kuin patsas koko ajan mua tuijottaen. En palkkaillut välissä, mutta kehuin muutaman kerran hiljaa. Näistä jatketaan.

Almost there

2011-12-01T21:38:00.000+02:00

Tempputreenit edistyy hyvin. Jeriko osaa jo tosi hyvin laittaa jalat lahjalaatikkoon, nyt vaan on ongelmana löytää sopivasti pienempi toinen laatikko, kenkälaatikko jossa on ollut jotkut tennarit on ehkä vähän liian iso harppaus...
Olen alkanut opettamaan Jerikoa myös nostamaan etutassut kirjakasan päälle ja kiertämään sitä takajaloillaan, hyvin lähti tarjoamaan kiertämistä, mutta silleen töpöaskelin. Toivoisin, että Jeriko astuisi siis kunnolla ristiin takajaloillaan. Mutta kyllä se sieltä treenillä tulee. :)
Takajalkojen nostamista olen pyytänyt nyt ulkona ihan ohuita puuntaimia "vasten". Tässä olen toki palkannut siitä kun on yhtään pompsahtanut ylöspäin, mutta hyvältä näyttää. :)

Ollaan tässä treenailtu tokoakin vähän aktiivisemmin ja nyt heräsi sitten ajatus, että mehän aletaan olla kuitenkin jo melko pian kisavalmiita...

Paikkamakuu: onnistuu.
Seuraaminen: onnistuu. Askelsiirtymiin toivon vielä sitä takajaloilla ristiin astumista, mutta ei taideta koeohjeessa sitä vaatia. ;) Hyvin siis menee, mutta vielä hiotaan niin, että on "täydellinen".
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 80% todennäköisyydellä menee oikein. Välillä on meinannut sekoittaa seisomiseen, mutta nyt taas ihan viimeaikoina ollut tosi varma.
Luoksetulo: Hyvin menee, mutta aina voi lisää treenailla. ;)
Ruutu: eniten vaiheessa oleva liike. Useimmiten Jeriko hakeutuu hyvin ruutuun ja maahanmeno nyt onnistuisi vaikka miten päin. Paikaltaan seuraamaan tulee hyvällä vauhdilla ja varmasti. Mutta siis aivan täysin varma liike ei vielä ole, aika lähellä kuitenkin.
Hyppynouto: tosi hyvä :)
Metallinouto: Varmaan kyllä onnistuu, nyt vaan olen keskittynyt oikean fiiliksen rakentamiseen ja se näyttääkin hyvältä, häntä heiluu kun harjoitellaan. Ei siis pitäisi olla ongelmaa. :)
Tunnistusnouto: Aika lailla valmis. Enemmän täytyy vaan ottaa kokeenomaisena, että käännyn itse ympäri, sitä on otettu vähän. Oman hakee hyvin, toki toistoja ennen kokeeseen menoa kaivataan lisää.
Kaukkarit: Melko hyvät. 10 metrin etäisyydellä onnistuu ehdottomasti niin ettei Jeriko liiku kuin korkeintaan 5-10 senttiä (maasta seisomaan nousun jälkeinen maahanmeno olisi paha, mutta kuinka todennäköinen?), mutta vielä haluan treenata niin, että osaa siirtää etutassut itse sopivaan kohtaan jotta kaikki vaihdot onnistuu täysin puhtaasti. Hink hink. :D
Kokonaisvaikutus: tietenkin 10.... paitsi jos on liian innokas ja haukahtelee, se vaara on olemassa, mutta sitä mahdollisuutta ei koskaan täysin saada pois jollen sitten ala tekemään tokosta tappavan tylsää..

Siis ei tosiaan millään huonolla mallilla. :) Aloin nyt sitten vähän katselemaan koekalenteriakin sillä silmällä. 8.1. olisi Porissa koe jossa myös VOI-luokka, muuten ylempien luokkien kokeita aika vähän. Olisi sitten tässä aikaa vielä muutama viikko treenailla ennen kuin tarvitsee edes ilmoittautua, reilu kuukausi kokeeseen. Seuraava VOI-luokan koe olisi 18.2., mutta se vähän mietityttää, kun olen koulun puolesta Seinäjoella 30.1.-10.2., ei siis siinä paljoa treenailla ja voi olla vähän vallatonta menoa, kun Jeriko on ilman treeniä kaksi viikkoa.. :D Eli jos kolmen viikon päästä näyttää hyvältä, niin korkataan voittaja 8.1.! :)

Agsamietteitä

2011-11-30T21:16:00.003+02:00

Taas perinteisesti kahdet agsatreenit tällä viikolla. Havaittiin jo Päivin treeneissä tiistaina (ja uudestaan myös tänään Ylökk:n treneeissä), että Jeriko kääntyy peruskäännökset löysästi ja käy hitaaksi (varsinkin jos on hämyesteitä), jää vähän arpomaan, että mihin sitä sitten menis.. Hidastelu johtuu ehkä osittain siis siitä, että välillä Jeriko on niin kuuliainen, että jää vähän liiaksikin miettimään oliko lupa mennä joku este, siinä missä toinen koira olisi jo juossut jonkun esteen, oli oikea tai väärä. Peruskäännöksiä pitäisi siis treenata ja palkkailla siitä, että kääntyy nopeasti ja lähtee heti kiihdyttämään uuteen suuntaan. Oman ohjauksen parantamisellakin tietty varmasti suuri vaikutus tähän.
Jeriko ei myöskään tule helposti käteen, päinvastoin, välillä ei oikein yhtään katso kättä vaikka yrittäisin ottaa haltuun. Näitä treenailtiin Päivillä. Toisaalta Jeriko irtoaa tosi hyvin jos kerron hyvin mihin ollaan menossa, ja ottaa etäisyyttä jos käsi on pitkällä sivulla, leijeröinti on tosi helppoa tollasen kanssa. :)

Summa summarum: Jeriko pitää opettaa kääntymään peruskäännökset nopeasti ja tiukasti, ja täytyy oppia ohjaamaan niin tarkasti ja rataa eteenpäin ajatellen, ettei Jerikon tarvitse yhtään arpoa esteiden välillä, kyllä se sitten tulee lujaa! :)
Kaiken kaikkiaan kivat treenit molemmat tällä viikolla. :)

Kisajalkaa alkaa kyllä jo pakottamaan aika pahastikin. Marjukka kertoi treeneissä tänään, että lauantaina olisi epikset.. Olin kyllä ajatellut Pälkäneellä lähteä käymään, mutta jos se reissu ei toteudu niin sittenhän voitais vaikka mennäkin. ;)

Lisää tokoilua..

2011-11-26T19:01:00.001+02:00

Käytiin päivällä ensin Tuijan ja Ronjan kanssa lenkillä, sitten koulun kentälle tokoilemaan. Jeriko on nyt kyllä lenkeillä ollut jotenkin hömelö, kovasti hajujen perässä ja irtoilee, toisaalta kyllä tottelee ihan hyvin, mutta on jotenkin hajamielisen oloinen. Välillä meinaa ärsyttää, mutta toisaalta se on vaan sellainen hassu urpo.. :D

Treenailut on kyllä mennyt ihan hyvin oli hömelö lenkeillä tai ei. Tällä kertaa otin heti ensimmäisenä tunnarin, sitä ei ollakaan pitkään aikaan otettu. Olisiko siinä ollut vähän vajaa kymmenen häiriökapulaa leväällään ja sinne oma, ei siis missään koejärjestyksessä. Kolme todella hyvää peräkkäistä toistoa tuli, hyvin käytti nenäänsä ja löysi oikean, vääriä kapuloita ei maistellut ollenkaan. Hyvä! Nenä on siis jota kuinkin kunnossa. :)

Metallikapulan pitoa myös otettiin. En nyt edes ulkona lämmitellyt ja vaikka kerran pääsi aluksi putoamaan (pudotti kun kurotin silittämään päätä), niin piti sitten taas hyvin ja liikkeessä myös. Ihan jopa innokkaan näköinen. :)

Seuraamista otettiin myös. Seuraamiseen en nyt ole ihan täysin tyytyväinen, välillä meni mun mielestä vähän sellaiseksi "toko-seuraamiseksi", turhan väljä mun makuun kun ei tuntunut reidessä. Erinomaista tokoseuraamista kyllä ja kontakti piti, mutta itse tykkäisin, että olisi ihan kiinni. Käännöksiä oikealle pitäisi kyllä harjoitella enemmän, niissä on vähän väljä. Juoksuun siirtymisessä tuli perinteinen haukahdus. :D Ihan hyvää seuraamista siis, mutta pitää treenailla enemmän, että olen itsekin tyytyväinen. ;)

Ruutua tehtiin myös. Tässä tuli vähän häröilyä, ensin pari hyvää toistoa ensimmäinen alustalla ja toinen ilman, mutta Ronja-parka oli odottamassa suoraan ruudun takana, ja pallo pirulainen karkaili Jerikolta Ronjan yli. Vaihdettiin siis lähetyssuunta ja sen jälkeen Jeriko meni vähän epävarmaksi. Ruutumerkitkin oli kyllä aika vinksallaan. Ja sitten kaiken hyvän lisäksi ohi käveli joku täti kolmen kiskovan ja huohottavan pikkupiskin kanssa, vähän Jeriko siitä häiriintyi. Tosin pääsin kyllä silti palkkailemaan, että ei nyt ihan kelvotonta, jouduin vaan odottelemaan, että Jeriko haki oikean paikan..

Tokottelua

2011-11-26T10:19:00.001+02:00

Käytiin perjantaina Tuijan ja Ronjan kanssa cittarin parkkihallissa treenaamassa. Olin etukäteen kysynyt ruokapuolen kauppiaalta luvan satunnaiseen treenailuun talvella hallissa, jotain hyötyä siitä että olin pari vuotta sitten siellä töissä. ;) Onneksi olikin lupa kysytty, koska yhdessä välissä kävi vartija kyselemässä mitä ollaan siellä tekemässä. Kun sitten sanoin, että lupa on kysytty, niin asia oli ihan ok ja saimme jatkaa treeniä. Oli kyllä ihan mukava paikka treenata, jonkin verran ihmisiä ja autoja kulki, ilmastointi humisi ja maassa lojui häiriönä kaikenlaista mielenkiintoista karkkipapereista kurapaakkuihin. Lisäksi yhdessä välissä jotkut ääliö-mopoauto-teinit kaahasi ihan täysiä nurkan takaa renkaat ulvoen halliin eikä paljoo hiljentänyt meidätkään ohittaessaan (Jeriko oli juuri juoksemassa lelulle niiden kulkulinjalle, mutta tuli kutsusta hienosti takaisin ja turvaan) ja sitten vielä jatkoi kaahaamistaan toiseen päähän hallia ruutuun. Mä en ihan ymmärrä miksi pitää ostaa kakaroille jotain mopoautoja paikassa, jossa bussit kulkee 10 minuutin välein?? Mihin ne niitä tarvii? Onko sitä rahaa oikeasti niin paljon liikaa..? Sitten ne kaahailee ympäriinsä ja hyvin voisi ajaa jonkun yli.

Mutta joo... Jeriko oikeastaan yllätti mut, ei olla tuolla (tai parkkihalleissa ylipäätään) aiemmin treenattu, ja Jeriko alkoi heti ihan hyvin tekemään hommia. Ihan heti autosta ottaessa olisi kiinnostanut tutustua ympäristöön, mutta tosi hyvin irtaantui hajuista ja tuli hommiin. Hyvä häiriötreeni. :)

Ensin otettiin metallikapulan pitoa. En nyt lämmittänyt sitä käteen ollenkaan, koska hallissa oli muutenkin melko lämmin. Ajatus on kuitenkin päästä kisaamaan joskus talven aikana, eikä silloin kapulaa koskaan tuon lämpimämmäksi saa vaikka kuinka kädessä hinkkaisi. Tuijan kanssa molemmat kehuttiin sitten Jerikoa kapulan pitämisestä. Vähän tuppasi suu aluksi aukeamaan ja tiputti kapulan kerran tai pari, kun odotin varmaan vähän liian pitkää pitoa uuteen häiriöpaikkaan. Alkoi kuitenkin tosi hyvä pito taas sitten löytyä, ja kun liikuttiin vähän Jerikon häntä nousi kivasti pystyyn. Alkaa siis hyvä fiilis metallikapulalle löytymään. :)

Sitten hyppynouto. Kapula liukui liukkaalla lattialla aikas pitkälle, mutta mitäpä sen nyt väliä, hienosti Jeriko nouti. Aavistuksen vino eteen (siis tosi vähän, on ollut joskus kokeessa tuollainen ja saanut kympin, kauempaa ei siis edes huomaisi) ja hiukan väljä, mutta en nyt sitä jäänyt hinkkaamaan. Perusasentoon siirtymisessä oli aika pitkä matka siirtyä, kun oli tavallista väljemmin edessä, mutta hienosti perä edellä peruutti oikealle paikalle. Upeaa takapään hallintaa! :)

Luoksetulo törpöillä merkittynä. Ensin pysäytys seisomaan vasta toiselle törpölle ja siitä palkka, toisella toistolla pysäytys ensimmäiselle törpölle seisomaan ja toiselle maahan, ja siitä sitten palkka. Tosi hyvät toistot molemmat, ei ennakoinut. Pysähtymiset napakat vaikka lattia oli kyllä tosiaan liukas.

Pienen tauon jälkeen ruutuun lähetys. Olin tehnyt ruudun parkkiruutuun, törpöt reunoille siis ja ruudun viivat muodosti etu- ja takarajan. Ensin lähetys 25 metristä alustalle, hieno suoritus toki kun on niin helppo. :D Sitten otettiin alustaa pois, mutta Jeriko oli vähän epävarma paikasta, hienosti kyllä haki paikkaansa vaihtamalla sitä, että mistä palkka tulee. Lähinnä jäi ruudun eteen ja sitten tajusin, että Jeriko hahmotti vain ruudun etutötsät ja kun ylitti edellisen parkkiruudun toisen viivan, luuli olevansa jo ruudussa ja pysähtyi. Oma moka siis täysin. Kun lähetti viivan päältä ettei ollut enää hämyviivoja niin meni tasan keskelle. :) Eipä tuotakaan tyhmä ihminen tajunnut, ensi kerralla pitää ajatella vähän tarkemmin.

Kaukkareita otettiin myös, vaihtelin vähän etäisyyttäni, olisiko ollut pisimmillään 10 metriä...? Nyt meni kyllä TOOOOOOSI hyvin. :) Maasta seisomaan nousussa edelleen odotin, että siirtää hieman etutassujaan eikä se nyt ihan heti onnistu, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja vaihdot oli täysin puhtaat. Takajalat pysyi koko ajan samalla viivalla. Tosi hyvä! :)

Paikallaistuminen sitten viimeisenä vähän niin kuin Ronjalle häiriönä paikkamakuuseen. Helpostihan voi kokeessa käydä niin, että joku nousee kesken istumaan. :) Ja siis Jeriko tarvii treenata istumista. Jätin Jerikon vähän ennen kuin Tuija Ronjan enkä sitten tajunnut, että Tuijan jättökäsky on "maahan". Jerikohan oli siitä sitten mennyt maahan ja jouduin uudestaan käskemään istumaan. Tolle asialle pitää kyllä tehdä jotain, Jeriko aina kuuntelee liikaa muiden käskyjä, tai ainakin nyt Tuijan, mutta siis pitää treenata sitä, ettei mitään tehdä muiden käskyistä. Tuleehan tämä eteen sitten myös paikkamakuussa, kun laitetaan aina vuorollaan maahan tai otetaan perusasentoon.. Treenin alle tämä siis, Jeriko on liian kuuliainen kaikkia kohtaan. :D
Noh, istumaan palauttamisen jälkeen istui tosi ryhdikkäässä ja hyvässä asennossa pitkään. Kumpikaan ei huomannut ottaa aikaa, olisko siinä mennyt 2 minuuttia..? Kävin välissä kerran palkkaamassa, kun oli niin topakan näköinen (siis ehkä minuutin kohdalla), mutta sitten Jeriko yhtäkkiä kävi maahan parin minuutin kohdalla. Kaukokäskytin Jerikon (ilman käsiapua) istumaan ja paikallaoloa jatkettiin ehkä puoli minuuttia. Loppu oli taas hyvä.
Pitää kyllä paikalla istumisia alkaa ihan oikeasti ottaaa enemmän, että päästään siirtymään EVL:ään sitten sen puolesta hyvin. Nyt on niin vähän treeniä alla (muutaman kerran ehkä tehty) ettei ihmekään, että on vähän hämillään. Jättökäskynä käytin nyt "paikka"-sanaa, mutta sitten aloin taas miettimään, että "istu" olisi ehkä parempi, alleviivaisi vielä sitä mitä nyt ollaan tekemässä..

Keskiviikon treenailut

2011-11-23T21:18:00.001+02:00

Aamulla oli paimennustreenit, ikävä kyllä sisällä. :( Pelto oli niin huonossa kunnossa, kuulemma tosi liukas, joten oli parempi treenata sisällä. Sisätreeneistä en kuitenkaan alkanut pyytämään ketään ottamaan videota, koska valaistus videolle on huono ja koska se on sellaista pienessä tilassa nysväämistä, ettei siinä ole oikein mitään mielenkiintoista näytettävää.

Ensimmäisen vuoron alkuun Jeriko oli vähän hämmennyksissään sisätilasta, juokse pari ensimmäistä kaarta häntä pystyssä, mutta kun päästiin ajamaan laski häntäkin ja Jeriko alkoi keskittymään hyvin. Tehtiin molemmilla vuoroilla poispäinajoa portin siivekkeiden ympärillä kiemurrellen. Jeriko ajoi nyt tosi hyvällä tahdilla, tosi rauhallisesti, johtuisikohan siitä että sisällä ylipäätään on tilaa vähemmän..? Pieni tila teetti myös sen, että tilaa virheliikkeille on tavallista vähemmän, vähän niin kuin häkittäisi peräjälkeen kun yrittää pienessä tilassa saada lampaat menemään siivekkeen ja seinän välistä. Mutta Jeriko tosiaan työskenteli ihan hyvin ja alkaa suuntakäskytkin pikku hiljaa vahvistumaan niin, että voin antaa käskyn Jerikon takaa.

Otin lisäksi odota-käskyn käyttöön, merkityksessä "pysähdy seisaalleen". Olen käyttänyt odota-käskyä myös lenkillä samantyyppisessä merkityksessä, mutta myös tokon paikkamakuussa. Mutta koska paikallaoloa ajatellen käsky oli jo "pilattu" epäjohdonmukaisuuksilla, niin sen voi hyvin ottaa käyttöön paimennukseen ja Jeriko ymmärsi hyvin mitä siltä odotan. Nyt täytyy taas vaan yrittää olla johdonmukainen sen suhteen haluanko todella pyytää Jerikon maahan vai pysähtyä seisomaan, aina kun pyydän maahan niin Jerikon pitäisi kuitenkin mennä maahan, vaikka huomaisinkin jälkikäteen, että olisi ollut parempi pyytää seisomaan.. Johdonmukaisuutta siis.
Paikallaoloihin ei välttämättä edes tarvitsisi mitään lisäkäskyä, mutta ajattelin alkaa käyttää "paikka"-sanaa paikallaolon merkkinä.

Ylökk:n agilitytreeneissä alkoi taas löytymään vanhaa tuttua Jerikoa, vähemmän haukkumista ja parempaa keskittymistä. Varsinkin, kun tehtiin ihan kunnolla rataa niin sitten ei tippunut enää rimat ollenkaan. Ja siis tärkeintä se, ettei haukkunut enää niin paljoa, se alkoi jo käymään raskaaksi! :D
Mutta siis rata meni aika kivasti, tulihan niitä virheitä, mutta alkoi loppu kohden löytymään tosi hyvä tekemisen meininki. :)

Making progress..

2011-11-22T20:42:00.000+02:00

Metalli ei todella ole enää niin yäk, ainakaan sisätiloissa. Jeriko ottaa nyt kapulan innokkaasti vastaan ja pitää koko ajan hyvällä otteelle, liikkeessä ja pysähtyessä, eteen istuessakin sama hyvä ote säilyy. :) Eilen jopa murrasi vähän kapula suussa, mikä oli mun mielestä ihan positiivinen juttu, saa ollakin vähän saalisviettiä/taistelutahtoa ton metallikapulan kanssa. Ja luovutukset edelleen bueno. :)

Kaukkareita olen taas vähän aktivoitunut tekemään enemmän. Nyt Jeriko ei enää peruuta seiso-istu -vaihdossa yli, vaan hienosti istuma-asentoon taakse. Istu-seiso -vaihto myös tosi hyvä ja sen jälkeen myös maahanmeno onnistuu puhtaasti. Ainut ongelma on maasta seisomaan nousu ja sen jälkeinen maahanmeno, sitten ei enää onnistukaan. Edelleenkin maasta seisomaan noustessa Jeriko tuppaa tulemaan liian etupainoiseksi, jotenkin vaikka nousee ihan hissinä tassut paikoillaan, niin asento ei ole luonnollinen maahanmenon kannalta.Maahanmeno onnistuu sitten taas hyvin, kun astun itse eteen ja "painostan" Jerikon ottamaan pienen askeleen etutassuilla taaksepäin. Aloin siis muokkaamaan maahan-seiso -vaihtoa: odotan, että Jeriko itse siirtää etutassujaan taakse (J tekee tämän aika luontevasti pienellä odotuksella kun peruuttamisen tarjoaminen on hyvässä muistissa). Itse seison noin 2 metrin päässä. Hyvin on alkanut menemään jakeluun, ja uskon, että nopsaan alkaa tekemään sen luonnostaan samalla kun nousee ylös eikä tule tällaista erillistä liikettä. Joka tapauksessa haluan, että Jeriko itse ymmärtää mihin asentoon sen tulee päätyä ja näin uskon, että se onnistuu parhaiten. Hyvältä ainakin näyttää. Hyvin saatiin pitkiä puhtaita sarjoja tehtyä, kun vaan odotin hetken sopivaa asentoa ja palkkasin vasta sitten. En usko, että etäisyys tuottaa ongelmaa, kunhan Jeriko on tajunnut jujun. :)

Ollaan edelleen harjoiteltu myös jalkojen nostamista puun rungoille. Nyt Jeriko on alkanut jo tarjoamaan pientä hypähdystä takajaloillaan/vauhdikkaampaa jalkojen ylösnostoa, eli eiköhän se sieltä ole tulossa. :)
Lisäksi jatkettiin laatikossa seisomisen harjoittelemista. Eilen tuli läpimurto ja kaikki neljä alkoi osua laatikkoon samaan aikaan, tänään jo niin hyvin, että kun houkuttelin Jerikon osittain pois laatikosta niin Jeriko korjasi ulkona olevan tassun heti sisään. :)

Tänään oli hieman kiireinen päivä. Kesken koulupäivän puolen tunnin välissä käväisin äkkiä kotona (autolla siis) hakemassa treenikamppeet ja Jerikon, sitten takaisin koululle ja Jeriko odotti autossa mun tutoristunnon ajan. Jouduin kyllä lähtemään ajoissa, että ehdin Päivin agilitytreeneihin. Huh. Siinä oli sitten emännällä jo hyvä hypoglykemia päällä ja meinasi rata koko ajan unohtua ja muutenkin vähän hankala välillä sisäistää asioita, mutta ei se mitään. :D Poispäinkäännöstä taas treenattiin ja aluksi takkuili, kun väkisin meinasin vaan mennä linkkuveitseksi enkä meinanut osata pysyä pystyssä ohjaamassa. Lopulta kyllä onnistui. Tehtiin myös viskileikkausta ja lopulta sekin sujui hienosti kovassa vauhdissa. Pitää vaan luottaa Jerikoon ja uskaltaa toimia tarpeeksi nopeasti.

Yllättävä ongelma olikin rengas. Jeriko hyppi sitä päin (harjoitusrengas) monta kertaa ja sitten sen sivuilta yms, vaikka on aina ollut tosi luotettava renkaalla.. :O
No, helpotettiin sitten vähän ja sitten taas vähän uudestaan vaikeampana ja onnistui ja jätettiin se sitten siihen. Joku hahmotushäiriö Jerikolla sen renkaan kanssa..
Nyt oli keinukin radassa ja se meni hienosti. Harjoiteltiin siinä myös sitä, että irtosin itse kauammaksi ja hienosti Jeriko malttaa kontaktilla pysyä.

Putkiin (tai esteille ylipäätään) irtoaminen on kyllä Jerikon vahvuus, tekee monista asioista tosi paljon helpompia. Mulle käy myös koko ajan selvemmäksi, että Jerikon kanssa oikeanlainen ohjaustapa onkin mahdollisimman vauhdikas mun osalta, jos jään itse yhtään hidastelemaan niin Jerikostakin tulee jähmeä. Parhaiten toimii ohjaukset, kun jätän Jerikoa itsenäisesti suorittamaan ja otan etumatkaa: silloin Jeriko tulee lujaa ja silti keskittyy hyvin ja kääntyy itse asiassa paremmin kuin jos kuljetan Jerikoa itse ja hidastan/käännän sitä. Peruskäännös oli/on ihmeen jähmeä, kun taas vaihtoehto että juoksen itse edelle esteen ohi ja käännän Jerikoa pakkovalssilla (?) sujui paljon paljon paremmin. Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa löytämään sitä meille parasta tapaa.. :)

Olen tässä agilitykisoja miettinyt, mutta tällä hetkellä ei ole varaa starttimaksuihin, niinpä seuraava startti menee Tamskin kisoihin 17.12. Mutta ehkä vaan parempikin, treenataan ja kehitytään tässä välissä.. :)

Huomenna paimentamaan, jee! :) Taidan ottaa kameran mukaan jos oltais ulkona/olisi hyvä sää/joku suostuisi kuvaamaan suoritusta.. ;)

Metalli: ei ehkä enää niin yäk..?

2011-11-19T18:51:00.000+02:00

Oltiin Matin vanhempien luona käymässä ja sinne tulivat myös Matin sisko perheineen ja tänään myös muita sukulaisia. Jeriko on kyllä niin mahtava lasten kanssa, reilu 1-vuotiaaseen suhtautui tosi ystävällisesti ja varovaisesti, aina selkeästi varoi kun liikkui lähellä ettei vahingossa tönäise. Naamaa toki oli ihana nuolla ja kun poika juoksi/kaatuili päälle niin Jeriko vaan vaihtoi paikkaa ja tilanteen rauhoituttua oli edelleen yhtä ystävää. On se vaan niin mainio! <3

En malttanut olla ottamatta hieman treenivälineitä mukaan ja vaikka ruutu-harjoitukset jäi tekemättä, niin metallikapulan pitoa harjoiteltiin taas. Jerikolla oli nyt taas joku hassu päivä, oli suorastaan innoissaan kapulasta ja tapitti sitä heti kun otin esiin, ja heti tarjotessa otti tosi hyvällä ja tukevalla otteella kiinni ja piti vastaan vaikka vedin. Kehuin aivan hulluna ja sitten käveltiin kapula suussa olohuoneen läpi ja näyttämässä kuinka taitava Jeriko on. ;) Liikkuessaankin ote oli koko ajan tosi hyvä! Jatkossa taidetaan tehdä metallikapulan kanssa lähinnä tällaisia harjoituksia, hirmuisesti vaan kehuja hyvästä pidosta ja ylistystä muiltakin sivullisilta. Ja liikettä mukaan niin, että joko kuljetaan yhdessä, tai annan kapulan Jerikolle pidettäväksi ja jätän paikoilleen ja kutsun sitten luokse. Kokonaisia liikkeitä ei ole tarve suuremmin tehdä. Mutta siis nyt näyttää tosi kivalta. :)

Jeriko nostaa muuten takajalkojaan nyt näppärästä jo puunrunkojakin varten. Mati siskon 7-vuotias tyttö oli aika ihmeissään Jerikon temppuilusta. ;)

Sama meno jatkuu..

2011-11-17T20:59:00.000+02:00

Eli tokoa ja agsaa. Onpa tylsää kyllä, koko talvi sitten valtaosin tällä.. Kaipaan viikottaisia paimennustreenejä! :(

Eilen siis Ylökk:n agilityvuoro. Treenit veti tällä kertaa Tero Mesiranta, kun Nina oli työmatkalla. Treenit oli tosi kivat, Tero neuvoi tosi tarkkaan ja oli tosi tarkkaavainen jokaisen koirakon ongelmien suhteen. Itse keskityin taas erityisesti siihen, että ohjaisin rauhassa ja tempo säilyisi. Luulen, että onnistuinkin aika hyvin ja pääosin radat meni ihan mukavasti, sain Jerikoa jopa kääntymään näppärästi poispäinkäännöksellä hyvin pienestä välistä missä olisi ollut tarjolla myös putken suuta. Kuuliaisesti Jeriko kuitenkin aina lähtee mun perään. :) Nyt kyllä on toi haukkuminen tullut vähän ongelmaksi.. Tai ongelma taitaa olla se, etten ole tottunut haukkumiseen enkä tykkää siitä yhtään. Kuitenkin viime viikosta lähtien Jeriko on haukkunut radoilla tosi paljon, huomattavasti enemmän kuin ennen! Teron kanssa tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia ohjauksia että vaikuttaako se asiaan. Lähdössä myös tuli selväksi, että Jerikolle täytyy jättää tarpeeksi tilaa ennen ensimmäistä estettä (viisi reipasta askelta), että ehtii ottaa pari laukka-askelta ja keskittyy sitten paremmin siihen ensimmäiseen hyppyyn. Jos jättää liian lähelle niin ensimmäinen ja muutama este sen jälkeenkin menee vähän hätiköidessä. Teron kanssa myös puhuttiin, että jos haluan tuohon haukkumiseen apua, niin täytyisi tehdä aina välillä tosi helppoja pätkiä joissa Jeriko ei hauku.
Hyvin treenit kuitenkin meni haukkumista lukuunottamatta, kepit meni tosi hyvin ja A:n kontakti myös. Jeriko tajuaa kyllä kontaktit nyt tosi hyvin, jos lipsahtaa yli, niin "koske"-käskyllä peruuttaa itse takajalat kontaktille. Eikä yhtään himmaile liian aikaisin. Hienoa! :) Keinua ei olla nyt hetkeen tehty radoissa, toivottavasti siis ensi viikolla sekin tulee eteen.

Tänään oltiin Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa Pirkkahallin parkkiksella. Tarkoitus oli ollut mennä pk-kentälle Pirkkahallin lähellä, mutta sehän oli ihan kämänen pelto vaan, ei valoja eikä mitään ja esteetkin aika paskat. :D Hyppyytin Jerikon siinä viereisiltä tonteilta loistavassa pienessä valossa pari kertaa harjoitusesteen yli, joka oli ehkä 75 cm korkea, enempää lautoja ei ollut. Kokeilin kyllä hyppyyttää myös metrisen yli, mutta eihän se mennyt. Sitten siirryttiin Pirkkahallin parkkikselle.

Otin seuraamista ennen kuin Tuija oli vielä tullut. Hyvin meni, nyt oli kyllä aika tokoseuraamista, kontakti pysyi kyllä hyvin, mutta mua vähän hämäsi välillä kun en tuntenut Jerikoa heti reidessä kiinni. Sen nyt vaan kuuluu mun mielestä olla ihan kiinni reidessä. :D
Puukapulalla tasamaanouto ihan vaan fiilistellen, tämähän nyt on ihan kiva liike.
Luoksetulon pysäytystä otettiin kun Tuijakin tuli. Aluksi Jeriko ennakoi ihan älyttömästi pysähtymistä ja otettiin muutama suora. Sitten välissä vähän kaukkareita, ja uusi luoksetulo. Hyvällä vauhdilla tuli ja pysähtyi niin hyvin kuin sillä alustalla pystyi (isoja teräviä irtokiviä). Hyppynouto oikein bueno. :)

Mutta on noita voittajaluokan liikkeitä vaan niin hitosti... Koskaan ei viitsi kaikki ottaa kerralla ja rakentuu hyvin hitaasti siis. Ja nyt on tunnari vielä hyllyllä niin kauan, kunnes Jerikon nenä alkaa taas toimimaan.. :( Mutta minnekäs tässä nyt olisi kiire.. Ensi vuoden puolella, ehkä tammi-helmikuussa voisi alkaa olemaan valmista.

Ollaan edelleen jatkettu takatassujen nostamisen treenaamista. Voisi senkin ajan käyttää jonkun metallikapulan pitoharjoituksiin tai kaukkareihin, mutta kuten sanoin, ei ole kiire mihinkään ja näin on kivempaa. :) Nyt olen siirtänyt jalkojen nostamista ulos ja Jeriko nostaa jalkojaan jo pystysuorille isoille kiville. Haparoivaa ja hieman kömpelöä vielä on, mutta kyllä se siitä.

Tokoa ja agsaa

2011-11-15T20:09:00.007+02:00

Sain Matilta synttärilahjaksi kameralle jalan/tripodin ja kun tänään sitten oli niin kiva sää, että päätin käydä vähän tokoilemassa ja samalla kuvata treenejä. Mielenkiintoista myös siinä mielessä, että ekaa kertaa näin kuinka kauan meidän perustreenit kaksin kestää. Nämä oli 20 minuuttia, aika lailla sopiva mun mielestä kun välissä on leikkimistäkin.

Sopivan videon käsittelyohjelman löytäminen ei sitten ollutkaan helppoa. Ensin pitkien taistelujen jälkeen sain ladattua koneelle Windows Movie Makerin, mutta se ei tunnistanut tiedostomuotoa johon kamera videot tallentaa. Nyt sitten yritetään löytää joku toimiva ohjelma, jolla saisin videoita leikeltyä, katsotaan siis saanko tähän jossain vaiheessa liitteeksi videota tokoiluistamme..

Ekana ruutuun lähetys 25 metristä alustalle. Tosi kivasti meni. Toinen samanlainen perään. Pitäis kyllä alkaa käyttämään jotain tiettyä virittelyä ennen ruutua, että Jeriko oppii etsimään katsellaan ruudun ennen liikkeen alkua. Kolmas lähetys ehkä 10 metristä ilman alustaa, hyvä. Viimeisenä vielä 25 metristä ilman alustaa ja hienosti meni keskelle ruutua. Välillä pyysin Jerikon maahan, välillä en, en niinkään maahanmenon treenimielessä, vaan Jerikolle vahvistaakseni sitä, että sitten kun ruudussa ollaan niin sinne jäädään paikalleen

Sitten seuraamista. Sitä ollaan kyllä tehty tosi vähän viime aikoina (ei kyllä olla muutenkaan kovinkaan ahkerasti tokoiltu) ja huomaa, että Jerikolla on vähän turhan paljon virtaa, poikittaa jo aika reippaasti. Pitää siis muistaa tehdä seuraamistakin jatkossa enemmän ja varsinkin käskytettynä, koska siitä Jeriko kuumuu.
Otettiin myös hidasta käyntiä, pysähdyksistä juoksuun lähtöjä ja juoksusta pysähtymisiä, sekä paikallaan kääntymisiä ja askelsiirtymiä sivuille ja taakse. Vielä ei ole täydellistä, mutta aika hyvältä näyttää, pitää vaan taas aktivoitua treenaamaan tokoa.. ;)

Sitten metallinouto. Olen nyt ajatellut, että Jerikon lempilelu eli frisbee näyttäytyy vain metallinoudon yhteydessä, jos sillä saisi liikkeeseen vähän edes motivaatiota. Ensimmäisen tein valelähtönä ja vapautin jo kun lähti tulemaan kohti, toisen kokonaisena liikkeenä. Kokonainen liike menee kyllä sinänsä ihan hyvin, muttei ole kovin vauhdikas ja eteen pysähtyessä suu aukeaa ja kapula siellä sitten vaan killuu. Pitotreeniä siis lisää ja yritetään saada metallista vähemmän inhottava..

Kaukkarit vielä. Tästä tuli kaksi sarjaa, joista toisessa siirsin kameraa vähän ja olisi näkynyt paremmin, mutta muistikortti olikin mennyt täyteen heti ensimmäisen vaihdon jälkeen. :( Vähän oli kuitenkin hapuilua välillä, tai sitten musta ehkä vaan tuntui siltä, olisi ollut kiva nähdä videolta. Tuntui, että Jeriko saattoi seisomasta istumaan mennessä siirtyä aavistuksen.. ehkä..
Mutta siis hyvältä näyttää, varsinkin ruutu alkaa olemaan aika hyvässä kuosissa. Pitäisi vaan muistaa alkaa ottamaan niitä seuraamaan kutsumisia erikseen. Luoksetulokin unohtui tänään ottaa, mutta eiköhän tossa ollut jo tarpeeksi treeniä yhdelle päivälle. ;)

Paitsi että tokihan tänään oli vielä Männistön Päivin agilitytreenit. ;)
Nyt meni kyllä tosi kivasti, saatiin rataa tehtyä läpi useampaan kertaan ja kokeiltiin vielä erilaisia ohjauksia eri kohtiin joilla haettaan Jerikolle jyrkempää kääntymistä. Poispäinkäännöskin onnistui nyt oikein hienosti. Itse kiinnitin huomiota siihen, että ohjaisin ihan rauhassa ilman turhaa nykinää ja ilmeisesti siinä onnistuinkin, kun rata sujui niin jouhevasti. Jeriko oli myös nyt hiljempaa kuin viime kerralla, vaikka kyllähän se aina välillä haukahteli. Rimojakaan kovin montaa kertaa tippunut. Jerikossa on kyllä se hyvä, että sen voi lähettää tai jättää suorittamaan estettä ja itse jo siirtyä eikä Jerikolle silti iske paniikki ja rynni esteiden läpi, hyvin keskittyy aina. Jeriko myös on oppinut esteiden nimiä jo aika hyvin, esteen nimellä hakee oikean esteen vaikka alun perin olisi menossa vähän väärään suuntaan. Ihan hyvä juttu kisoja ajatellen, voi pelastaa huonoa ohjaustaan. ;)

Tehtiin oman vuoron jälkeen vielä viereisellä kentällä toista lyhyttä pätkää jossa huomasin, että takaakierto toimii Jerikolla paljon paremmin kuin niisto. Tiedän kyllä, että niistolle ja takaakierrolle voi olla hieman toisistaan poikkeavat parhaimmat käyttökohdat, mutta kun kuitenkin yritin esteelle niistoa Jeriko haukkui enemmän ja kuumui, kun taas takaakierto meni ihan jouhevasti ja kivasti. Siinä pääsen myös ottamaan etumatkaa ja radan rytmi säilyy parempana. Ei ole mitään kiveen kirjoitettua, mutta vähän sellainen olo tuli, ettei niisto ole se meidän juttu.

Lisäys: Saatiinhan sitä videota muokattua. Windows Movie Makerilla loppujen lopuksi, mutta ei ollut helppoa. En oikein ymmärrä miksi ohjelma automaattisesti jakaa videon vaihtelevan pituisiin pätkiin... mutta no, ei mun kai kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Olisin kyllä kaivannut työkalua jolla olisi voinut jälkikäteen zoomata, varsinkin seuraamisessa ja noudossa tapahtumat on kyllä hyvin kaukana.. Ja kuvan laatu on kyllä jo turhan huono, kun jouduin ensin tiedosto-tyyppiä vaihtamaan ja sitten vasta muokkailemaan, liian huonolaatuiseksi taisi mennä.. Mutta mä vasta harjoittelen sekä itse kuvaamista että tätä muokkausta, koittakaan kestää siis. ;)
Kaukkareista laitoin nyt kuitenkin sen myöhemmän lyhyeksi jääneen pätkän, kun siitä sai paremmin. Siinä olikin seisomasta maahanmeno huono, enkä siitä sitten palkannutkaan, mutta otin istumisen perään mikä oli hyvä. :D Taisin kyllä sen maahanmenonkin ottaa videon katkeamisen jälkeen ja meni ihan hyvin..

Helkkarin nenäpunkki ;(

2011-11-12T12:31:00.000+02:00

Aivastelu loppui tosiaan jo viime sunnuntaina, mutta selvästikin on edelleen nokka tukossa vaikka toisin luulin. Lähdettiin siis jälkimetsälle Löytynojan Hannan kanssa. Turha siitä jäljestä on se tarkkemin mitään selvittää, kun Jeriko ei jäljestänyt askeltakaan. Janalta lähetyksestä lähti vauhdikkaasti ja oikeaan suuntaan vaikka vähän vinoon, mutta sitten vaan pyöri ja nuuskutteli eikä jälki noussut ollenkaan. Ei edes kun vein Jerikon jäljen alkuun jossa oli makkaraa, hyvä kun niitäkään haistoi. Ilmeisesti nenä siis aivan tukossa vielä, ei tullut mitään ei. Sitten kun oli hetken pyörinyt ja etsinyt, niin Jeriko alkoi vaan merkkailemaan. Sijaistoimintaa? Ja kun vaan seisoin ja odotin tai yritin tiirailla missä seuraava merkki on, Jeriko tuli viereen pyytelemään anteeksi, nousi jalkaa vasten ja työnsi pään mun kylkeen. Voi toista... :(
Ei siis nenä vielä toimi ollenkaan normaalisti. Onko kellään käsitystä (Emmi?) kuinka kauan kestää nenäpunkin jälkeen ennen kuin alkaa normaalisti haistamaan? Universumi on meidän jäljestysaikeita vastaan, ihan selvästi!

Happy birthday to me! :D

2011-11-09T20:58:00.001+02:00

Aamusta lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Ajellessa oli hirveän sumuista, mutta Somerolla oli jo kirkkaampaa ja jossain vaiheessa aurinko alkoi paistamaan oikein niin, että lämmitti mukavasti. :) Kuraista oli, mutta so what? :D
Jeriko selvästi tiesi, että mulla on synttärit ja pisti parastaan, Jeriko ylitti kyllä taas itsensä. En nyt keksi sopivia ylisanoja kehumaan Jerikoa, se on vaan niin <3.....

Ensimmäisellä vuorolla harjoiteltiin jakoa. Sitä ei olla siis koskaan ennen tehty, ja itse oli aluksi vähän hämilläni, että mitenkäs päin tässä nyt pitäisi olla, mutta kyllä se sitten hyvin sujui. Jeriko tuli tosi hyvin lampaiden väliin, aluksi vähän kyllä vilkuili ihmeissään, että nythän noi toiset karkaa. Kaksi erillistä lammasporukkaa tuotti Jerikolle vähän tuskastumista ja kun niitä piti ajaa vielä enemmän erilleen, mutta olihan tämä vasta ensimmäinen kerta ja aina ennen ne on pitänyt pitää koossa, ei siis ihme jos vähän ihmetyttää.. :D Ja siis tosi hyvin Jeriko siis toimi, huomasi vaan pienistä vingahduksista välillä, että jätkä on aivan häkellyksissään. :D

Toisella vuorolla otettiin toista täysin uutta asiaa, nimittäin Jerikon piti pitää lampaat poissa mun luota (heinäpaali lampaiden kiintopisteenä) ja pyöriä niiden ympärillä niin, ettei kerää niitä mun luo. Tässä sitten eri suuntia ja pysäytyksiä eri kohtiin, sekä poikittaisajoa. Aivan törkeen hyvin meni ollakseen ensimmäinen kerta, ja Jerikolla oli tosi hyvin keskittynyt lampaisiin. Niin kuin Marika sanoi, viettivoima on kasvanut ja varmaan tästä edelleen kehittyy. Olin aivan törkeen tyytyväinen tähän treeniin! :)
Treenin lopuksi Jeriko päätti viimeistellä sen, minkä lukuisat maahanmenot kuraisella pellolla oli aloittanut, kieri sitten oikein kunnolla kurassa niin, että oli yltä päältä tumman ruskea, valkoista tai omaa luonnollista ruskeaa ei näkynyt missään. Jeriko halusi peittää näyttelyturkkinsa ja hakea katu-uskottavuutta paimenlinjaisten silmissä. ;)

Illalla sitten Ylökk:n agilitytreenit. Aluksi tehtiin hyppytekniikka-sarjaa, jota oltiin tehty kesälläkin. Ensin kolme hyppyä 15 cm rimoilla ja kiinteillä etäisyyksillä (taisi olla 6 jalkaa), neljäs hyppy 30 cm ja etäisyyttä kasvatettiin 8:sta 12:ta jalkaan, ja sitten jalan välein takaisin kahdeksaan jalkaan. Jeriko on kehittynyt tässä huimasti! Kesällä viimeinen väli tuotti ongelmia ja Jeriko tuppasi ottamaan laukka-askeleen väliin, rimatkin taisi vähän helistä. Nyt teki jokaisen toiston aivan helposti ja viimeinen väli joka kerta ilman ylimääräisiä laukka-askelia, yksikään rima ei helissyt ja Jeriko teki kaiken kaikkiaan tosi itsevarmasti! Oli kyllä hienoa huomata kehitys tässä. :)

Tehtiin sitten myös radan pätkää. Rata oli ihan suht helppo ja haettiin tässä vaan parissa kohtaa valssiin mun ajoituksella Jerikon rajoja, kuin aikaisin voin lähteä kääntymään että Jeriko edelleen hyppää, mutta tekisi mahdollisimman tiukan käännöksen. Yhdessä kohtaa Jeriko ensin meni putkeen ihan hienosti, mutta sitten alkoikin väkisin menemään kepeille jotka oli putken takana ja keppien keskelle vaan pujottelemaan! :D No joo, joku hassu juttu siinä oli. Sitten kun päästiin oikeassa kohtaa kepeille niin pujotteli tosi hienosti mun kirittämisesti tai viistosti erkanevasta putken leijeröinnistä huolimatta. Hyvä Jeriko! :) Ainut huono asia näissä treeneissä oli Jerikon yltiöpäinen haukkuminen ja rimojen tiputtelu, ei yleensä hauku paljon yhtään ja rimatkin pysyy, mutta ilmeisesti eilisistä treeneistä jäänyt jotenkin päälle tollanen hermostuneisuus radalla. Tai sitten oli vaan liikaa höyryjä hyppytekniikkaan keskittymisen jälkeen.. Saa kyllä luvan lopettaa tollasen, en yhtään arvosta yliöpäisesti huutamista radalla.. ;(

Niin joo, sain myös nyt valita itselleni uudet kengät kun Nina ja Tero ystävällisesti toi niitä kokeiltaviksi. Valitsin Inov X-Talon 212 -malliset kengät. Rata ei vielä kyllä vaatinut kengiltä paljoa, kun ei ollut mitään kauheaa juoksemista, mutta hyvältä kyllä tuntui jalkaan. Ne on hyvin ohutpohjaiset ja tavallaan suunniteltu paljasjalka-juoksijoita varten. Ehkä näistä saa jopa jotain hyötyä mun matalille jalkaholveille ja jalan lihakset kehittyy.. :) Oli miten oli, pitoa ainakin pitäisi olla vähän tiukempiinkin käänteisiin! Jos näillä ei tule nollia niin ei sitten millään! ;)

Silmät aukaiseva agilitytreeni

2011-11-08T21:55:00.000+02:00

Tajusin siis mitä kaikkea aivan yksinkertaista me ei osata tai mitä mä en osaa. Tunsin itseni aika lailla idiootiksi. Mutta se oli hyvä juttu, sillä Päivin treeneistä toivoinkin jotain aivan erilaista ja uutta, että opittaisiin jotain mitä ei olla tähän mennessä opittu, ja tämä on juuri sitä mitä me tarvitaan. Mutta siis aivan käsittämätöntä, rata oli sellainen melko haastava, mutta ei toisaalta pitäisi olla ollenkaan niin haastava kuin mitä se oli mulle. Kuitenkin homma kaatui useassa eri kohdassa mun huonoon ajoitukseen ja yksinkertaisesti siihen, etten vaan ole koskaan oppinut kunnolla tekemään esim. poispäin-käännöstä tai vekkiä tai mikä sen nimi sitten onkaan. Hyvä kun siis tiedä näiden ohjauskuvioiden nimiä kun niitä ei ole juuri koskaan harjoiteltu, poipäin-käännöstä pari kertaa. Ja siis selvästikään mä en osaa tuollaisia ohjauksia jotka pitäisi vaan juostessa tehdä, en osaa, en millään. Mutta varmasti nyt opin, saa vaan lähteä noiden kanssa sitten ihan alkeista.

Siis hyvät treenit oli ja olen tosi tyytyväinen ja toiveikas jatkon suhteen, toivon että oikeasti oppisin tekemään rataa jouhevasti ilman turhia jarrutteluja, koiran ottamisia käteen joka välissä yms. Aivan uudenlainen näkemys siis löytyi ja olen siitä onnellinen. Otti vaan kieltämättä koville tuntea itsensä niin onnettomaksi idiootiksi. :D Jerikokin oli heti alusta asti ihan kierroksilla, niin kuin kisarataa menossa tekemään ja sitten tietty mun mokailuni vaan kiihdytti haukkumista. Mutta kyllä Jeriko ne kohdat meni hienosti mitkä osasin ohjata ja kyllä tämä tästä kehittyy. :)

Perus tenttiviikko....

2011-11-08T11:49:00.001+02:00

Tenttiviikko taas päällä. Eilen oli koululla lukemassa, mutta tänään jäin kotiin lukemaan. Lukemiseen tulee mukavasti pieniä taukoja, kun temppuilee Jerikon kanssa. ;)
Myötäpäivään pyöriminenkin on nyt nimetty ja ollaan alettu harjoittelemaan suuntien erottamista toisistaan. Aluksi oli tosi vaikeaa, kun Jeriko jäi vaan pyörimään siihen suuntaan mistä oli viimeksi palkkailtu eli myötäpäivään, eikä meinannut millään lähteä vastapäivään vaikka sillä oli jo ennestään oma käsky. Ei tainnut poika oikein malttaa kuunnella mitä sanoin, mutta lopulta viimeisellä harjoituskerralla alkoikin taas yhtäkkiä sujumaan niinkin hyvin, että otin vuorotellen eri suuntia (ja välillä samaan suuntaan peräkkäin) ja Jeriko teki oikein. Onhan sillä joka kerralla 50/50 todennäköisyys veikata oikein, joten en vielä uskalla sanoa, että osaisi, mutta hyvältä näyttää. :D

Laatikkoharjoitus ei ole vielä edennyt mihinkään, kätevämpää tosiaan olisi, jos olisi aluksi ollut niin iso laatikko, että olisi jalat helposti mennyt sinne kerralla, ja sitten vasta kun Jeriko ymmärtäisi tehtävän olisi ollut pienempi laatikko.. Tää lahjalaatikko on siis 29x38 cm, hieman liian pieni ehkä. Mutta yritetään vielä.. Tai jos kohdalle osuisi isompi laatikko niin voisi alkaa sillä ensin harjoittelemaan..
Kirjakasa on nyt 31 cm korkea, tähänkin Jeriko kyllä saa jalat vielä nostettua, mutta tämä on kyllä maksimi, saa ihan tosissaan nostaa jalkaa :D Tohon kun vielä yksi kirja lisää niin on pakko jo hypätä.. Jälkikäteen ajatelleen tuntuu, että olisi pitänyt edetä nopeammin tähän korkeuteen ja vasta tässä alkaa himmailemaan, mutta eipä sillä kai nyt sitten väliä.. :)

Lenkkien lomassa ollaan harjoiteltu myös peruuttamisen ja istumisen sekä istumisen ja "stopin" erottamista toisistaan. Pyydän siis vuorotellen peruuttamaan ja istumaan, keppi ei tietty lennä jos istu-käskyllä ensin peruuttaa ja sitten vasta istuu. Tämä on Jerikosta tosi hauska leikki ja tuo keppiä aina vaan uudestaan mulle. Ihana touhottaja. <3
Myös stoppia ja istumista ollaan siis otettu ihan normi kävelystä yleensä ennen kuin vapautan Jerikon. Nyt alkaa nekin olemaan hyvin vahvasti selvillä, eikä enää olen hetkeen tehnyt väärää liikettä. Tämäkin on Jerikon mielestä hauskaa, kun välillä käyn palkkaamassa herkulla ja otan uudelleen viereen kävelemään ja käskytän uuden liikkeen, välillä vapautan Jerikon pinkomaan metsään. Olen myös välillä varoittamatta pyytänyt Jerikolta kaukkarivaihtoja eri etäisyyksiltä, ja peruuttamis-istumis -harjoituksen myötä kaukkaritkin on mennyt tosi hyvin.

Tänään on ensimmäiset Päivi Männistön agilitytreenit. Olen ylipäätään ihan intona, että on toiset agilitytreenit viikossa! :) :)

Masentaa...

2011-11-06T12:57:00.001+02:00

Mä olen kyllä vakavasti riippuvainen treenaamisesta. Reilun kuukauden hiljaiselo (lue: paimennukset ja agility hyvin vähällä ja pääasiassa vain sisätreeniä) alkaa jo pikku hiljaa näkymään mielialassa. Yksi ilta loppuviikosta nukkumaan mennessä huomasin oudon tunteen, mulla oli sellainen yleinen ärsytys, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin huonolla tuulella. Harmitti mennä seuraavana päivänä töihin, vaikka olen kyllä ihan tykännyt käydä siellä (ja tarvitsen sitä, jotta voisin treenata taas aktiivisesti), nyt jotenkin vaan opiskelun ja työn vastapainoksi ei ole ollut ollenkaan tarpeeksi treenaamista. Loppukesä oli niin ihanaa aikaa, haikeana muistelen viikkoja kun oli parit agilitreenit viikossa ja 1-2 paimennustreenit, +viikonloppuna agilitykisat. :)

Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :( Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..

Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..

Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D

Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)

Nenu-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

2011-11-02T14:38:00.001+02:00

Jeriko alkoi sunnuntai-iltana aivastelemaan ihmeellisen paljon ja sitten maanantai-iltana alkoi tulemaan sellaisia ns. hengenvetokohtauksia/käänteisiä aivastuksia. Ajatukset johtui heti ensimmäisenä nenäpunkkiin, mutta sitten jotenkina aloin panikoimaan myös kennelyskän kanssa. Lopulta kuitenkin oli pakko oireiden valossa epäillä sitä nenäpunkkia, koska Jeriko tosiaan aivasteli, mutta ei yskinyt ollenkaan. Eilen sitten käytettiin Jeriko eläinlääkärissä ja saatiin hoito punkkitartuntaan, reilu 90 euroa kilahti taas kassasta, kivaa.. :(
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.

No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..

Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...

Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.

Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)

Paimenpoika temppuilee

2011-10-29T19:20:00.000+03:00

Tänään oli ratatreenit Somerolla. Vähän ristiriitaisin tuntein lähdin sinne, kun keskiviikkona Jeriko oli niin pihalla. Toisaalta tiesin, että parhaimmillaan Jerikon pitäisi suoriutua sellaisesta harjoituksesta ihan kunnialla.
Päivä alkoi hyvin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli oikein nätti syyssää. Katseltiin ensin muutaman koiran suoritukset ja sitten oli meidän vuoro. Lampaat oli taas vähän saman tyyppisiä kuin keskiviikkonakin, nuoria pässikaritsoita jotka oli toisaalta jähmeitä, toisaalta liukkaita livahtamaan vedon suuntaan kohti lampolaa. Katselin sitten ennen meidän vuoroa, että tuleekohan siitä sitten mitään.

Anyway, päätin sitten ottaa haun varman päälle, mutta SPKY:n ykkös-luokan radan sääntöjen puitteissa, menin siis puoleen väliin auttamaan. Tosin jälkikäteen sain vähän noottia, että sössin itse jo siinä vaikka Jeriko tekikin ihan hyvin. Jätin Jerikon mun vasemmalle puolelle, mutta leikkasinkin Jerikon ja lampaiden linjan yli ja lähetin Jerikon oikealle. Noin ei siis saisi ikinä tehdä! :D Sitten vielä astuin TAAS linjan yli oikealle päin kun autoin Jerikoa, jos sitä nyt enää auttamiseksi voi sanoa. :D Noh, hakukaari oli alustaan tosi hyvä, Jeriko kiersi mukavan kaukaa, toisten hakuporttien läpi, mutta lähti mielestäni liian aikaisin leikkaamaan ja pistin maahan ja lähetin uudestaan kaarelle, että sain Jerikon mielestäni hyvin loppuun. Tosin, tästäkin tuli vähän kommenttia, että miksi menin niin tekemään.. :D Olisi pitänyt antaa mennä, tai kokeilla sanoa vauhdissa "pois" jos sitten laajentaisi, tosi tilanteessa tuollaisesta maahan laitosta tulisi kyllä pistevähennyksiä.

No mutta, Jeriko meni siis aikas hyvin lopulta lampaiden taakse ja oli tänään muutenkin tosi hyvin kuulolla, yhtään maahanmeno-käskyä en tainnut joutua toistamaan, kun Jeriko reagoi aina välittömästi, ja suuntakäskytkin oli taas jo paremmin muistissa. Kuljetus lähetystolpalle oli aivan mallikasta, tolpan kierto ja sitten ensimmäisille porteille päin poispäinajoa. Tämä jänskätti, kun lampaat oli erityisen hankalia poispäinajettavia, mutta Jeriko selviytyi kyllä tosi hyvin! Välillä kyllä autoin pari askelta olemalla lampaiden edessä, mutta enimmäkseen poispäinajolla mentiin ja porteista läpi hienosti järjestyksessä lampaat-Jeriko-minä. :) Lopun triangelista otin vuorotellen vapaalla kuljetuksella ja poispäin ajolla, vapaassa kuljetuksessa Jeriko piti hyvin huolen itse, että kaikki lampaat pysyi mukana, poispäinajokin sujui hyvin. Kolmion viimeisellä sivulla oli sitten lampailla kova veto lampolaan ja päästin ne liian pitkälle ennen kuin käskin Jerikoa eteen pysäyttämään ja ne pääsi vähän häkistä ohi karkuun, mutta opinpahan ettei pidä liikaa luottaa siihen, ettei lampaat sinkoa mihinkään, jatkossa tiedän paremmin pistää Jerikoa jarruttamaan eteen.
Lopulta sitten häkitys, ja saatiin lampaat aika nopsaan häkkiin, kun Jeriko oli niin hyvin kuulolla ja teki niin kuin pyysin. Ei nyt ensimmäisellä yrityksellä, mutta nopeasti kuitenkin. Jeriko työskenteli häkillä tosi hyvin. :) Ajo ja häkkityöskentely saikin kehuja, ja Marika sanoi, että rata olisi periaatteessa hyväksytty, ainakin ilman sitä lampaiden pientä sinkoamista. Ja että ensi kesänä varmastikin pystytään ykkösluokan rataa suorittamaan.

Toisella vuorolla harjoiteltiin sitten hakukaaria, haettiin vuorotellen Katjalta ja Astralta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja sinne Jeriko lähti todella hienolle pulllealle kaarelle, hieman korjasin lopussa, mutta hyvännäköinen. Oikealle ei nyt oikein taas meinannut lähteä ollenkaan tarpeeksi laajasti, sitä sitten hinkkailtiin. Mutta olen tyytyväinen treeniin, onneksi Jerikolla oli taas parempi päivä, ettei mennyt treeni aivan hukkaan. :)

Tokostakin voisi selitellä vaikka mitä, mutta tekstistä tuppaa jo nyt tulemaan taas turhan pitkä, joten jätetään ne raportit väliin. Takajalkatreenejä ollaan jatkettu. Olen sheipannut Jerikoa nyt kiertämään etujaloillaan kirjapinoa ja alkaa se kokonainen kierros pikku hiljaa sujumaan. Ei tosin aina heti ensimmäisellä kerralla, minkä vuoksi en olekaan nimennyt toimintaa vielä mitenkään. Sitten kun tämä on kunnossa, pitää opettaa kiertämään vielä toiseen suuntaan. Ja sitten niin, että etujalat on kasalla ja takajalat kiertää. Eiköhän sitten ala kaikki VOI/EVL askelsiirtymät olla jo aika helppoa kauraa jos ristiaskeleen onnistuu molemmilla jalkapareilla molempiin suuntiin.. ;)
Mutta siis kyllä tässä huomaa, että on fyysisestikin aika rankkaa koiralle, ei kauhean pitkään voi tuollaista harjoitella putkeen ettei aivan väsy.

Tänään lisäsin tuohon kasaan vielä yhden kirjan niin, että kasa oli 20 cm korkea. Siihen nouseminen oli jo selvästi hankalampaa, kun korkeus alkaa ylittämään sen mihin jalan saa helposti nostettua. Tässä korkeudessa pysytään niin kauan, että nousu kasan päälle sujuu helposti, haluaisin nähdä kevyen hypähdyksen kasalle ennen kuin korotan..

Käytiin pitkästä aikaa myös lenkillä Ronjan ja Tuijan kanssa. Tehtiin samalla esineruutu, joka nyt tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen. Esineinä oli rannesuoja (sellainen mitä rullaluistelussa käytetään) ja pieni lätyskä kissojen kangaslelu. Kumpikaan ei meinannut löytyä millään, rannesuojan Tuija kävi lopulta näyttämässä ja sitte nousi, pikkuläpyskän kohdalla Jerikolla oli jo usko aivan loppunut, ja jouduin itse viemään Jerikon aivan viereen ennen kuin löytyi. Kyllä ärsytti. ;(
Mutta jälkikäteen ajateltuna oli vaan maastoon nähden liian vaikea treeni. Alueella oli joitain risukkoja, jotka varmaan ohjasin koiraa sivuun eikä tehnyt tarpeeksi suoraa pistoa, ja sen lisäksi maasto oli sellaista aika kosteaa, hieman soista, varmaan siis koiran nenään hirveän voimakkaan hajuista itsessään. Jos siis olisi etukäteen tajunnut, niin olisi ottanut helpommat harjoitukset, hetsaukset ja esineet lähempänä. Mutta näitä sattuu, jatkossa tietää, että ottaa helpomman jos samalla paikalla tekee..

Vitutusta kuitenkin helpotti, kun jatkettiin lenkkijä ja vastaan tuli koira ja otettiin omamme sivuun ja laitoin Jerikon maahan. Vieras koira ohittaessaan haukahti ja mitä teki Jeriko? Otti kontaktin muhun! Kyllä sai aika paljon kehua ja herkkua siitä hyvästä, onneksi oli ruudun jäljiltä herkkuja käsillä! :)

Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

2011-10-26T21:00:00.000+03:00

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)

Ou jee

2011-10-24T22:24:00.001+03:00

Nyt on kyllä treenailut mennyt sen verran nappiin, että mietin jo onko tässä joku koira haudattuna? ;)
Perjantaina käytiin Ylökk:n vapaavuorolla tokoilemassa. Ruutua otin heti ilman alustaa ja Jeriko haki aika hyvin keskelle, ei nyt ihan sentilleen, mutta tosi hyvin kuitenkin. Hyppynoutoa kaksi toistoa ja tosi hyvät oli, ainut että Jeriko on mennyt puukapulan kanssa yhtäkkiä aivan saalisvietille enkä ymmärrä miksi. Vauhtia kyllä oli ja näyttävää, mutta ensimmäisessä palautuksessa meinasikin alkaa vetoleikkiin kapulalla! :D Niin joo, ja meinasi varastaa! Otin sitten toisen, että sai kunnollisen lähdön ja palautuksen.
Metallikapula on edelleen inhottava, siihen saisi tulla tuota saalisviettiä, mutta tuskinpa tulee. Hakee kuitenkin kapulan ja palauttaa ihan hyvin, ote vaan on tosi löysä ja tulee ravilla takas varmaan, koska ei halua kapulan hölskyvän suussa.. Mutta ehkä se tästä, ei tämä nyt ainakaan ihan toivottomalta näytä.
Kaukkarit on nyt aikas hyvät, tein tuolla hallissa noin 3 metrin etäisyydellä ja hyvin teki, ainut että pieni yllättävä ongelma ilmeni: Jeriko peruuttaa seisomasta istumaan vähän yli! :D Liikaa pakittamista siis harjoiteltu, mutta tuo ongelma on varmasti helposti korjattavissa, ainakin huomaa että takapään hallinta on kehittynyt huimasti. :)

Tänään tein taas esineruudun lähimetsään. Meni aivan sikahyvin! Teenkö mä muka liian helppoja harjoituksia vai miksi tää menee näin upeesti? Nyt esineinä oli kokoon menevä musta pikku sateenvarjo ja otsalamppu, kumpikin aivan uusia esineitä. Tein 50x50 ruudin ja tallasin sitä jonkin verran, en toki yksikseni kovin tarkkaan.Vein esineet samalla kertaa ja jätin Jerikon istumaan, ekana sateenvarjo noin 35 metriin, kiersin takaa ja jätin otsalampun noin 15 metriin. Näköyhteys Jerikoon katosi maaston epätasaisuuden vuoksi ennen sateenvarjon jättöä, eli kumpaakaan Jeriko ei nähnyt. Molemmat kuitenkin löytyi alle kymmenessä sekunnissa. Sateenvarjolla työskentelyä en oikein nähnyt, pinkoi vaan perälle päin nenä kuitenkin selvästi auki, himmasi ja katosi näkyvistä ja sitten tulikin jo takaisin sateenvarjon kanssa. Sateenvarjo lipesi suusta kesken matkan, mutta nappasi heti uudestaan ja toi innolla luokse. Siis aivan mieletön motivaatio esineille! :) Sitten otsalampulle lähetys, lähetyksestä täysin suora linja, nenä auki ja bongasi otsalampun hajun, tarkensi muutaman sekunnin ja sitten löysi. Puolitoista sekunttia ihmetteli, että mistäköhän tästä ottaisi kiinni, sitten nappasi vaan suuhunsa ja toi hienosti mulle.

Siis toi Jerikon esinemotivaatio on kyllä jotain tosi upeeta, se on nykyään aivan liekeissä esineruudusta ja tekee tosi hyvin töitä. Pitäisi vaan malttaa joskus jättää esine aivan etureunaan, testaamaan että onko nenä oikeasti auki. Tai niin, itse asiassa kerran teinkin niin ja huomasi jo lähetyksessä, että Jerikolla on jo haju esineestä. :D Mutta siis pitää muistaa näitä silti tehdä, kun kuulee juttuja että kokeessa esine onkin ollut aivan edessä. En kyllä tiedä kuinka edessä ne voi/saa olla..?

Nyt Jeriko hakee jo tosi hyvin seisomaan takajaloillaan pienen kirjakasan päälle. Oli tossa vähän ongelmaa, kun aloin kirjoja lisätä ja ne olikin niin liukkaita että meinasi aina liusua alta pois, mutta sitten tajusin, että mulla on avaamaton Pharmaca Fennica -paketti (16 cm korkea) joka sopii mainosti tähän tarkoitukseen! :D
Nyt olen siis Jerikoa siihen pyytänyt seisomaan ja ajattelin, että tässä korkeudessa pysytään jonkin aikaa, että koordinaatio ja lihashallinta saa kehittyä. Päätin sitten alkaa opettamaan Jerikoa kiertämään kirjakasaa etutassuillaan. :) Oivaa hallintatreeniä ja hauska temppu sekin. Jotain ajanvietettä ennen kuin viitsin kasaa korottaa. Tänään siis aloitin sen sheippaamisen ja Jeriko menee kolme-neljä askelta ympäri. Pikku hiljaa sitä sitten kasvatetaan, laitan varmaan videota kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)

Esineruutuilua

2011-10-20T16:42:00.000+03:00

Olen unohtanut mainita, että olen uskaltanut nyt muutamana päivänä Jerikon kanssa kävelylle lähimetsään ja olen tehnyt joka kerta esineruudun, kolme harjoitusta siis jos en väärin muista. Esinemotivaatio on korkealla ja Jeriko on aivan innoissaan, Jeriko työskentelee mielestäni tosi hyvin. Tänään vein kolme esinettä ruutuun samalla kerralla ja pistin Jerikon hakemaan ne siinä järjestyksessä kuin olin vienyt. Ensimmäinen oikealla takanurkassa (ruutu siis jotakuinka 50x50, vasemmasta laidasta varmaan vähän lyhyempi maaston vuoksi), Matin vanha lippis joka on Jerikon mieleinen rieputuslelu. Pitkään joutui kyllä hakemaan, mutta upposi pitkälle (välillä vähän liiankin pitkälle) ja etsi tarmokkaasti. Lähetin kerran uudestaan, mutta sitten näki kun tuuli toi hajun ohi juostessa, Jeriko pysähtyi heti ja tarkensi nopeasti. Puhti ei kyllä kesken loppunut!
Toinen oli noin 15 metrissä pieni (ehkä 3cmx3cm) "pehmolahjapaketti", sen Jeriko löysi aivan heti. Kolmas itsekudottu hanska. Tämä oli aika vaikea, maasto vasemmassa reunassa tosiaan hyvin epätasaista ja Jeriko meinasi lähteä liikaa oikealle eikä edes uponnut riittävän syvälle kivien taakse. Pari uutta lähetystä ja kun vaihdoin lähetyslinjaa Jeriko lähti syvemmälle ja sitten taas näki kun sai sivutuulesta hyvin hajun hanskasta ja nopeasti taas tarkensi. Ehkä ihan hyväkin harjoitus siinä mielessä, että uskon rajoja vähän koeteltiin mutta silti se löytyi sieltä. :)

Tokoilua, agilityä ja sheippaamista

2011-10-19T21:33:00.000+03:00

Tokoiltiin eilen ihan kunnolla ulkona, ei pihassa vaan läheisen koulun kentällä, treeniliivit ja kaikkee. ;) Jeriko oli aivan liekeissä, hyvä kun nahoissaan pysyi! :D
Olin saanut meille ruutuun myös mainosnauhaa reunoiksi ja nyt virittelin senkin siihen. Kolme toistoa ensin hiirimatolla, koska nauha oli siinä uusi elementti ja ajattelin ottaa varman päälle. Sitten hiirimatto pois ja Jeriko teki kolme peräkkäistä täydellistä ruudun keskelle hakemista noin 10 metristä, siis aivan upeita! En ymmärrä miten se on edellisillä kerroilla hakenut sinne vähän taakse, mutta nyt löytyi keskusta niin hyvin että ihan kuin se ei olisi hukassa ikinä ollutkaan! :D Tekikö sitten kehänauha niin paljon? Vai se, että Jeriko oli niin innoissaan ja motivoitunut? Vai se, ettei oltu kotipihassa naapurin juoksuisten narttujen hajussa? En tiedä, mutta olen tyytyväinen! :)

Sitten luoksetulon pysäytys. En ollut varma miten Jeriko tajuaa seisomaan pysähtymisen, kun tossa yksi päivä ei muistanut sitten ollenkaan rinnalla kävelystä pysähtyä. Nyt kyllä muisti, mutta lähti innoissaan tulemaan niin hirveää kyytiä, ettei siitä mitään nopeita pysäytyksiä tehty vaikka kovasti yrittikin. :D Tätä otettiin sitten muutama kerta, että Jeriko vähän edes himmaisi vauhtiaan ja ehtisi pysähtyä vartalon mitassa. Palkkasin aina tästä, eikä otettu liikkeen jatkoa.

Metallikapulan pitoa ja lyhyen matkan noutoa otettiin myös. Kehuin runsaasti pidosta ja silittelin kuten olen sisälläkin tehnyt ja Jeriko selkeästi siitä kiristi otettaan. Usein aluksi maasta nostaessa piti suuta ammollaan, kun oli niin inhottava, mutta kiristi sitten kun odotin ja aloin kehumaan paremmasta otteesta. Kaipa tämä tästä, mutta ei Jeriko varmasti koskaan tule metallinoudosta pitämään, ja pelkäänpä että siitä jää meidän heikko lenkki.. Katsotaan ja toivotaan.

Sitten seuraamista metallin päälle, ei liikaa ällöä mahan täydeltä. ;) Jeriko meinasi lentoon lähteä, oli niin kierroksilla. Hyppelehti ja äänteli varsinkin tempon muutoksissa, poikittikin välillä oikein reippaasti. Mutta kontaktihan sillä pysyy! ;) Temponvaihdoksilla ja vasempaan käännöksillä työstämällä Jeriko nopeasti keskittyi seuraamaan tosi hyvässä asennossa ja hyvällä vireellä. Ai että kyllä tykkään sen vireestä seuraamisessa! :)

4 minuutin paikkamakuu myös siinä koulun pihassa. Oli aika paljonkin häiriötä itse asiassa, ohi käveli kaksi ihmistä kolmen metrin päästä, piilon takana nuoriso melusi ja vieressä pensasaidan takana kulkevalla tiellä oli myös jotain härdelliä. Vähän pyöri pää tavallista enemmän, varmaan suuren häiriön ja pitkän treenitauon yhdistelmä. Mutta siis hyvin meni, kun sanon että pyöri pää tavallista enemmän niin tarkoitan, ettei pitänyt päätä lähes koko ajan maassa niin kuin yleensä.

Tänään oli sitten kauan odotetut agilitytreenit! Kumpi oli enemmän innoissaan, emäntä vai koira, sitä on vaikea sanoa? :D Sara otti ystävällisesti Jerikon mukaan lämmittelemään, ja Marjukka ohjasi Jerikoa radalla. Todella hienosti Jeriko lähti tekemään töitä Marjukalle vaikkei Marjukka ole sitä koskaan ohjannut. Aluksi oli vähän hämillään, mutta tosi nopeasti ja varsinkin toisella treenivuorolla oli ihan selkeesti Marjukan kanssa hommissa. Mun perään ei vilkuillut enää yhtään eikä välittänyt vaikka puhuin laidalta, pysyi Marjukan luona hommissa. Hieno poika! :) Ja siis hienosti meni rataa kaiken kaikkiaan, Marjukkahan onkin tosi hyvä ohjaamaan, joten mitä muutakaan olisi odottanut. ;) Kiitos Marjukka, että ohjasit Jerikoa, pääsi poika vähän höyryjä päästelemään. Kovasti olisi emännällläkin hinku agilitykentälle!
Jeriko sai myös paljon kehuja rauhallisuudestaan agilityradan ulkopuolella ja mitäpä sitä kieltämään, osaahan se hienosti rauhassa odottaa. :)

Olen myös jatkanut kirjan päälle astumisen sheippaamista, koska haluan siinä nimenomaan kehittää Jerikon takapäänhahmotusta. Aluksi lähti melko nopeasti tarjoamaan takajalkoja kirjan päälle, mutta käytti ensin etutassut kirjalla; jäänne siitä kun aluksi tarjosi niitä etutassujaan ja sen jälkeen sai naksun takajaloista. Nyt siis tänään vielä sheippailin sitä, että veisi takajalat suoraan kirjan päälle ja lamppu taisi syttyä. :) Tähän vielä rauhassa varmistusta, että hahmottaa että takajaloista juuri on kyse ja sitten vasta alan kasaa nostamaan. On tää vaan hauskaa, tykkään sheipata, ei ole mikään kiire kun on niin hauskaa tehdä tätäkin harjoitusta ja katsoa kun koira alkaa ymmärtämään. :)

Kouluttaminen on NIIN kivaa.. :)

2011-10-17T22:21:00.002+03:00

Viimeisimmän Canis-lehden innoittamana olen ottanut nyt taas ohjelmistoon takapään hallintatreenit. Jatkettiin peruutusharjoituksia ja levitin kenkiä lattialle eteisen käytävään esteiksi jotta Jeriko joutuisi kunnolla nostelemaan jalkojaan ja työstämään takapäätään.. No myönnetään, kengät oli siinä jo.. :D Ja sitten pistin Jerikoa peruuttamaan portin suuaukosta, vaatii tarkkuutta ja erityisen suurta peräpään hallintaa, takajalatkin pitää nostaa kunnolla, kun portti muodostaa tavallaan kynnyksen. Olin suunnitellut muutenkin ottaa ohjelmistoon myös jonkun korokkeen päälle peruuttamisen kuten Canis-lehdessä neuvottiin, mutta Emmin blogiteksti innosti asiassa vielä enemmän. Ties vaikka edettäis tästä joskus opettelemaan tuota etutassuilla seisomistakin. ;)

Tänään pääsi sitten patologian kirja hyvään käyttöön, Jerikon astinlaudaksi! ;) Meinasin ensin peruututtaa Jerikoa kirjan päälle, mutta päätinkin opettaa Jerikon sheippaamalla kohdentamaan takajaloillaan kirjan päälle. Tällä tavalla ainakin takajalkojen hahmotus varmasti kehittyy! Se olikin hauska juttu, jotenkin tosi virkistävää pitkästä aikaa opettaa jotain aivan uutta nollasta lähtien sheippaamalla, varsinkin kun se meni niin mukavasti! :) Heti, kun laskin kirjan maahan Jeriko alkoi katselemaan ja kokeilemaan tyyliin "Mikäs tää on? Pitääkö sitä koskea nenällä? Ai ei. Entä etutassulla? Ei? Nyt se naksautti! Mitä mä tein? Oliko se jotain etutassuun liittyvää? Ai ei? Takatassu? KLIK!"... Siis tosi virkistävää katsella vaan valppaana, kun koira pähkäilee ja sheipata pikku hiljaa niin, että molemmat jalat tuli lopulta kirjan päälle!

Välillä tuntuu, että käytän liian vähän sheippaamista ja haluaisin enemmänkin asioita opettaa sitä kautta (ja jatkossa varmasti niin teenkin!), mutta ihan huippua huomata, että ollaan kuitenkin tehty sitä tarpeeksi niin, että Jeriko heti tietää mistä on kyse ja kokeilee mikä saa mut naksauttamaan. Tämä oli aivan huippuhauskaa vaihtelua, miten pienestä voikin ihminen tulla iloiseksi? :) Jeriko on niin fiksu <3

Blogihaaste

2011-10-15T13:27:00.012+03:00

Yleensä en tällaisia ketju-juttuja harrasta, mutta koska tällä voi kenties levittää hyvää mieltä ympärilleen antamalla tunnustusta ja kiitosta, niin ajattelin tehdä poikkeuksen.. ;)

Tunnustuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Saimme tunnustuksen Mialta, kiitos paljon! Olin aluksi vähän että "häh, että mikä blogihaaste", mutta selvisihän se.. ;D

Itse haluaisin antaa tunnustusta Sanna H:lle, Hanna H:lle, Immille, Maijalle, Liisalle, Emmille, Tuijalle, Heidille (onnea hyväksytyn BH-kokeen johdosta!) ja Anitalle (kiitos tästä upeasti koirasta! :) ).
Lisäksi tunnustusta haluaisin antaa Jaana Rajamäelle, joka on antanut minulle lukuisia hyviä neuvoja, auttanut pääsemään vaikeiden kohtien yli ja auttanut hämmennyksen hetkellä näkemään ratkaisun. :)
Kiitos myös Immosen Sannalle monista hyvistä oivalluksista, jotka ovat auttaneet minua eteenpäin. :)

Kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni, huh huh...
1. Halusin nuorempana hävittäjälentäjäksi
2. Ennen koiraharrastuksia ja ratsastusta olen harrastanut hokytoryu ju-jutsua ja vielä sitäkin ennen poikkihuilun soittoa.
3. Yläasteella olin luokkani "kapinallinen priimus" ;D
4. Haluaisin oman hevosen
5. Toivoisin, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja (osittain edelliseen liittyen)
6. Haluan kehittää itseäni kouluttajana lukemalla oppimispsykologiasta ja käymällä eri kouluttajien opeissa. Haluaisin ehdottomasti joskus päästä kanakurssille!
7. Olen elänyt vain pari vuotta elämästäni ilman yhtään lemmikkiä enkä vihdoin oman koiran saatuani voisi kuvitella elämää ilman
8. Ennen Jerikon tuloa taloon opetin temppuja kissoillemme, mutta nyt se on vähän jäänyt molemminpuolisen motivaationpuutteen vuoksi (ehkä jopa enemmän kissojen puolelta). Toisinaan palautellaan kuitenkin vanhoja temppuja mieleen kissojen virikkeellistämiseksi.

Tokoähky

2011-10-14T19:27:00.002+03:00

Mä olen kyllä jo tosi kyllästynyt tähän saikkuun ja pelkkään sisällä/pihassa treenailuun! Sitä paitsi tästä taitaa seurata niin paha toko-ähky, etten tiedä milloin siitä selvitään.. Tästä syystä halu mennä Ylökk:n agilitytreeneihin ensi keskiviikkona vaan vahvistuu, varmaan on ihan ok jos itse harjoittelen Jerikon kanssa ylösmenokontakteja ja joku muu juoksee rataa. Nyt olin keskiviikkona kavereiden mukana Lempäälässä tallilla katsomassa heidän ratsastustaan ja kyllä vähän sydäntä vihlaisi, kun olisi itse halunnut päästä ratsaille! :'(
Tosin hyvä puoli on se, että siellä yhtäkkiä tajusin, että eihän mun välttämättä tarvitse ton jalan vuoksi olla enää pitkään ratsastuksesta pois, kun mähän voin koulutunneilla mennä ilman jalustimia! I'm so happy!! :D ...vaikka siis esteistä tykkään eniten ja niitä ei voi mennä vielä aikoihin, mutta tähän tylsyyteen kelpaa mikä vaan! :D

Tänään käytiin Jerikon kanssa ensimmäisellä pyörälenkillä leikkauksen jälkeen. Normi kenkä meni jalkaan eikä sitten kun kenkä oli jalassa enää sattunut... ainakaan pahasti... Piti kyllä nauhoja löystää, mutta siis onnistui. ;D Lenkki meni ihan mukavasti, Jeriko oli innoissaan. Tehtiin joku noin 5 km lenkki, mutta eihän siinä mennyt kuin puolisen tuntia vaikka pyörän kumitkin oli aika tyhjät.. Mutta nyt voisin varmaan antaa itselleni luvan käydä pyörälenkeillä päivittäin Jerikon kanssa, että saa ainakin yhden kunnollisen energianpurkulenkin päivässä. :) Ja enköhän mä nyt lyhyille metsälenkeillekin ensi viikolla jo uskalla..

Tokoiluista en nyt jaksa hirveemmin raportoida, kyllästyttää. Lyhyesti sanottuna ollaan harjoiteltu kapulan pitoa (pieni puinen, metalli ja puinen 650 g, Mian blogista sain idean uuden tyyppiseen harjoitukseen ja toimii tosi hyvin, varsinkin metallin kanssa), kaukkareita (menee kyllä tosi hyvin!), askelsiirtymiä ja paikallaan kääntymisiä, peruuttamista, ryömimistä, tunnaria ja ruutua.

Olen myös lueskellut paljon. Tilaamani Karen Pryorin kirja "Don't Shoot The Dog" saapui ja olen sitä lukenut. Olisi varmaan pitänyt alkaa heti tekemään siihen jotain alleviivauksia, hyvät pointit ylös. ;)
Susan Garrettin Shaping Success -kirjan aion myös hankkia luettavakseni.
Tänään postilaatikkoon kilahti myös Canis-lehti, jonka artikkeli kosketuskohteista herätti taas uuden ajatuksen: Olen nimittäin miettinyt miten alan opettaa ohjatun noudon suuntaa ja Tuijankin kanssa ollaan pohdittu, että namipurkin sijaan Jerikolla voisi toimia paremmin lelu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että voisin aivan yhtä hyvin käyttää kosketusalustaa! Tähän suunnitelmaan olen aika tyytyväinen. :)

Vakavia vieroitusoireita

2011-10-11T16:58:00.003+03:00

Heräsin tänään joskus viiden-kuuden välillä enkä enää millään saanut unta, kun oli niin paljon ajatuksia päässä. No, mikä nyt sitten oli niin tärkeää, ettei sen vuoksi saa edes nukuttua? No, mikäs muukaan kun treenaaminen tai tarkemmin ottaen sen puute ja harjoitukset mitä pitäisi tehdä. Lievä addiktio treenaamiseen kenties? :D

Kun se kerta oli niin tärkeää, että herätä piti sen vuoksi, niin yritänpä nyt muistella, että mitä tuli pohdittua. Ainakin mietin jälkeä ja jäljellä erityisesti janaa, että kunhan saan tikit pois ja normi kengän jalkaan ja voin silleen alkaa jalkaa käyttämään, niin pitäisi tehdä janalla näköhavaintotreeniä Matin kanssa. Matti siis tekisi lyhyen jäljen janalle, ja niin, että Jeriko näkisi Matin vain janalla (esim. puun takaa toisen puun taakse ja poistuttais Jerikon kanssa siksi aikaa, että Matti pääsee pois sieltä ilman, että Jeriko näkee loppuosaa). Tällä haettaisiin suoruutta ja syvyyttä janalle lähetykseen, että ymmärtäisi mitä siinä ylipäätään pitää tehdä. Ensin lyhyt väli näköhavainnon ja jäljelle päästön välillä, sitten sitä pidentäen. Ja tietty etäisyyttä kasvattaen.

Esineruutua mietin myös. Pitäisi hankkia lisää erilaisia esineitä, nyt on ollut melko helppoja. Ja sitten sitäkin voi hyvin tehdä ilman mitään kovempaa liikuntaa mun osalta. Lenkin lomassa vaan pieni esinetreeni, erityisesti sitä että irtoaa myös kauemmaksi. Pikku hiljaa voisi tehdä sellaista, että Jeriko näkee kun esine viedään, mutta ei pääsekään sitä heti hakemaan, aika tämän vihjeen ja varsinaisen lähetyksen välillä siis asteittain lisää. Ja sitten vielä se, että esineitä vietäisiin useampi kerralla, se nyt varmaan ennen tuota että aletaan näkemisen ja etsinnän väliä pidentämään..

Paimennustakin mietin, mutta en nyt tarkkaan muista, että mitä siitä. Ainakin sitä olen miettinyt muuten, että pitäis saada joku käsky jolle Jeriko pysähtyisi myös jaloilleen. "Stop"-käskyä en halua siihen käyttää, koska en pysty vahtimaan että pysähtyy heti, "seiso" on kaukkareihin, mutta olisko se sitten pitkä "seiiiis", jota olen pyörä- ja rullaluistelulenkeillä käyttänyt..? Jaloilleen pysähtyminen voisi kuitenkin joissain tilanteissa olla parempi kuin maahanmeno. Olen nyt ilmoittautunut taas pariin treeneihin Somerolle tän kuun lopulla (paimennus ei ole liikuntaa ohjaajalle ;) ). Toiset on ratatreenit joita odotan kyllä innolla. Näkee ihan kunnolla, että kuinka valmis Jeriko on ensi keväänä/kesänä kisaamaan. :)

Agilityssä mietitytti, että varmaan ensi viikolla voisi treeneihin jo mennä. Itse harjoittelisin Jerikon kanssa puomin/keinun ylösmenokontaktia ja sitten ehkä joku suostuisi ohjaamaan Jerikoa radalla, että pääsee vähän höyryjä päästelemään.

Ja sitten se toko.. Pientä sisätokoilua ollaan nyt koko ajan tehty, siitä huolimatta että innostuessaan Jeriko on pari kertaa tallannut mun leikatulle jalalle. Metallikapulaa Jeriko pitää sisällä nyt tosi hyvin ja olen teettänyt noutojakin sisällä, hyvin menee. Kaukkarit sujuu jo aikas hyvin noin noin 5 metrin etäisyydellä, huonompia vaihtoja tulee vain hyvin vähän ja liikahdus pääasiassa seisomisesta maahan tai istumaan menossa, siitä seisoma-asennosta johtuen. Mutta toisaalta olen nyt jättänyt vähemmälle sen seisomisen hinkkaamisen ja jättänyt vaan palkitsematta siitä seuraavat huonot toistot ja toivon, että Jeriko siitä itse tajuaa pitää huolen omista asennoistaan ja tekniikasta. Hyvältä kyllä näyttääkin sen suhteen. :)

Tänään pääsin vihdoin pihaan ottamaan ruutua, tunnaria ja metallikapulan pitoa, ei ole pystynyt tässä aiemmin kun joka päivä on satanut eikä tällä kantakengällä sateeseen kyllä mennä.. Mutta siis tänään meni ihan kivasti nuo em. jutut. Tunnarissa toi kerran mulle väärän ja käytti suutaan parin muun ympärillä, tulkitsisin että johtui siitä ettei erottanut ollenkaan kapuloita lehtien seasta ja kun oikean löytäminen kesti toi minkä tahansa. Hyviäkin toistoja tuli nurtsilla ja sitten kun siirsin kapulat soratielle niin ei enää koskenutkaan vääriin, hienoa! :)
Ruutu meni ihan kivasti, haki ruutua hyvin 10 metrin päästä ilman alustaa, mutta sitten tuli joku häiriöhetki, kun ei meinannut taas mennä ollenkaan. Pienen tauon jälkeen taas hyvin ruudun keskelle. Nyt aloin myös hieman pidentämään aikaa ennen kuin naksautan, että osaa myös rauhoittua ruudun sisälle. Kerran pyysin maahan ja tokihan se onnistui, en aio maahanmenoja kyllä ottaa juuri ollenkaan, menee muuten ennakoinniksi. Ruutua (ja merkkiä) ajatellen pitäisi kyllä hommata erilaisia merkkitötsiä ja nauhaa ruudun ympärille, että oppisi hakemaan erilaisia merkkejä ja aina silti sen keskustan..
Metallikapulan kanssa otin vain pitoa ja hyännäköistä nyt oli. Tämän kanssa en nyt kiirehdi, pikku hiljaa. :)

Kyllä alkaa kieltämättä pitkästyttämään tämä hiljaiselo, ei ole yhtään mun juttuni. Pelkkä tokoilukaan ei ole yhtään mun juttuni (eikä Jerikokaan siitä hurjemmin syty vaikka onkin treenitaukoa), olisi kiva päästä tekemään jotain kivaa (lue: paimentamaan tai agilityradalle)..

Apua monelta taholta

2011-10-07T22:31:00.003+03:00

Viikko on kulunut rauhallisesti, jalkaa pystyy pikku hiljaa alkaa käyttämäänkin. Jeriko on kyllä mainio, ei ole tästä yhtäkkisesti muutoksesta himotreenauksesta lähes täydelliseen treenaamattomuuteen pahemmin hermostunut. Ainut mistä huomaa, että energiaa ei olla normaaliin tapaan poltettu on se, kun tulee vieraita ovesta sisään, intoa vieraiden tervehtimiseen riittää hieman normaalia enemmän. Edelleen kuitenkin fiksun pojan saa helposti käskyllä rauhoittumaan eikä mitään varsinaista hysteriaa ilmene. :D

Keskiviikkona käytiin Hyvinkäällä Laioksella. Mitään pahempia juttuja Jerikosta ei löytynyt, jotain "viskeraalista/syvien lihasten jäykkyyttä", mitä lie se sitten tarkoittaakin.. Olen ihan tyytyväinen siihen, että tuo on ainut "vika" mitä löytyy, voi kuulemma johtua ruokavaliosta, joten maksaa kai vaivan jättää puurosta kaura pois kuten suositeltiin.. Mutta Jeriko on kyllä hassu valittaja, ei yritä estellä tai mitään ja antaa ihan rauhassa hoitaa, mutta kun löytyy joku vähänkään jäykkä kohta niin pitää alkaa inistä. Tosi-Mies. :D

Tänään Jeriko oli oikein kunnon 10 km suomaastolenkillä Katrin ja Patun kanssa. Nyt oli kuulemma Jeriko itsekin pitänyt oikein tarkasti silmällä ihmisiä ettei vaan kadota, selvästikin ottanut opikseen tiistaisesta! ;) Jeriko oli kuulemma juossut käytännössä koko matkan siksakkia suolla, siinä missä kaveri labradorinnoutaja Patu oli tyytynyt hölköttelemään pitkospuita pitkin. Energiaa on siis varmasti poltettu ja ruokakin maistui kotona harvinaisen hyvin! :D Suurkiitos Katrille, että viitsit ottaa Jerikon mukaan, kyllä nyt kelpaa. :)
Myös pikkusiskoni Anette ja Annele ovat käyneet ulkoiluttamassa Jerikoa ja ovat tulossa huomennakin aamulla tänne, heille myös iso kiitos! <3

Aivan täydellistä treenitaukoa ei olla pidetty, tietenkään. ;) Sisällä ollaan treenailtu metallikapulan pitoa/noutoa ja se sujuukin jo tosi hyvin, ote on tosi hyvä. Tänään otettiin pikaisesti pihassa ja ihan ok meni, vaikka Lulu juoksi koko ajan häiritsemässä ja pinkoi kapulan perään kun heitin eikä Jeriko sitten tohtinut hakea sitä ennen kuin Lulu väistyi. :D Pitäisköhän opettaa tolle kisalle nouto, kun taipumusta näyttäisi olevan.. ;) Vähän siis kuitenkin oli turhaa häiriötä enkä sitten ottanut kuin pari heittoa, kun en kuitenkaan pystynyt itse liikkumaan normaalisti ja innostamaan Jerikoa, turha tehdä sitten hitaita noutoja kissan häiritessä.
Tunnaria ollaan otettu terassilla ja on mennyt tosi hyvin, tänään teetin Jerikolla kolme toistoa eri "kuvioilla" ja kaikki toistot menivät aivan nappiin, ei koskenut vääriin ollenkaan ja otti oman varmasti heti kun pääsi kohdalle.
Myös kaukkareita ollaan otettu. Maasta seisomaan nousussa käy vielä välillä niin, että nousee liian etupainoiseksi ja siitä seuraava istuminen tai maahanmeno on hieman huonompi. Kokonaisuudessaan kuuden vaihdon aikana Jeriko kuitenkin liikkuu ehkä korkeintaan 5 cm.. Kuitenkin haluaisin kaukkareista aivan täydelliset eli edelleen hinkkaan maasta seisomaannousua jotta siinä päätyisi hyvään asentoon. Toivon mukaan siinä näkyisi pian edistymistä, muuten pitää ehkä lopulta tyytyä tuohon pienen pieneen liikkumisriskiin..

Nyt ovat myös vanhat temput oven sulkeminen ja valojen sammuttaminen tulleet käyttöön. Eilen illalla, kun olin jo nukkumassa ja Matti vielä valvoi, Jeriko tuli makkariin ja työnsi tietty oven aivan auki. Keittiöstä paistoi valo sitten ikävästi silmään, mutta ei haittaa, pyysin vaan Jerikon sulkemaan oven eikä tarvinnut itse nousta. Kätevää! ;)
Nyt ollaan myös treenailtu oven sulkemista ja valojen sammuttamista peräkkäin, mikä on hieman tuottanut hämmennystä Jerikolle ja aluksi sekoitti käskyjä toisiinsa, mutta alkaahan se sujua, reipas pikku apulainen. <3
Ps. älkää kertoko viranomaisille, että täällä käytetään eläintyövoimaa ;)

Leikkaus, sen jälkeistä elämää ja Jerikon katoamistemppu

2011-10-04T18:15:00.005+03:00

Eilen olin sitten leikkauspöydällä. Jalka leikattiin spinaalipuudutuksessa, oli kyllä hassu kokemus, ei kai tällaisesta voi ihan sanoa, että suosittelen, mutta hassua se oli! :D Vasen jalka oli ihan niin kuin irrallinen, kylmä, kipu ja asentotunto täysin tiessään, ei mitään käsitystä missä mun jalka oli ja välillä vaan näki, että hoitajat valmistellessa siirteli ja nosteli jalkaa eikä mitään tunnu. :D Puudutus tuli siis napaan asti, lantiokin ihan turta, hassulta tuntui sekin kun mua sitten heiteltiin kuin räsynukkea ensin puudutuksen jälkeen kyljeltä selälleen ja sitten leikkauksen jälkeen pöydältä sänkyyn. Kolmas hassu juttu oli se, miltä jalka tuntuu, kun siitä on ihan täysin kaikki lihastonus poissa, reisi oli niin kuin lämmintää taikinaa ja roikkui vaan velttona. :D
Leikkaus meni ihan hyvin, toivon mukaan vaiva nyt helpottaa.

Heräämössä alkoi sitten mun kärsimättömyys nostaa päätään. Olisin varmaan tehnyt ennätyksen kuinka nopeasti siirtyy heräämöstä vuodeosastolle, mutta jouduin odotteleen kyytiä aika pitkään sen jälkeen kun sain jalkaan liikettä. Vuodeosastolla jouduin odottamaan kotiin pääsyä kuuteen asti, vaikka salista pääsin kahdentoista aikaan.
Sitten minua vielä järkytettiin uutisilla, että 5 viikon levon sijaan (niin kuin alun perin oli puhetta) mulle määrättiinkin kahden kuukauden (!!!!!) liikuntakielto! Voi kiesus.... Kaksi viikkoa on tota kantakengän pitoa ja keppien kanssa menoa ja sen jälkeen voi käyttää normaalia kenkää ja alkaa kevyesti rasittamaan, mutta tosiaan edelleen liikunta kielletty, varmaan agility kuuluu tähän kiellettyyn kategoriaan.... =/ Surullista ja pirun pitkästyttävää, mutta kai se on pakko yrittää jaksaa olla rauhassa, että jalka nyt varmasti tulee kuntoon.. Kuukauden päästä on seurantakäynti jolloin varmaan voi kysellä voiko jotain jo tehdäkin.. Onneksi on kuitenkin toko, jota ei mitenkään päin voi laskea liikunnaksi! Voittaja-luokka, here we come! Jos meillä nimittäin ei Jerikon kanssa ole muutakaan tekemistä, niin treenataan sitten varmaan tokoa aika ahkeraan. ;)

Jeriko oli kyllä hassu, kun tultiin Matin kanssa kotiin. Huomasi tietenkin, että mulla on paketti jalassa ja kävelen oudosti keppien kanssa ja Jeriko käskettiin käytävästä kauemmaksi odottamaan ettei ole tiellä ja kuuliaisestihan Jeriko väistyi. Sitten siinä oli käytävän päässä mun kepit tai laukku tai joku ja Lalli tuli sitä haistelemaan. Jeriko antoi sille niin pahaa silmää että! Ja kun Lalli ei siitä huolimatta väistynyt, niin Jeriko kävi kevyesti näykkäämässä Lallin takajalkaa niin kuin Lalli olisi niskuroiva lammas joka täytyy siirtää! Siis tyhmä temppu Jerikolta ja sai torut siitä, mutta jälkikäteen vähän naurattaa.. ;)

Matti oli myös hakenut meille hese-ateriat ja kun niitä syötiin Jeriko kävi itse ensin nuuskaisemassa dippiä, mutta lähti sivummalle makoilemaan, kun käskin pois. Jeriko ei siis ole mikään ahne, kunhan käväisi siinä. Sitten kun olin jo syönyt Lalli tuli haistamaan ja maistamaan dipin loppuja, ja Jeriko oli siinä taas poliisina paikalla ja katsoi pahasti. Eikä se voinut kuvitella omaa resurssiaan puolustavansa, olen siitä ihan varma, että se puolusti mun dippiä, ettei Lalli saa sitä mennä sitten maistelemaan! Jeriko tuntuu ajattelevan, että kun mä olen nyt "loukkaantunut", niin sen tehtävä on pitää mun puolia. :D No, mutta tuollainen ihme kyttäily kyllä loppui, kun Jeriko huomasi että jalasta huolimatta, mulla on edelleen tallella kyky komentaa sitä. ;)

Jeriko pääsi tänään lenkille kaverini ja hänen koiransa kanssa metsään, mutta mitä teki Jeriko? Katosi! Kaveri sitten soitti mulle, että pojat oli juosseet keskenään ja hänen koiransa oli tullut takaisin, mutta Jeriko oli hävinnyt eikä tullut kun huusi. Me lähdettiin sitten Matin kanssa ajamaan sinne päin. Viimeinen havainto Jerikosta oli aika kaukana paikasta mihin kaverini oli autonsa jättänyt ja oltiin ajamassa lenkin loppupäätä kohti, mutta pysähdyttiin auton luoksekin varmuuden vuoksi. Ja siellähän se Jeriko oli, makasi auton takakontin edessä eikä noussut ennen kuin kutsuttiin vaikka ajettiin siihen viereen, kutsusta kyllä hyppäsi innoissaan pystyyn! :D Aika nolosti tehty kyllä, en tiedä mikä ihme oli saanut Jerikon sillä lailla lähtemään, kun ei ole ikinä tuollaista tehnyt vaikka on käynyt muiden mukana lenkeillä ja katoamiseen asti oli kuunnellut kaveriani ihan hyvin, mutta olihan se ihan fiksu ratkaisu sitten jäädä autolle odottelemaan eikä lähtenyt sentään autotielle tai muualle haahuilemaan. Oli kyllä helpottuneen oloinen koira kun tultiin, varmaan oli ehtinyt odotella jo ainakin vartin siinä kun kateissakin oli puolisen tuntia.. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)

Viimeinen jälki uunista ulos

2011-10-02T16:08:00.001+03:00

Syksyn viimeinen jälki, ainakin luulisin niin, eiköhän marraskuun puolella jo lunta ole.. Sorilan taakse menin taas tekemään, kun siellä on niin mukava maasto, Mattikin lähti mukaan. Tein kuitenkin itse jäljen, koska edelleen keppi-ilmaisu ja tunnari mietityttää, enkä halua ottaa riskejä. Jälkikokeisiin ollaan menossa kuitenkin myöhemmin kuin tokossa voittajaan, joten tärkeämpi mun mielestä vaalia sitä tunnaria.
Jäljestä tuli kyllä liian pitkä, itse arvioisin että ehkä sen 500 metriä, ajamisen jälkeen Matti arvioi, että ehkä 400.. Jotain siltä väliltä sitten varmaan. :D Viisi keppiä jäljellä ja jotenkin onnistuin tekemään aika vaikean jäljen, paljon kallioille kapuamista ja mutkittelua. Kunnollisia kulmia periaatteessa kaksi, yksi vähän loivempi käännös ja olihan se aika mutkittelevaa koko matkan, kun onnistuin löytämään niin hyvin reitin jossa oli paljon kierrettäviä esteitä.. :D

Jäljen vanhetessa tehtiin taas esineruutu Kovasti joutuu kyllä tekemään töitä ennen aloittamista, että saa Jerikon pois "jälki-moodista", oli taas nenä maassa menossa, mutta kun heittelin yhtä esinettä aikani, niin alkoihan se kiinnostua. Matti vei esineet ruutuun, ensin vanha kunnon nahkahanska, Matti vei sen noin 30 metriin. Sen jälkeen kissojen vanha lituskainen pieni lelu hieman sivummalle noin 20 metriin. Hienosti Jeriko lähti molempia etsimään, suoraan ja vauhdilla ja heti kohdalla himmasi ja alkoi tarkentamaan, molemmat löytyi sitten aika nopeasti. Hyvä Jeriko! :)

Jälki vanheni noin 45 minuuttia. Janalle lähetys muutaman metrin päästä ja jälki nousi hyvin, lähti heti oikeaan suuntaan. Alku ihan ok, mutta parin kymmenen metrin jälkeen alkoi vähän haahuilemaan ja meni ensimmäisestä kepistä ohitse. Jeriko löysi kyllä jo takaisin jäljelle, mutta päätin kuitenkin kutsua Jerikon takaisin jäljelle ennen keppiä, että huomaa sen jääneen. Tämän jälkeen jäljestys olikin taas erinomaista, rauhallista ja tarkkaa, joitain makkaranpalojakin nosteli, itse asiassa varmaan enemmän kuin viimeksi ja tahtikin oli jo melkeinpä liian rauhallista! :D Makkaraa siis vielä hillitymmin vaikka nytkin sitä oli vain janalla, kulmissa ja ennen keppejä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hyvin, kulmat Jeriko meni hyvin, varsinkin ensimmäisen aivan täydellisesti. Toisen hieman oikaisi, mutta tosi pienesti. Kallioille kipuamiset meni hyvin. Aivan loppujäljestä nousi pää selkeästi ja jäljestys loppui ja haahuilu alkoi. Pyssäsin liinasta ja kannustin etsimään jäljen, ja sieltähän se löytyi ja viimeinen keppi oli noin 10 metriä sen jälkeen. Isot kehut tästä. Toivon mukaan Jeriko tästä tajuaisi, että vaikka tuntuisi pitkältä (olihan se jälki liian pitkä, en sitä väitä!) niin loppu voi olla "aivan kulman takana".. ;)

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen, ei mennyt aivan täydellisesti, mutta ei aivan perseelleenkään. Jouduin puuttumaan toisin kuin edellisellä kerralla, mutta tosiaan ihan hyvä jälki sinänsä, ehkä opittiin jotain. Matti ehkä suostuu tekemään jonkin verran lyhyitä jälkiä lähinnä janaharjoituksena Jerikolle vielä tän kuun aikana, samoin toivon mukaan esineitä pistää hakemaan niin Jeriko saa näissä vielä hieman treeniä. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää ja tästä on hyvä jatkaa taas keväällä. :)

Delfiinikoulutuksessa

2011-10-01T19:05:00.002+03:00

Aiemmin viikolla tuli Koirakoutsilta sähköpostia, että Kai Mattssonin (Särkänniemen delfinaarion pääkouluttaja) koulutuksessa Eläinten koulutus -teoriaa ja käytäntöä on vielä paikkoja vapaana. En ollut alkuperäistä ilmoitusta edes huomannut, oli mennyt multa ohi, mutta onneksi vielä mahduttiin mukaan, koska olen aina ollut ihan hullun kiinnostunut kouluttamisesta ylipäätään ja delfiinien koulutuksesta erityisesti, koska se on operanttia/positiivista kouluttamista puhtaimmillaan. Tiesin siis heti, että haluan kuulla tämän kouluttajan näkemyksiä ylipäätään kouluttamisesta. :)

Tänään sitten oli tämä koulutus, ensimmäisenä paikalle tullessa pisti silmään, että Tommy Wirén ja Jaana Rajamäki olivat myös paikalla ja odotukset nousi entisestään.
Luento oli todella hyvä, koin taas pieniä ahaa-elämyksiä, tärkein ja suurin liittyen extinction burst -nimiseen käsitteeseen, suomenkielisenä terminä taidettiin käyttää turhautumispurkausta tms.. Asia on siis minulle ennestään aivan tuttu, käytän sitä jatkuvasti kun Jerikoa kouluttaessa sheippaan tai vahvistan epäsäännöllisesti asioista, parempaa/pidempikestoista suoritusta hakiessa koira ei saakaan enää palkkaa siitä mistä aiemmin, joka aiheuttaa turhautumista koirassa ja hetkellisen purkauksen, kun koira yrittää vieläkin enemmän! Jos tässä kohtaa koira saa palkan, tämä voimakkaampi käytös vahvistuu. Jos taas haluaa sammuttaa jonkin ei-toivotun käytöksen, sama sääntö pätee, käytöstä ei huomioida ja ensin tulee purkaus entistä voimakkaampaa toimintaa, ja jos siitä ei edelleenkään seuraa mitään, koira huomaa, ettei siitä ole mitään hyötyä vaikka mitä tekisi ja käytös sammuu.

Morgan Spectorin kirjassa "Clicker training for obedience" oli tästä pari hyvää esimerkkiä: Lapsi haluaa kaupassa karkkia. Vanhempi kieltää. Lapsi alkaa kitistä, vanhempi ehkä vielä kieltää, lapsi nostaa vielä suuremman metelin, jolloin vanhempi nolostuneena myöntyy, että saisi lapsen hiljaiseksi. Mitä tästä seuraa? Seuraavalla kerralla lapsi nostaa nopeammin suuren metelin ja jos saa tahtonsa läpi... no, ymmärrätte varmasti... Toinen esimerkki: Kirjoitat jotain ja käyttämäsi kuulakärkikynä alkaa kulua loppuun. Ravistat kynää ja jos kynä alkaa sitten taas toimia, käytät kynää jatkossakin. Jos se uudestaan hyytyy, ravistat taas ja jos kynä toimii, käytät sitä edelleen. Jos taas muste ehtyy lopullisesti eikä ravistelukaan auta, heität kynän menemään. Käytös (eli kynän käyttäminen) sammuu.

Tämä teoria oli siis minulla ihan hyvin tiedossa ennestäänkin, mutta mitäs sitten noiden tunnarikapuloiden kanssa? Paniikki iskee jos Jeriko koskee vääriin liikaa ja alkaa äkkiä miettimään jotain muuta keinoa asian opettamiseksi, kun "tämä ei selvästi toimi vaan menee aivan metsään".. Vaikka todellisuudessa maltilla väärien kapuloiden koskeminen sammuisi, ja tällä tavalla sammutettu käytös pysyy poissa paljon tehokkaammin kuin jos siitä kiellettäisiin tai estettäisiin, koira on itse todennut ettei siitä ole mitään hyötyä. Tämä on sitä erottelua, mitä kanakurssillakin opetetaan ja mitä mietin alunperinkin tunnarin kanssa, mutta paniikki helposti iskee kun koira tekeekin ei-toivottua asiaa. Malttia! :D
Note to self: muista sammuttaminen ja extinchion burst!!!

Myös epäsäännöllisyyttä ja yllätyksellisyyttä pitäisi muistaa käyttää vieläkin paremmin hyödykseen, ei saisi jumittua samoihin kaavoihin. Aina ei tarvitse palkata, tai palkka voi vaihdella, mikä on motivoivampaa kuin se, että aina se sama nakki tulee suuhun.

Me oltiin Jerikon kanssa myös yhtenä demokoirakkona. Etukäteen mulla ei ollut mielessä mitään tiettyä asiaa mitä haluttaisiin harjoitella, mutta hallin seinustalla oli puomi ja siitä tuli mieleen, että pitäisi tosiaan alkaa varmaan opettamaan Jerikolla myös ylösmenokontaktin koskeminen puomilla ja keinulle, koska nyt on tosi hilkulla välillä, että osuuko siihen. Tätä mietin jo maanantaina Ylökk:n treeneissä ja olen miettinyt pidempäänkin, että tuleeko tää jossain vaiheessa eteen. Olin jo siis ajatellut, että kosketusalustalla sitä opetetaan ja niinhän me tehtiin. Pientä säätöä oli siitä, että mikä on palkan suunta, mistä kohtaa tarkalleen palkkaan ja meneekö koko esteen, mutta palkkailin sitten pelkästä ylösmenokontaktin koskemisesta ja sujui kyllä hyvin, muutama kosketus alustaan ja sitten alusta pois ja Jeriko helposti kosketteli sitten ylösmenoa. Tämä sitten yhdistetään joko kiipee-käskyyn, tai jos tuntuu siltä, että tarvitsee erillisen niin ainakin puomilla mulla on edelleen "puomi" käytettävissä.. Kiipee, kyllä varmaan riittää, tai sitten väliaikaisesti käyttää jotain muuta käskyä ja ketjuttamalla se yhdistyy kiipee/keinu-käskyyn.

Pari muiden koirakkojen harjoitusta oli sellaisia, että pitäisi itsekin tehdä. Ensinnäkin voisi opettaa kohteeksi myös kämmenen koskemisen kirsullaan, siitä olisi hyötyä monissa kiihdyttävissä tilanteissa kun Jeriko ei esim. malttaisi kävelläkään hihnassa hienosti niin siihen voisi hyvin rauhoittaa. Tiedän, että toimii, koska olen tehnyt samaa kosketuskepillä, mutta käsi on aina sopivasti mukana. ;)
Eräs osallistuja halusi opettaa bernilleen jalkojen pyyhkimisen ja hänellä oli siihen tarkoitukseen pyyhe mukana. Tää berni oli kyllä superälykäs, sillä ei oltu käytetty kosketusalustaa, mutta oppi muutamalla toistolla viemään tassut pyyhkeen päälle, alkoi suorastaan syöksymään sinne, ja sitten kun siitä ei palkattukaan tuli se extinchion burst ja jalkojen ruopaisu! Yllättävän helppo siis opettaa ja hauska juttu, tätä tehdään varmaan sitten sisäharjoituksena mun jalkasaikun aikana.. :)

Huh kun on pitkä teksti painavaa asiaa, onnittelut jos olet jaksanut lukea tänne asti, ei kai tässä enää muuta sanottavaa.. Jeriko ei oppinut hyppimään voltteja vedessä, mutta minä koin suorastaan valaistuksen ja olen erittäin iloinen, että olin tuolla, hintansa väärti! :)

Taisi olla syksyn/vuoden viimeiset ulkopaimennukset...

2011-09-29T21:49:00.002+03:00

Oltiin tänään Mahnalassa paimentamassa. Taisi olla viimeiset ulkopaimennukset tälle vuodelle, kun mulle pukkaa saikku päälle ja sitten kun olen kykenevä kipittelemään lampaiden mukana niin on varmaan jo lunta eikä ulkona enää paimennella. Mutta talven aikana on tarkoitus käydä noin kerran kuukaudessa Somerolla sisätreeneissä, voidaan sitten ainakin treenailla kuljetuksia, häkkityöskentelyä yms.

Tänään treenailtiin sitten laitumella joka toimi viime sunnuntaina kisalaitumena. Lampaita oli ne kahdeksan mitä sinne oltiin jätetty. Harjoiteltiin kaaria, mutta tehtiin myös joitain pätkiä ajoa. Jeriko on kehittynyt kyllä huimasti! Nyt on alkanut tulla vahvempaa lukkiutumista silmälläkin ja intensiteetti kasvanut, keskittyy lampaisiin täydellisemmin. Esimerkiksi ennen meidän vuoroa, kun päästin Jerikon jo irti ja käskin maahan, mutta jäinkin vielä puhumaan Saran ja Vellun kanssa, Jeriko katsoi koko ajan lampaita ja lähti välillä hiippailemaan kohti. En tiedä milloin sille on tullut näin suuri draivi paimennukseen, mutta joskus alkukesästä sen keskittyminen lampaisiin herpaantui aina välillä maassa odottaessa.

Toinen huikea parannus on poispäin ajo, kuljeteltiin välillä lampaita niin, että jäin selkeästi taakse ja annoin Jerikon vaan viedä lampaat kauemmaksi, jotta sitten kutsuisin Jerikon luokse ja lähettäisin hakukaarelle, Jeriko siis parhaimmillaan ajoi lampaat yksin noin 50 metrin päähän musta niin, että seisoin vaan paikallaan. Eihän se täysin suoraan aina mennyt kun lauma välillä lähti taipumaan johonkin suuntaan, mutta Laamasen Miian neuvojen mukaan ajoa harjoitellessa ei ole sillä niin väliä, vaan enemmän sillä että vaan menee kohti. Ja sain kyllä käskyillä Jerikon ajamaan niitä ihan oikeaan paikkaankin.

Hakukaaret oli myös tänään taas parempia, vasemmalle lähettäessä välillä jätti vähän vajaaksi, mutta oikealle lähettäessä teki taas muutamia aivan täydellisiä hakukaaria niin, ettei lampaat liikahtaneet ollenkaan. Parhaimmillaan 60 metristä. :)

Siis huikeaa kehitystä, jännä kun yhtäkkiä kehittyy hirveästi, kun pään sisällä joku kai kypsyy sopivasti. :) Tähän treeniin voi tyytyväisenä lopettaa, katsotaan miten sitten päästään tän vuoden puolella vielä paimentelemaan..

Lisäys jälkikäteen itselle muistiin:
Tällä harjoituskerralla Jeriko ei myöskään enää häiriintynyt yhtään Theban, Saran ja Vellun läsnäolosta, ja teki hienoja kaaria heistä huolimatta. Hyvä. :)
Harjoitella pitää
- hakukaaria edelleen, varsinkin sitä vasenta suuntaa jos se nyt on hankala + lisää etäisyyttä
-suuntakäskyjä myös niin, että Jeriko on lauman toisella puolella tai missä tahansa kaarella maassa ja siitä annan käskyn
-lyhyen ja pitkän flankin erottaminen
-lauman ympärillä pyörimistä ilman, että jään itse sisään
-poispäinajoa säilyttäen joku tietty suunta
-häkkityöskentelyä

PK-treeniä

2011-09-28T19:14:00.000+03:00

Olen tässä taas vähän aktivoitunut jäljen treenaamisen suhteen, olen tehnyt pari nysäjälkeä ja viime lauantaina peltojäljen. Siitä en nyt enää tarkkaan muista, se oli noin 100 metriä pitkä, kolme keppiä ja meni aikas kivasti. Herkut ei edelleenkään maistuneet ja toisen kepin osoitin Jerikolle, mutta jäljesti kyllä ihan hyvin.

Eilen kävin sitten tekemässä metsäjäljen Sorilan taakse. Jäljelle tuli pituutta noin 300 metriä, 4 keppiä ja kaksi kulmaa toinen vasemmalle toinen oikealle. Jäljelle ripottelin tällä kertaa juustomakkaraa janalle, kulmiin ja keppien tuntumaan, ajattelin vaan kokeilla kun näin viileillä ei enää varmasti muurahaisetkaan vaivaa ja toisaalta jos Jeriko sitten innostuisi yhtään syömään.

Jälki vanheni noin 40 minuuttia, siinä välissä tehtiin esineruutu ja käveltiin vähän. Ruudun alustana oli hakkuuaukea. Ensin autosta ottaessa Jeriko oli taas aivan jäljelle lähdössä, mutta kun heittelin vähän yhtä esinettä niin alkoi kyllä hyvin orientoitumaan esineruutuunkin. Vielähän tämä on meillä niin alkeissa, ettei suoraan ymmärrä mitä ollaan menossa tekemään. Ensimmäinen esine oli nahkahanska, vein sen suoraan noin 10 metrin päähän. Jeriko lähti suoraan ja innokkaasti ja löysikin hanskan melkein heti. Toinen esine oli heijastinnauha, vein sen ehkä myös noin 10 metrin päähän (nyt vasta tajusin, että tuli vietyä molemmat yhtä syvälle..). Maasto oli tässä kohdassa vähän hankalampaa, siinä oli jotain risukasaa ja kuoppa jonka reunalla nauha oli. Jeriko lähti taas suoraan ja innoissaan hakemaan, vähän vaikeampi oli löytää, mutta Jeriko etsi tosi hyvin ja löysikin esineen sitten hetken pyörittyään. Tosi hyvä esineruutu! :)

Jäljellä janalle lähetin noin 4 metrin päästä, aavistuksen vinoon Jeriko lähti (olisko vinkkejä miten saisi lähtemään suoraan?), mutta nosti jäljen hyvin ja lähti oikeaan suuntaan. Jeriko jäljesti nyt aivan sika hyvin, tosi tarkasti ja rauhallisesti eteni. Muutamia makkaranpaloja söi, mutta ei todellakaan kaikkia. Kaikki kepit Jeriko ilmaisi itse hienosti, vaikka olisi aluksi mennyt ohi, niin palasi ennen kuin itse ehdin mitenkään reagoida. Ensimmäinen kulma taisi mennä niin nopsaan etten edes hoksannut, että miten sen meni, toisessa kulmassa Jeriko jäi hieman pyörimään paikallaan, mutta löysi sitten oikean suunnan ja jatkoi, ei mennyt kulmasta yli juuri yhtään! Aivan loppua lukuun ottamatta Jeriko meni nenä koko ajan kiinni maassa ja tosi tarkasti haisteli ja työskenteli, parikymmentä metriä ennen viimeistä keppiä nenä alkoi nousemaan ja ajautui vähän sivuun, mutta löysi takaisin jäljelle niin, että nosti itse kepin. Siis todella hyvin meni, en ole noin rauhallisena Jeriko nähnyt varmaan ikinä! 300 metriä on varmaan nyt sellainen maksimi meillä, ettei sen pidempää ainakaan heti uskalla tehdä ettei sitten ehdi mennä huonommaksi jäljestys. Mutta todellä tyytyväinen olen, koskaan yksin jälkeä tehtyäni en ole lähtenyt näin tyytyväisenä metsästä! :D Ihan alkaa jopa harmittamaan, että ensi maanantain jälkeen jäljen tekokin jää tauolle ja varmaan suoraan sitten ensi vuoteen.. Vaikka Mattia ajattelin kyllä patistaa tekemään pieniä jälkiä.. ;)

Mutta jäljellä keppien ilmaisua ja tunnaria olen tässä vähän pohtinut.. Molemmissa koira hakee puuta jossa on ihmisen haju, mutta tunnarissa pitäisi erotella juuri se oman ohjaajan haju. Meneekö tunnari vähän sekaisin jos jäljen on tehnyt joku vieras ja kepeissä vieras haju..? Meinaan, että hämmentyykö koira sitten ja ilmaisee tunnarissakin vähän mitä sattuu? Kuitenkin tosi samanlainen tehtävä.. Pitäisikö vieraan tekemää jälkeä ja vieraita keppejä nostella vasta sitten kun ollaan varmasti selvillä vesillä ton tunnarin kanssa..? Viisaammilla ajatuksia tähän?

Tänään käytiin Kyötikkälän kentällä tottistelemassa/tokoilemassa Hiltulan Hannan kanssa. Otin ruutuun lähetyksiä Jerikon kanssa, ensin muutama alustalla (aattelin tehdä näin, koska nurmikentällä ei olla aikaisemmin otettu), sitten Hanna otti alustan pois. Muutama hyvä toisto tuli ja yksi aivan täydellinen, mutta sitten otin sen yhden liikaa ja homma hajos.. Perinteiset. :D Noh, sitten alustan kanssa taas ja sitten ilman, mutta ei enää tullut sellaista nappisuoritusta kuin aluksi.
Seuraamista tehtiin myös, mielestäni Jeriko seurasi hyvin, aika pitkää pätkää tein ja vire pysyi hyvin.
Sitten esiin Jerikon mörkö, metallikapula. Kyllähän Jeriko sen mulle nostaa, mutta kita ammollaan "pitää" jos sitä nyt pitämiseksi voi sanoa.. Tämä tulee siis vielä tehosyyniin sisällä ja tossa äsken kun otin ja vahvistin noston loppuosaa juuri ennen kuin alkaa ote kirpoomaan niin alkoi jo heti näkyä parempaa pitoa. Tätä siis tehdään maltilla ja uloskin liikettä siirtäessä täytyy muistaa lähteä ihan alusta, että ote pysyy hyvänä. Nyt näytti kyllä tosiaan heti jo paremmalta. :)

Viimeisenä sitten pk-este. Kyötikkälän kentällä ei ole valmiina harjoitusestettä, vain se kiinteä, aika perseestä, mutta metrisellä sitten mentiin. Pari kertaa jäi hyppäämättä, mutta sitten sain Jerikon innostettua hyppyyn, mutta joku kolahti esteeseen ja Jeriko meinasi lentää naamalleen, lensi kuperkeikat esteen takana. Sinänsä hyvä, että pyöreesti laskeutui kuitenkin. Tämän jälkeen usko kyllä loppui eikä enää estettä hypätty. Tätä täytyy sitten vaan harjoitella jatkossa hiekkakentillä tai sisällä, nurmella ponnistusalusta on sen verran huonompi, ettei hyppy vielä riitä. Uskoa kasvatellaan kovemmilla ja tasaisemmilla alustoilla. Eikä meillä tässä mikään kiire. Toivon mukaan talvella pääsisi joskus halliin kokeilemaan ja olis se pk-este siellä. :)

Talkoilemassa paimennuskisoissa

2011-09-25T21:56:00.002+03:00

Mahnalassa oli tänään SBCAK:n 1-luokan paimennuskisat, joihin Tiina oli jo aikaisemmin kutsunut talkoilemaan ja totta kai suostuin, koska samalla pääsi itse seuraamaan paimennuskisoja ensimmäistä kertaa. Päivä olikin todella antoisa, näki miten ylipäätään kisat järjestetään ja lisäksi sitä minkä tasoisia 1-luokan koirat ovat ja mitä meidän pitäisi osata, että uskallettais Jerikon kanssa kisoihin. Tuomarina oli Miia Laamanen, ja hän selosti tosi mukavasti myös keskeyttämään joutuneille koirakoille, mitä pitäisi lähteä kehittämään. Jeriko oli valmiina apuun kun radan jälkeen lampaat lastattiin traktorin peräkärryyn, mutta kisakoirat saivat lampaat ilman apua kärryyn, tai itse asiassa lampaat hyppäsivät niin innokkaasti kärryyn, ettei paljon koiran apua edes tarvittu. Jerikoa tämä kyllä harmitti. ;) Toisaalta hyvä, ettei meidän tarvinnut alkaa säätämään, jännitti hirveästi alkaa siinä kaikkien silmien edessä tekemään jotain ja jos Jeriko sitten olisikin mokaillut. :D

Päivän taso oli hyvinkin vaihtelevaa, osan suoritus jäi jo hakuun, koirat eivät vaan lähteneet kunnolla hakemaan lampaita. Nähtiin myös hienoja suorituksia, mm. ensimmäisenä kisanneelta ja kilpailun voittaneelta Anne Talasmäeltä ja bcu Tending Jolly Rogerilta, heidän suorituksensa oli hyvin sujuva hausta lähtien, paras kaari, nosto sekä kuljetus ohjaajalle. :)
Parilla koirakolla homma tyssäsi häkitykseen tai häkistä pois ottoon, kun koira ei lähtenyt millään ajamaan suoraan lampaita päin. Yhdellä koirakolla oli erityisesti ongelmia häkistä otossa, kun lampaat kääntyivät koiraan pään ja koira vaan flankkasi eikä uskaltanut lähestyä suoraan. Lopulta ohjaaja joutui auttamaan ja tönimään lampaat ulos.

Kisan jälkeen talkoolaiset pääsivät treenaamaan omien koiriensa kanssa ja Miiakin treenasi omia koiriaan. Taas jännitti kyllä treeni Jerikon kanssa, kun läsnä oli tuomari, kisan voittaja toisen koiransa kanssa ja Marko Mäkelä oman paimenlinjaisensa kanssa. Jeriko oli onneksi tänään ihan vauhdissa ja teki hyvin. :) Tehtiin hieman kaaria ja poispäin ajoa, poispäin ajo sujuu jo aikas hyvin, vielä tarvitsee vaan suuntakäskyt saada niin varmoiksi, että Jeriko pystyy reagoimaan heti käskyyn ja oikein vaikka olisinkin takana. Vahvasti kuitenkin lähestyy lampaita vaikken ole tukena vaan takana. Kaaret oli tänään suht hyviä, pari vähän huonompaa, mutta pääasiassa hieman laajempia kuin mitä ne on keskimäärin ollut nyt viime aikoina.
Saatiin Miialta hieman vinkkejä ja kaikille näille koirille oli sama vinkki, että kaaret tosiaan pitäisi saada laajemmiksi. Niitä siis edelleen hinkataan ja toivotaan, että ne alkaisi paranemaan ja olisivat aina sitten yhtä hyviä.

Miia myös sanoi sen mitä olen aiemminkin kuullut, että Jerikon heikoin puoli on sen väri, mutta toisaalta jos se on heikoin puoli niin sittenhän meillä loppujen lopuksi on asiat aika hyvin. ;) Nyt kuitenkin näki kisassa mustavoittoisten koirien jäätyvän kun lampaat kääntyi vain katsomaan, mutta Jeriko on ajanut lampaita jotka katsoo, polkee jalkaa ja puskee päälle jos yhtään antaa periksi ja on pärjännyt hyvin. Oppinut, että kyllä ne väistää kun pakottaa, ja saanut kesän aikana itseluottamusta niin ettei varmasti ainakaan pelkästä katsomisesta hätkähdä! Luulisin, että itseluottamus ja rohkeus paikkaa sen minkä Jeriko menettää värissään.. ;)

Lohdullista oli myös huomata, ettei paimenlinjaiseltakaan asioita ilmaiseksi saa, esim. kaarien suppeuden tai lopun leikkaamisen kanssa oli monilla ongelmia.Tai sitten se ajo, ei vaan kaikilla ollut tarpeeksi pokkaa että menis suoraan päin kun lammas katsoo. Totta kai paimenlinjaiset on parempia ja vietikkäämpiä paimenia kuin Jeriko, en mä sitä sano, mutta ei Jerikokaan ihan onneton tapaus ole, kyllä sekin jotain osaa ja on siinäkin potkua vaikkei silmä olisikaan koko ajan lukittuna lampaisiin..

Mukava päivä siis oli, kouluhommat jäi kyllä nyt kieltämättä ihan tekemättä, mutta olis se sen arvoista. Tästä nyt sitten vaan treenaillaan eteen päin, tämän päivän perusteella näyttäisi siltä, että ensi kesänä saatetaan meitäkin nähdä paimennuskisoissa.. ;)

Mä en enää jaksa tätä sadetta!

2011-09-22T17:22:00.001+03:00

Mitta alkaa pikku hiljaa täyttymään sateesta, ei siinä mitään jos välillä ripottelee tai on hyvät varusteet, mutta usein tuo ilma tuntuu huijaavan mua ja näyttää hyvältä kun lähden pihalle ja sitten taivas repee kun olen sopivan kaukana kotoa ilman vedenpitävää varustusta/sateenvarjoa, ja tietenkin sitten sade lakkaa kun saavun litimärkänä taas kotipihaan. Erityisesti ärsyttää kun on kouluun lähdössä ja aamulla kastuu lenkillä, vähän niin kuin tänään aamulla, yritän kuitenkin näyttää jotenkuten fiksulta julkisilla paikoilla.. Ostin vielä sellaisen sateenpitävän puvunkin, mutta takista on vetoketju rikki enkä ole saanut sitä käyttöön kun pitää käydä vaihtamassa. Vanhassa soft shell -takissa taas ei ole huppua eli jokatapauksessa kastuu ja vedet valuu naamalle. En tykkää! ;(
Sitä paitsi urheiluliikkeissä tuntui olevan vettäpitävät vaatteet aika lopussa ja mun kokoa ei tietenkään niistä halvimmista löytynyt ja jouduin ostamaan sadan euron puvun, mikä kieltämättä on opiskelijalle aikas paljon. Mutta kun on kyseessä käyttövaate minkä tarvitsee, niin minkäs sitten teet... Vanha DryMax-puku on tosiaan niin kulahtanut, että alkaa jo päästämään vettä turhan helposti läpi..

No mutta, eilen oltiin tokoilemassa Piian ja Tuijan kanssa Ristinarkun koulun kentällä. Mentiin sinne Jerikon kanssa pyörällä, kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti, matkaa sinne on ehkä 2 km, ei siis mikään hirveen pitkä lenkki. Tosin siinä vaiheessa kun alkoi taas sataa saattoi hieman kaduttaa, että lähdin pyörällä..
Jeriko ilmaisi meille heti, että Ronjan juoksut on nyt alkanut, meni nimittäin aivan suoraan pyllylle ja nuolaisikin vielä ennen kuin ehti komentaa. Komennon jälkeen antoi kyllä hyvin olla.

Tehtiin Jerikon kanssa ruutua, aluksi oli vähän pihalla, mutta alkoihan se ruutu sieltä taas löytyä. Pikku hiljaa tähän varmuutta, että oikea kohta löytyisi aina heti, ja sitten kestoa etten palkkaa aivan heti kun sinne pääsee. Otettiin myös noutoa, ensin yksi heitto puukapulalla ja sitten metallinen kehiin. Metalli oli Jerikosta taas aika inhottava, pudotteli sitä matkalla kun toi mulle. Metallinoutoa pitää siis edelleen harjoitella ja paljon, saada siihen varmuutta ja että se tulisi sieltä ilman mitään pudotteluja.
Tehtiin Ronjan ja Kertun kanssa paikkamakuu, Tuija vapautti Ronjan 3,5 minuutin kohdalla missä vaiheessa mä vasta menin piiloon ja olin 5 minuuttiin saakka siellä. Hyvin Jeriko pysyi vaikka Ronja tosiaan vierestä vapautettiin.
Lopuksi tehtiin vielä tunnaria, neljä toistoa ja taas yhtä hyviä kuin viimeksi. Yhdellä kertaa avasi suutaan väärän kapulan ympärille, mutta ei nostanut. Kerran oikea oli jopa vähän vaikea löytää, mutta hyvin haki vaan nenällään ja antoi väärien olla vaikkei heti löytynytkään. Hyvältä näyttää! :)

Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Nyt meni taas tosi hyvin, eipä oikeestaan muuta lisättävää. Hyvä mieli jäi. :)

Tein myös pienen nysäjäljen Jerikolle lenkin lomassa. Jeriko meni hyvää tahtia, rauhallisesti ja melko tarkasti, mutta yksikään herkku ei noussut, surprise surprise! ;) Olen tässä jo pari viikkoa miettinyt jäljen tekoa, mutta ei ole sitten kaatosateeseen tullut lähdettyä, nyt mietin, että jos huomenna/viikonloppuna olisi joku rako kun ehtisi tehdä jäljen eikä tulisi vettä kuin Esterin pyllystä, niin voisi käydä jälkeä tekemässä vielä kun ehtii ennen lumen tuloa. Katsotaan mitä tälle aikeelle käy.. ;)
Sunnuntaina on joka tapauksessa Mahnalassa SBCAK:n paimennuskisat ja niitä olen menossa katsomaan, näkee vähän millaista se kisaaminen sitten oikeesti on.. :)

Hei me osataan!

2011-09-20T20:21:00.002+03:00

Maanantaina meillä oli kesäkauden toiseksi viimeiset treenit Ylökk:llä ja sen kunniaksi treeniryhmän kesken epikset. Carita oli tehnyt meille hyppärin ja Nina agilityradan. Jeriko meni aivan sika hyvin, molemmilta radoilta 0! Kyllä se siis osaa olla pudottamatta rimoja aivan hyvin, kisoissa vaan on kierrokset niin korkealla että tippuu herkemmin. Ehkä ja toivon mukaan tähän auttaa se, kun tulee lisää kisakokemusta... Caritan hyppärillä oli kyllä pari täpärää tilannetta, kun Jeriko lukitsi vähän vääriä esteitä, ensin keppien sijaan oli hypylle lähdössä, mutta tuli hyvin takaisin kun huusin kovempaa "kepit", keppien jälkeen lukitsi edestään putken ja ehti ihan metrin päähän, mutta kun huusin "hyppy" kääntyi hyvin pois putkelta. On se sellainen partiolainen. :) Toinen rata meni sitten jo aivan virheettömästi ja hienosti, ja tosiaan kummaltakaan ei pudonnut yksikään rima. Tällaista menoa sitten virallisiin kisoihinkin! :)
Myös tämän päiväiset agilitytreenit meni kivasti, niistä ei enempää sanottavaa.

Isä kävi eilen tuomassa meille ison kasan tekemiään tunnarikapuloita. Jotain taikaa niissä kapuloissa kyllä on, kun tänään Jeriko sitten otti ja teki peräkkäin viisi hyvää toistoa! Ripottelin siis häiriökapuloita ehkä 15 ympäriinsä maahan ja sinne vaan sekaan oma, vähän niin kuin olisi käpykasa. Näin tehtiin sunnuntainakin Tuijan kanssa treenatessa, mutta silloin Jeriko selkeästi haparoi, maisteli vääriä kapuloita (vääriin käpyihin ei tosiaan ikinä koskekaan!?) ja toi ensin mulle väärän, vaikka selvästi kyllä työskenteli ja käytti nenäänsä. Tänään kuitenkin oli jo aivan eri meininki, haisteli hyvin ja bongasi tarkasti oman kapulan ja toi sen mulle. Yhdellä kerralla otta muutamaa kapulaa huuliensa väliin, mutta ei kunnolla edes nostanut niitä maasta. Ja siis pääosin meni niin, ettei koskenut niihin vääriin enää ollenkan. Nyt sitten vaan toivon ettei tää ollut pelkkä väliaikainen mielenhäiriö, vaan sama meno jatkuisi..
Ja iskälle kiitos "taikakapuloista"! :)

Mites sitten ne muut VOIVOI-liikkeet..
Seuraaminen: Käännökset paikallaan onnistuu hyvin, askelsiirtymiä ollaan myös jonkin verran otettu ja hyvin on mennyt. Lisää toki treeniä, mutta periaatteessa onnistuu.
Istuminen seuraamisen yhteydessä: Osaa.
Luoksetulo: Osaa tosi hyvin. En varmaan edes hirveästi viitsi treenailla ettei sitten ala ennakoimaan tai käy tylsäksi, tätä tehdään siis joskus, mutta ei ole oikeastaan edes mitään suurempaa hinkattavaa.
Ruutuun lähetys ja kutsu seuraamaan: Vaatii vielä melko paljon treeniä. Ruutuun lähtee ilman alustaa noin 10 metristä, varmuutta ja etäisyyttä vielä lisää. Maahan menee kyllä tuolta etäisyydeltä, sitä en treeneissä aio ottaa ettei opi ennakoimaan. Seuraamaan kutsuminen pitäisi varmaan ottaa erillisenä treeninä ohjelmistoon.
Hyppynouto: Aikas hyvällä mallilla, helppo liike koiralle (ja tosi kivaa!) kun osaa jo molemmat osatekijät ja molemmat on kivoja.
Metallinouto: Vaatii vielä paljon työtä, inhottaa Jerikoa tällä hetkellä.
Tunnari: Tästä en sano mitään ennen kuin näen mitä seuraavalla treenikerralla Jeriko tekee.
Kaukkarit: Hyvin Jeriko suorittaa lyhyeltä etäisyydeltä, pitäisi sitten pikku hiljaa sitä etäisyyttä kasvattaa.
Paikkamakuu 4 min: Onnistuu.

Yhdeksästä liikkeestä tällä hetkellä valmiita on siis käytännössä viisi. Ainahan siis treenattavaa niissäkin on ja kokeessa voi aina sattua ihan mitä vain, mutta periaatteessa. Ollaan siis oikeastaan voiton puolella. :) Tunnari ja metallinouto on pahat, ei osaa yhtään arvioida kuinka niissä edetään, edetäänkö nopeasti vai etanatahtia. Mutta ei tämä lainkaan pahalta näytä. :)

Lisäys: Itse asiassa tänään sisällä treenatessa ei metallikapulakaan ollut mikään ihmeellinen, ihan perusnouto vaan. Lisäksi Jeriko oli aivan innosta piukeena ja meinasi syödä mun sormet, siis meidän mr. Calm! :D Aivan sika magee kontakti ja into koko ajan, hyvä kun pysyi nahoissaan käännöksissä ja sivuttaisaskelissa, näyttävää oli! Tänään on kyllä joku ihme päivä.... kohta kai mä herään.... :D

Tauon paikka..?

2011-09-17T16:26:00.002+03:00

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat joissa mentiin agilityrata ja hyppyrata. Huomisellekin olisi ratoja riittänyt, mutta tänään on Liisan tuparit/synttärit, joten jätin sunnuntain suosiolla vapaaksi. ;)

No mitäs, ei tullut nollaa ei. Ensimmäiseltä radalta rimanpudotus (huomaa mun käskytys riman päällä) ja kepeiltä lähti ennen viimeistä väliä (huomaa mun käden liike ennakoiden tulevaa hyppyä). Omia mokia siis, ei mahda mitään, Jeriko meni ihan kivasti. 10 virhepistettä siis tuli, aika -6,67, sijoitus 6. Nollia ei tullut muiltakaan, mutta Jeriko hävisi nopeammille ajassa melkein 5 sekuntia.. Vauhtiakin pitäisi siis vielä saada lisää, mutta miten ihmeessä mä sitten pysyn perässä?? :D

Agilityrata

Toinen rata pelotti mua etukäteen, todella vauhdikas hyppyrata jossa kaksi loivaa putkea peräkkäin, eli koira ottaa hirveät vauhdit. Mietin, että miten helkkarissa ehdin tekemään ohjaukset niin kuin suunnittelin ja paljon näkyi suorituksia jossa ohjaaja jäi auttamatta jälkeen, jopa pienemmissä säkäluokissa. Alun ohjauksessa näkyi monenlaista tyyliä, jotkut jopa käänsi selkästi kolmannelle esteelle ja kääntyivät vasta kun koira kakkosella, mutta itse tein oman pääni mukaan ja olin rintamasuunta kolmatta hyppyä kohti. Hyvin lähti menemään, tosin rima kyllä putosi kaarteessa, en sitä edes rataa tehdessä huomannut. Ekan putken käskytin pussina, mutta mitäpä tuosta, ehdin tosi hyvin ohjaamaan toisen putken jälkeisen hypynkin, mutta mitäs sitten tapahtui? Jeriko tuli niin kovalla vauhdilla kepeille, että vaikka otti oikean välin niin hyppäsi seuraavan yli. Uusi (hätäinen) lähetys kepeille -> ei onnistu. Toinen lähetys hieman jyrkemmästä kulmasta -> ei onnistu. Vielä jyrkempi kulma -> ei onnistu. Lopulta lähetin jo aivan suorasta kulmasta ja sitten vasta lähti pujottelemaan oikein. Videolta näyttää kulmat avoimemmilta kuin mitä ne oli, kyllä Jerikon olisi pitänyt osata niistä kulmista kepit hakea, mutta toisaalta kun ensimmäinen ei onnistunut, niin olisi pitänyt ottaa heti se täysin suora lähetys ettei olisi tullut hylkyä noiden keppien vuoksi.. Omaan piikkiin tämä kai sitten kuitenkin on otettava... :D

Hyppyrata

Nämä oli sitten viimeiset kisat toistaiseksi. Lokakuu ja marraskuun alkukin jää pois mun jalan vuoksi, ja kisakalenterissa ei houkuttelevia kisoja ollut oikein kuin vasta joulukuussa. Ehkä me siihen mennessä ollaan jo vähän taas kehitytty ja tehtäis vihdoinkin nollaa..

Kisojen jälkeen käytiin pikaisesti kotona niin, että sain syötyä ja lähdettiin sitten Mouhijärvelle lampaiden siirtoavuksi, viimeisetkin lampaat oli siis siirrettävä sisälle. Mennä kyllä aivan persiilleen koko homma, lampaat oli tänään tosi hankalia ja Jeriko valui maahanmenoissaan aina muutaman metrin yli siitä missä oli tarkoitus pysähtyä. Lampaat meinanneet tulla edes aitauksesta ulos ja tuli parissa erässä. Sillä välin, kun ajettiin aitaukseen jääneitä ulos, jo ulkona olevat paineli metsikköön aidan ja kallion väliin vanhan viljasiilon edustalle. Kun sitten loputkin oli ulkona, piti lampaat saada siitä raosta pois. Paikka oli Jerikolle tosi hankala, ja yksi lammas sinkaisikin siilon alle, muut kyllä tuli pois. Saatiin sitten se yksikin mukaan, mutta näin "hyvän" alun jälkeen ei voinut enää ihan putkeen mennä loppukaan. Jeriko lähti melkein jokaisesta suuntakäskystä väärään suuntaan ja lampaat siitä sitten tietty sinkoili väärään suuntaan. Ja aina vähän väliä joku lammas päätti jättäytyä porukasta ja tehdä asiasta vieläkin hankalampaa. Hermot meni Jerikonkin törttöilyyn, vaikka syy oli varmasti liian hankalissa olosuhteissa ja mun hermostuminen taas ei asiaa parantanut ollenkaan; Jeriko ei pystynyt enää keskittymään vaan arpoi vaan hätäisesti kumpaan suuntaan lähteä. Saatiin lopulta lampaat kuitenkin sisään (ihme!!), joten kyllä Jeriko oikeinkin teki. Mutta kyllä siinä meni pitkä tovi ennen kuin verenpaine laski ja hermot tyyntyi. Aivan katastrofi koko juttu, miten saattoikin olla niin sujuvaa kun ajettiin karitsat sisään ja nyt kaikki mikä pieleen voi mennä menikin.. No melkein kaikki...kyllä Jeriko tosiaan teki oikeinkin ja välistä väläytti sitä oikeaa osaamistaan ja teki hyviä kaaria ja pysähtyi juuri siihen mihin pitikin, eihän niitä muuten olisi sisälle saatu ikinä.
Ei kyllä vaan itse saisi hermostua, mutta minkäs teet kun lampaat sinkoaa tietä eteenpäin (missä kulkee siis autojakin) ja Jeriko vaan sekoilee suuntien kanssa sen sijaan, että menisi kunnolla pysäyttämään lauman, kyllä se aika paljon päähän otti, kun sen pitäisi jo osata. Välillä osaa, välillä ei.

On kyllä sinänsä hyvä juttu, että tulee paimennuksiinkin taukoa mun jalan vuoksi, mutta toisaalta leikkaukseen on vielä pari viikkoa ja voisi vielä käydä Mahnalassa paimentelemassa, kysymys kuuluukin: kannattaako sinne mennä kun viimeiset paimennusyritykset on mennyt aivan metsään? Jos sama meno jatkuu niin ei siitä seuraa muuta kuin hampaiden kiristystä.. Mutta kai sitä on vaan kerättävä taas itsensä tästä ja suunnitella mahdollisimman helppoa treeniä (pyöröhäkkiharjoittelu voisi olla nyt paikallaan..), että jäisi hyvä mieli ja muistijälki paimennuksista ennen taukoa ja talvea kun käydään sisällä ja joka tapauksessa harvemmin.. Ja itse ei saisi hermostua vaikka mikä tulisi, pitäisi varmaan sitten vaan lopettaa treeni heti kesken jos näyttää siltä, että tulee taas seinä vastaan jonkun suunnan kanssa tms, eikä hakala päätä seinään niin kuin mulla yleensä on tapana...

Paimennussulkeiset

2011-09-15T18:23:00.001+03:00

Keskiviikkona lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Sää ei todellakaan suosinut meitä ajokelin tai treenimukavuuden osalta ja paikan päällä kahlattiinkin mutaisessa pellolla vesisateessa ja kovassa tuulessa. Mulla oli gore tex -lenkkarit jalassa ja mietin, että pitäisikö vaihtaa kumpparit jalkaan, mutta ensi näkemältä pelto näytti sen verran hyvältä etten vaihtanut ja päätöksen virheellisyyden huomasi vasta kun oli liian myöhäistä. Vaihtosukkiakaan en ollut muistanut ottaa mukaan ja olin suoraan treeneistä ajamassa koululle tutoristuntoon, vaihtovaatteet sentään oli! :D

Oltiinkin sitten ainoat treenaajat, kun sää oli pelottanut muut pois ja yksi jätti tulematta ilmeisesti unohdettuaan treenit. No, eipä se mua haitannut, enemmän aikaa ja huomiota meidän treeneihin. ;)
Treenattiin molemmat vuorot pellolla isommalla laumalla. Teemana oli lähinnä vaistohaku/vaistoajo, käskyttelin siis mahdollisimman vähän ja Jerikon piti vaan pitää paikkansa lauman takana tai hakea niitä mun luokse. Tällaista ei ollakaan tehty juuri ollenkaan, tosi hyvä että nyt tehtiin ja täytyy pitää mielessä jatkossakin!

Haettiin molempien kertojen alussa lampaat laitumen laidasta, lähdin vaan kävelemään laumaa kohti ja rohkaisin vaan Jerikoa menemään edeltä ilman erityisiä suuntakäskyjä. Vähän Jeriko ihmetteli, että mitä ihmettä ja kääntyi välillä katsomaan tai juoksi takaisin mun luo, siitä vaan lisärohkaisut ja jatkoin kävelyä. Hienosti Jeriko kyllä sitten itse kiersi lauman taakse ja alkoi koota sitä mun luokse ilman mitään erillisiä käskyjä, mulla oli etäisyyttä tässä vaiheessa laumaan ehkä 50 metriä..? Kuljetuksessa lähemmäksi treeniaitauksia en muuten käskyttänyt, mutta jos Jeriko meinasi tulla lampaista ohitse jommalta kummalta sivulta niin käskytin maahan, murahdin tai osoitin kepillä ettei siitä ole tulemista. Sitten haettiin taas laumaa vuorotellen Marikalta ja Tikrulta tai Taimilta, tässä annoin suuntakäskyn, mutta muuten käskyt minimiin, en pysäyttänyt lauman taakse, mutta jos meinasi tulla ohi, osoitin kepillä ettei saa tulla. Jos Jeriko lähti ajamaan huonosta kohtaa ja osa lampaista erkani, osoitin sille "unohtuneet lampaat" ja rohkaisin hakemaan nekin. Ajoa otettiin myös niin, etten käskytellyt, kiemurtelin vaan ja Jerikon tehtävä oli pitää kaikki lampaat mukana.

Hienosti Jeriko kyllä alkoi itse hahmottamaan isompaa laumaa ja huomioi lampaat jotka meinasi erkaantua ja korjasi omaa asemaansa ilman apujakin. Hakukaaretkin alkoi sujua aikas hyvin, ei jättänyt niinkään kesken, paitsi että tänään tuli sitten lopputreenistä vasemmalle meneminen jotenkin hankalaksi eikä meinannut millään mennä. Jeriko alkoi tässä vaiheessa olemaan jo aikas väsynyt, kun olikin joutunut yhtäkkiä käyttämään koko ajan vaan omaa päätään eikä saanut hirveemmin apuja.. Riippuu ilmeisesti ihan päivästä kumpi suunta on parempi. :D
Nyt Jeriko ei myöskään häiriintynyt niinkään Taimin tai Tikrun läsnäolosta, hyvä hyvä. :)

Tänään oltiin sitten taas Mahnalassa Vellun ja Thebam kanssa. Kaaria hinkkasin Jerikon kanssa, osittain niin, että Jeriko haki lampaita Vellun ja Theban läheltä. Selvästi kyllä vaikutti taas se, kun pisti hakemaan Theban luota, vähän tuppasi huonompia kaaria tulemaan, mutta tuli sitten ihan hyviäkin. Sitten pistin avoimelta paikalta hakemaan ilman häiriötä, mutta taas Jeriko alkoi yhtäkkiä jättämään oikealle kaaret aivan kesken. Siitä sitten väännettiin kättä Jerikon kanssa, mutta Jeriko vaan paineistui eikä parantanut, vaikka yritin olla pienen raivoamisen jälkeen ihan rohkaiseva ja rauhallinenkin. Vasemmalle tuli ihan ok kaaria. Pienen tauon jälkeen otin vielä kaaria ja sitten yhtäkkiä taas onnistui hyvin. Siis Jeriko selvästi osaa ja pystyy tekemään nätin pullean kaaren, mutta jostain kumman syystä välillä vaan pakka hajoaa. Aivan käsittämätöntä ja todella turhauttavaa! Mikä siinä voi olla..? Jeriko osasi jo alkukesästä tehdä hyviä kaaria ja tuossa samaisessa aitauksessakin, mikä nyt oikein mättää?? No mutta joo, parhaimmillaan Jeriko siis hakee lampaat jostain noin 50 metrin päästä tosi hyvin, pahimmillaan eikä hae edes 10 metrin päästä ilman apua jos silläkään. Hyvin epätasaista siis vielä on. Sanomattakin varmaan selvää, ettei olla paimennuskokeisiin menossa vielä piiiiiitkääään aikaan....

Blogipäivitys in english.... or not

2011-09-13T18:41:00.001+03:00

Uusi jakso, uudet kujeet. Koulussa alkoi kokonaan englanninkielinen jakso, pitäisiköhän sen kunniaksi ja kaikkien iloksi tehdä blogipäivityskin englanniksi..? ;) No, ei nyt sentään, saan yliannoksen englantia jo muutenkin! :D

Koulussa aihe vaihtuu, mutta treeneissä meillä jatkuu sama meno. Maanantaina agilitytreeneissä tehtiin hyppytekniikkaharjoitusta (joku kotilo/simpukka tms...) jossa Jeriko pudotti melkein joka toisen riman. Ai, että kun alkoi ahdistamaan toi rimojen pudottelu, ei saa ottaa tavaksi kun tähän asti on rimat pysynyt niin hyvin! Eihän?? Noh, toi oli vähän rasittava treeni sen puolesta, että rimat helisi, mutta muuten tosi hyvä ja varmasti tarpeellinen. Kiva, kun Nina teettää meillä usein kaikkia tekniikkajuttuja, varmasti tekee hyvää! :)

Rata muutettiin sitten kesken treenin ja tehtiin 11 esteen pientä pätkään. Tämä meni Jerikolla tosi hyvin (vaikka tais sieltäkin joku rima välillä tulla alas), ohjautui tosi kuuliaisesti ja vaikka oli hyvin hankala keppikulma putkesta tullessa melkein putken suuaukon linjan takana, niin haki erehtymättä tosi hyvin kepit. :)

Puomin kontakti oli nyt tosi hyvä, ei yhtään himmaillut liian aikaisin, vaan juoksi loppuun asti ja sitten vasta pyssäs. Viime viikon puomin edes takaisin juoksemisesta on siis ollut hyötyä! ;)
Keinua tehtiin erikseen ja Jeriko teki sen hienosti. Siinä sitten tajusin, että eihän me olla keinun kontaktiin otettu vielä kertaakaan häiriötä niin, että juoksisin ohi tms. ja Jerikon pitäisi odottaa siinä!! Miten tollainenkin pääsi unohtumaan? :D No, nyt sitten tehtiin, ekalla kerralla Jeriko lähti mun mukaan, mutta sitten heti tokalla jo hoksasi, että siinä pitikin odottaa.

Näistä kontaktiesteistä tulikin mieleen, että keinulle en kyllä ota "nätisti"-käskyn tilalle samaa kontaktikäskyä kuin puomille ja A:lle niin kuin viikonloppuna pohdin, koska sittenhän menee "koske"-käsky aivan sekaisin, jos puomilla ja A:lla haluan että juoksee loppuun asti ja keinulla pitää taas himmata. Siis entiset käskyt säilyy. Tokihan on tarkoitus, että myöhemmin Jeriko osaa jo "keinu"-sanasta suorittaa esteen oikein, mutta "nätisti" on tässä aluksi apuna, että varmasti hidastaa. Samoin on kai järkeä käyttää "koske" käskyä kun keinu on jo alhaalla (ja jos Jeriko jää liian ylös) kertomaan, että oikea tapa suorittaa keinu on tulla päähän asti. Toivon mukaan tämäkin liittyy lopulta pelkkään keinu-sanaan, koska jotenkin koen kisatilanteessa hankalaksi käyttää siinäkin erillistä kontaktikäskyä, kun himmaan jo Jerikoa erillisellä käskyllä...

Tänään Hannan agilitytreeneissä oli sellainen harjoitus, että ajattelin jo vähän etukäteen, että Jeriko ei taida oikeasti vielä osata ja aivan ymmälläänhän jätkä olikin. Rataan tuli paljon jaakotuksia ja vähän sellaisia vaikeampia, että ensin kuljetettiin Jerikoa esteen ympäri ja sitten jaakotus. Aluksi Jeriko hyppi samaa estettä edes takas eikä vaan tuntunut ymmärtävän, että pitäisi sivusta tulla, oli aivan pihalla. Lopulta kyllä tajusin ja edempänä rataa onnistui ihan kerrastakin, ensimmäinen jaakotus sai vaan pään aivan sekaisin. :D Pitäisi kyllä varmasti harjoitella jaakotuksia yms. myös kotona kun väsäis vaan jostain ämpäreistä ja harjan varresta esteen, selvästi kaipaa vielä lisätreeniä vaikka sellainen ihan perusjaakotus Jerikolta helposti sujuukin..
Hanna kiinnitti myös huomiota, että Jeriko pudottaa rimoja herkästi jos mun liike ohjauksessa pysähtyy, Jeriko ikään kuin yrittää pysähtyä ilmassa. Hanna kuitenkin uskoo, että rimojen tippuminen vähenee, kun Jeriko saa kokemusta ja jää tuo ylireagointi ja kun oma ohjaus kehittyy vielä pehmeämpään suuntaan. Toivotaan siis, että rimoja ei tippuisi viikonloppuna jos oikein kiinnitän huomiota ohjaukseen... :)

Tänään tehtiin myös pieni tokotreeni lenkin lomassa. Otettiin ensin luoksetuloa, 30 m etäisyys ja törpöt paikoilleen. Ensin suora luoksetulo, sitten pysäytys ensimmäiselle torpölle seisomaan ja vapautus, kolmannella pysäytys seisomaan ja kutsu luokse josta vauhdista frisbee-palkka, neljännellä myös maahanmeno (aivan nappi, kyllä paimenpoika osaa) ja siitä suoran palkka, ja viimeiseksi ihan kokonainen luoksetuloliike pysäytyksineen ilman perusasentoon siirtymistä. Sopivalla tahdilla tulee, lähtee reippaasti laukkaamaan eikä mun mielestä ton nopeemmin tarvitsekaan tulla jotta liike olisi ylipäätään mahdollista suorittaa. Maahanmeno on kyllä aivan täydellinen, mutta seisomaan pysähtyminen voisi olla nopeampikin. En vaan tiedä saanko sitä Jerikon kanssa tuon nopeammaksi, kun ei se ylipäätään ole kauhean räväkkä luonne että pysähtyisi kuin seinään.. No, mutta voihan sitä vielä yrittää hinkata, kun maahanmenon suhteen ei tarvitse mitään erityistä. :)

Sitten tehtiin kaukkareita niin, että seisoin metrin päässä. Aikas hyviä vaihtoja teki, oikeestaan parempia mitä tänään sisällä, juurikaan ei kyllä liiku ja pääosin nousee seisomaan sellaiseen asentoon, että pystyykin suorittamaan istumisen tai maahanmenon puhtaasti. Pitäisi varmaan joskus kuvata tätä sivulta, niin näkisi todellisen tilanteen.. Mutta tätä vielä treenaillaan rauhassa, ei mikään kiire lisätä etäisyyttä, tekniikan pitää olla priimaa. ;)

Ruutua tehtiin myös, lähetin alustalle kasvavalla etäisyydellä 20 metriin asti ja tosi hyvin menee sinne. Sitten otin alustan pois ja etäisyyttä pystyi kasvattamaan 15 metriin ja hyvin haki keskelle ruutua. Luulenpa, että jatkossa alusta jää aika lailla pois, laitetaan se vain jos esiintyy erityistä epävarmuutta, nyt näyttäisi ymmärtävän homman juonen ihan ongelmitta jo ilmankin. Tämä liike vaikutta siis aika hyvältä. :)

Tunnaria ajatellen olen pistänyt Jerikoa hakemaan runsaasti käpyjä ja se sujuu Jerikolta kuin leikki ja on itse asiassa selvästi Jerikon mielestä hauskaakin. En siis heitä omaa käpyä, vaan vien sen muiden sekaan ja usein niin, että Jeriko on kauempana tai itse peitän näköyhteyden niin ettei Jeriko edes näe mihin kasaan olen sen laittanut, sitten kutsun Jerikon luokse ja laitan etsimään. Innokkaasti hakee nenällään ja haistaa oikean kävyn selkeästi jo pienen matkankin päästä, muut jättää täysin huomiotta eikä koske niihin. Nyt olisi siis tarkoitus hankkia vaan uusia tunnarikapuloita ja sitten voisi kokeilla imitoida tätä kävyn etsintää isolla joukolla vääriä kapuloita joiden sekaan laitan omani. Tuija on tehnyt näin Ronjan kanssa ja heillä on ainakin hyvin lähtenyt liikkeelle, kieltämättä olin aluksi epäileväinen tämän tekniikan suhteen, mutta nyt tämä käpyharjoittelu on saanut mut aika toiveikkaaksi sen suhteen, että Jeriko tällä tapaa tajuaisi mitä sen pitää hakea. Se mikä aluksi vaikutti mun mielestä liian vaikealta, voikin olla koiran mielestä se helpoin ja loogisin tapa... Kapuloita on hienovaraisesti tilailtu iskältä, innolla odotan että päästään kokeilemaan! :)

Metallikapulaan Jerikolle on nyt tosiaan tullut joku inho. Asiaa auttaa vähän se, jos palkkaan lelulla, eli jatkossa vaan hauskoja metallinoutoharjoituksia joista parhaat lelut palkaksi, jos sitten pääsisi ylitse tästä ongelmasta...

Huomenna lähdetään taas Somerolla käymään ja torstaina olisi tarkoitus käydä Mahnalassa treenaamassa. Runsaasti on taas paimennustreenejä mahtunut tähän pariin viikkoon, mutta se on vaan hyvä! ;)

Päivän pelastava paimennus

2011-09-10T21:26:00.000+03:00

Hieman huonosti menneen agilitykisan jälkeen lähdettiin Mouhijärvelle paimentamaan. Olisi voinut olla aika huono idea tai suorastaan katastrofin ainekset, kun valmiiksi huono mieli, mutta itse asiassa paimennus paransi mieltä ainakin sata astetta. :)

Paimenneltiin oikeestaan kolme eri treeniä, viimeisestä Johanna otti videotakin. Ensi paimennettiin vaan lampaita mun ja Johannan ympärille ja napattiin sieltä yksi kiinni jonka sorkat oli hieman ylikasvaneet ja vaati leikkaamista. Ja kun siinä sitten toinenkin sattui olemaan sopivasti niin siistittiin senkin sorkat samalla. Yhtä isoa yritettiin vähän aikaa ottaa kiinni, mutta se on niin voimakas jo, ettei Johanna millään saanut siitä tarpeeksi hyvää otetta ja pääsi aina karkuun. Tämän yksilön ja muiden lampaiden sorkat tarkistetaan siis sitten, kun siirretään niitä sisälle, ilmeisesti ensi viikonloppuna.

Harjoiteltiin sitten erikseen pienen lepotauon jälkeen vielä kunnollisia kaaria. Välillä Jeriko meinasi taas jättää kesken, mutta pyörittelin sitten sitä enemmänkin lampaiden ympärillä ja alkoi taas kaaret sujumaan eikä ennakoinut kääntymistä lampaita kohti. Suuntakäskytkin sujui nyt tosi hyvin, Jeriko reagoi nopeasti pelkkään suulliseen käskyyn ja suurimmaksi osaksi ihan oikein, vaikka tulihan niitä väärään suuntaankin lähtöjä muutamia. Ajo sujuu nyt Jerikolta kyllä hyvin, teki muutamia aivan erinomaisia lähestymisiä juuri sopivalla rauhallisella tahdilla, suoraan ja päättäväisenä, todella hienon näköistä, harmi ettei näitä tullut videolle! Pari kertaa yksi musta uuhi yritti puskea Jerikoa, ensimmäisellä kerralla ei päässyt yllättämään ja Jeriko teki valehyökkäyksen takaisin millä sai lampaan kääntymään, ei käynyt puremaan eli käytti mun ja Johannan mielestä tosi hyvin juuri sopivaa painetta. Ei niitä nyt turhaankaan tarvitse pureksia. ;) Toisella kerralla uuhi pääsi vähän yllättämään ja Jeriko väisti, mutta kääntyi heti antamaaan takaisin kun pääsi pois hyökkäyksen alta. Tosi paljon Jeriko on kyllä saanut itsevarmuutta ja toimii tosi fiksusti, käyttää juuri sopivaa painetta. :)

Pidettiin vielä vähän pidempi tauko välissä ja sitten ennen kotiin lähtöä harjoiteltiin vielä kaaria ja lampaiden kiertämistä/pitämistä mun lähellä. Lähinnä siis yritin saada Jerikon tuomaan lampaat mahdollisimman lähelle mua ja jos lampaat tuli lähelle niin rapsuttelin niitä. Nämä lampaat ei tosiaan vielä kauhean herkästi ihmisen luokse pysähdy, mutta hyvin ne on kesyyntyneet siitä kuinka arkoja ne oli aluksi. Johanna siis kuvasi tämän ja kiva nähdä taas vähän videolta miten sujuu. Huomasin, että olen antanut Jerikon lipsua maahanmenossa mitä en paimentaessa tajunnut, välillä ei edes pysähdy heti ja välillä jää vaan seisomaan. Soo soo, nyt pitää olla tuon kanssa tarkka, että kun sanon "maahan" niin se tarkoittaa että maahan ja vähän äkkiä!

Jeriko oli tässä jo vähän väsähtänyt ja kun tehtiin vaan tuota lampaiden kiertämistä ja flankkeja eri kohdista, niin ei ole kovin mielenkiintoista katsottavaa, mutta tässä nyt kuitenkin linkki videoon.

http://www.youtube.com/watch?v=pa9uN44oJIw

Ei ollut meidän päivä...

2011-09-10T14:23:00.001+03:00

Tänään oli NPKH:n agilitykisat Nokialla. Tea tuli seuraksi ja kuvaamaan, kiitos Tea! :)
Ei nyt ihan putkeen mennyt, itse asiassa vähän huonommin kuin noissa aiemmissa kisoissa, mutta varsinkin toinen rata oli jo aika haastava ykkösten radaksi..

Ensimmäiseltä radalta siis 15 virhepistettä, kaksi rimanpudotusta ja yhden esteen Jeriko tuli ensin ohitse. Videolta kyllä hyvin näkee, että olisi pitänyt alkaa valssaamaan aikaisemmin, nyt juoksin liian pitkään suoraan ja Jerikokin meni sitten vaan suoraan ja oli jo ohi esteestä kun aloin kääntämään. Teki siis niin kuin ohjasinkin.. Ensimmäinen rimanpudotuskin on kai otettava omaan piikkiin, kun käskytin putken riman päällä, toinen rima tippui juuri ennen maalia, olikohan mun ohjaava käsi sitten liian alhaalla vai alkoiko Jeriko itse vaan maalisuoralla hätiköimään..?

http://www.youtube.com/watch?v=ZtOgU0ljMeY

Toinen rata oli kyllä jo aika kieputtelua, alku meni kyllä ihan hyvin, mutta vaikeudet alkoi jota kuinkin puomilla. Ennen puomia multa lensi taskusta auton avaimet (pitikin unohtaa ne taskuun!!) ja siihen pieni hämmennyksen hetki. Puomin jälkeen hyppy hyvin, mutta Jeriko meinasi lähteä putkelle ja jouduin huutamaan takaisin. Tie keinulle oli sitten huno ja ehkä osittain senkin vuoksi Jeriko ei sitten hidastanut ja tuli lentokeinu. Taisi myös jäädä kunnon komento antamatta, että hidastaisi.. Ärsyttää vaan, että pitää kisoissa toisella radalla mokata keinu, niin kuin Ylökk:n kisoissakin..Nätisti -käskyn sijaan voisin kyllä kokeilla käyttää samaa kontaktikäskyä kuin puomilla ja A:llakin, ja katsoa mikä vaikutus sillä on asiaan..
Noh, keinun jälkeen sitten oli itsellä hieman vaikeuksia keräillä itseäni ja ohjausta, mutta taas mentiin, A:n kontaktilta Jeriko lähti ennen aikojaan ja siitä taas minä vähän jähmin kun olisi vaan pitänyt juosta täysiä että ehtisin ohjaamaan tulevan hypyn. Olin sitten auttamatta jäljessä, sain Jerikon kyllä hypylle, mutta hyppäsikin saman uudestaan sen sijaan, että olisi tullut sivusta mun mukaan.. Että niinkin pienestä taas kiinni. Kyllä harmittaa.

http://www.youtube.com/watch?v=jKFC6985bhM

"Lomaviikko"

2011-09-07T20:22:00.002+03:00

On se hyvä, että ennen tenttiä on aina tällainen "lomaviikko" jolloin ehtii tekemään kaikkea muuta kuin lukea tenttiin... ;) Niinpä olen käyttänyt aikaa hyödyksi ja ollaan reissailtu Jerikon kanssa.

Maanantaina käytiin aamulla Mahnalassa paimentamassa. Jeriko paimensi kyllä aikas hyvin, mutta jossain vaiheessa tuli joku ihme juttu, ettei oikealle voinut vaan millään lähteä, ei vaikka laitoin useaan otteeseen uudestaan maahan ja lähetin! Lopulta yritin ajaa Jerikoa väkisin sinne suuntaan, mutta jätkä lähti vaan haahuilemaan ympäriinsä. Sitten, kun taas rauhoitin tilanteen ja ihan rauhassa otettiin taas uusi yritys, niin menihän se sinne vihdoinkin, lampaat tietty oli ehtinyt jo vaikka minne, mutta periksihän ei anneta! ;) Kaaret oli välillä sopivan laajoja, välillä meinasi käydä liian tiiviiksi.

Maanantain agilitytreeneistä ei mitään erityistä sanottavaa, tehtiin lyhyttä harjoitusta, lähinnä ohjausta ja koiran kääntämistä, hyvin meni. Tiistain agilitytreeneissä tehtiin rataharjoitusta, josa aluksi yksi kohta tuntui ylivoimaisen vaikealta, mutta kun sitten oikein kunnolla pingoin Jerikon edelle (ja siis mä en ole mikään sprintteri yleensäkään ottaen), niin ehdinhän mä tekemään persjätön 6. ja 7. väliin ja niiston 8. hypylle ja hyvin meni. Jeriko tuli kaiken kaikkiaan tosi hyvin mukana, kunhan vaan itse ehdin ohjaamaan.
Tässä kökkö piirros radasta, mittasuhteet ei nyt väkisinkään ihan toimi, mutta jota kuinkin tuon näköinen. :)

Tänään aamulla lähdettiin sitten Somerolle. Siellä otettiin ensin isolla laitumella hakukaaria niin, että vuoroteltiin Marikan ja Taimin kanssa. Tällaista toisen koiran kanssa pallottelua ollaan tehty vain kerran aikaisemmin ja Jeriko otti silloinkin selvästi häiriötä toisesta koirakosta, samoin nyt. Siltä puolelta missä Marika ja Taimi oli, ei meinannut tehdä kunnollista kaarta millään. Muutenkin huomasi, että Jeriko tekee selvästi huonompia kaaria oikealle kuin vasemmalle. Ihmekös tuo, kun alun perinkin oikealle lähettäminenkin oli aikamoisen taistelun tulos.. Koiratkin on oikea- tai vasen"kätisiä". Tehtiin sitten yksinämmekin hakuja ja annoin Jerikon vain pyöriä lauman ympärillä ilman häiriötä.

Toisella vuorolla otettiin pienemmässä aitauksessa myös hakukaaria ja ylipäätään lampaiden ympärillä pyörimistä. Jeriko tuppaa välillä lähtemään kaarelle liian tiiviisti, mutta usein pyöriessään pidemmän aikaa Jeriko laajentaa kaartaan. Asia nyt vaan on niin, että pitäisi heti tehdä tarpeeksi laaja kun hakukaarikin on vain se yksi ja sen pitää heti olla hyvä. Sitä siis treenailtiin, otin juoksutusraipankin avuksi, en siis lyödäkseni Jerikoa, vaan että sain sillä nappaistua maahan tai ilmaan lampaiden ylikin ja sillä sain paremmin painetta Jerikolle että laajentaisi kaartaan. Välillä tekikin tosi hienoja kaaria, jopa ilman raipan apua. Suuntia myös tuli samalla otettua, välillä menee Jerikolla edelleen sekaisin, mutta kun laitan maahan niin usein jo tiesi, että tuli lähdettyä väärään suuntaan ja oli jo kääntämässä kroppaansa ennen kuin annoin suuntakäskyä. Kuljetusta otin joitain pätkiä ja yhden pidemmän kuljetuksen jossa mutkittelin, siinä Jeriko ohjautui todella hienosti käännöksissä minne halusinkin ja hienosti ajoi ylipäätään. Lopuksi vielä häkitettiin lampaat, mikä ei kyllä ollut mikään helppo juttu kun Jeriko oli jo aikas väsynyt, reagoi liian hitaasti mun käskyihin ja mä annoin käskyt alun pitäenkin vähän liian myöhään, lopulta autoin Jerikoa pakittamalla itse edellä häkkiin niin saatiin lampaat tulemaan paremmin perässä.

Summa summarum:

Pitää Jerikon kanssa harjoitella kaaria ja erityisesti varmistaa, että varsinkin hakukaaren loppuosa on AINA tarpeeksi laaja, siitä ei saa lipsua sitten yhtään! Tähän ehkä juoksutusraippaa jatkossakin avuksi, ehkä ei, katsotaan tarvitseeko.
Suuntakäskyjä täytyy treenata kunnes Jeriko osaa ne niin hyvin, että pystyy reagoimaan heti kun sanon ilman käsiapuja.
Häkityksiä ja häkistä pois ottoja pitäisi treenailla, tämän sujumiseen kyllä eniten vaikuttaa se, että suuntakäskyt on hallussa...
Ajoa pitää harjoitella niin, että tehdään myös käännöksiä ja Jeriko kääntyy suuntakäskyillä, poispäin ajoa erityisesti tarvitsee vielä treenailla
Täytyy harjoitella toisen koiran kanssa työskentelyä, ettei Jeriko häiriintyisi niistä

Sisätreeninä ollaan nyt tehty metallikapulan nostoa. Siitä on nyt jotenkin yhtäkkiä tullut Jerikon mielestä aika inhottava juttu, vaikka aiemmin nosteli sitä siinä missä puistakin. Ei olla siis aikoihin kyllä tehty. Nyt sitten täytyi lähteä vähän niin kuin alusta, mutta hyvinhän se kapula alkoi nousemaan ja Jeriko pitääkin sitä ihan kohtuullisen hyvin, vielä sitä otetta kuitenkin hinkkaan jos saisi vähän tiiviimmäksi..

Käytiin tänään vielä Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa. Otettiin ensin luoksetulosta maahanmenoa, pohdittiin Tuijan kanssa ja päätin sitten ottaa ensin erikseen ennen kuin sekoitan siihen seisomaan pysähtymisen. Ajattelin, että maahanmeno olisi kuitenkin aivan helppo nakki, koska Jeriko tekee sitä yhtenään paimentaessa, ja helppohan se olikin! Alkoi vaan ennakoimaan pirulainen ja hidasteli, otin sitten pari suoraa enkä enää pysäytyksiä, koska se selkeästi on helppo homma.

Sitten ruutua, ensin alustalla etäisyyttä kasvattaen ehkä 15-20 metriin, tosi ripeästi haki sinne. Sitten Tuija otti alustan pois ja lähetin ruutuun pari kertaa hieman lähempää (n. 10 metriä), toisella kerralla meni aivan täydellisesti keskelle, siihen jätin. :)

Otettiin myös hyppynoutoa ensin lelun hakemisella ja Jeriko oli aivan innoissaan, agilitykoira on myös helppo ohjata esteen yli takaisin vaikka olisi aivan viistossa esteen takana. ;) Sitten kapulalla, ensimmäisellä kerralla odotti selkeästi lelua ja ihmetteli, mutta sitten huomasi kapulan ja palautti sen. Toinen toisto tosi hyvä. :) Väliin otin vielä ruutuun lähetyksen ilman alustaa noin 10 metristä, meni heti aivan keskellä ja siitä vaan superkehut eikä enempää. :)

Myös kaukkareiden istu-seiso -vaihtoja otin muutamia, siitä pitää vielä olla tarkka, etten hyväksy mitä tahansa seisomaan nousua, vaan pitää olla hyvä asento istumisen kannalta. Tuli ihan hyviäkin vaihtoja kyllä.

Tosi tyytyväinen olen treeneihin, tästä vaan eteenpäin. :) Nyt huominen ja perjantai lepoa ja lauantaina taas agilitykisa. :)

Tottelevainen Jeriko

2011-09-04T21:19:00.000+03:00

Tänään oli avoimen luokan koe ja olihan se sitten viimeinen! :) Selvästi Jeriko oli kyllä vähän väsähtänyt tai ei muuten vaan suorittanut parhaalla mahdollisella innolla, mutta 168,5 pistettä riittää hyvin! :) Päästään nyt sitten kunnolla treenailemaan uusia juttuja. :) Tuomarina oli Salme Mujunen, uusi tuttavuus mulle. Kokonaisvaikutus -pisteitä antaessaan kehui vielä kuinka söpö Jeriko on ja kuinka sympaattisen näköinen se on kun tekee hommia. :D Jeriko on jotenkin tänä viikonloppuna saanut hirveästi kehuja söpöydestään, agilitykisoissakin tuli pari ihmistä ihan erikseen jutulle vain siksi, että Jeriko oli niin söpö. :D On se kumma ettei näyttelytuomarit silti ole ihan syttynyt tolle... ;)
Matti oli mukana ja kuvaamassa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt valita eri kuvauspaikka, pelattiin vaan varman päälle, ettei Jeriko sitten alkaisi ihmettelemään Mattia jos se olisi liian lähellä kehää. Nyt ei kuitenkaan kaikki oikein erotu, kun on vähän huonossa kulmassa..

Pisteisiin sitten...

Paikkamakuu 7: Jeriko oli tosiaan liikkeiden alussa ylipäätään vähän unessa, tässä jouduin antamaan tuplakäskyn maahanmenoon ja pistevähennystä tuli myös siitä, että Jeriko oli haistellut maata ja vaihtanut toiselle lonkalleen.

Seuraaminen 9: Hieman vielä tiiviimpi kontaksi saisi kuulemma vielä olla, ensimmäisessä täyskäännöksessä pieni tönäisy (ei kyllä mun mielestä, hyvin meni) ja oikealle käännös väljä, yksi haukahdus juoksuun lähtiessä, muuten hyvää seuraamista.

Liikkeestä maahan 9,5: Hyvä maahanmeno, Jeriko jäi kuitenkin jotain siinä sitten haistelemaan, siitä puoli pistettä pois.

Luoksetulo 9: Nyt tuli taas hieman hitaasti luokse, pysähdys ihan ok, mutta voisi kyllä olla nopeampikin. Perusasentoon siirtyminen aavistuksen vino.

Liikkeestä seisominen 8: Muuten hyvä, mutta tuplakäsky perusasentoon.

Noutaminen 7: Jeriko lähti nyt hyvällä vauhdilla noutamaan, mutta sai aluksi huonon otteen kapulasta, korjasi sitä sitten, mutta jäi vielä pyörittelemään kapulaa suussaan. Lisäksi ei irrottanut yhdellä käskyllä. Mikä siinä on, ettei treeneissä koskaan pyörittele suussaan, mutta kokeessa sitten pitää?

Kaukkarit 8: Ensimmäiseen maahanmenoon taas tuplakäsky, korvat oli tänään kyllä ihan jossain! Muuten teki tosi hyvin. :)

Hyppy 10: Tulihan se täysin onnistunutkin suoritus, tosi hyvällä innolla Jeriko lähti hyppäämään, istui hyvin ja vaikka jäikin vähän esteen tolpan kohdalle, tuli hyvin hypyn kautta suoraan eteen ja perusasentoon siirtyminenkin nyt priima. Kyllä on kannattanut vinojen kulmien treenaaminen! :)

Kokonaisvaikutus 9,5: Tuplakäskyttelyistä otti puoli pistettä pois, muuten lähinnä kommentoi tosiaan sitä kuinka söpö Jeriko on. :D

Nyt on sitten TK2 plakkarissa ja voi jättää avoimen luokan taakseen, pääsee treenailemaan voittajan liikkeitä. Vielä on niin vaiheessa, että varmaan menee vuoden vaihteen yli ennen kuin meitä niillä kisakentillä nähdään, mutta ei meillä mikään kiire mihinkään olekaan. :) Ajan kanssa rakennellaan. Tunnariin olen miettinyt, että pitää nyt tehdä tehotreeniä lenkeillä käpyjen kanssa ja heitellä niitä Jerikolle noudettavaksi. Tänään aamulla kun heittelin, niin osaa kyllä tosi hyvin hakea sen oman, nenällä hakee tosi hyvin! Mietin sitten sitäkin, että kun toi toimii niin hyvin, niin pitäisikö sitten kuitenkin kokeilla sitä, että heittäisi oman kapulan muiden joukkoon, ymmärtäisikö Jeriko sitten, että käyttäisi nenäänsä ja etsisi mun hajua..? No, mietin tätä vielä, ainakin heitellään paljon käpyjä jatkossa! :D

Vielä käytiin paimentamassa kokeen jälkeen Mouhijärvellä. Siellä olikin karitsoiden siirto sisälle, joten saatiin ihan oikea työtehtävä. :) Hienosti kyllä meni, aika nopsaan saatiin lampaat siirrettyä vaikka välissä oli kolme porttia, yksi ovi ja vielä isompi kynnys ennen sisäaitausta. :) Myös aikuisia lampaita paimentaessa Jeriko oli kyllä hurjan pätevä, todella hyvällä fiiliksellä paimensi ja antoi painetta sen verran kun pitikin. Uuhilla oli kova veto aidan viereen portin pieleen ja siinä pysyi kivasti mun ja Johannan ympärillä, mutta päätettiin sitten yrittää pitää niitä aloillaan keskellä aitausta. Vähän vaati kyllä työtä, kun uuhet ei ole vielä tosiaan kovin kesyyntyneitä eikä uskaltaisi ihmisenkään lähellä hirveesti olla, mutta saatiin niitä lopulta hyvin pysymään siinä ja Jeriko haki niitä taitavasti takaisin jos lähtivät. Lopussa yhä useampi uuhi uskalsi siihen jo kosketusetäisyydelle, kyllä ne vielä sen hoksaa, että ihmisen lähellä onkin hyvä olla ja helpottaa sitten selvästi käsittelyä ja paimennusta/siirtelyä. Mutta olen kyllä todella tyytyväinen Jerikoon, todella hyvin kuunteli ja teki myös fiksuja omia ratkaisuja kun lampaat alkoi valua johonkin suuntaan. Taitava poika! :)

Hyvän viikonlopun kruunasi kiva ratsastustunti. Mentiin esteitä ja sain mennä mamma-lomalta palailevalla pv-tamma Pevonalla. Se on aivan huippu-ihana, olen aina tykännyt siitä, ja esteillä se on parhaimmillaan. Issa-varsa tuli mukaan karsinaan kun laitoin Pevonaa valmiiksi ja minä aivan ihastuin, mielettömän ihanan luonteinen varsa, tosi kiva! :)
Kiireinen, mutta aivan mahtava viikonloppu siis! Ja huomenna taas paimentamaan.. :)

Ei tullut nollaa, mutta ei ollut kaukanakaan ;)

2011-09-03T16:38:00.001+03:00

Tänään oli sitten Ylökk:n agilitykisat Vuorentausta koululla, joihin olin ilmoittautunut kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Tuomareina agilityrata A:lla ja hyppyradalla Johanna Wutrich ja agilityrata B:llä Sari Mikkilä. Radat oli kivoja, sopivan haastavia. :)
Kontaktit otin nyt silleen viimeisen päälle, että vaadin Jerikoa tuomaan etutassut maahan ja tietenkin siinä aikaa kului jos oli muuten pysähtynyt kontaktille ylemmäs, mutta koska nyt ei ajasta kisata kuitenkaan (tärkein saada se nolla) niin halusin alleviivata Jerikolle ettei niitä pysähtymisiä aleta annakoimaan. Osan kontakteista tekikin tosi hienosti!

Ensimmäinen rata meni hienosti, Jeriko tuli hyvin ohjauksessa mukana eikä mitään erikoista ongelmaa. Keppeihinkin on tullut jo ihan kivasti vauhtiakin. Kisoissa otan varman päälle ja annan Jerikon hakea ensimmäisen välin rauhassa itse, ennen kuin lähden juoksemaan rinnalla/ohi. Yksi rima sitten harmillisesti tippui, muuten oli nolla niin lähellä! Viisivirhepistettä, aika -9,72, sijoitus 5.

http://www.youtube.com/watch?v=-M5FqpgMdLo

Toinen agilityrata alkoi myös kivasti ja Jeriko tuli hyvin mukana. Tällä radalla ei tippunut yksikään rima, mutta keinulle Jeriko ei hidastanut vaikka tiukasti komensin, että "nätisti", tuli liian lujaa siihen ja mukelsi siitä alas ennen kuin annoin luvan ja mukavasti sitten putken väärä suu siihen tarjoutui ja kompuroi sinne. Pienestä oli kiinni, mutta hylky siitä sitten tuli. :(
Video on tässä vähän huonolaatuisempi, kun kuvattiin eri kameralla ja alussa pitkä pätkä turhaa kun putkea vielä siirreltiin kun menin valmiiksi, vähän kyllä pelotti, että lähteekö Jeriko paikaltaan, mutta hienosti sekin jaksoi odottaa! :)

http://www.youtube.com/watch?v=IVnz0kr4gfk

Kolmas rata oli hyppyrata ja tässä vaiheessa alkoi emäntä olemaan jo aivan väsyksissä, alkoi ihan nukuttamaan siinä välissä! :D Mietin, että mitäköhän tästä tulee, mutta sain tsempattua vielä ja hyvin meni Jerikokin. Tässäkin taas harmillinen riman tiputus, liekö käsi heilahtanut juuri riman päällä, ja nolla jäi haaveeksi. Kyllä on pienestä kiinni! Ja kun Jeriko ei treeneissä yleensä tiputtele rimoja melkein ollenkaan, harmi nyt että jäi näistä kiinni.. Tältä radalta 5 virhepistettä, aikavirhe -12.93 ja sijoitus 4. :)

http://www.youtube.com/watch?v=j0ymGZZQJqE

Pakkohan tohon on olla tyytyväinen, kun Jeriko toimii noin hyvin toisessa kisassaan, pikku jutuista jäi kiinni. Kieltämättä kyllä keinu harmittaa, kun Jeriko ei vaan himmannut mun huudoista huolimatta ja tuli sitten hylkykin samassa rytinässä, kun en tajunnut reagoida tarpeeksi nopeasti, että olisin huutanut pois. Riman tiputukset myös harmillisia, kun niitä treeneissä sattuu niin vähän. Mutta hyvinhän Jeriko menee, hieno poika. <3 Ensi viikonloppuna sitten taas uutta yritystä. ;)

Nyt emäntä tarvitsee kipeästi päiväunia ennen kuin mennään illalla leffaan Matin ja mun isoveljen Tonin kanssa. Jerikokin saa levätä koko illan ja toivon mukaan jaksetaan molemmat hyvin huomenna tokokokeessa. Jatkossa en kyllä ilmoittaudu tälleen peräkkäisinä päivinä agilitykisaan ja tokokokeeseen, en tajunnutkaan kuinka rankka päivä tämä oli!

Muista aina palkan suunta!

2011-08-31T21:52:00.002+03:00

Miten on taas tällainen lipsahdus päässyt käymään? Vettä on tullut koko illan ja suuremmat treenailut jätin sitten väliin, mutta kyllä tossa iltalenkillä seuruuttelin sateenvarjon alla, hyvä treeni, hyvä häiriö, eipä ole tuollaistakaan tullut ennen tehtyä! ;)
Mutta siis olen seuraamisesta palkkaillut liikaa suoraan Jerikon edestä, ei ihmekään että käy väljäksi! Nyt kiinnitin huomiota, että palkkasin herkku aivan kiinni vasemmassa reidessä ja hieman ylhäällä, niin että Jeriko joutui kurottautumaan ja palkatessa vielä annoin vähän saalistaa herkkua ja jatkoin kävelyä enkä heti päästänyt irti. Parilla toistolla alkoi heti paranemaan!
Tästä kotiläksyksi sata kertaa: muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta, muista aina palkan suunta.........................................................................................

Kyllä Jeriko osaa! :)

2011-08-31T16:52:00.004+03:00

Maanantain ja tiistain agilitytreenit meni kivasti, maanantaina tehtiin pitkästä aikaa sitä pöytääkin ja hyvin meni. Ensimmäisellä kerralla Jeriko kyllä meinasi sukeltaa melkein pöydän alle, kun hidasti niin voimakkaasti mun suhinasta eikä heti tajunnut hypätä pöydälle! :D Mutta siis hyvin meni sitten kuitenkin, hyvä että sitäkin on nyt otettu. ;) Hassu juttu vaan, että Jeriko tuntuu reagoivan Ylökk:n treeneissä hidastukseen, mutta ei Hannan treeneissä tai kisoissa viimeksi.. Yleistäminen siis vielä kesken, mutta sitä voi treenailla sitten kotonakin, eli sitä pitäisi tehdä.
Keinu tuli näissä treeneissä, ensimmäinen oli lentokeinu kun en ajoissa komentanut että "nätisti", sen jälkeen meni kyllä taas hyvin, joku ajatuskatkoskin Jerikolla ehkä oli. :D
Kepeillä tehtiin maanantaina paljon treeniä, kepit oli hieman vinosti kahden hypyn välissä ja aika lähellä hyppyjä, siitä saatiin hyvää treeniä kepeille hidastamiseen ja oikean sisäänmenon hakuun heti hypyn jälkeen ja hieman eri kulmista eri hypyiltä. Otin myös sivuttaisetäisyyttä ja leijeröin veiressä olevan keinun, hyvin meni! :)

Tiistaina tehtiin samaa rataa kuin edelliselläkin viikolla puolesta välistä loppuun asti. Muhun vaan iski maanantain ja tiistain välissä nuha, ja olin sitten treeneissä pienenkin juoksemisen jälkeen ihan puhki. Juoksin kuitenkin ihan antaumuksella kun piti ehti tekemään niistoa niiston perään, mutta meni itse asiassa tosi hyvin kun vaan uskalsin lähteä esteeltä toiselle ajoissa, Jeriko tuli hyvin perässä ja se on kyllä huippu kun se ei niitä rimoja tuollaisissakaan tilanteissa tiputtele! :) Keinu meni tosi hyvin, pelkällä "keinu"-käskyllä haki keinulle jo ihan oikealla fiiliksellä, ei niin kuin puomille olisi menossa.
Keppejä tehtiin myös erilaisista kulmista ja tosi kivasta haki niitä, jopa tosi vaikeasti avokulmasta. Hanna kehui, että Jeriko tekee fiksusti kun hidastaa ennen keppejä ja katsoo tarkkaan mihin väliin lähti. :)

Flunssa pisti nyt stopin myös mun suunnitelmille rullaluistelulenkeistä, katsotaan nyt meneekö nopeasti ohi ja milloin päästäis kuntoilemaan. :)

Maanantaina päivällä päätin sisätreeninä ottaa kaukkareiden maahan-seiso-maahan -vaihtoja. Ajattelin, että tarvitsee taas imuutella ensin nakilla ja opettaa liikerataa, mutta jotenkin tulin ottaneeksi ensimmäisen toiston ihan vaan käskyllä ja käsimerkillä niin, että seisoin Jerikon edessä. Ja Jeriko teki aivan täydellisen seisomaan nousemisen! Välillä toi poika kyllä niin yllättää mut! :) Tai ei se nyt ihan täydellinen ollut, täydellinen kyllä sinänsä, mikään jalka ei liikkunut, mutta tähänkin tarvitsee kyllä opettaa ettei tule liian etupainoiseksi, että sitten istuminen ja maahanmeno onnistuu puhtaasti. Hyvin lähti kuitenkin heti sujumaan, kun Jerikoa vähän avitin (nojasin itse vähän kohti ja kun Jeriko siirsi painoa taaksi naks ja palkka, tai joitain toistoja niin, että pidin kättä vastassa lähempänä). Alkoi jo heti pystymään ottamaan vähän etäisyyttäkin ja onnistui hyvin. Istumasta seisomisen Jeriko kyllä osaa nyt hyvin, eikä tule ollenkaan liian etupainoiseksi, siitä maahanmenokin onnistui heti puhtaasti. Hyvä Jeriko! :)

Mutta sitten se tunnari, a.k.a. murheen kryyni. Miten saan Jerikon tajuamaan, että hakee mun hajua, eikä puun hajua? Olen nyt palannut mun alkuperäiseen suunnitelmaan, että olen piilottanut heinikkoon oman ja yhden häiriökapulan. Suurimmaksi osaksi Jeriko tuntuu ottavan sen kumpi vaan ensin kohdalle sattuu, hakee siis puun hajua selvästi. Välillä vaihtoi kyllä oikeaan, mutta sen jälkeenkin jatkoi samaa summa mutikassa kapulan nostoa. Ei selvästikään vielä ole lamppu syttynyt. Olen sitten tässä ajatellut käyttää menetelmää, jonka nimeä en nyt tiedä, mutta esim. Tommy Wirénin kanakursseilla on käytetty tätä muoto- tai värierottelun opettamiseen. Miksi siis ei toimisi hajunkin kanssa..? Olen siis tehnyt toistoja pelkästään omallakin, jotta siitä tulisi "kuuma" kohde. Hämykapulan kanssa sitten olen tehnyt niin, että jos nostaa väärän, otan oikeankin pois ja laitan oikean takaisin kun lopettaa väärällä pelailemisen. Muuten en reagoi mitenkään siihen, että nostaa väärän. Ongelma vaan on se, että Jeriko ei varsinaisesti edelleenkään tajua mikä on "oikea". Mutta ehkä se siitä.. Ja sitten kun tajuaa sen, niin uskon että tällä menetelmällä tajuaa hyvin, ettei niihin vääriin kannata ollenkaan mennä koskemaan, koska sitten menettää oikeankin (hetkeksi). Siis tää tunnari on vaan niin vaikea, olen itsekin aika ymmälläni miten sitä opettaisi kun ei ole tuntunut toimivan muillakaan mulle neuvotuilla menetelmillä. Mutta ideoita otetaan vastaan! :)
Pitäis taas mennä ostamaan rimaa Bauhausista ja mennä pilkkomaan iskälle iso kasa kapuloita, kun ne on loppu. Aiemmin saatoin käyttää samaa "omaa" uudestaan, mutta nyt olen tosi tarkka ettei kapuloissa ole mitään ylimääräisiä hajuja joita Jeriko voisi luulla hakevansa, vain mun haju ja puun haju (Matilta löytyi hyvät kärkipihdit joilla voin itse noukkia hämykapulat ilman, että niihin tulee mun hajua). Katsotaan sitten jatkossa miten toi alkaa aukeamaan Jerikolle..

Tänään kävin Jerikon kanssa cittarin pihassa treenailemassa. Hyvin Jeriko pitää kontaktia häiriössä ja seuraakin ihan toko-kivasti, mutta seuraamisesta on nyt jotenkin se into kateissa. Jeriko ei nojannut mun reiteen tai kääntänyt päätä reiden eteen. Siis tää on paha juttu mun mielestä! No, ehkä ei tarvitse nojata mutta pään saisi kääntää kunnolla mua kohti/eteen. Kyllä se kontaktia pitää koko ajan, mutta silleen vähän niin kuin sivusilmällä, saisi olla röyhkeämpi, puskea päälle! :D
Kaupan pihassa mulla ei ollut lelua mukana, mutta täytyy varmaan käydä illemmalla vielä vähän lisää treenailemassa/nostattamassa intoa lelun kanssa kunhan toi sade lakkaisi... Ja jatkossa pitää muutenkin seuruutella vähän useammin, ei olla sitä treenailtu oikeestaan ollenkaan vähään aikaan. Menee siis liian tokoksi ilman kunnon riehuttamistreeniä, hyi... ;)

Meillä on ollut myös pientä ylimääräistä härdelliä kotona, kun maanantaina päivällä Lululle ja Lallille tuli pientä erimielisyyttä ja siinä tohinassa Lululle aukesi haava etutassun ranteeseen. Eläinlääkärille ei ollut helppo päästä ja istuin lopulta puoleen yöhön asti Lulun kanssa odotusaulassa ennen kuin päästiin sisään. Lulu rauhoitettiin ja sai pari tikkiä, antibioottikuurin ja kipulääkkeen, yöksi kuitenkin jäi ja hain Lulun vasta eilen aamupäivällä kotiin.
Jeriko on ollut aivan ihana kun se on niin huolissaan Lulusta, koko ajan nuolemassa Lulun päätä ja niskaa, auttaa kun toinen ei pysty itse normaalisti peseytymään. <3

Ensi viikonloppuna on tosiaan lauantaina Ylökk:n agilitykisat, joihin olen ilmoittautunut kolmelle radalle, kahdelle agilityradalle ja yhdelle hyppikselle. Aika paljon, varsinkin flunssassa, toivotaan siis ettei mun nuha ainakaan pahene, mielellään saisi mennä ohi tai saan pakata mukaan kasan nenäliinoja ja niistellä aina ennen ja jälkeen radan.. Ehkä ei siinä tapauksessa myöskään kannata kuvata liian läheltä, ties mitä kuvassa sitten näkyisi.... ;D Mutta innolla siis odotan, ihan fiiliksissä, treenit on nyt mennyt hyvin ja me ollaan valmiita, kunhan itse osaisin lukea radan hyvin ja ohjata asianmukaisesti niin kyllä Jeriko homman hoitaa. ;)

Sunnuntaina on sitten tottelevaisuuskoe. Toivon mukaan en ole aivan kuollut lauantain jäljiltä ja Jerikokin jaksaa antaa parastaan. Liikkeet on ihan hyvällä mallilla, ei pitäis olla mitään ongelmaa minkään kanssa, edes niiden kaukkareiden. Toivotaan, että menee hyvin! :) Avoimessa luokassa on meidän lisäksi vain yksi koirakko, menee siis ainakin kerrankin nopeasti! :D

Mutta huominen ja perjantai olisi kai tarkoitus pitää lepopäivinä, että intoa ja energiaa riittäisi varmasti viikonlopulle. Itse saatan kyllä perjantaina lähteä katsomaan Somerolle paimennuskisoja ja näen toivon mukaan kun Sanna ja Roy vetää.. :)
Paimentamassa ei itse olla päästy käymään hetkeen ja se on kyllä harmi. :( Elättelen vähän toiveita, että sunnuntaina päästäis kokeen jälkeen Mouhijärvellä käymään, mutta katsotaan nyt. Maanantaille olen myös yrittänyt sopia treenejä Mahnalaan ja ainakin sitten keskiviikkona ollaan menossa Somerolle! :)

Mitäs sitten...

2011-08-27T21:14:00.001+03:00

Tuntuu, että olen jotenkin kepoisasti päivitellyt ylipäätään meidän menosta, kun on ollut kisapäivityksiä ja silleen.. Ollaan tässä koko ajan tokoiltu kevysti, mutta paljoa ei olla kunnon treenejä vedetty, lähinnä sisällä treenailtu. Ulkotreeneissä on aiheena ollut lähinnä nuo siirtymiset ja Jeriko alkaa olemaan aika innoissaan siitäkin "leikistä", toivon mukaan sujuu siis hienosti kokeessakin! :)
Olen myös käynyt Jerikon kanssa pari kertaa rullaluistelulenkillä ja on ollut kyllä kivaa, ajattelin tässä syksyn jatkaa tätä touhua niin pitkälle kuin pystyy, kuntokuuri molemmille! ;)
Pieniä jälkiä olen tehnyt pari kappaletta Jerikolle ja Jeriko on jäljestänyt aika rauhallisella fiiliksellä ja herkut on taas jotenkin maistunut, mutta ei se edelleenkään niitä kaikkia nouki ja jäljestys ei siten ole tarkinta mahdollista. Ollaan jäljestämisen kanssa edetty vähän niin kuin pikajunalla, Jeriko innostui heti pentuna niin nopeasti itse jäljestämisestä, että herkut unohtui aivan täysin. Vaikea sitä on nyt enää saada niistä innostumaan, kun olis vaan niin kiire löytää jäljen pää.. Mutta kai tämä tästä vielä, eihän meillä mikään kiire ole. Tehdään tässä syksyn aikana mitä ehditään muilta harrastuksilta ja katsotaan sitten taas ensi keväänä missä mennään.

Tokon avoimen luokan liikkeistä harjoituksen alla on ollut luoksetulo, nouto ja jonkun verran hyppykin, mutta kaiken kaikkiaan näitäkin tehty hyvin vähän. Lähinnä asennetta paranneltu ja tehty hauskoja ja lyhyitä harjoituksia. Tänään oltiin Tuijan kanssa treenailemassa ja nouto oli nyt tosi hyvä! Fribeetä palkkana käyttäen Jeriko lähtee todella rivakasti kapulalle ja palautuskin tosi upea, irrottaa jopa otteensa kapulasta kun frisbeetä heiluttaa, kun muuten on jo ollut vähän sitä, että irrottaa jähmeästi. :D Vielä enemmän vauhtia tuli, kun tein ihan pienen hämy-nytkähdyksen lähetyksessä niin kuin olisin itse lähdössä juoksemaan, johan tuli pojalle kiire! :D :D Noutoon olen siis hyvin tyytyväinen jos tuollainen fiilis on edes osittain kokeessa, ei voi hitaaksi valittaa ja Jeriko ottaa silti kapulan tosi nätisti.

Luoksetulossa tein tänään ensin yhden suoran ja sitten muutaman pysäytyksen, ensimmäinen oli oikein hyvä, toinen hieman hitaampi enkä palkannut siitä ollenkaan vaan juoksin vaan takaisin lähtöpaikalle ja otettiin uusiksi, nyt tuli taas tosi hyvä pysäytys! Jerikolle toimii kyllä tässä hyvin se, että jättää palkkaamatta, tuntuu ymmärtävän mistä jäi kiinni. Vauhti oli kaikissa pysäytyksissä hyvä, ei lähtenyt ennakoimaan viimeiselläkään.

Hyppyä ei olla nyt hetkeen tehty, milloinkohan olisi ollut viimeksi....? No, oli miten oli, Jeriko oli tänään hypystä aika liekeissä, lähti hypylle ja hyppäsi innoissaan ja aika pitkälle, mutta kävi kyllä käskystä hyvin istumaan ja palasi sitten hienosti suoraan eteen istumaan. Pari aivan nappisuoritusta ja that's it, jos on tuollainen ensi sunnuntain kokeessakin niin kyllä mulle kelpaa! :)

Tunnari on nyt ollut vähän mun tuskailun alla. En ole oikein ollut varma miten sitä nyt sitten oikeasti yrittäisi opettaa, kun ympäriltä tulee paljon erilaisia neuvoja. Kuitenkin olen hyvin tarkka ja enkä halua kiirehtiä, haluan että Jeriko OIKEASTI ymmärtäisi mitä siltä haen... Mutta tuntuu, että ei kyllä vielä lamppu ole syttynyt. Olen haetuttanut omaa ruohikkoon piilotettuna ja silloin käyttää hyvin nenää, mutta kun kapula + yksi häiriökapula tulee näkyville, niin nenä menee kiinni ja Jeriko tuntuu vaan arpovan kumman ottaa. Sama tilanne jos kapuloita on enemmän, Tuijan kanssa laitettiin tänään kahta häiriökapulaa (kun aluksi meni hyvin) ja illemmalla mun veljet sai auttaa tässä ja innostuivat tästä niin, että halusivat laittaa enemmänkin kapuloita maahan. Tuija on tehnyt tunnaria Ronjan kanssa nyt hyvällä menestyksellä niin, että häiriökapuloita on kymmenkunta ja sieltä Ronja on omaa hakenut, ja suostuin nyt sitten veljien yllytykseen ottaa lisää kapuloita peliin. Vaan eipä tullut Jerikon kanssa mitään, arvaili minkä otti, kerran ehkä sitten tuntui ihan oikeasti käyttävän nenäänsä, kun kävi väärän luona, mutta ottikin sitten oikean. Mutta on tämä vaikea liike, ei voi muuta sanoa! Eipä olekaan Jerikolle niin luonteva kuin olisi voinut toivoa, ei tässä kai nyt auta muu kuin edetä Jerikon kanssa rauhassa ja yrittää parhaansa mukaan auttaa sitä ymmärtämään mikä on homman nimi. Yhdellä häiriökapulalla siis jatketaan.

Sisällä ollaan otettu istu-seiso-istu -vaihdoksia edelleen. Nyt kun tajusin mistä kiikastaa, kaukkarit onkin lähtenyt edistymään huimasti ja Jeriko istuu alas valtaosin täydellisen puhtaasti jalkojen hievahtamatta. Välillä siirtää toista jalkaa, mutta lähinnä niin vähän, ettei edes siirry, parantaa vain jalan asentoa. Tänään Otin sitten koko asunnon pituuden käyttöön ja tein kaukkareita noin 12 metrin etäisyydeltä ja todella hienosti meni! :) Väliin otin myös istu-maahan-istu vaihdoksia ja nekin hyviä. Välillä Jeriko kyllä laittaa maahan mennessä toisen tassun kainaloon ja siihen aion nyt kiinnottää huomiota. Sellaista Jeriko ei kyllä tee, kunhan on tarpeeksi innoissaan, oikeata asennetta siis vielä kaukkareihinkin hiotaan.

Ensi viikonloppuna on siis lauantaina Ylökk:n agilitykisat, jonne olen ilmoittanut meidät kolmelle (!) radalle. Ja sunnuntaina tokokoe, toivon mukaan se avoimen luokan viimeinen. Jatketaan siis hiljalleen treenaamista ja toivotaan, että ensi viikonloppu on hyvä.. :)
Mulle on tulossa jalkaleikkaus todennäköisesti lokakuun alkuun eli käydään nyt sitten kisailemassa ennen kuin joudutaan kisa- ja treenitauolle..

Agilitykisaura korkattu

2011-08-25T22:52:00.003+03:00

Ensimmäiset startit nyt takana ja ihan hyvä fiilis. Hanna Löytynoja oli mukana katsomassa ja neuvomassa, kiitos Hanna ohjeista! :) Kiitos kannustuksesta paikan päällä myös Matille (Matti myös kuvasi radat), Tuijalle, Saralle ja Vellulle, sekä monille kotisohvan tsempittäjille! :)

Ensimmäiseltä radalta 5 virhepistettä harmillisesti kepeiltä. Yritin hidastaa Jerikon vauhtia ennen muuria, jotta se olisi pystynyt paremmin hakemaan keppien sisäänmenon, mutta eipä Jeriko hidastanutkaan ja meni sitten ensin ohi. Toisella yrittämällä kuitenkin hyvin ja loppuratakin sitten puhtaasti vaikka Jeriko välillä meinasikin lukea vääriä esteitä. :D Itse olisi kyllä pitänyt ennen pituuttaa kääntää jo kroppaa vasemmalle, että Jeriko oli tiennyt mihin ollaan menossa, ja vasen käsikin nyt pääsi tippumaan ja Jeriko tapansa mukaan lukitsi putken pimeän pään edestään kun ei ollut muutakaan vihjettä tullut.. Sain kyllä onneksi vielä käännettyä takaisin! Jatkossa kuitenkin treenin alle hidastaminen, kun Jeriko ei sitä selvästikään vielä oikein ymmärrä. Se olisi kuitenkin todella tärkeä taito maxikoiran kanssa jos on tiukkoja käännöksiä tai muuten tarvitsee hidastaa! Ja oma ohjaus tarvitsee luonnollisesti myös lisätreeniä! ;) Sijoitus tältä radalta 5/27, ei paljon lämmitä kun ei ole nolla, mutta ei huonosti ensimmäisiksi kisoiksi!

http://www.youtube.com/watch?v=TL02Jb7U1Xg

Toiselta radalta tuli sitten hylsy. En itse tajunnut, että olisi pitänyt kepeillä ottaa vähän sivuttaisetäisyyttä Jerikoon ja jouduin sitten väistämään keppien jälkeen muuria jolloin vedin Jerikon seuraavalta hypyltä sivuun. Ja kun putken pimeäkulma tarjoutui siihen niin mukavasti niin sinnehän Jeriko sitten sukelsi! :D Jatkoin kuitenkin rataa ja Jeriko teki todella hyvät kontaktit tähän, edellisellä radalla jäi kontaktin päälle seisomaan, mutta nyt meni kunnolla etutassut maahan, hyvä! :) Loppuradasta oli myös sellaisia tiukkoja mutkia joissa olisi hidastaminen ollut paikallaan ja Jeriko hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan (koska juoksin vinosti estettä kohti ja Jeriko tuli mun linjan mukana, olisi pitänyt juosta hypyn suuntaisesti) ja loppusuoralta jäi yksi välistä (en ehtinyt valssata kunnolla ja valssia ylipäätään yritin, koska pelkäsin että Jeriko jatkaa kahdelta hypyltä suoraan vaikka pitäisi kääntyä jos en vahvasti näytä ettei sinne mennä..), eli hylsy olisi tullut joka tapauksessa! ;) Jatkossa kepit tarvitsee edelleen paljon treeniä, että uskallan ohittaa Jerikon tai tarvittaessa juosta kauempana sivulla.

http://www.youtube.com/watch?v=d3c8tZjxqcI

Mutta ei nyt mikään aivan surkea alku kisauralle, tästä se lähtee! 5 virhepistettä ensimmäiseltä radalta oli tosi hyvin! Ensi viikon lauantaina sitten uutta yritystä kehiin.. ;)

Kisajännitys iskee...

2011-08-23T19:37:00.001+03:00

Maanantaina Ylökk:n treeneissä Jeriko oli vähän pihalla. Tehtiin mun toiveesta 1-luokan rataa, en muista enää kenen tekemä se oli, mutta Carita oli sen jostain netistä hakenut... Vähän jännitin keppien sisäänmenoa, että hakeeko Jeriko sitä nyt hyvin kun viime viikolla oli sen kanssa ongelmaa, mutta lähti nyt kepeille hyvin. Sitten vaan tuli sellainen ongelma, että Jerikolla oli hirveä kiire keppien jälkeiselle vinolle hypylle (jolle ei edes oltu menossa vaan sivulle putkeen) ja karkasi useamman kerran ennen viimeistä väliä hypylle. Hinkkailtiin sitten keppejä vähän erikseen ja muutaman esteen takaa, ja alkoihan se sitten lopulta sujua, vaikka edelleen selkeä veto hypylle oli. Jerikossa on se osittain hyvä ja osittain huono puoli, että se hakee niin suoraan itse esteitä: jos mä siis vaan juoksen eteenpäin niin Jerikokin lukee esteitä suoraan edestään. Kaikki sujuu hyvin jos voin ajoissa kutsua/suhista/kääntää kroppaa ennen kuin käännytään, mutta kepeillä ei oikein uskalla tehdä mitään noista ja hypyn imu tuotti vähän tuskaa. Hypyt taitaa olla Jerikolle loppujen lopuksi se kaikkein mieluisin este, jos tästä voi nyt mitään päätellä. :D

Radassa oli myös keinu, jota myös hieman jännäsin, paljoa ei sitä olla vielä radassa tehty. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jeriko lähtee kyllä keinulle tosi vauhdilla ja hidastaa vasta kun sanon oikein painokkaasti, että "nätisti". Toisaalta ihan hyvä, ettei liikaa himmaile keinulle, mutta en tiedä tulisiko ilman "nätisti"-käskyä lentokeinuja, todennäköisesti tulisi. :D

Keppiongelmien lisäksi Jeriko pudotteli rimoja mitä yleensä tekee tosi harvoin ja kuunteli ohjaustakin vähän tavallista huonommin ja lukitsi vaan itse vääriä esteitä ennen kuin ehdin niihin vaikuttamaan. Olin sitten vähän tämän jälkeen ärrimurrina, harmitti kyllä kun kisojen alla Jeriko alkaa aivan pölvästiksi, kun yleensä on niin helposti ohjattavissa ja kunnioittaa rimoja. Onneksi sitten toisella treenikerralla Jeriko palautui omaksi itsekseen ja tehtiin hieno nollarata! Siihen oli hyvä lopettaa. :)

Tänään käytin Jerikon puolen päivän maissa ulkona ja treenailtiin vähän tokoa. Tein yksikseni siirtymisiä ja Jeriko tuli "tässä"-käskyllä innokkaasti mukana ja siirtyi näppärästi perusasentoon heti kun pyysin. Tein myös liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon putkeen ja palkkasin vasta luoksetulosta, joka nyt oli suora kun Jeriko tuli vähän hitaanpuoleisesti. Palkitsin kyllä aika maltillisesti ja mietin, että pitäisikö tuollaiset jättää vaan kokonaan palkitsematta, kun loppumatkan tuli ihan ravia... Sitten toinen suora, joka oli jo nopeampi, ja pari pysäytystä vielä. Pysäytykset mun mielestä ihan hyviä. Liikkeestä seisominen meni hyvin, ainut mihin kiinnitin huomiota oli se, että Jeriko vähän katseli minne sattuu kun palasin. Tein sitten muutamia toistoja niin, että heitin lelun eri kohdissa mun pois päin kävelyä tai paluuta, että olisi koko ajan skarppina.

Otettiin myös istu-seiso-istu -vaihtoja. Olen tässä ihmetellyt miksi Jeriko ei tässä istu puhtaasti suoraan taakse, kun arkielämässä jos pyydän seisomasta istumaan niin rullaa aina takajalkojensa päälle. Nyt tajusin, että Jeriko on oppinut seisomaan noustessaan kurottamaan hieman liikaa eteen (liikaa imuutettu nakilla eteenpäin), että tulee liian etupainoiseksi, ja siitä rullaaminen taakse niin, ettei takajalat liikkuisi ollenkaan on liian hankalaa. Kiinnitin nyt huomiota seisomaan nousuihin ja palkkasin Jerikoa tasapainoisemmasta asennosta, niin johan alkoi istumaan menokin onnistua niin kuin pitäisi! :) Kyllä välillä on pienestä kiinni ja saa oikein kunnolla katsoa koiraa ja miettiä, että missä mättää. Nyt sitten vaan lisätreeniä niin, että vahvistan sopivaa seisomaan nousua ja sitten varmasti istuminenkin onnistuu. Etäisyyttä vasta sitten kun tämä on varma, ettei Jeriko ala kurottautua taas liikaa mua kohti.

Tein myös muutaman ruutuun lähetyksen ensin alustan kanssa ja sitten muutamia ilman alustaa. Jeriko alkoi taas jo itse hakea hyvin ruudun keskustaa ilman alustaakin, alkaa selvästi palautua mieleen mikä oli homman nimi. :)

Tänään Hannan agilitytreeneissä tehtiin aika vaikeeta rataharjoitusta, tai siis sanotaan nyt ihan suoraan, että mahdotonta (vielä näillä taidoilla). :D Aluksi siis toisin sanoen ei onnistunut millään, eikä sitä pätkää saatukaan onnistumaan ollenkaan, mutta Jeriko silti jaksoi iloisesti yrittää, reipas poika! :)
Toisella harjoitusvuorolla tehtiin radan loppuosaa, johon kuului hyppy, rengas, putki, keinu, putki, hyppy, A ja kepit. Tämä pätkä oli huomattavasti helpompi ja onnistui hyvin, yhden kerran kyllä ohjasin vähän huolimattomasti keppien alkuun niin meni toiseen väliin. Mutta siis keinu ja kepit kuitenkin tosi hyvin! Kiva saada onnistuminen loppuun ettei jää kisojen alla paska fiilis. Ainut, että nyt tuli vaan mieleen, ettei olla tehty pöytää kuin sen joku kolme kertaa ja viimeisestäkin kerrasta on ehkä kuukausi.... Hups. :D Nooooh, kai mä nyt saan sen yhdelle pöydälle hyppäämään ja maltti on onneksi Jerikon parhaita puolia, joten varmaan pysyykin siellä hyvin. Anayway, toivon ettei pöytää kummassakaan radassa olisi.. :D

Käytiin vielä treenien jälkeen rantatien koirapuistossa. Ollaan kesän aikana käyty siellä muutamia kertoja aiemminkin ennen treenejä tai niiden jälkeen, lähinnä koska: 1. lisäsosiaalistaminen ja tutustuminen moniin eri rotuihin ei tee pahaa Jerikolle 2. toivon, että se auttaa Jerikoa arjessakin, kun olisi tuttu monenlaisten koirien kanssa (nyt on vähän esiintynyt epäluuloisuutta joitain ohikulkijoita kohtaan vaikkei mitään karvojen pörhistelyä tai pientä murinaa pahempaa), 3. huomasin kerran Jerikoa vieressä uimassa käyttäessä, että siellä oli jotenkin "parempi tunnelma" kuin koirapuistoissa missä ollaan satunnaisesti pentuna käyty -> eli uskalsin paremmin viedä Jerikoa sinne. Puistossa onkin mennyt tosi hyvin. Ensimmäisillä kerroilla Jerikoa selvästi jännitti kun paljon koiria tuli tervehtimään kerralla ja murisi hieman, mutta toisaalta se oli vaan ihan asiallinen pyyntö antaa tilaa kun pelotti eikä mikään riidanhaasto, ja puistossa olleet koirat sen hyvin ymmärsivät. Lyttykuonoisia koiria Jeriko selvästi jännittää, kun ei ole niitä juuri koskaan tavannut ja ainut bokseri jonka pentuna tapasi pyöritteli Jerikon hangessa (leikkiessään aivan liian rajusti kokoeroon nähden). Toivoisin, että Jeriko tottuisi siis boksereihin ja muihin lyttykuonoisiin, ja ehkä (tässä on haastetta) sietäisi paremmin noutajien riehakkuutta. :D

Tänään siis käytin Jerikoa taas agilitytreenien jälkeen puistossa muutaman viikon tauon jälkeen. Jeriko oli nyt alusta asti ihan innoissaan eikä yhtään hämmentynyt vaikka lauma koiria joista valtaosa oli isompia (saksanpaimenkoiria, hoffi yms) tuli kerralla tervehtimään. Puistossa oli myös yksi bortsunarttu joka oli tietty aivan favourite. ;) Mutta siis olen tyytyväinen, kiva että Jeriko on päässyt jännityksestään ja oli nyt kuin kala vedessä isommassakin koiraporukassa. Koirapuistoistahan ylipäätään voi olla montaa mieltä ja itsekin olen aina suhtautunut niihin suurella varauksella, mutta jotenkin tuolla on aina ollut tosi kivoja koiria joiden kanssa ei tule ongelmia ja olen aina valmiina lähtemään jos joku ongelmallisen näköinen on tulossa, puistossa on onneksi kaksi sisäänkäyntiä ;). Jerikokin on selvästi innoissaan kun pääsee sinne. Ei siis varmasti tee pahaa tuolle. Jerikohan on aina ollut melko sosiaalinen ja leikkisä, mutta jotkut tietyt rodut (noutajat!) ottaa selvästi Jerikoa päähän, kun eivät osaa tervehtiä rauhassa niin kuin Jeriko toivoisi. Tosin yksi labbisuroshan Jerikolla on kaverina, mutta Patu käyttäytyykin todella kunnioittavasti Jerikoa kohtaan. Ja Jerikosta on kyllä aina löytynyt sitten sekin puoli, että varmasti sanoo jos ärsyttää. Mutta ehkä tällainen pieni sosiaalistaminen auttaa ymmärtämään paremmin erilaistenkin koirien viestintää. Kaikkien kaveri ei joka tapauksessa tarvitse olla, mutta kivahan tuolla on käyttää jo ihan senkin vuoksi, että Jeriko on niin innoissaan menossa leikkimään. :)

Mutta huomenna siis vapaapäivä ja torstaina agilitykisa, iik!! Pitäkää peukkuja, että on helppo rata ja ettei ole pöytää. ;D

Nyt mulle sitten riitti

2011-08-20T14:24:00.002+03:00

Käytiin tänään pyörähtämässä näyttelykehässä Nokialla ja EH:han sieltä taas räpsähti, aika huonolla arvostelullakin vielä:

"Uros jonka korvat ovat liian päätämyötäiset. Otsapenger pitäisi olla selvempi. Hyvä purenta. Hyvä kaulalinja. Sopiva luusto. Pitäisi olla huomattavasti urosmaisempi ja runko saisi olla hieman pidempi. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkuessaan."

Nyt kyllä sanon suoraan, että vituttaa. Eipä paljon hyvää löytänyt Jerikosta, mutta toisaalta jätti myös arvostelematta liikkeet ja kulmaukset, jotka mielestäni on aika merkittäviä ja Lukalta joka myös oli nuorten kehässä ne kyllä arvosteltiin. Tuntuu, että jätti vähän arvostelun kesken, "paska mikä paska, turha niitä arvostella.."... Miksi edes juoksuttaa kehässä ees taas jos ei arvostele sitä kuitenkaan muuta kuin korkean hännän suhteen? Liisa lisäksi sanoi, että välistä Jeriko kantoi häntää ihan mukavastikin selän tasolla, eikä Jeriko kyllä ollut ainut uros jolla oli korkea häntä, siitä se ei jäänyt kiinni. Turhauttavaa, kun Jerikon päätä on kehuttu ja arvosteltu myös urosmaiseksi ja hyvän sukupuolileiman omaavaksi, mutta nyt nekin haukutaan. Mikään ei siis ollut hyvää. Itse asiassa Jeriko sai paremman arvostelun Tampereen KV-näyttelyssäkin, jossa se sai H:n! Ärsyttää kun tuli maksettua tuollaisesta..

Ja mun mielestä Jeriko oli niin hyvän näköinen kun oltiin kehään menossa, turkki upean näköinen ja kroppa näytti tosi hyvältä, kun ei ollut liikaa turkkiakaan, linjakkaan näköinen. Mun mielestä Jeriko olisi ansainnut sertit ja kaikki! <3 Mutta kyllä nyt näin on, että mulle riitti näyttelyissä käyminen vaikkei kovin monessa olla käytykään, en jaksa enää etsiä sitä tuomaria jonka silmää Jeriko todella miellyttäisi. Kun näyttelyt ei mua muutenkaan suuremmin kiinnosta eikä minkäänlaista menestystäkään voi odottaa, niin parempi sitten säästää ne rahat johonkin järkevämpään, esim. agility/tokokokeiden maksuihin.. ;)

Yksilöllisyys vie perikatoon

2011-08-19T19:16:00.002+03:00

Tämä viikko ollaan treenailtu vähän rauhallisemmin, vaikka ollaan kyllä silti joka päivä tehty jotain. Maanantaina agilitytreenien lomassa en malttanut olla taas kokeilematta pk-estettä. Ensin hyppyytin Jerikoa harjoitusesteellä, aluksi korkeus 70 cm -> 80 cm -> 90 cm -> 95 cm. Voisiko joku kertoa mulle, miksi harjoitusesteissä ei laudat riitä metriin asti, mikä järki siinä on?
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)

Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.

Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)

Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.

Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)

Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)

2x AVO1 ja 2x luokkavoitto, ei hullumpi viikonloppu :)

2011-08-13T20:38:00.009+03:00

Meillä oli tänä viikonloppuna kaksi avoimen luokan toko-koetta ja tulostakin tuli. Perfektionistina keksin kyllä parannettavaa suorituksissa, mutta ei kyllä voi muuta kuin olla tyytyväinen ja ylpeä koirastaan, hyvä Jeriko! <3

Ensimmäinen koe oli lauantaina Ikaalisissa, tuomarina Ilkka Stén. Tuloksena oli 174 pistettä, siis 1. tulos ja vielä luokkavoitto. :)
Liisalle ja Tuijalle kiitos seurasta ja tsempityksistä. Kiitos Liisa kuvaamisesta!

Paikkamakuu 10: Jeriko oli rivin toiseksi viimeisenä. Kyllä oli taas härdelliä ja mun sydän hakkas, kun ennen kuin edes ehdittiin piiloon rivin toisesta päästä lähti koira. Hetken päästä rivin siitä päästä lähti toinen koira. Ja sitten taas hetken päästä Jerikon viereinen koira lähti, tässä kohtaa pelotti jo aika paljon, että huudetaanko pian mutkin kytkemään koira. Mutta ei, aika huudettiin ja päästiin takaisin koirien luo, Jeriko oli epätavallisen ryhdikkäässä (kaula pitkällä ylöspäin) asennossa ja pian selvisi syykin: myös vieressä oleva koira (narttu jonka perään Jeriko oli jo aiemmin vähän haikaillut) oli arponut että istuako vaiko maata ja Jerikolla oli alkanut häntä tuttuun tapaan heilua. Tuija oli pelastanut tilanteen, kun oli saanut katseyhteyden Jerikoon ja mulkaissut pahasti. KIITOS TUIJA! :)

Seuraaminen 9: Omasta mielestäni aika huonoa seuraamista, vire oli alhainen, seuraaminen hieman väljää ja kontaktikin tippui välillä, ensimmäisessä vasempaan käännöksessä piti jyrätä Jeriko kun ei ollut yhtään kuulolla ja jäi jalkoihin. Mutta kai tämä sitten oli hyvää toko-seuraamista, ja olihan Jeriko aivan hiiren hiljaa ainakin kun virettä ei oikein ollut, mutta itse en ollut ollenkaan tyytyväinen tähän.

Liikkeestä maahanmeno 10: Lähdössä Jeriko meinasi vähän jäädä, mutta muuten ok seuraaminen ja hyvä maahanmeno. Tuossa kohtaa kentässä oli jotain mitä kaikki koirat jäi haistelemaan, monet jopa kesken noudon tai luoksetulon, jäävissä Jerikonkin nenä kävi. Olisko ollut joku juoksuinen kokeessa, kun tajusin jälkikäteen etteihän tuomari ollenkaan tarkistanut juoksuja...?
Anyway, jotenkin en ajatellut asiaa, mutta liikkeessä käytin käden taskussa kun näin varjosta, että koulutushihna yrittää luikerrella ulos, varmaan tuomarikin tämän huomasi koska ei sakottanut, olisi voinut pitää aika törkeänä apuna.. :D

Luoksetulo 5: Jeriko oli aivan pihalla kun liike alkoi, katseli minne sattui. Ihme kyllä lähti heti tulemaan, mutta eipä sitten pysähtynytkään (läpijuoksuja ei ole koskaan ennen tehnyt) ja tajusin antaa toisen käskyn liian myöhään, pikaisemmalla tuplakäskyllä olisi vielä ehkä ehtinyt pelastaa pysäytyksen...

Liikkeestä seisominen 10: Hyvä napakka seisominen, haisteli kuitenkin maata, mutta ei liikkunut.
Tuomari taisi ottaa huomioon sen, että kaikki jäivät jumiin tähän kohtaan eikä rokottanut haistelusta..

Nouto 9: Hieman hitaanpuoleinen, luovutuskin hieman hidas, perusasentoon siirtyminen hieman vajaa, taisin antaa tuplakäskynkin vaikkei kyllä videolta kuulu..... Tässä vielä paljon hiottavaa, tähän en ole tyytyväinen.

Kaukkarit 9: Ensimmäiseen istumaannousuun tuplakäsky kun Jeriko oli taas aivan muissa maailmoissa, muut vaihdot kuitenkin hyviä. Sain Sannalta vinkin, että Jerikon haluttomuus suorittaa kaukkareita voisi johtua siitä, että käytän samaa jättökäskyä kuin paikkamakuussa, ja kun se on nyt varma niin Jeriko ei ehkä kaukkareita tehdessään edes tiedä saako se oikeasti nousta vai hämäänkö vain... Joka tapauksessa olen kyllä satunnaisesti käyttänyt jätössä "kaukkarit"-sanaa ja nyt se tuli sitten virallisesti käyttöön, huomaa selvästi että Jerikolla on ihan eri fiilis kuin "odota"-käskyn pohjalta, odotan tarkoittaa Jerikolle ehkä liiaksi sitä maahan liimautumista, kun paikkamakuissa se yleensä ottaen on aivan ylirauhallinen. Eli ehkä tämän suuren ongelman ratkaisu olikin vain näin yksinkertainen... :D

Hyppy 8: Taas Jeriko aivan pihalla, jouduin antamaan tuplakäskyn lähtöön, sitten meni ihan hyvin, mutta paluussa taas jostain kumman syystä suoraan sivulle...

Kokonaisvaikutus 10: Tähän olen tyytyväinen! :) Vaikka toisaalta.... perfektionisti nostaa päätään, itse en olisi kymppiä antanut, kun Jeriko mun mielestä selvästi alisuoritti. Oli koko ajan aivan pihalla ja tosi häiriöherkkä, en tiedä mikä sillä tänään oli, mutta selvästi parempaankin pystyy!

---------------------------------------------------------------------------------------

Toinen koe oli Ylöjärvellä YLÖKK:n kentällä, kotikenttäetu siis. ;) Tuomarina Juha Kurtti. Tuloksena 185,5 pistettä, kunniapalkinto ja luokkavoitto! :)

Paikkamakuu 10: Ei kummempia, tällä kertaa ei ollut niin hirveästi härdelliäkään paikkamakuussa.

Seuraaminen 8,5: Lähti aluksi huonosti mukaan ja oli hieman pihalla, ensimmäinen käännös oikealle, pysähdys ja ja täyskäännös huonompia, mutta sitten Jeriko paransi.

Liikkeestä maahanmeno 10: Mitä siitä sanoisi, hieno suoritus.

Luoksetulo 8,5: Hyvällä vauhdilla lähti tulemaan ja pysähtyikin tosi hyvin, 10 olisi ollut tulossa, mutta sitten Jeriko tulikin puolittain perusasentoon ja jäi siihenkin väljäksi, jouduin antamaan toisen käskyn.

Liikkeestä seisominen 10: Hyvä Jeriko! :)

Noutaminen 8: Otti kapulan vähän epävarmasti ja pyöritteli suussaan. En tiedä mistä johtui, aamulla otin pari toistoa ja kyseinen kapula meinasi mennä rikki, toinen laippa taittui ja luulin jo että se oli uudestaan mennyt rikki kun Jeriko kantoi sitä niin hassusti. Ehkä Jeriko arkaili vähän kapulaa...?

Kaukkarit 9: Ensimmäiseen taas ikävästi tuplakäsky. Tuomarikin kommentoi, että vähän huonoon paikkaan jäi maahan kun pitkä heinän korsi sojotti suoraan nenään ja siitä vähän hämääntyi. Muut vaihdot kuitenkin hyviä ja tekniikka toimi niin kuin pitääkin. :)

Hyppy 10: Nyt tuli se kunnollinen eteen istuminen ja perusasentoon siirtyminen, hieno poika!

Kokonaisvaikutus 10: Tuomari kehui, että on hienoa, kun aina liikkeen alussa on koira heti perusasennossa ja valmiina, eikä välissä turhaa säätöä. Vielä palkintojen jaossa sanoi yleisölle, että oltiin esimerkkitapaus siitä, kuinka kehässä tulisi toimia. Ai että kun olin ylpeä! :)

Hieno tulos siis viikonlopulta, ei voi valittaa. Molemmissa kokeissa kuitenkin Jerikon vire oli hieman alhaisempi kuin mitä olisin toivonut, vielä tarvittaisiin lisää potkua tekemiseen. Mutta siis hienosti poika teki työtä ja suoritti liikkeet pääosin niin kuin pitäisikin, jaksoi vielä peräkkäisinä päivinä ja tsemppasi toisena päivänä.
Ei kun kolmatta ykköstä tavoittelemaan! :)

Ankaraa tottelemista

2011-08-10T21:54:00.004+03:00

Nyt ollaan sitten treenailtu todella ahkeraan tokoa, niin paljon ettei kaikesta viitsi tarkemmin kirjoittaa. Kiitos kuitenkin treeniseurasta Marjukalle, Tuijalle ja Hannalle! :)

Seuraamista ei olla juuri otettu paitsi jäävien yhteydessä. Hyvin seuraa kuitenkin, nyt ei ole edes silleen keulinut tai poikitellut.

Liikkeestä jäävät on nyt taas hyvin Jerikon mielessä, yhdellä toistolla ollaan ne menty läpi ja kun onnistuu molemmat peräkkäin niin olen jättänyt siihen. Kuuntelee taas paremmin käskyt.

Luoksetulon vauhti on ollut hyvin vaihtelevaa, välillä kovin hidas ja välillä taas liiankin nopea. Pysäytykset siitä johtuen hieman vaihtelevia, kovemmasta vauhdista toki onkin vaikeampi pysähtyä, mutta olen jättänyt palkkaamatta huonot ja ottanut uusiksi, ja sillä Jeriko on parantanut pysäytystää hidastamatta luoksetuloa. Pysäytyksen jälkeistä loppuosaa ollaan otettu myös vähän, hidas se on, mutta laukkaa silti.

Nouto on ollut nyt kovin hidas. Olen yrittänyt Jerikoa innostaa noutoon lähtemällä itse kilpaa kapulalle ja on tepsinytkin, mutta sitten taas välillä silti lähtee hitaasti. Laukkaa tässä kuitenkin, että kai se nyt ihan kelvollinen on, mutta nopeampaa toivoisin. Jatkossa täytyy alkaa tekemään noudosta enemmän innostavaa kisaamisella, paoilla ja lelulla hetsaamalla, viikonloppua ennen sille ei enää mahda mitään.

Kaukkarit.... Hiton kaukkarit. Välillä Jeriko tekee, välillä ei, aina kun tekee niin tekee tosi hyvällä tekniikalla, mutta välillä ei vaan suostu. Esim. eilen illalla teki tosi hyvän kaukkarisarjan, mutta tänään ei ole taas yhtään maistunut. Sellainen olo tulee, että kaukkarit on Jerikon mielestä vaan kertakaikkiaan turha ja tylsä liike, liian vanha ja pitkään osattu eikä sitten vaan välillä millään huvita tehdä. Tänään oli taas sama homma, mutta Hanna ehdotti takapalkan kokeilemista (välillä aiemmin on ollutkin, mutta nyt en ole aikoihin pitänyt kun on tuntunut ettei se ole yhtä hyvä kuin heitetty lelu) ja ihme kyllä Jeriko alkoikin nousemaan maasta vaikka ensin oli kuin liimattu mahastaan tantereeseen. Tälle ei nyt kertakaikkiaan mahda enää mitään, pitää vaan toivoa parasta, että kokeessa suorittaisi liikkeen.
Tänään harjoiteltiin sisällä istumaan-seiso -vaihtoja, ja niistä Jeriko tuntui huomattavasti motivoituneemmalta. Voisiko olla niin, että kaukkari-into palaisi kun opeteltaitiin noita VOI/EVL-kaukkareita ja varottais sitten liikaa hinkkaamatta niitä tylsiksi... Olisi pieni yllätysmomentti kun olisikin kolme liikettä joista valita..? Toivon mukaan, koska tää on ihan hirveetä. Itsellekin tullut ihan kammo kaukkareihin, kun koskaan ei voi tietää millä tuulella Jeriko on niiden suhteen, ja oma asennoituminen ja turhautuminen tietenkin vain pahentaa tilannetta. Se on varma, että jos Jeriko kokeessa ne tekee niin kehun ja hihkun oikein kunnolla vaikka tulisikin sanomista! :D

Hyppy on kyllä nyt ollut tosi hyvä, todella varmasti tulee esteen yli vaikka jäisi vinoon, ja hyvin on tullut nyt eteen istumaan. Paitsi tänään oli joku ihme päivä muutenkin ettei oikein napannut keskittyä, niin tulikin sivulle..

Voi olla, että on nyt vähän liikaakin tällä viikolla treenailtu, Jeriko on ehkä senkin vuoksi vähän väsähtänyt ja motivaatio ainakin tänään oli aika kateissa. Nyt sitten pidetään huominen täysin vapaata ja suorastaan tylsistytetään Jerikoa, lelut on nyt kerätty pois eikä Jerikoa ole tarkoitus edes huomioida niin paljon kuin yleensä, lähdetään leffaan ja muuta. Toivon mukaan pieni tylsistyminen saisi taas motivaation löytymään lauantaiksi!

Kyllä me tokoillaankin

2011-08-09T12:16:00.003+03:00

Nyt ollaan treenailtu tokoa vähän enemmän, viikonloppuna tosiaan kaksi tokokoetta ja nyt ei jätetä mitään arvailujen varaan, ykköset molemmista kiitos! ;)

Nyt siis tosiaan ollaan treenailtu kaikkia liikkeitä, niitä varmojakin, ettei jää ainakaan siitä kiinni, ettei oltais treenailtu. Liikkeestä jäävissä välillä tullut mokia, mutta enimmäkseen sujuu hyvin, varsinkin nyt kun on enemmän muistuteltu niin Jeriko kuuntelee jo paremmin ja saadaan ne kerrasta läpi, en jää niitä hinkkaamaan.

Kaukkareihin olen yrittänyt rakentaa varmuutta ja saada niistä Jerikolle mieluisampi mielikuva, ettei sitten kokeessa tule taas sellaista ettei vaan suostu tekemään. Olen palkkaillut eri kohdissa, mutta aina istumaannoususta, ja kokonaisista kaukkarisarjoista oikein superbileet! Hyvin menee ja tekniikka on kohdillaan niin kuin ennenkin, toivon vaan että intoa niiden tekemiseen riittäisi kokeessakin.

Hyppyä ollaan tehty muutaman kerran kokonaisena, mutta lähinnä osissa. Erikseen hyppyä ja olen palkannut eteen heitettävällä lelulla ja hakenut sillä sitä, että Jeriko hakeutuisi tarpeeksi kauaksi esteestä ennen kuin kääntyy. Esteen takana olen seisottanut epäsäännöllisiä aikoja ettei ennakoisi istumista, välillä olen palkannut jo seisomisesta ja välillä pyytänyt sitten istumaan ja palkannut epäsäännöllisen ajan kuluttua. Jossain välissä meinasi alkaa jo ennakoimaan paluuhyppyä ja tämä esteen takana pitäminen korjaukseksi siitä.
Sitten ollaan tehty erikseen paluuhyppyä niin, että olen jättänyt Jeriko vinoon esteestä ja sitten kutsunut eteen istumaan. Tällä haen sitä, että vaikka jäisi kokeessa vinoon, niin osaisi silti suorittaa hypyn. Vaikeimmissa kulmissa olen osoittanut kädellä hyppyä ja kutsunut luokse, itse olen aina seisonut siinä missä seisoisin kun lähetän hypylle. Agilitykoiralle käsiavun kanssa helppo homma vaikeistakin kulmista, varsinkin kun on niin estehakuinen, mutta ilman käsiapua välillä tulee sivusta. Tänään aamulla otettiin tätä viimeksi ja tein sitten niin, että näytin ensin kädellä ja laskin käden sitten sivulle, sitten kutsu ja tuli hienosti esteen yli luokse. Toistoillahan tämäkin varmuus tulee. Mutta hyvin on nyt tullut hypyistä eteen istumaan, kun olen tarpeeksi kaukana esteestä. :)

Luoksetulon pysäytystä ollaan myös hiottu, edelleenkin haluaisin saada siitä terävämmän. Vaikeaahan tämän liikkeen treenaaminen on, kun ei toistoja meinaa millään saada kun aina tarvitsee ottaa niitä suoriakin. Jerikoa on vaikea tässä millään palkalla saada tarpeeksi motivoitua, että pysähtyisi kuin seinään, herkulla turha yrittääkään ja lelukaan takapalkkana ei innosta. Lelua heittämällä lähtee kyllä hakemaan, mutta en saa Jerikolle sellaista hullun raivoa, että oikeasti löisi jarrut pohjaan. Tennispallokaan ei ole tarpeeksi kiva. Ollaan sitten Matin kanssa tehty niin, että Matti on ollut pysäytyskohdalla tai nyt myöhemmin Jerikon taakse jäänyt, ja mun pysäytyskäskyn jälkeen on alkanut heiluttamaan lelua ja oikein hetsaamaan Jerikoa sillä. Tällä tavoin Jeriko pysähtyy jo oikein reippaasti, mutta toistoja tarvitaan että liittäisi sen ylipäätään tähän liikkeeseen ja apu saataisiin pois. Ennen tämän viikonlopun kokeita tämä ei tietenkään onnistu, mutta jatkoa ajatellen jatketaan varmaan tällä linjalla.

Seuraamistakin olen ottanut joitain pätkiä ja pitäisi ottaa enemmänkin, koska Jerikolla tuppaa olemaan intoa vähän liikaa ja alkaa poikittamaan ja nojaamaan. Tänään aamulla meni jo hyvin kun oli muusta treenistä vähän väsähtäneempi.

Noudossa on välillä ollut irrottamisen kanssa pientä ongelmaa ja nyt olen ottanut kapulan nostoja ja irrottamisia erikseen. Kokonaisissa noudoissa olen palautukseen hakenut nopeutta lelulla hetsaamalla, mutta Jeriko ei nykyään enää oikein irrota kapulasta ja jää vaan hölmistyneenä katsomaan lelua, että "ei toi kyllä enää mun suuhun mahdu ja kapulasta en luovu". Nosto ja irrotusharjoitukset siis tässä homman nimi. Myöskin noudolle lähtöön tein tänään yhden kokeilun; heitin kapulan ja sanoin "hae" ja lähdinkin itse kilpaa kapulaa kohti. Kyllä lähti Jeriko sitten lujaa, taidanpa tehdä näitäkin vielä pari tässä viikon aikana. ;) Sitten kun Jeriko ehti kapulalle, lähdin taas karkuun. Tässä vaan täytyy selkeästi tasapainottaa tällaista treeniä sillä, että irrottamista treenataan erikseen, alkaa muuten pian käymään liiankin kuumana. Mutta lisävauhti noutoon ei olisi pahitteeksi. ;)

Mitäs vielä....? Kontaktin olen ottanut taas treenin alle ja olen alkanut murahtamaan Jerikolle jos kontakti tippuu. Aiemmin en huomauttanut mitään ja palkkailin vaan kontaktista, ja siitä Jeriko taisi saada käsityksen, että on sallittua vilkuilla ympärilleen. Nyt kun huomauttalin agilitykentän laidalla kontaktin tippumisesta niin hyvin alkoi sujua, tajusi selvästi ettei se vilkuilu ollutkaan sallittua. Tätä olisi tarkoitus käydä vielä tekemässä esim. kaupan pihassa. Olen myös treeneissä pitänyt Jerikoa kontaktissa perusasennossa eri pituisia aikoja ennen kuin aloitan liikkeen, niin kuin kokeessakin joutuu olemaan.

Avoimen luokan liikkeiden lisäksi ollaan tunnarin alkeita tehty. Olen piilotellut "omaa" heinikkoon ja hyvin Jeriko hakee nenällään. Näitä toistoja aion tehdä vielä muutamia ja alkaa sitten ottamaan vääriä kapuloita mukaan. Pohdiskelin tätä viikonlopun aikana ja päätin edetä niin, että otetaan ensin yksi häiriökapula ja laitetaan nämä kaksi heinikkoon ehkä 0,5-1 metrin päähän toisistaan, että on selkeästi molemmat löydettävissä. Jätän varmaan Jerikon kapuloista noin metrin päähän ja itse toiselle puolelle, ja vapautan Jerikon etsimään omaa. Toivon, että kapuloiden ollessa heinikossa Jeriko edelleen käyttää nenää ja hakee oman vaikka haistaa myös väärän. Mahdollisia väärän nostoja ei tietenkään palkita, ja harkitsen tässä pitäisikö jo liiasta kiinnostuksesta väärää kohtaa pehmeästi hymähtää, tyyliin "ei se se ole, arvaa vielä..".. Joka tapauksessa ajattelin, että näitä toistoja niin monta, että Jeriko luotettavasti ottaa aina oman, sitten häiriökapuloita lisää, tai kapulat paljaalle maalle, vielä en ole varma kumpi ensin. Ehkä kahteen häiriökapulaan asti voisi pitää heinikossa ja niin, että oma on keskellä, ja kun tämäkin onnistuu hyvin niin sitten paljaalle maalle.. Toivon mukaan tällä saa sen, että muistaa aina käyttää nenäänsä. Jotenkin kuitenkin uskon, että tämä liike ei ole Jerikolle kovin paha ja tästä saattaa tulla jopa yksi parhaista, koska Jeriko on niin rauhallinen ja hyvä keskittymään. Toivotaan siis parasta.

Ruutua tehtiin pitkästä aikaa perjantaina Tuijan kanssa treenatessa. Lähetin noin 5 metrin päästä ruutuun jossa oli kosketusalusta. Sille Jeriko tietenkin hakee aivan helposti, koska osaa alustalle menemisen niin hyvin, mutta kun alustan otti pois, niin oli ihan pihalla. Yksi hyvä toisto saatiin ilman alustaa kun Tuija otti sen vaivihkaa pois. Alustan kanssa siis nyt toistoja, liikettä lähdetään oikeastaan alusta tekemään kun on niin hirveä tauko. Siis vuorotellen toistoja alustan kanssa ja ilman, ja pikku hiljaa kokonaan ilman. Kyllä se siitä taas. :)

Rodullensa kunniaksi ja emännälleen ylpeydeksi

2011-08-05T14:27:00.004+03:00

Olipas rentouttavat ja mukavat pari päivää! :) Oltiin Kutalassa Emmin mökillä ja touhuttiin vähän kaikenlaista erikoista ja jännää. Paikalla olivat myös Emmin äiti Tuija, hänen miehensä Matti sekä Emmin mies Olli.
Heti ensimmäisenä kun tultiin mökille Jeriko meinasi juosta suoraan tervehtimään Emmiä, jolla nyt vaan sattui olemaan trimmeri/raivaussaha (ei siis mikään pieni sähkökäyttöinen siimaleikkuri, vaan kunnon bensamoottorilla käyvä kone) käsissään ja käynnissä. Tässä kohtaa olisi ollut paikallaan pieni pelko ja kunnioitus laitetta kohtaan, mutta eipä Jerikoa pelottanut, ollako nyt mielissään vai mitä...?

Keskiviikko meni mukavasti hengaillessa ja ruokaa laittaessa, tosin Jerikolla oli kyllä aktiviteettia kun aina oli joku jolle kuskata frisbeetä heitettäväksi. Ja kyllähän sitä heiteltiinkin! Myös porakaivosta tulevaa vettä oli Jerikon mielestä kiva nappailla.

Jeriko kyllä hurmasi kaikki, erityisesti Emmin äidin. Välillä tuntuu että tuo hurmaisi kyllä kivet ja aidan seipäätkin jos niin päättäisi.. ;)
Mutta joka tapauksessa oli hieman erilaista meno kuin viime juhannuksena milloin viimeksi oltiin Kutalassa, silloin Jeriko huiteli pelloilla lintujen perässä ja huudot kaikui lähinnä kuuroille korville, ja teki muutamia tihutöitä. Nyt oli niin kilttiä poikaa että!

Torstaina oli sitten jännä päivä. Aamu taisi alkaa frisbeen heittokierroksella ja siitä sitten lähdettiin sienimetsälle. Jerikosta toivottiin sienikoiraa, mutta vielä olisi vähän kouluttamisen varaa sillä saralla. ;) Lähinnä Jeriko juoksi kuin tuulispää metsässä minun, Emmin ja Tuijan väliä, piti huolen että kaikki oli tallessa. Aika rankka homma oli. Itsekin olin ensimmäistä kertaa sienessä, mutta onnistuin jopa löytämään joitain kelvollisia sieniä.

Syötiin taas päivällä oikein hyvät ruuat, kun Olli tuli töistä ja lähdettiin sitten kalaan. Jeriko ei ole tosiaan koskaan ollut moottoriveneessä ja soutuvenekeikatkin on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin sellaisia muutaman minuutin soutukeikkoja melko lähellä rantaa. Siis vasta totuteltu. Moottoriveneeseen sitten kuitenkin mentiin ja sanoin, että kyllä Jeriko osaa olla missä vaan kun vaan käsken olla. Mutta eipä paljon tarvinnut käskeä, kun oli niin luontainen laivakoira! Jeriko tuntui oikein nauttivan vauhdista kun liikuttiin ja sitten kun jäätiin paikalleen onkimaan niin Jeriko pisti nukkuen veneen laitaan. Hyvin pärjäsi vaikka uni keskeytyi välillä kalan lentämiseen päin naamaa, emännän horjahtaessa päälle tai juoman kaatuessa päälle. Kärsivällisesti kesti myös meidän metelöintiä ja räkätystä. ;)
Rantaan päin ajaessa annoin Jerikon tulla keulaan istumaan ja näytti tykkäävän siitäkin paikasta.

Perjantaiaamuna käytiin vielä pikaisesti etsimässä lisää sieniä huonolla onnella, mutta Jeriko keksi leikkiä pientä peuraa ja loikki kaurapellossa niin, että korvat ja hännän tupsu vaan vilahteli. :D

Oli kyllä todella mukavat pari päivää. Näki oikein kuinka Jeriko nautti vapaudesta ja kaiken uuden kokemisesta, puhumattakaan loputtomista rapsutuksista! Sain kyllä olla ylpeä siitä kuinka Jeriko käyttäytyi ja kuinka hyvin pärjäsi. Jerikon saattoi jättää pihaankin aivan huoletta yksikseen, ei ollut aikeissakaan liikkua mihinkään. Emmin äiti oli aivan myyty ja kehui, että Jeriko on "rodullensa kunniaksi", enkä kyllä voinut vastaan väittää. ;) Kamalaa hehkutusta, mutta kai sitä saa olla koirastaan ylpeä kun se on niin mainio, hurmaava pönttö. <3

Edistymistä tapahtuu

2011-08-03T09:45:00.006+03:00

Maanantaina ylökk:n treeneissä tehtiin vähän lyhyempää rata-/ohjausharjoitusta. Itse olin maanantaina vähän vähemmän skarppina, mutta meni siitä huolimatta ihan ok. Kepit radassa: no problem, myös erilaisia kulmia tuli kepeille vähän otettua ja ihan hyvin meni.
Itsenäisesti tehtiin kentän laidalla keinua, ensin yksinään, sitten hypyn takaa ja lopulta keppien ja hypyn takaa. Todella hyvin nyt menee! :)

Tiistaina lähdetiin Jerikon kanssa Hämeenkyröön ystävääni Nitaa moikkaamaan. Paikalla olivat myös 1,5 vuotias Tatu-poika ja tiibetinmastiffi Vesna. Koirat tuli keskenään hyvin juttuun, paitsi että Jeriko on kyllä aika kova komentelemaan ja omimaan tavaroita. Mutta kun Vesna tyytyi leikkimään Jerikon haluamalla tavalla (ei siis saanut yhtään hyppiä Jerikon päälle, mutta J kyllä Vesnan päälle), niin löytyi hyvä yhteinen sävel. Mutta on toi Jeriko kyllä.... niin söpö päälle, mutta pippurinen sisältä. Vaikka kai se sitten on ihan hyväkin, että huomauttaa isommalle, ettei ole kiva että se hyppii päälle, menee muuten helposti paikat rikki..

Hämeenkyröstä jatkettiin matkaa Mouhijärvelle paimentamaan. Ajatuksena oli nyt oikein kunnolla kesyttää karitsoita ja otettiin sitten porojen pellettejä mukaan. Jeriko ajoi karitsat nurkkaan ja sitten menin itse ruokkimaan niitä. Välillä pyysin Jerikoa tulemaan vielä hieman lähemmäksi. Osa karitsoista on jo hyvinkin rohkeita, mutta osa niistä jotka viimeisenä tulivat ulos ovat vielä melko arkoja ja päättivät aina välillä sännätä karkuun ja viedä muun lauman mukanaan vaikkei Jeriko tai minä tekisi mitään erityistä, kävi vaan ilmeisesti muuten henkisesti liian raskaaksi. Ihan hyvin kuitenkin eteni ja uskon, että tällaista kun tehdään joitain kertoja niin varmaan alkaa luottamusta löytyä paremmin.
Jeriko ajoi laumaa aikas hyvin nyt kun vaan huomasin pysyä poissa lauman tieltä. Karitsat eivät kuitenkaan uskalla vielä tulla suoraan kohti ja luokse, joten jos olin tiellä niin kävivät jähmeiksi ja etsivät muuta pakotietä ja Jeriko siinä taas käy tasapainottamaan, mutta ajo hajoaa käsiin. Mutta kun olin lampaiden tasolla tai edellä, mutta sivussa niiden linjaan nähden, niin Jeriko pystyi hienosti itsenäisesti paimentamaan niitä ja sai niitä liikkeelle ilman mun tukea.

Käytiin sitten myös aikuisten uuhien kanssa treenaamassa. Lähinnä nyt olisi ajatuksena, että katsellaan loppukesän/syksyn aikana millaisia yksilöitä nämä aikuiset on, ja jos joku osoittautuu hankalaksi niin se jäisi pois porukasta ja korvattaisiin karitsaporukasta löytyvillä mukavilla yksilöillä. Saataisiin sitten ensi kesäksi kiva porukka paimennettavaksi.
Nyt meni aikuisten kanssa oikein mukavasti, ei tullut mitään hyökkäyksiä eikä Jerikonkaan tarvinnut painostaa, lampaat liikkui aika hyvin pois alta vaikka olin tässäkin itse selvästi sivussa ja annoin Jerikon itse hoitaa homman. Hakukaariin kiinnitin nyt erityistä huomiota ja alkoihan ne laajat kaaret taas löytyä kun vaan pakotin Jerikon kauemmaksi. Muutamia kertoja Jeriko onnistui pysäyttämäänkin juokseva lauma ja saatiin niitä hyvin pidettyä sille puolella aitausta missä halusin. Joitain kertoja lauma pääsi vähän juoksemaan Jerikon yli, mutta onnistumisprosentti oli jo selvästi parempi kuin aikaisemmin. Treenin lomassa Johannan onnistui vielä napata viime kerralta jäänyt pässikaritsa ja siirrettiin se muiden kanssa toiseen aitaukseen. Vielä uuhien seuraan jäi yksi pieni karitsa, mutta se ei olekaan vielä vieroitusikäinen.

Mouhijärveltä ajelin sitten pikaisesti kotiin ja vaihdoin vaan paidan ja kengät ja lähdettiin Hannan agilitytreeneihin. Ihan mukavasti meni keinu kokonaisessa radassakin. Olen tässä nyt vähän katsellut meille agilitykisoja, 20.8. olisi ollut Valkeakoskella kisat, mutta olin jo ilmoittautunut näyttelyyn samana päivänä (ja nyt kyllä harmittaa) eikä sitten onnistu. Korkkaamme siis kisakentät "vasta" 25.8. Tamskin kisoissa. Katsoin myös hieman pidemmälle, että syyskuun alussa olisi tulossa Ylökk:n ja NPKH:n kisat, joihin varmasti osallistumme. Muutama viikko siis agilitykisojen avaukseen, aika jännää. :)

Tokon suhteenhan meillä on nyt tulossa kaksi koetta, 13. ja 14.8., siis ensi viikon lauantaina ja sunnuntaina. Niitä varten yritän nyt hioa liikkeitä kunnolla varmoiksi, että saataisiin nyt ykköset molemmista. Seuraavaa AVO-luokan koetta olen miettinyt 18.9.
Olen myös alkanut opettamaan Jerikolla tunnaria. Toistaiseksi vasta kapulan nostoa vasta parina päivänä, mutta pian voidaan kyllä alkaa ulkona ottamaan ja harjoittelemaan hajulla etsimistä, piilotan siis kapulaan heinikköön tms. ja Jeriko saa etsiä sen hajulla ennen kuin aletaan laittamaan vääriä kapuloita joukkoon. Olen taas ollut nyt tarkka kapulan pidon suhteen, en hyväksy sellaisia nostoja että J roikottaa kapulaan kuin sikaria huulessaan, vaan edellytän että kapula nousee nätisti keskeltä. Vaikea tehtävä kieltämättä kun kapula on niin pieni eikä päissä ole mitään tasapainottamassa, mutta ihan hyvin on tälläkin treenimäärällä lähtenyt sujumaan. Sen kyllä taas huomasin, että herkut ei oikein motivoi Jerikoa yrittämään, tuli juuri sellaisia huonoja nostoja, mutta sitten kun otti lelun esiin niin johan alkoi nousemaan kapula nätisti keskeltä! :D
Ruutuakin pitäisi taas alkaa muistuttelemaan kun sitä ei olla koko kesänä otettu, mutta en nyt viitsi ennen ensi viikon kokeita alkaa liikaa uusia säätämään..

Jäljen suhteen olen nyt tullut siihen tulokseen, että on aivan turha yrittää saada mitään aikaiseksi tämän syksyn aikana, tehdään sitä nyt sen verran kun ehditään ja katsotaan sitten ensi keväänä/kesänä uudelleen. Nyt paimennus, agility ja toko vie niin paljon aikaa, ettei vaan resurssit riitä myös jäljen tavoitteelliseen treenaamiseen. Ja nuori koirahan Jeriko vielä on, jälkeä ehtii tehdä vielä vaikka kuinka pitkään! Emme siis stressaa enää tänä kesänä sillä, tehdään kun tehdään.

Nyt ollaan lähdössä Jerikon kanssa Emmin mökille Kutalaan, pari päivää otetaan siis ihan rennosti! :)